Jehovan todistajien lapsikasteet - ihmisoikeudellinen epäkohta

KASTEELLE SEITSEMÄNVUOTIAANA. Länsi-Meksikossa asuva Paola elää isovanhempiensa kanssa. Isoäiti alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, kun Paola oli viisivuotias. Tyttö kuunteli keskustelua, ja totuus juurtui hänen nuoreen sydämeensä. Isoäiti ei edistynyt, mutta Paola alkoi käydä yksikseen kokouksissa. Hän pyysi isovanhempiaan auttamaan häntä pukeutumisessa ja saattamaan hänet kadun yli valtakunnansalille. Heti kun hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan, hän ilmoittautui teokraattiseen palveluskouluun ja alkoi toimia julistajana. Rakkaudesta Jehovaan hän meni seitsemänvuotiaana kasteelle.Jehovan todistajien Vuosikirja 2011

On rohkaisevaa nähdä nuorten menevän kasteelle ja siten julkisesti osoittavan, että he antavat elämänsä Jehovalle. Toivomme todella, että te nuoret, joita ei ole vielä kastettu, ottaisitte tämän askeleen heti, kun täytätte kasteen vaatimukset. Mitä nopeammin sinusta tulee kastettu, sitä nopeammin saat vahvemman suojan ja siunauksia Jehovalta. Olin hiljattain todella iloinen, kun näin pienen 10-vuotiaan veljen menevän kasteelle.Jehovan todistajien hallintoelimen jäsen Stephen Lett, maaliskuun 2017 kuukausivideolla

 

Kauniita sanoja vilpittömästä Jumalan palvelemisesta ja sille omistautumisesta? Kyllä, mutta Jehovan todistajien tapauksessa niihin liittyy piirre, joka tekee kauniista sanoista vähemmän kauniita. Kyse on Jehovan todistajien karttamissäännöstä.

Karttamissääntö on yksi Jehovan todistajien arvostelluimmista säännöistä. Se tarkoittaa, että jos henkilö eroaa tai erotetaan Jehovan todistajista, tämä menettää kaikki normaalit sosiaaliset suhteensa kaikkiin Jehovan todistajiin, myös läheisiinsä. Entisille todistajille tehty kysely kertoo, että karttaminen on käytännössä monitasoista, mutta että suurin osa kohtaa karttamissäännön sellaisena kuin Jehovan todistajien säännöt edellyttävät. [1]

Karttamissääntö on sosiaalista eristämistä, joka on yhteisöväkivallan muoto. [2] Sosiaalisen eristämisen tarkoitus on Jehovan todistajien mukaan suojella seurakuntaa ja saada nk. väärintekijä katumaan ja palaamaan seurakuntaan. Vaikka osa entisistä todistajista haluaa palata seurakuntaan, yhä suurempi osa lähtee yhteisöstä omaehtoisesti. Olivat erottamisen tai eroamisen syyt mitkä tahansa, karttamissääntö koskee kaikkia entisiä Jehovan todistaja samalla tavalla. [3]

"Mitäs läksit!"

Koska sosiaalinen eristäminen saattaa olla jopa stressaavampaa kuin fyysinen väkivalta, [4] karttamissääntö on herättänyt aiheellista huolta sen käytännön vaikutuksista niin entisiin kuin nykyisiin, karttamista toteuttaviin, Jehovan todistajiin. Kun entiset todistajat nostavat karttamissääntöä aiheena esille mediassa, Jehovan todistajat muistavat aina muistuttaa, että tiesit kyllä mitä lähtemisestä seuraa.

Väite tiesit kyllä mitä lähtemisestä seuraa on teknisesti aivan oikein. Entiset Jehovan todistajat tiesivät erittäin hyvin, että jos he lähtevät yhteisöstä, heitä kohtaa sosiaalisen eristämisen rangaistus. Karttamisrangaistusta kokonaisuutena tarkasteltaessa oleellista ei kuitenkaan ole tieto rangaistuksesta vaan se, onko rangaistus oikeutettu ja mitkä sen lähtökohdat ovat. Jos seuraamme tiesit kyllä mitä lähtemisestä seuraa -perustelua loogisesti ketjun siihen pisteeseen, jossa tilivelvollisuus Jehovan todistajien uskonnollista järjestöä ja seurakuntaa kohtaan alkoi, eli kasteeseen, niin mitä voimme todeta sen sitovuudesta inhimillisen ja länsimaisen oikeuskäsityksen pohjalta?

Lapsena tehdyn kastepäätöksen sitovuus

Koska kastepäätöstä ei voi perua ja se vaikuttaa koko loppuelämään, sisältäessään mahdollisuuden menettää esimerkiksi lapsensa tai vanhempansa sosiaalisen eristämisen rangaistuksen seurauksena, inhimillisen ja länsimaisen oikeuskäsityksen pohjalta tarkasteltuna kastepäätöksen tulee olla tehty täydessä ymmärryksessä ja perustellussa iässä. Jotta yksilö voi tehdä loppuelämää koskevan kastepäätöksen, tällä tulee olla riittävästi objektiivista kokemusta ja näkemystä muista vaihtoehdoista ja maailmankatsomuksista. Tämän lisäksi tärkeää on, että henkilöllä on aidosti mahdollisuus valita ilman kokemusta siitä, että toinen valinta on ehdottoman oikein ja toinen väärin. Täyteen ymmärrykseen vaaditaan tässä yhteydessä myös objektiivista tietoa sen uskonnollisen yhteisön historiasta ja epäkohdista, johon henkilö on liittymässä.

Jehovan todistajien tapauksessa suurin osa kastetuista on Jehovan todistajien omia lapsia. Nämä ovat lapsia ja nuoria, joilla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta tarkastella maailmankatsomustaan objektiivisesti. On vain yksi näkemys, jonka mukaan Jehovan todistajat edustavat hyvää ja muu maailma pahaa. Kaikista muista vaihtoehdoista seuraa, että Jehova pahoittaa mielensä, vanhemmista tulee surun murtamia ja itse tulee tuhoutuneeksi hyvin pian alkavassa harmageddonissa. Kaste on Jehovan todistajien mukaan pelastuksen edellytys. [5] [6]

Kuinka nuorina Jehovan todistajat sallivat lasten ja nuorten tehdä päätöksen kastautumisesta? Ikä vaihtelee suuresti, mutta varhaisimmillaan kastetaan reilusti alle kymmenvuotiaita ja keskimäärin kastepäätös tehdään 12 ja 16 ikävuoden välimaastossa. Nuorena kasteelle menneille entisille Jehovan todistajille tehtiin äskettäin kysely aiheesta. Kyselyyn saatiin 150 vastausta, jotka jakautuivat seuraavasti:

Minkä ikäisenä menit kasteelle?

  • 10 – 12-vuotiaana  21 vastausta (14 %)
  • 13 – 14-vuotiaana  55 vastausta (36,5 %)
  • 15 – 16-vuotiaana  44 vastausta (29,5 %)
  • 17+-vuotiaana  30 vastausta (20 %)

Jehovan todistajien lapsilla ei ole käytännössä paljoakaan objektiivista tietoa muista maailmankatsomuksista tai vaihtoehdoista. He eivät osallistu koulun uskontotunneille. Heillä ei ole kokonaisvaltaista ja objektiivista tietoa Jehovan todistajien uskonnollisesta järjestöstä, sen epäkohdista ja oikeasta historiasta. Kaikkeen kriittiseen materiaaliin on itse asiassa kiellettyä tutustua. Jehovan todistajien lapsilla ei myöskään ole aitoa mahdollisuutta valita ilman kokemusta siitä, että toinen vaihtoehto on ehdottoman oikein ja toinen väärin.

Tällaisessa ympäristössä ja iässä tehty kastepäätös on inhimillisen ja länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan tehty syyntakeettomasti. Henkilöllä ei ole ollut psyykkisiä eikä tiedollisia edellytyksiä tehdä loppuelämää koskevaa päätöstä, jota ei voi perua. Syyntakeetonta kastautumispäätöstä voitaisiin verrata sellaisen sopimuksen allekirjoittamiseen, jonka sisällöstä on nähnyt vain osan. Tai siihen, että sopimuksen allekirjoittajaksi hyväksytään niin nuori henkilö, ettei henkilö edes ymmärrä mitä sopimuksessa lukee.

Kun otamme huomioon edellä esitetyn lisäksi sen, miten ihmisen psyyke ja persoonallisuus kehittyy ja muokkautuu koko ihmisen elinkaaren ajan, [7] on inhimillisesti katsoen kestämätöntä antaa lasten ja nuorten tehdä päätös sitoutua tiettyyn yhteisöön, josta ei voi myöhemmin lähteä ilman merkittäviä menetyksiä. Lasten ei yksinkertaisesti tulisi saada päättää tällaisista asioista, joita ei voi myöhemmin perua ilman uhkaa menettää läheisensä.

 

Viitteet

  1. Kyselytutkimus karttamisesta
  2. Sosiaalinen eristäminen
  3. Vartiotorni 15/4 1988: Me voimme olla aivan yhtä varmoja, että Jumalan järjestely, jonka mukaan kristityt kieltäytyvät olemasta tekemisissä kenenkään erotetun katumattoman synnintekijän kanssa, suojelee meitä viisaalla tavalla. ”Puhdistakaa pois vanha hapatus, jotta olisitte uusi taikina, niin kuin olettekin vailla hapatusta.” (1. Korinttolaisille 5:7) Lisäksi kun kristityt karttavat myös seurakunnasta tarkoituksellisesti eronneita, he ovat suojassa mahdollisilta arvostelevilta ja halveksivilta ajatuksilta tai jopa luopionäkemyksiltä. – Heprealaisille 12:15, 16.
  4. Tiede.fi: Ryhmästä eristäminen rankempaa kuin rökitys
  5. Vartiotorni maaliskuu 2016: Kaste on kristillinen vaatimus ja tärkeä askel pelastukseen johtavalla tiellä.
  6. Pitäisikö minun mennä kasteelle? Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia, 2. osa: Kaste on välttämätön osa ”merkkiä”, jonka perusteella ihminen pelastetaan
  7. Tutkimus: ”Persoonallisuuden on havaittu muuttuvan iän mukana enemmän kuin on luultu. Vanhuusiällä aika paljonkin” - psykologian dosentti Christian Hakulinen

Alkuperäinen kirjoitus täällä (blogissa lainattu osuus omaa tekstiäni). Kirjoitusta muokattu tähän blogiin sopivaksi ja lisätty muutama huomio.

11 kommenttia

  • Sami Paajanen sanoo:

    Kiitos taas, tässä onkin Rauli Toivoselle selittämistä, hän esiintyy kotimaa 24 vakaumuksellisena jehovalaisena.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Siinä on vain valitettavasti sellainen pikku mutta, että Jehovan todistajia on kielletty keskustelemasta uskonnostaan internetissä, joten Raulin lausuntoa on tuskin tarjolla tähän(kään).

      Vartiotorni, huhtikuu 2018 : “Jotkut veljet ovat lähteneet mukaan internetissä käytäviin väittelyihin ja aiheuttaneet näin lisää häpeää Jehovan nimelle. Mikään nettifoorumi ei ole oikea ympäristö ”opettaa lempeästi niitä, jotka eivät ole suopeasti suhtautuvia” (2. Tim. 2:23–25; 1. Tim. 6:3–5).”

      Muistan ihmetelleeni jo vielä kun elin todistajien maailmassa, miten oudosti kaikkeen kriittiseen suhtauduttiin. Toisella suunpielellä kerrottiin ylpeänä, että Jehovan todistajilla on totuus, mutta sitä totuutta ei kuitenkaan koskaan uskallettu asettaa minkäänlaiseen puntariin. Päinvastoin sellaista skenaariota pelättiin enemmän kuin mitään muuta. Totuutta sai tarkastella ainoastaan uskonyhteisön oman materiaalin ja kirjallisuuden välityksellä. Yksi maailman merkillisimmistä totuuksista, uskaltaisin väittää. 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Olisiko koko kastekäytäntö ajateltava nykyään uudestaan niin, ettei kaste sitoisi kastettavaa mihinkään kirkkoon tai yhteisöön vaan ainoastaan Jeesukseen Kristukseen kuten kai alunperinkin oli tarkoitus silloin 2000 vuotta sitten. Tämä yhteisöjen moninaisuus kun on vuosien myötä mennyt niin villiksi. Näin kaste olisi merkki Jumalan kutsusta Kristuksen armon osallisuuteen, mutta ei tekisi ihmistä minkään yhteisön jäseneksi, oli hän sitten lapsi tai aikuinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Tuo olisi varmasti erinomainen ratkaisu. Toki sitä ei voisi toteuttaa ilman lakeja, jos sittenkään, koska tietyt uskonsuuntaukset ovat viehättyneitä kulttimaiseen tapaan tulkita itsensä ainoaksi oikeaksi totuudeksi. Esimerkiksi Jehovan todistajien tapauksessa kaikki muut uskonnot tulkitaan osaksi väärän uskonnon maailmanmahtia, joka tuhotaan Jehovan toimesta hyvin pian. Tällaisessa asetelmassa minkäänlainen ekumenia ei ole mahdollista.

      Jehovan todistajien tapauksessa yksi ratkaisu olisi asettaa kasteeseen ikäraja, joka tarkoittaa tässä yhteydessä täysi-ikäisyyttä. Koska kastetta ei voi perua ja sen vaikutukset ovat lopulliset, alle täysi-ikäisten ei tulisi antaa saada tehdä päätöstä, jonka todellista sisältöä heillä ei ole mitään mahdollisuuksia hahmottaa lapsina. Todellisuudessa hyvin harvalla olisi mahdollisuutta hahmottaa sitä edes täysi-ikäisenä, mutta sekin olisi huomattava ihmisoikeudellinen parannus nykyiseen verrattuna.

      Jeesushan taisi olla kolmissakymmenissä kun kastautui. Sitäkään en ole oikein koskaan ymmärtänyt, miksi Jehovan todistajilla on niin kiire saada lapset kasteelle, kun täydellinen ihminenkin odotteli kunnes oli jo oikea aikuinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Antero Syrjänen mistä otat tuon ajatuksen ettei kastetta voi perua?

    Siis mihin lapsena/vauvana otettu/tehty kaste sitoo?

    Eihän ihmisten omat teot mitään saa aikaan kun Jumala ei niissä ole mukana, siis kun kerran Jeesus ei kastanut yhtään lasta vaan vain aikuisia jotka tunnustivat syntinsä niin ei ihmislähtöisellä kasteella ole merkitystä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Ari Pasanen: “Antero Syrjänen mistä otat tuon ajatuksen ettei kastetta voi perua?”

      Käsittelen siis luonnollsesti tässä yhteydessä vain Jehovan todistajien näkemystä kasteesta. Sitä ei voi siinä mielessä perua, että päätös koskee koko loppuelämääsi. Ja tällä tarkoitan siis sitä, että kaste on suorassa yhteydessä Jehovan todistajien karttamissääntöön. Menet lapsena kasteelle = et voi lähteä säännön mukaan todistajista enää koskaan ilman että menetät läheisesi (jos he ovat Jehovan todistajia). Uskon että asia tulee myös blogista selväksi.

      Mielelläni toki vastaan ja tähdennän, jos asiassa on vielä jotain joka askarruttaa. 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Luin joskus väitteen, että Jehovantodistajat on amerikkalainen bisnesjärjestö. joka pitää ihmisiä orjinaan.Mitä ajattelet aiitä ?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Erinomainen kysymys. Eikä edes ihan yksiselitteinen. Ehkä kirjoitan siitäkin blogin joskus. 🙂

      Lyhyt ja yksinkertainen vastaus on: kyllä ja ei.

      “Kyllä” siinä mielessä, että Jehovan todistajat rakentavat järjestölleen käytännössä ilmaiseksi kiinteistöjä – valtakunnansaleiksi ja muiksi kokoontumistiloiksi sekä haaratoimistoiksi – ympäri maailman, ja maksavat ne, mutta kun ne myydään, rahat toimitetaan pääkonttoriin (tai jos ei juuri pääkonttoriin, niin joka tapauksessa järjestön käyttöön). Käytännössä jäsenet maksavat kaiken muunkin todistajuuteen liittyvän toiminnan “vapaaehtoisilla lahjoituksilla”, joista tilitetään ylijäämä paikalliseen haaratoimistoon ja sieltä pääkonttorille. Kun tähän yhdistetään se tosiasia, että Jehovan todistajat on opetettu ajattelemaan että vain Jehovan todistajien järjestöllä on totuus, ja vain se on ainoa oikea uskonto, ja koska tämä sama järjestö sattuu vaatimaan sen jäseniltä kaiken mahdollisen vapaa-ajan sille itselleen tehtävään työhön, niin siinä mielessä Jehovan todistajat todella ovat amerikkalainen bisnesjärjestö, joka pitää ihmisiä orjinaan.

      “Ei” siinä mielessä, että toisin kuin perinteisessä bisnesmallissa, Jehovan todistajien bisnesmallissa ei nähtävästi ole yksittäisiä edunsaajia, vaan kaikki kiteytyy järjestön olemassaolon varmistamiseen. Toki mitä korkeammalle Jehovan todistajien hierarkiassa kipuaa, sitä vähemmän tarvitsee jokapäiväisestä leivästä murehtia. Mitään rikkauksia ei kuitenkaan ole tarjolla edes hallintoelimessä.

      Tosin maailmanlaajuista ihmetystä on herättänyt taannoinen tapaus, kun Jehovan todistajien halliintoelimen jäsen tavattiin amerikkalaismallin Alkosta ostamasta tonnilla viskiä. Ehkä se kuuluu Jehovan todistajien hallintoelimen tekemän köyhyyslupauksen piiriin, mene ja tiedä.

      https://www.youtube.com/watch?v=HR4oBqrQ1UY

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jorma Hentilä sanoo:

    Karttamissääntöä ilmeisesti sovelletaan rajoitetussa määrin myös alaikäisiin, ainakin erään Jehovan todistajien edustajan antaman tiedon mukaan.

    Osallistuin lukuisia kertoja kutsuttuna vierailijana Sibbo svenska gymnasiumin toisen luokan uskonnontunneille, joilla etiikkaa käsiteltäessä oli aiheena homoseksuaalisuus. Lukiolaisten esityksestä yhtenä keskustelijana oli edustaja Jehovan todistajista.

    Eräs oppilaista kysyi, miten Jehovan todistajissa suhtaudutaan siihen, jos perheen 15-vuotias poika on homo. Vastauksen mukaan vanhemmat pyrkivät saamaan pojan luopumaan homoudesta. Jos se ei kuitenkaan onnistu, poika ei enää voi asua muun perheen kanssa, vaan hänelle hankitaan oma asunto, josta käsin hän voi jatkaa koulunkäyntiä. Vasataus herätti luokassa tyrmistystä.

    Kysyin myöhemmin samaa asiaa vieralijana useimmin käyneeltä Jehovan todistajalta. Hänen mukaansa lapsen erottaminen perheestä omilleen asumaan ei ole ehdoton sääntö.

    Nämä keskustelut ovat vajaan kahden vuosikymmenen takaa, mutta asia sinänsä tuskin on muuttunut(?).

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Tiukimmissa perheissä karttamissääntöä sovelletaan tosiaan alaikäisiinkin. Jotkut on ajettu kotoaan sen takia. Karttamissääntö itsessään ei edellytä tällaista. Alaikäiset todistajista lähteneet tai erotetut voivat sen mukaan kyllä asua kotonaan. Mitään sääntöä siitäkään ei ole, että kun entinen todistaja täyttää 18, hänet on ajettava kotoaan pois. Käytännössä täysi-ikäistyneet entiset todistajat muuttavat vanhempien luota ihan automaattisesti, elämään omaa elämää. Tämän jälkeen karttaminen sitten koskeekin kotoa muuttanutta lasta täysimääräisenä.

      Kirjasta “Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa” (2008):

      “Toisinaan taas erotettu sukulainen ei enää asu kotona perheensä kanssa. Vaikka jonkin välttämättömän perheasian hoito voikin joissakin harvinaisissa tilanteissa vaatia yhteydenpitoa, tällainen kanssakäyminen tulisi pitää mahdollisimman vähäisenä. Uskolliset kristityt perheenjäsenet eivät etsi tekosyitä voidakseen olla tekemisissä erotetun sukulaisen kanssa, joka ei asu kotona.”

      Jorma Hentilä: “Eräs oppilaista kysyi, miten Jehovan todistajissa suhtaudutaan siihen, jos perheen 15-vuotias poika on homo. Vastauksen mukaan vanhemmat pyrkivät saamaan pojan luopumaan homoudesta. Jos se ei kuitenkaan onnistu, poika ei enää voi asua muun perheen kanssa, vaan hänelle hankitaan oma asunto, josta käsin hän voi jatkaa koulunkäyntiä. Vasataus herätti luokassa tyrmistystä.”

      Homoseksuaalisuus sinänsä ei ole edes erotusperuste (mutta homoseksuaaliset teot ovat), joten jotain outoa on tällaisessa lausunnossa. Onko varma että kyse on ollut Jehovan todistajasta? Alaikäisiä kun ei tosiaan häädetä kodistaan eikä sellaiseen edes voi olla sääntöä, siihenhän puuttuisivat jo viranomaiset.

      Alaikäisten erottamista koskeva pätkä Vartiotornista 1.10.2001:

      “Kun alaikäinen erotetaan

      12 Entä jos vanhempiensa luona asuva alaikäinen sekaantuu vakavaan väärintekoon ja hänet erotetaan katumattoman asenteensa vuoksi seurakunnasta? Koska lapsi asuu vanhempiensa luona, heillä on edelleen velvollisuus opettaa ja kurittaa häntä Jumalan sanan mukaisesti. Miten tämä voidaan tehdä? (Sananlaskut 6:20–22; 29:17.)

      13 Saattaa olla mahdollista – ja olisi tosiaan parasta – antaa sellaista opetusta ja kuria yksityisen raamatuntutkistelun aikana. Vanhempien täytyy katsoa lapsen paatuneen asenteen yli ja yrittää nähdä, mitä on hänen sydämessään. Miten pitkälle hänen hengellinen sairautensa on mennyt? (Sananlaskut 20:5.) Voidaanko hänen sydämestään tavoittaa sen vastaanottavainen osa? Mitä raamatunkohtia olisi paras käyttää? Apostoli Paavali vakuuttaa: ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset.” (Heprealaisille 4:12.) Vanhemmat voivat tehdä enemmän kuin vain sanoa lapselleen, ettei hänen tule syyllistyä enää väärintekoon. He voivat yrittää panna tervehtymisen alulle ja edistää sitä.

      14 Hairahtuneen nuoren täytyy saattaa suhteensa Jehovaan ennalleen. Ensimmäinen askel, joka hänen täytyy ottaa, on ’katuminen ja kääntyminen’. (Apostolien teot 3:19; Jesaja 55:6, 7.) Auttaessaan kotona asuvaa nuorta katumaan vanhempien täytyy ’hillitä itsensä pahaa kärsiessään ja opettaa lempeästi’ lasta, joka ei suhtaudu suopeasti (2. Timoteukselle 2:24–26). Heidän on tarpeen ”ojentaa” häntä raamatullisessa mielessä. Vastineella ”ojentaa” käännetty kreikkalainen sana voidaan kääntää myös ”antaa vakuuttava todiste”. (Ilmestys 3:19; Johannes 16:8.) Ojentamiseen sisältyy siis riittävien todisteiden esittäminen, niin että lapsi tulee vakuuttuneeksi menettelynsä syntisyydestä. On myönnettävä, että se ei ole helppoa. Mikäli mahdollista, vanhemmat voivat vedota hänen sydämeensä käyttämällä kaikkia raamatullisesti sopivia keinoja, jotta he saisivat hänet vakuuttuneeksi asiasta. Heidän pitäisi yrittää auttaa häntä ymmärtämään, miten tarpeellista on ’vihata pahaa ja rakastaa hyvää’ (Aamos 5:15). Hän saattaa ”palata järkiinsä Panettelijan ansasta”.

      15 Suhteen palauttaminen Jehovaan edellyttää välttämättä rukousta. Kenenkään ei tietenkään pitäisi ”esittää pyyntöä” sellaisen räikeän synnin johdosta, jota joskus kristillisen seurakunnan yhteydessä ollut ihminen harjoittaa ilmeisen paatuneesti (1. Johanneksen kirje 5:16, 17; Jeremia 7:16–20; Heprealaisille 10:26, 27). Vanhemmat voivat kuitenkin pyytää Jehovalta viisautta tilanteen käsittelemiseen (Jaakobin kirje 1:5). Jos erotettu nuori osoittaa selvästi katuvansa muttei pysty ’puhumaan Jumalalle vapaasti’, vanhemmat voisivat rukoilla, että mikäli Jumala huomaa perusteita lapsen erheen anteeksi antamiselle, Hänen tahtonsa tapahtuisi (1. Johanneksen kirje 3:21). Näiden rukousten kuulemisen pitäisi auttaa nuorta näkemään Jehova armollisena Jumalana (2. Mooseksen kirja 34:6, 7; Jaakobin kirje 5:16).

      16 Jos kastettu nuori erotetaan, seurakunnan jäsenten odotetaan ’lakkaavan olemasta hänen seurassaan’ (1. Korinttilaisille 5:11; 2. Johanneksen kirje 10, 11). Tämä voi lopulta auttaa häntä ’tulemaan järkiinsä’ ja palaamaan Jumalan suojaisaan laumaan (Luukas 15:17). Tuleepa hän takaisin tai ei, seurakunta voi kuitenkin rohkaista erotetun nuoren perheenjäseniä. Voimme kaikki etsiä tilaisuuksia olla ”myötäeläviä” ja ”hellän sääliväisiä” heitä kohtaan (1. Pietarin kirje 3:8, 9).”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jorma Hentilä sanoo:

      Kyllä kysymys on Jehovan todistajasta. Hän oli noin nelikymppinen mies, ymmärtääkseni itäiseltä Uudeltamaalta. Hän oli puheissaan muutenkin jyrkempi kuin useimmin vieralijana ollut varttuneempi (60+) mies, jonka kanssa usein ajoimme peräkkäin kohti Nikkilää.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Antero Syrjänen
    Antero Syrjänen

    Olen 70-luvun lopulla syntynyt nuori mies läntisestä Suomesta. Perheeseen kuuluu vaimo ja muutama pörröinen lemmikki. Synnyin Jehovan todistaja -sukuun ja -perheeseen. Blogeissani tulen käsittelemään, ainakin aluksi, elämää Jehovan todistajien maailmassa ja ympäristössä. Jos haluat kysyä todistajuudesta (tai ottaa muuten yhteyttä) yksityisemmin, sähköpostiosoite on: tantero.syrjanen@gmail.com