Jeesus puhuu Suomen avioliittolaista?

Näinhän se näyttää olevan. Näinhän se ei ole! Raamattuun vetoaminen kuuluu kirkon avioliittokeskusteluun. Raamattu on kaikille sama, vain tulkinta ontuu. Tulkintaan tulee mukaan oppi. Uskonoppi on kompastuskivi. Uskonoppi voi olla myös ratkaisu! Havainnollistan opin merkitystä omalla kokemuksellani.

Muistan hetken, jolloin ensimmäisen kerran kuulin puhuttavan samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Minusta se tuntui kummalliselta ja reaktio oli päivänselvä. Eihän avioliitto sitä tarkoita! Ei ainakaan Raamatun mukaan.

Sittemmin on paljon vettä virrannut niin Kymijoessa kuin monissa muissakin virroissa.

Tällä palstalla totesin aiemmin, että kävin Tohmajärven Kemien kirkon messussa ja tunnustin uskoni. Uskontunnustuksessa ei kuitenkaan puhuttu mitään kirkon vihkikäytännöistä ja - keskusteluista. Asian nykyiseen julkisuuteen nähden luulisi, että siitä jotain sanotaan messussakin ääneen. Mutta eipä sanota. Mitä siis opilla tarkoitetaan?

Tavallisesti oppi jaotellaan pääkohtiin kuten Ilmoituksesta, Pyhästä Raamatusta, Uskosta, Jumalasta, Luomisesta, Ihmisestä, Synnistä, Kristuksesta, Armosta, Pelastuksen välineistä, Kirkosta, Viimeistä tapahtumista. (Pöhlman, Dogmatiikan pääkohdat). Ehkä avioliittolakia koskien voisi ajatella, että siitä puhutaan silloin kun puhutaan ihmisestä tai pelastuksen välineistä. Ihmisestä sanotaan uskonopissa yleisimmin, että puhumme ihmisestä Jumalan kuvana ja maan tomuna – yhtä aikaa. Pelastuksen välineistä puhuttaessa ajatellaan tavallisimmin sitä, että Jumala vaikuttaa ristiinnaulitussa ja ylösnousseessa Kristuksessa. Pelastus välitetään Sanan -julistuksessa, kasteessa ja ehtoollisessa.

Pyhästä Raamatusta puolestaan ylimmäksi nostetaan yleensä Kristus. Mikä ei opeta Kristusta, se ei ole apostolista, vaikka sitä opettaisi Pietari tai Paavali, näinhän Martti Luther sanaili.

 

Kuva: Elina Perälän hiilipiirros 2018

Lutherin Kristus - lause on viime vuosina vaikuttanut omien katsomusteni muutokseen kaikkein eniten. Omien ajatustapojen muuttaminen ei ole mahdotonta mutta hidasta se on. Varsin hidasta muuttaminen on silloin, kun olen ehtinyt sivellä niihin raamatullisuuden leiman. Juuri näin on ollut omalla kohdallani. Jos muutan omaa näkemystäni, tuntuu kuin muuttaisin Raamattua! Vaikka oikeasti alkaisin aavistella jotain Kristuksen läheisyydestä.

Ehkäpä nyt todellakin on aika saada Kristus keskustelujen keskiöön. Me korostamme avioliittolaista keskusteltaessa pappia ja sääntöjä ja kaavoja. Olen itse jo eläkepappi. Olen kuitenkin aina ajatellut, että pappeuteen kuuluu myös harkinta. Kirkolla on oma käsitys (propositio ecclesiae). Niin saa olla. Jos joku pappi kuitenkin on esivallan alla ja siunaa laillisen avioliiton tai vihkii itse sellaiseen niin ei hän valtion lakia riko. Miksi kirkon pitäisi rangaista? Uskoommehan kuuluu esivallan kunnioittaminen. Voitaisiinko vain – jos opista puhutaan – hyväksyä lähimmäistemme kohtelu valtion lain määrittämällä tavalla. Niin, vaikkei valtio kirkon käytäntöjä sanelekaan. Voisiko toimintaohjeemme olla hiukan nykyistä suorempi ja yksinkertaisempi Kristuksen oppi (doctrina Christi)?

Dogmi on Jumalan ilmoittama totuus, jonka kirkko esittää uskottavaksi. Ymmärrän hyvin, että ihmisyys on niin olennainen asia, että se kuuluu uskonoppiin ja on luomiskertomuksen ydin ja huippu. Vertauskuvallisuudessaan naisen luominen miehestä voi toki loukata nykyaikaista tasavertaisuuden käsitystä. Kysymys on kertomuksesta, joka on myös vapauttava. Ihminen luodaan ja sitten käy ilmi, että tämä ihminen, mies tarvitsee kumppanin vieläpä kylkiluun tasalta. On kuitenkin selvää, ettei kaavamainen kertomus ole dogmiksi korotettaessakaan biologiaa - eikä Suomen avioliittolakiakaan.

Emme nykyisin saa julkisuuteen puhetta uskosta, uskon harjoittamisesta, hartaudesta, rukouksesta. Mietin, että ottaisinko minäkään esille näitä avioliittonäkemyksiä, ellen olisi kirkolliskokouksen jäsen. Ehkä minulle riittäisi omakohtainen uskonharjoitus omassa hiljaisuudessani (fides specialis). Nykykeskustelun herättämä suru tulee siitä, että hukkaamme julkisuudesta yksityisen kristityn elintilan. Samoin hukkaamme sen, että meidän pitäisi voida kehottaa ja rohkaista nuoria miehiä ja naisia perustamaan perheitä ja rakentamaan koteja. Ja kuten on usein todettu, ottamaan vastuu myös lastensa kristillisestä kasvattamisesta.

Jeesus puhuu ja vaikuttaa koko ajan. Tässä läsnäolon kokemuksessa on esille nostettavaa Kristuksen oppia. Vastapäätä ovat ne oikeat uskon ja seurakunnan/kirkon vastavoimat: hei haloo, eletään vuotta 2018, uskooko joku vielä noita jeesusjuttuja (näitä kommenttejas voi keskustelupalstoilta  lukea). Tässä mielipiteiden heittelyssä ei päästä eteenpäin, jos yritämme kaikin voimin osoittaa Kristuksen kuuluvan menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Kristus ei ole vanhanaikainen tai uudenaikainen. Meidän on hyvä saada uskoomme tilaa hengittää iankaikkisuuden ilmaa.

Yllättävän vahvana nuorten aikuisten elämässä vaikuttaa ideaali, jonka mukaan hyvää kasvattamista on olla kasvattamatta mihinkään. Sellaista ajatonta, paikatonta ja näkemyksetöntä kasvattamista ei ole olemassakaan. Mitenkään yllättävää ei ole, että kasteen merkitys on hämärtynyt. Periaatteiden lisäksi vaikuttavat ennakkoluulot, joiden mukaan kastetilaisuuden pitäisi olla puitteiltaan sellainen, mihin nuorella parilla ei ole varaa. Kirkko ja seurakunta eivät odota prameita juhlia vaan rukouksen ja siunauksen ja sakramentin hetkeä.

Laitan tähän vielä itselleni erityisen merkitykselliset raamattusitaatit: ” Harjoita itseäsi oikeaan uskoon.” (1.Tim. 4:7) ja ”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.” (Gal. 5:6). Ytimillä on aina arvonsa kuten Johannes toteaa evankeliumin kirjoittamisen motiivistaan: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.”(Joh.20.31).

Niin. Kyllä. Jeesus puhuu Raamatun kautta ja julistetun Sanan kautta.

 

18 kommenttia

  • Reino Suni sanoo:

    Mahdollisimpien realististen käsitysten, tutkimusten, mukaan Jeesus antoi positiivisen arvostuksensa miehen ja naisen yhteiselämälle mutta tasapuolisen ihmisarvostuksen nimissä lähimmäisen rakkauksineen ei mitenkään kieltänyt mitääa ihmisten välillä olevaa lähimmäisen rakkautta, jossa on kaikki laki ja profeetat.

    Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä siis lähimmäisen rakkaus, jonka jokainen ihminen saa syntyessään tänne maailmaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Yksi kysymys, mikä tuntuu olevan vaikea ihmiselle käsittää: Eikö Jumala ole Rakkaudessaan myös kieltänyt ihmistä?

    Miksi Jumalan on kieltänyt ihmistä? Miksi ihminen ei enää välitä Jumalan Sanasta, jos Jumala kieltää sen kautta ihmistä? Vai eikö se ole meille Jumalan Rakkauden ilmoitusta, jonka kautta haluaa suojella ihmistä.

    Kun isä tai äiti kieltää lastaan, niin miksi he tekevät niin? Miksi Jumala kieltää ihmisen toimimasta vastoin Jumalan Sanaa?

    Koska Jumala Rakastaa ihmistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Ismo: “Kun isä tai äiti kieltää lastaan, niin miksi he tekevät niin? Miksi Jumala kieltää ihmisen toimimasta vastoin Jumalan Sanaa?”

      Aikuinen ihminen ei ole lapsi. Jos Jumala on luonut ihmiselle niin kelvottomat aivot, ettei ihminen pysty niiden avulla omatoimisesti tekemään elämässään oikeita päätöksiä, niin syytön ihminen siihen on.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Aikuinen ihminen ei ole lapsi.” —–

      “Me olemme kaikki lapsia”. (Kirjailija David Eddings)

      Tämä on filosofiaa, joka omalla tavallaan kertoo totuuden.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Sari: “Me olemme kaikki lapsia”.

      Juu, kun vanhemmat kieltävät lastaan, niin siinä sitten toinen lapsi kieltää toista. Kun täysi-ikäinen lapsi (40 v.) kieltää toista täysi-ikäistä lasta (20 v.), niin siinä sitten lapsi kieltää lasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Maallinen laki on tarkoitettu kaikille kansalaisille uskontoon katsomatta. Mutta sitä mukaa kuin maallistuminen yhteiskunnassa etenee tulee näkyviin se, että sekulaarietiikka ja kristillinen etiikka alkavat erkaantua toisistaan. Kirkon sisällä on toiset säännöt kuin yhteiskunassa, jonka säännöt koskevat kaikkia uskontokuntia ja myös uskonnottomia. Kristillistä etiikka ei voida ylläpitää pakottein, kuten maallista lainkuuliaisuutta, vaan ainoastaan vetoamalla omiintuntoihin Jumalan Sanalla. Se mikä kristitylle on oikein ja väärin riippuu yksinomaan siitä, mitä Jumala on tahdokseen ilmoittanut. Toki on niin, että yhdelle on syntiä se, minkä toinen voi katsoa Sanan ja omantunnon valossa oikeaksi. Kuitenkin jumalanpalveluselämä olisi rakennettava semmoiseksi, että ei kenenkään tarvitsisi toimia omaatuntoaan vastaan. Tämä koskee siis myös avioliiton pyhittämistä rukouksella ja Jumalan sanalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Sahama: “Kirkon sisällä on toiset säännöt kuin yhteiskunassa”

      Jos näin on ja kirkon säännöt ovat ristiriidassa yhteiskunnan sääntöjen kanssa, niin yhteiskunnan säännöt menevät aina kirkon sääntöjen edelle ja niiden mukaan mennään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Toki niinkin voi olla, että yhteiskunnallinen laki ja kristityn Jumalan Sanan sitoma omatunto joutuvat ristiriitaan. Tällöin tulee kristityn kuunnella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä ja vastustelematta kärsiä mahdollinen rangaistus. Mutta tarkoitin kyllä sitä, että laki sallii paljon semmoista, mikä kristitylle on syntiä. Pari esimerkkiä: Pikavipeissä sallitaan jopa usean kymmenen prosentin vuosikorko, mutta kristitylle lainanantajalle tämmöinen liiketoiminta on koronkiskontaa ja lähimmäisen hädästä hyötymistä, joka siis rikko 7. ja 10. käskyä vastaan. Aviorikos ei enää ole laissa kielletty eikä se edes ole lakitekstissä mainittu avioeron perusteenakaan, mutta kristitylle se on aina vakava synti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Sahama: “Aviorikos ei enää ole laissa kielletty eikä se edes ole lakitekstissä mainittu avioeron perusteenakaan, mutta kristitylle se on aina vakava synti.”

      Myös tappaminen on kristitylle vakava synti. Kaikki tappaminen kielletään 5. käskyssä. Suomi ei olisi itsenäinen, ellei sodissa olisi tapettu. Jokainen aseelliseen palvelukseen osallistuva Suomen kansalainen opetetaan tappamaan mahdollisimman tehokkaasti ja pakotetaan sodassa käskystä tappamaan, olipa kristitty tai pakana. Eivät siinä paljoa kymmenet käskyt paina.

      Myös lihaa syövät ihmiset syövät – useimmiten ainakin – mieluummin tapetun, kuin elävän eläimen lihaa, olivatpa sitten kristittyjä tai pakanoita. Teurastajat eivät taida olla kovin hyviä kristittyjä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Ei viides käsky tietenkään koske eläinten tappamista, vaan ainoastaan ihmisten. Sotilaan tehtävä on toki joillekin omantunnon syistä mahdoton, joskin kristinuskon valtavirta hyväksyy valtiovallan valtuuttaman tappamisen äärikeinona omiin kansalaisiin kohdistuvan väkivallan minimoimiseksi. Taistelussahan ammunnan kohteen henkilöllisyydellä ei ole väliä, ja tavoiteltu tulos voidaan joskus saavuttaa myös kohteen vakavalla haavoittamisella, niin että vihollissotilas menettää taistelukykynsä. Tässä mielessä tilanne siis eroaa esim. murhasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Sahama: ” tavoiteltu tulos voidaan joskus saavuttaa myös kohteen vakavalla haavoittamisella”

      5. käskyn selityksestä: “Emme saa tuottaa lähimmäisellemme vahinkoa emmekä kärsimystä. Meidän on suojeltava häntä kaikissa oloissa.”

      Eikö vakava haavoittaminen ole muka vahingon ja kärsimyksen aiheuttamista?

      Lähimmäistä pitää rakastaa ja suojella KAIKISSA OLOISSA.

      Eikö vihollinen ole lähimmäinen?

      Kyllä aviorikos on tappamisen ja vakavan haavoittamisen rinnalla pikkurike.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Hyvä, huolellisesti perusteltu kirjoitus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    Herra pyhitti avioliiton Kaanaan häissä. Tähän opetukseen voi tukeutua ilman suurempia teologisia innovaatioita.

    Hyvää suuren paaston aikaa.

    Herra armahda!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “Herra pyhitti avioliiton Kaanaan häissä.”

      Ettäkö ihmiset olivat ennen tuota eläneetepäpyhissä liitoissaan muutaman kymmenen miljoonaa vuotta?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Perälä sanoo:

    Kiitos kommenteista. Erityisesti jäin miettimään kommenttia:” Miksi ihminen ei enää välitä Jumalan Sanasta, jos Jumala kieltää sen kautta ihmistä? ” Näinhän se on. Päivän uutislähetykset koostuvat pääosin siitä, miten me ihmiset ja koko ihmiskunta olemme rikkoneet Jumalan tahtoa, kymmentä käskyä vastaan. Nykyajankin tulkintaongelmiin kuuluvat sitten mielikuvat. Jumalan käskyjen hyväksyntään tai niiden kiertämiseen kuuluvat niin paheksunta kuin paheksunnan paheksuntakin. Mutta kommentoija “ismo malinen” osuu kyllä ytimeen. Blogissani yritin hiukan avata sitä, miten paljon omien mielipiteidemme siveleminen raamatullisuudella sekä vahvistaa mielipiteitämme että myös johtaa pois avoimesta Raamatun tahdon etsimisestä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri Oikarinen sanoo:

    Kiitos Matti pohdiskeluistasi, ajatuksistasi ja uskontunnustuksestasi. Niiden soisi saavan tilaa keskusteluissa, päätöksenteossa ja elämässä yleensä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Blogisti kirjoittaa: “Kirkolla on oma käsitys (propositio ecclesiae). Niin saa olla. Jos joku pappi kuitenkin on esivallan alla ja siunaa laillisen avioliiton tai vihkii itse sellaiseen niin ei hän valtion lakia riko. Miksi kirkon pitäisi rangaista? ”

    Tässä on käynnissä olevan yhteiskunnallis-kirkollisen keskustelun ydin. Vastausta etsittäessä pitää ensin löytää vastaus kysymykseen mitä kirkko on. Luterilaisen tunnustuksen mukaisesti vastaamme: Kirkko varsinaisessa merkityksessään on pyhien yhteisö. Toisaalta meidän on syytä tunnustaa, ettei Suomen valtio, perustuslakinsa mukaan tunnusta mitään uskontoa. Meillä ei siis ole valtionkirkkoa. Valtiovalta takaa uskonnonvapauden sisältäen vapaan uskonnonharjoittamis oikeuden. Kukin uskontokunta säätää uskonnollisista menoistaan itse.

    Harjottaessaan uskontokuntansa valtuuttamana uskonnollisia toimituksia pappi ei ole yhteiskunnallisen esivallan alla, vaan oman uskontokuntansa hengellisen esivallan alla. Luterilaisessa kirkossamme on esipaimenia, jotka ovat myös paimenten paimenia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Perälä sanoo:

    Kiitos Jukka Kivimäki selkeästä kommentista. Asian ydin on todellakin siinä, mitä kirkko on. Maakuntalehti Karjalainen otsikoi perjantaina 2.3. seuraavasti: ”Arkkipiispa ei ole vain uskovaisten esipaimen.” Samaan tapaan ajattelen papin virkaa. Tehtävänä ei ole vain koteloitus uskovaisten ryhmän sisään. Tiedän, että omaan ajatteluuni vaikuttaa henkilökohtainen kokemus. Kaanaan kielellä sanottuna olen aina ollut ”aitovierten kansaa”. En siis tule sisäpiiristä. Usko on kuitenkin henkilökohtaisesti tärkeä. Tästä näkökulmasta julkaisin muutama vuosi sitten e-kirjan ”Muistoja Jumalasta”. Ymmärrän kyllä, että saatamme kirkkona olla matkalla selkeärajaisempaa pientä yhteisöä kohti. Kirkon lähetystehtävän kannalta en pidä sitä tavoiteltavan. Evankeliumin käytäntöön on kautta aikain kuulunut oppia tuntemaan ympäröivää kulttuuria ja vaikuttaa siinä rukouksella ja siunauksella.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matti Perälä
    Matti Perälä

    Teologian tohtori, liikunnan, piirtämisen ja kitaransoiton harrastaja. Mikkelin hiippakuntavaltuuston jäsen. Kirkolliskokousedustaja. Kirja Nuorten elämänkatsomus, Kirjapaja 1985. E-kirja Muistoja Jumalasta, Mediapinta 2014. Twitter: @MattiPerl. Kannanottoja ja elämäntarinaa: www.mattiperala.fi. Sivuillani on linkki PODCASTEIHINI. Kuuntelemaan pääset myös tällä osoitteella: https://soundcloud.com/user-94130735