Jeesus sanoo: Minä olen Jumala

Uudessa testamentissa on iso määrä kohtia, joissa Jeesusta kutsutaan avoimesti Jumalaksi. Mielenkiintoisimpia näistä paikoista on kyllä Hepr. 1:8, jossa jopa Isä Jumala itse kutsuu Poikaansa Jumalaksi. Sanooko Jeesus itse sitten itseään Jumalaksi? Kuten jo otsikon kohdalla asiaa voi päätellä, niin kyllä sanoo, vieläpä useamman kerran.

Youtubesta seurasin kerran kahden kristityn puheenvuoroja, joissa perusteltiin Jeesuksen jumaluutta hänen omilla sanoillaan. Mm. entinen muslimi Nabeel Qureshi, joka menehtyi reilu vuosi sitten syöpään, ja David Wood ovat käyneet keskusteluja muslimien kanssa Jeesuksen jumaluudesta ja hyödyntäneet tässä keskustelussa Jeesuksen omia sanoja. Heidän opetuksensa ovat olleet raikastavia kieltämättä.

Jeesus ei voinut toimintansa alkuvaiheessa vielä ilmaista omaa jumaluuttaan suusanallisesti, vaan ilmaista asia ihmeteoillaan ja sivulauseissa. Esimerkiksi parantaessaan halvaantunutta (Mark. 2:1-12), Jeesus julistaa hänelle ensin synnit anteeksi. Tämä teko sai lainopettajat vihaisiksi, koska vain Jumalalla on valta armahtaa synneistä. Myöhemmin samassa luvussa (Mark. 2:23-28) Jeesus sanoo olevansa sapatin Herra. Tästähän seuraa käytännön kysymys: Kuka on sapatin Herra? Sapattikäsky on kuitenkin kolmas käsky kymmenessä käskyssä, jotka Jumala oma-aloitteisesti antoi Moosekselle ja nakutteli ne omin käsin kivitauluihin Israelin kansalle ihmeteltäväksi. Siis Jumalan itsensä pitäisi olla se, joka säätelee omia lakejaan ja antamiaan käskyjä. Tosin tässä kohtaa Jeesus sanoi olevansa se, jolla on käskyjenkin suhteen valta käsissään.

Hauskin puoli näissä kahdessa kohdassa on se, että niissä molemmissa Jeesus viittaa itseensä Ihmisen Poikana. Tämä on sitten se kova termi, koska se ei viittaa mitenkään ihmisyyteen, vaan ihan johonkin muuhun juutalaisessa kontekstissa. Tuttu termi Jumalan Poika on enemmän ihmisyyttä koskeva sana, mutta Ihmisen Poika viittaa profeetta Danielin ennustukseen ja siinä esiintyvään jumalalliseen olentoon.

Markuksen evankeliumissa Jeesus pääsee viimein sanomaan sen, kuka hän on. Ainakin Nabeel Qureshin opetuksessa kliimaksi on siinä vaiheessa, kun Jeesus on pidätettynä, ja ylipapin ja suuren neuvoston kuulusteltavana. Ylipappi kysyy häneltä: ”Oletko Messias, ylistetyn Jumalan Poika?” (Mark. 14:61). Ja tähän kysymykseen Jeesuksen vastaus on hänen tunnustuksensa siitä, kuka hän on. Siispä teemme pienen kurvauksen Danielin kirjan puolelle, koska se selittää Jeesuksen vastauksen.

Dan. 7:9-10 kuvaa Danielin näkyä, kuinka hän näkee Ikiaikaisen, eli Jumalan, istuvan valtaistuimelleen ja tuhansien palvelevan häntä. Tämän jälkeen Daniel näkee (Dan. 7:13-14) ihmisennäköisen saapuvan taivaan pilvien keskellä Ikiaikaisen luokse ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, ja kaikkien kansojen ja kielten tuli palvella häntä, ja hänen valtansa ja kuninkuutensa on ikuista.

Tämä on varsin hämillinen kuvaus, kun asiaa tarkemmin miettii. Ensinnäkin Jumala istui valtaistuimellaan ja kukas tämä toinen tyyppi sitten on? Hän saapuu kuvauksessa juuri sillä tavalla, jolla Jumala saapuu Vanhan testamentin teksteissä (esim. Jesajan ja Hesekielin kutsumusnäyt sisältävät mm. isoja savu- ja valoefektejä Jes. 6. ja Hes. 1.). Sen lisäksi Taivaassa häntä palvelevat kaikki mahdolliset kansat ja kielet. Eikös Taivaassa juuri Jumalalla ole kaikkivalta? Danielin näyssä on kaksi hallitsevaa olentoa Taivaassa, jotka molemmat saapuvat Jumalan tavoin ja molemmilla on täysinäisesti pysyvä kuninkuus ja kaikkivaltius. Jumala ei jaa valtaansa Taivaassa kenellekään, ellei tuo ihmisennäköinen hahmo satu olemaan Jumala yhtälailla.

Mutta sitten Jeesuksen vastaukseen (Mark. 14:62). Ensinnä Jeesus vastaa ylipapin kysymykseen kahdella sanalla: "Minä olen." Eli koineekreikaksi ego eimi. Tämä on viittaus Jumalan nimeen, kun Mooses kysyi sitä palavan pensaan keissin yhteydessä. Sen jälkeen Jeesus jatkaa: "Ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä."

Tässä kohtaa Jeesus ei enää pidättele. Hän muistuttaa suurta neuvostoa Danielin kirjan profetiasta ja sanoo, että hän on se toinen kaveri, joka hallitsee Taivaassa Ikikaisen rinnalla. Jeesus sanoo olevansa Jumala tässä kohtaa. Jeesus sotkee suuren neuvoston miehiä vieläpä siteeraten Psalmin 110:1 alkua: "Herra sanoo minun herralleni: "Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle, korokkeeksi valtaistuimesi eteen."

Juutalaisille tämä merkitsi sitä, että Jumala asettaa henkilön oikean kätensä puolelle universumin kanssahallitsijaksi. Kuka tällaista uskaltaisi vaatia tai pyytää? Tätä asemaa? Tuon ajan juutalaisuudessa ei takuuvarmasti kukaan, ja sitten tulee Jeesus joka julistaa olevansa tuo kanssahallitsija kaikella mahdollisella jumalallisella vallalla.

Nabeel Qureshin opetus on todella hämmentävän hyvää ja vakuuttavaa. David Wood tarttui taasen pieneen Jeesuksen itsestään käyttämään nimeen, joka sotkee yhtälailla pasmoja.

Wood huomauttaa, että muslimeille yksi Jumalan nimistä koraanissa on ensimmäinen ja viimeinen. Tämä on siis Jumalan itsensä nimi eikä sitä ole kenelläkään muulla. Mutta nyt kyse ei ole keskustelusta muslimien kanssa. Eipä käy kieltäminen, että idea on sama kuitenkin kaikilla kolmella abrahamilaisella monoteistisella uskonnolla. Tuo Jumalan nimi löytyy sekä Vanhasta että Uudesta testamentista.

Jesajan kirjassa Jumalan lausuu näin itsestään: "Näin sanoo Herra, Israelin kuningas ja sen lunastaja, Herra Sebaot: -- Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä" (Jes. 44:6).

Tämä on hyvin selvä tapaus. Jumala on Herra ja Israelin lunastaja. Hän on ensimmäinen ja viimeinen eikä ole muuta Jumalaa kuin hän. Voinee sanoa, että tämän voi sanoa ainoastaan Jumala eikä kukaan muu. Joten vilkaistaan Ilmestyskirjaan kohtaan Ilm. 1:17-18 siitä mitä Jeesus jälleen kerran sanoo itsestään:

"Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet."

Jumala sanoo olevansa ensimmäinen ja viimeinen, ja ainoa Jumala. Kuinka ihmeessä Jeesus sitten käyttää täsmälleen samoja sanoja, joita Jumala käyttää itsestään? Ei kai vain… Kyllä! Juuri näin. Jeesus sanoo avoimesti olevansa Jumala.

Ja jotta ajatukset eivät menisi totaalisen kieroon, on todettava, että Jeesus vieläpä kutsuu itseään nimellä Jahve. Oli jotenkin yllättävää tehdä nämä löydöt kerran Uudesta testamentista.

Jumalan nimi lausuttiin julki kertomuksessa Mooseksesta ja palavasta pensaasta, missä Mooses tiedustelee Jumalan nimeä.

Jumala sanoi Moosekselle: ”Minä olen se joka olen.” Hän sanoi vielä: ”Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne’” (2. Moos. 3:14).

Jumalan nimi on siis Minä olen se joka olen tai Minä-olen, eli Jahve. Johanneksen evankeliumissa Jeesus käyttää tätä Jumalan nimeä Jahve ainakin kaksi kertaa itsestään.

"Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen." (Joh. 13:19)

"Siksi sanoin teille, että te kuolette synteihinne. Ellette usko, että minä olen se joka olen, te kuolette synteihinne." (Joh. 8:24)

Kreikankielisessä tekstissä Jeesus käyttää sanoja ego eimi, joka tarkoittaa ”minä olen”. Vaikka tuon voisi suomentaa myös pelkästään sanoilla minä olen, on ollut selkeyden vuoksi parempi kääntää se juuri tuossa muodossa kuin mitä se nyt on. Muuten lauseyhteydessä asia jäisi omituisen torsoksi. Lauseyhteys paljastaa, että tuo on oikea kirjoitusasu. Jeesus sanoo olevansa tuo palavassa pensaassa Moosekselle puhunut Jahve.

Uudessa testamentissa on ainakin nämä neljä kohtaa, joissa Jeesus sanoo olevansa Jumala. Onko niitä muitakin? Minulle ei ole vielä lisää tullut mieleen taikka huomannut.

*******************

Nabeel Qureshin opetuspuhe: https://www.youtube.com/watch?v=I46JquDHdCQ

David Woodin opetus: https://www.youtube.com/watch?v=sS-lLTfCI7c

10 kommenttia

  • Reijo Mänttäri sanoo:

    “Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa” Joh.14:11

    On ykseys ja on Yksi Jumala. Jeesus asuu uskovassa ja siksi olennaista on uskovien ykseys.

    Yhteys ilmentää ekumeniaa, ajallista katoavaa ihmisten välistä ‘kudosta’, joka palaa kerran.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, n i i n k u i n sinä Isä olet minussa ja minä sinussa. ” “Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, p a i t s i Jumala yksin.?”

      Kannattaa lukea ja sisäistää ….

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ville Hassinen sanoo:

      En oikein Reijo ymmärrä, miten kommenttisi liittyy tekstiini.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Seppo H., Tässä viittaat kahteen kohtaan Raamatusta. Toinen on KK38 mukaan ja toinen KK92 mukaan.

      Olen lukenut näitä kohtia eri käännöksistä ja uskon ne sisäistäneeni. Enempää en nyt lähde arvuuttelemaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Hyvä kirjoitus kirkon oppiin vihkiytyneeltä, sen kanssa naimisissa olevalta. Tosin sillä ei ole mitään realistisuutta elämämme ymmätämisessä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Vain 12 jäi jäljelle siitä 70 joukosta joka opettajaa seurasi, kun Hän ilmaisi kuka Hän todella on. Näin käy tänäänkin. Moni kääntää hänelle selkänsä, kun nousee kysymys Vapahtajamme olemuksesta todellisena Jumalana. On helppo hyväksyä Hänet opettajana ja profeettana. Jopa syntien sovittajana, monelle täysin madotonta on uskoa että Hän on Jumala.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Ville,

    Jeesus on Jumala ja Isä on Jumala. Viittaamani kohta Raamatusta painottaa olla yksi, joka Jumalassa ilmenee ensin Jeesuksen ja Isän yhtenä. Muslimit eivät näe tätä ja siksi Jeesus on yksi profeetoista.

    Jumalan olemus on Isä, Poika ja Henki, Henki, jonka kautta Jumala toimii täällä ajassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Lisää tämänkaltaisia blogeja kiitos Ville. Selkeää Kristillistä opetusta tarvitaan nyt kaikkialla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ville Hassinen
    Ville Hassinen

    Kuopiolaissyntyinen, kolmen- ja neljänkympin puolikieppeillä oleva seurakuntapappi ja sivutoiminen tutkijanplanttu. Aikansa Pohjois-Karjalan laulumaita kierreltyään olen palannut kotiseuduilleni vaatimattomien (ja niitten oekeetten) ihmisten pariin Savoon Kuopion kupeeseen. Kirjoittelen osin seurakuntatyön näkökulmasta, milloin sitten eksyn naputtelemaan pohdiskellen ja sukeltelen syvempiin uomiin.