Jehovan todistajien eskatologinen oppi Raamatun ja historian valossa

Johanneksen pojan kotisivut - Tietoa Vartiotorniseurasta ja ...

Tässä blogissa tarkastellaan kriittisesti Jehovan todistajien eskatologiaan liittyviä opillisia käsitteitä Raamatun ja historian valossa.

JT:n lähtökohta: Jeesus ei ole Jumala

JT: Jehovan todistajien opin taustalla on perusväite siitä, että Jeesus ei ole Jumala, vaan luotu olento. Jeesus on heidän raamatuntulkintansa mukaan Jumalan ensimmäinen luomus, jonka välityksellä luotiin kaikki muu. JT:n mukaan Jumalan poikana Jeesus olisi Isäänsä alempi, luotu olento, eikä siis samaa olemusta Jehova Jumalan kanssa.

Tämä väärä käsitys johtaa Jeesuksen omien sanojen mukaan siihen, että he kuolevat synneissään eivätkä siten voi pelastua:

Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne (kr. alkuteksti; synneissänne). Joh. 8:24

Jeesus ilmoitti fariseuksille olevansa "se, joka minä olen", eli VT:ssa ilmoitettu Jahve Jumala, 2.Moos. 3:14. Joka ei usko sen olevan totta kuolee Jeesuksen sanojen mukaan synneissään ilman niiden sovittamista Jeesuksen uhrin perusteella. Jumalan pyhyys vaatii täydellistä synnittömyyttä ja siihen päästään vain Jeesuksen sovitustyön hyväksi lukemisen kautta. Vertaa tähän myös Matt. 22:12-13, missä "omissa vaatteissaan", eli omassa vanhurskaudessaan taivaalliseen hääjuhlaan tullut vieras heitettiin pimeyteen, missä oli itku ja hammasten kiristys. Myös islam tunnustaa Jeesuksen profeettana, mutta ei hänen jumaluuttaan. JT:n uusareiolainen käsitys Jeesuksesta luotuna olentona on tuomittu harhaopiksi kristillisen kirkon toimesta jo vuonna 325 Nikean kirkolliskokouksessa.

Tämä käsitys johtaa myös siihen, että Jehovan todistajat eivät voi uskoa kolminaisuuteen ja ovat ilman Pyhää Henkeä. Siten he eivät myöskään kuulu Jumalan "näkymättömään valtakuntaan" nykyisessä armon ajassa, missä Jeesus Kristus asuu Pyhän Henkensä kautta häneen uskovissa ihmisissä. Ilman Pyhää Henkeä ei voi myöskään ymmärtää syvemmin Raamattua, koska juuri PH avaa ja selittää Raamatun sanaa uskoville:

Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut. (Joh. 14:26)

Pyhän Hengen päätehtävä on todistaa Kristuksesta maailman vapahtajana, Joh. 15:26.

Korvausteologiaa

Jehovan todistajat sulkevat pois myös sen, että juutalaisella kansalla olisi enää mitään osaa lopun ajan tapahtumissa Jeesukseen paluuseen liittyen. Tämä on myös syynä siihen, että he eivät kykene tulkitsemaan "lopun ajan" tapahtumia oikein. Ne nimittäin liittyvät ennen muuta juuri juutalaisen kansan kohtaloihin, kuten myöhemmin tässä blogissa osoitetaan. Tosin myös monet muut kuin JT:t tekevät samoin ja ovat yhtälailla eksyksissä eskatologiassa. Näin myös pääosa luterilaisista. Siksi Kristus palaa heille "kuin varas", eli yllättäen ja he eivät osaa odottaa häntä.

Apostoli Paavali opettaa, että aikojen lopulla "kaikki Israel" pelastuu, Room. 11:25-26. Käsite "kaikki Israel" tarkoittaa vanhan Israelin uskon molempia tyttäriä, juutalaisia ja kristittyjä. Vanhan Israelin uskon loppu oli Salomon temppelin tuhossa vuonna 586 eKr. ja sen jälkeisessä pakkosiirtolaisuudessa.

Molemmat, sekä juutalaiset että kristityt, ovat vanhan Israelin uskon perillisiä. Vanhempi tytär, eli juutalaisuus sai alkunsa nk. Persialaiskaudella vuodesta 539 eKr. alkaen, jolloin kaksi Israelin heimoa, juudalaiset ja benjaminilaiset palasivat Babylonian pakkosiirtolaisuudesta takaisin Israelin maahan. Heitä kutsuttiin myöhemmin "juutalaisiksi". Nuorempi tytär, eli kristityt Jeesus Nasarealaisen seuraajat sai alkunsa 30-luvulla jKr. ja he ovat jo pelastuksessa sisällä  Jumalan kanssa tehdyn "uuden liiton" kautta, Luuk. 22:20. Kun myös Israelin uskon vanhempi tytär, eli juutalaiset, ottavat lopulta evankeliumin Jeesuksesta Messiaasta vastaan, niin sen seurauksena "kaikki Israel" pelastuu. Silloin molemmat perilliset tulevat oksastetuiksi vanhan Israelin uskon jaloon öljypuuhun, Room. 11:24. Nuorempi on asetettu vanhemman edelle VT:n patriarkkakertomuksissa olevien esikuvien mukaisesti.

JT:n eskatologiaan liittyviä oppeja

Seuraavassa käydään läpi muutamia keskeisiä Jehovan todistajien eskatologiaan liittyviä oppeja ja esitetään asioiden oikea raamatullinen merkitys historiallisessa asiayhteydessään.

1. Pakanain ajat

JT: Jehovan todistajat opettavat, että Raamatussa Danielin kirjan 2. luvussa ennustetaan 2 520 vuoden ajanjakso, jota kutsutaan "pakanain ajoiksi" tai "kansakuntien määräajoiksi". Ilmaisu on peräisin Luukkaan evankeliumista, Luuk. 21:24. He uskovat, että "tämä ajanjakso on muka keskeyttänyt Jumalan maata koskevan hallitusvallan ja että se ajoittuu vuosiin 607 eKr. – 1914 jKr."

Todellisuudessa Luukas kuvaa Rooman toimeenpanevaa Jerusalemin hävitystä vuonna 70, mikä johti Juudan (juutalaisen) kansan maanpakoon ja eloon diasporassa lähes kahden tuhannen vuoden ajaksi.

Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen (Rooman neljä legioonaa) ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. (Luuk. 21:20-24)

Tämä diaspora päättyi Jerusalemin osalta vasta kuuden päivän sodassa 7. kesäkuuta vuonna 1967, jolloin juutalaiset valtasivat Itä-Jerusalemin takaisin juutalaisvaltion hallintaan. Siellä sijaitsee myös juutalaisuuden pyhin paikka, Jerusalemin temppelivuori, mikä palautui takaisin juutalaisille pakanoiden (muiden ei-juutalaisten kansojen) hallinnan siellä loppuessa. Kiista Itä-Jerusalemin ja siellä olevan Temppelivuoren (hepr. Har HaBayit) hallinnasta Israelin ja palestiinalaisten kesken johtaa vielä lopun ajan suuriin sotiin, ensin Googin ja sitten Harmagedonin sotaan. Pakanain ajat päättyvät lopullisesti Jeesuksen palatessa takaisin maan päälle perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa, Ilm. 19:15, jonka pääkaupungiksi tulee Jerusalem. Sitä kuvataan myös Danielin 2. luvun profetiassa:

Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti, niinkuin sinä näit, että kivilohkare irtautui vuoresta-ei ihmiskäden voimasta-ja murskasi raudan, vasken, saven, hopean ja kullan. (Dan. 2:44-45a)

Jeesus lupasi juutalaisille kuulijoilleen ettei tule takaisin ennenkuin he, so. juutalaiset, sanosivat hänelle "siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen", Matt. 23:39. Sitä ennen heidän huoneensa, eli temppelinsä jäisi hyljätyksi ja niin myös tapahtui vuoden 70 katastrofin jälkeen. Pakanakansojen hallinnan ajat päättyivät Jerusalemissa kesäkuussa 1967 ja koko maailmassa ne päättyvät Kristuksen palatessa takaisin maan päälle Jerusalemiin, Dan. 2:34-35, samaan paikkaan, mistä hän myös nousi taivaaseen, Ap.t. 1:11.

2. Jeesuksen Kristuksen läsnäolo

JT: Jehovan todistajat uskovat nykyään, että Jeesus Kristus on hallinnut kuninkaana näkymättömästi lokakuusta 1914 alkaen. Jehovan todistajat tulkitsevat kreikan kielen sanan parousia, joka tavallisesti käännetään "tulemukseksi", olevan tarkemmin ymmärrettynä "läsnäolo".

Todellisuudessa Jeesukselle on hänen ylösnousemuksensa jälkeen annettu kaikki valta taivaassa ja myös maan päällä, vrt. Matt. 28:18. Hän lunasti Golgatan ristillä ihmiskunnan Saatanan vallan alta ja sai voiton kaikista enkeleistä, valloista ja voimista, 1.Piet. 3:22. Silloin Jumala pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi sen ristiin. Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan, Kol. 2:14-15

Jumalan valtakunnan ja Jeesuksen "näkymätön läsnäolo" on toteutunut ensimmäisen helluntain jälkeen nykyisessä armonajassa, missä Jeesus asuu Pyhän Henkensä kautta häneen uskovissa uudestisyntyneissä kristityissä:

 "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". (Luuk. 17:20-21)

Jumalan valtakunta ei ollut sisällisesti fariseuksissa, joille Jeesus puhui, mutta kun se tuli maan päälle ensimmäisenä helluntaina 50 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen tapahtuneessa Pyhän Hengen vuodatuksessa, se on ollut sisäisesti Jeesukseen uskovissa ihmisissä. Jeesukseen uskovat kristityt ovat "uuden liiton temppeli" maan päällä, jonka kulmakivenä on itse Kristus, 1.Kor. 3:16.

Tämä Jeesuksen "sisäinen läsnäolo", eli seurakunnan/kirkon aika päättyy häneen paluuseensa.

3. Vuosi 1914 ja viimeiset päivät

JT: Jehovan todistajat opettavat, että vuodesta 1914 eteenpäin ihmiskunta on elänyt "viimeiksiksi päiviksi" kutsuttua ajanjaksoa, jonka aikana ongelmat lisääntyvät nopeasti. He opettavat, että sota, taudit, nälänhätä, maanjäristykset, lähimmäisenrakkauden puute, moraalin rappeutuminen ja Jehovan todistajien tekemä saarnaamistyö ovat näiden "viimeisten päivien" tunnusmerkkejä. Jehovan todistajat pitävät vuotta 1914 koskevaa oppiansa edelleen keskeisimpänä eskatologisena tulkintana heidän Raamatun ennustusten ymmärrykselleen.

Todellisuudessa "viimeisillä päivillä" tarkoitetaan Raamatussa ensimmäisen helluntain jälkeen alkanutta nykyistä armon aikaa, jolloin Jeesus asuu Pyhän Henkensä kautta häneen uskovissa uudestisyntyneissä ihmisissä:

Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan (myös pakanoiden) päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ap.t. 2:17

Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut. Hepr. 1:1-2

Toinen nimitys nykyiselle armon ajalle on Raamatussa "Herralle otollinen vuosi/aika". Sen alkamista Jeesus julisti Nasaretin synagoogassa julkisen toimintansa alussa lukiessaan otetta Jesajan kirjasta:

"Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta/aikaa (hepr. shaneh)". (Luuk. 4:18-19)

Jesaja käyttää Jeesuksen lukemassa jakeessa Jes. 61:2 monikollista sanaa shaneh, jonka merkitys on paitsi vuosi, myös tietty ajanjakso. Nämä "viimeiset päivät" tai "Herralle otollinen aika" päättyvät Jeesuksen paluuseen, eli parousiaan.

Vuosi 1914 ei siis merkinnyt "viimeisten päivien" alkamista, mutta mitä vuosi 1914 merkitsi?

Mitä vuosi 1914 merkitsi Raamatun profetioiden toteutumisen kannalta?

Elokuussa 1914 alkoi Ensimmäinen maailmansota, mikä alustavasti mahdollisti myös juutalaisvaltion ilmestymisen takaisin omalle paikalleen Erets Israeliin, eli Israelin maahan. Turkki oli hallinnut 400 vuotta Palestiinan aluetta, mutta liittoutui Saksan kanssa pian sodan alkamisen jälkeen lokakuussa 1914 ja hävisi lopulta sodan. Palestiinan alue otettiin pois ottomaanien Turkilta ja sen mandaatti, eli Kansainliiton myöntämä hallinta annettiin sodan jälkeen Britannialle, joka oli myös vallannut Jerusalemin turkkilaisilta joulukuussa 1917. Kuukautta aiemmin, marraskuussa 1917 Britannia oli antanut siionistien maailmanjärjestölle lupauksen juutalaisten kansalliskodista Palestiinaan. Tämä nk. Balfourin julistus sisällytettiin myös Britannian Palestiinan mandaattiin alustavasti jo San Remossa 1920 ja lopullisesti YK:n edeltäjän, Kansainliiton päätöksellä kesällä 1922.

Vuonna 1914 alkanut Ensimmäinen maailmansota, jota kutsuttiin myös "kansojen sodaksi", mahdollisti Palestiinan maa-alueen palauttamisen takaisin juutalaiselle kansalle ja se oli samalla tulevan tuhatvuotisen valtakunnan synnytystuskien alku. Vielä tarvittiin lisää synnytystuskia, eli Toinen maailmansota Euroopan juutalaisten palauttamiseksi Palestiinaan. Sen jälkeen  Britannia luopui Palestiinan mandaatistaan 14.5.1948 ja Israelin valtio itsenäistyi. Näihin  tapahtumiin Jeesus viittasi eskatologisessa Öljymäen puheessaan:

Sillä kansa nousee kansaa vastaan (1. MS) ja valtakunta valtakuntaa vastaan (2. MS), ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin.  Mutta kaikki tämä on (messiaanisen valtakunnan) synnytystuskien alkua. Matt. 24:7-8

Synnytystuskilla Jeesus viittasi VT:ssa esiintyvään ja juutalaisuudessa hyvin tunnettuun käsitteeseen messiaanisen valtakunnan tulosta, vrt. Jes. 13:8 ja 66:7. Ilmestyskirja täsmentää tämän Jeesuksen paluun jälkeisen valtakunnan pituudeksi tuhat vuotta, Ilm. 20:6.

Vuosi 1914 siis merkitsi messiaanisen tuhatvuotisen valtakunnan synnytystuskien alkamista. Messiaaninen valtakunta toteutuu "viikunapuun lehteen puhkeamisen", eli juutalaisvaltion itsenäistymisen ja juutalaisen kansan kääntymisen kautta aikojen lopulla.

4. Viimeinen sukupolvi ja sen alkaminen

JT: Jehovan todistajat opettivat vuoteen 1995 asti, että Jeesuksen sanat "tämä sukupolvi", Matt. 24:34, viittasi siihen sukupolveen, joka koki vuoden 1914 tapahtumat eli ensimmäisen maailmansodan alkamisen. Jehovan todistajat pitävät vuotta 1914 ja erityisesti ensimmäisen maailmansodan alkamista tuona vuonna merkkinä "lopun ajan" alkamisesta. Jehovan todistajat uskoivat, että Jeesuksen mainitsema "sukupolvi" olisi kirjaimellinen sukupolvi ja tarkoittaisi siten noin 70 tai 80 vuoden ajanjaksoa, sukupolven elinikää. Ensimmäisen maailmansodan alkamisen nähnyt sukupolvi ei siten Jehovan todistajien tulkinnan mukaan kokonaan kuolisi pois ennen Harmagedonin tulemista ja osa silloin elossa olleista olisi edelleen elossa näkemässä "tämän pahan järjestelmän lopun". Tulkinta "vuoden 1914 sukupolvesta" hylättiin lopulta kun nuorin hallintoelimen jäsenistä täytti 80 vuotta vuonna 1995.

Todellisuudessa Jeesus viittasi "viimeisellä sukupolvella" viikunapuun lehteen puhkeamiseen, eli Israelin kansallisvaltion asettamiseen takaisin omalle paikalleen Lähi-itään:

Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se (messiaaninen valtakunta) on lähellä, oven edessä.  Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat. Matt. 24:32-34

Jeesus käyttää "tämä sukupolvi" (kr. genea haute) ilmaisua Matt. 23:36 mukaan myös siitä ihmisjoukosta, joka hylkäsi Jeesuksen ja luovutti hänet ristiinnaulittavaksi. Silloin hän ennakoi oman aikansa sukupolven päälle tulevaa tuomiota. Se toteutui Jerusalemin hävityksessä vuonna 70, vajaat 40 vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Jeesus siis tarkoittaa nimenomaan tapahtumaan liittyvää sukupolvea eikä juutalaista sukukuntaa. Jeesus kirosi viikunapuun kärsimysviiikolla ja myös ennusti sen uudelleen elpymisen aikojen lopulla. Luukas täydentää asiaa kehoittamalla katsomaan myös "kaikkien puiden" lehteen puhkeamista, millä Jeesus viittasi nationalismin nousuun 1800-luvun lopulta alkaen. Nationalismi synnytti myös siionismin ja ensimmäinen siionistinen maahanmuuttoaalto, eli Alija tuli Palestiinaan Venäjältä vuonna 1882. Myös Suomi kuuluu näihin "kaikkiin puihin", jotka kansallisuusaatteen vaikutuksesta itsenäistyivät. Suomi vuonna 1917.

Viimeisen sukupolven laskeminen on aloitettava viikunapuun lehteen puhkeamisesta, eli Israelin valtion itsenäistymisestä 1948 eikä "tuhatvuotisen valtakunnan synnytystuskien" alkamisesta vuonna 1914, niinkui JT sen tekee. Jos sukupolven pituudeksi lasketaan Psalmin 90:10 mukaisesti 70-80 vuotta, se päättyisi vuonna 2028. Silloin viimeistään Jeesuksen pitäisi palata maan päälle perustamaan tuhatvuotinen messiaaninen valtakuntansa. Sukupolven pituudeksi on Raamatussa kuitenkin ilmoitettu myös 120 vuotta, joten asia jää nähtäväksi. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että kun Israelin itsenäistymisestä tuli täyteen 70 vuotta 14.5.2018, Yhdysvallat siirsi ensimmäisenä valtiona suurlähetystönsä Jerusalemiin, jonka se oli tunnustanut maan pääkaupungiksi puoli vuotta aiemmin.

5. "Väärän uskonnon" tuho ja Harmagedon

JT: Jehovan todistajat uskovat, että vuonna 1918 Jeesus Kristus tuomitsi kaikki maailman uskonnot. He opettavat, että 18 kuukautta kestäneen tuominnan jälkeen maailmasta voitiin löytää vain yksi uskonnollinen ryhmä, joka ryhmänä teki nöyrästi Raamatussa ilmoitetun Kristuksen tahdon. Jehovan todistajat esittävät, että "Raamatuntutkijat", josta Jehovan todistajien uskonnollinen liike myöhemmin muodostui, oli tämä ainut ryhmä.

Jehovan todistajat uskovat, että nykyajan maailmantapahtumissa toteutuvat Raamatun ennustukset koskien maailmanlopun läheisyyttä. He eivät kuitenkaan enää ennusta tarkkaa vuotta Harmagedonille, joka heidän tulkintansa mukaan tarkoittaa nykyisen maailmanjärjestyksen loppua.

He uskovat että Ilmestyskirjassa mainittu "suuri Babylon" on nykyisistä vääristä uskonnoista koostuva maailmanjärjestys, mikä tuhoutuu suuren ahdistuksen aikana, kun YK:iin kuuluvat maailman valtiot tuhoavat kaikki "väärät uskonnot", Ilm. 17:16. He uskovat myös, että YK on Ilmestyskirjan 17. luvussa mainittu peto.

Todellisuudessa vuonna 1918 ainoastaan Ensimmäinen maailmansota loppui 11.11.1918 ja sen seurauksena Palestiinaa 400 vuotta hallinnut Ottomaanien valtakunta supistui tynkä Turkiksi. Sen entiset alueet Lähi-Idässä päätyivät Iso-Britannian ja Ranskan hallintaan. Alustavasti tämä päätettiin 24.4.1920 San Remossa, Italiassa, missä sodan voittajavaltiot, Englanti, Ranska, Italia ja Japani päättivät Ottomaaneille kuuluneiden alueiden jaosta Lähi-Idässä. San Remossa päätettiin myös antaa Iso-Britannialle Palestiinan mandaatti, jonka hallinto tulisi perustumaan Balfourin julistukseen. Tämä johti myöhemmin juutalaisvaltion muodostumiseen.

Aikojen lopulla mm. profeetta Sakarjan ennustuksen perusteella maailman valtiot kokoontuvat Israelia ja Jerusalemia vastaan:

Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan (nykyinen Israel) kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä.  Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan. Sak. 12:2-3.

Tämä voi tapahtua myös YK:n johdolla, mutta se on epätodennäköistä. YK:ssa jäsenmaita sitova päätös pitää tehdä sen turvallisuusneuvostossa, missä viidellä pysyvällä jäsenmaalla on nk. veto-oikeus, eli ne pystyvät yksin kumoamaan minkä tahansa päätöksen. Harvoin ne ovat kaikesta yhtä mieltä. Esim. Israelia koskevat päätökset on usein kumottu Yhdysvaltojen vetolla.

Kansakuntien nousu Israelia ja Jerusalemia vastaan tulee johtamaan ensin nk. Googin sotaan (Hes. 38-39) ja sen jälkeen vielä Harmagedonin sotaan. Googin sodan jälkeen alkaa "suuri ahdistus", mikä päättyy Harmagedonin sotaan ja Kristuksen paluuseen maan päälle Jerusalemiin, Sak. 14:1-4.

Ilmestyskirjassa mainittu "suuri Babylon" ei merkitse uskontoon, vaan globaaliin talousjärjestelmään perustuvaa maailmanjärjestystä, mikä toimii langenneessa maailmassa Saatanan vallan alla. Suuren Babylonin kukistuminen kuvaa globaalin talouden ja siihen perustuvan kulttuurin tuhoa, Ilm. 18. Babylon on Ilmestyskirjassa myös portto, koska langennut ja Jumalasta luopunut kristikunta on ollut mukana rakentamassa tätä jumalatonta materialismiin perustuvaa kulttuuria, mikä on tuhoamassa myös luomakuntaa mm. ilmastomuutoksen kautta. Myös Jehovan todistajat luetaan tähän Jumalasta luopuneeseen joukkoon, koska he eivät tunnusta Jeesuksen jumaluutta eivätkä Pyhää Henkeä, Mark. 3:29.

Ilmestyskirjassa mainittu peto ei ole YK, vaan Antikristus, joka kieltää kaikki uskonnot ja korottaa itsensä jumalaksi, 2.Tess. 2:4. Antikristuksen hallinta-aika on Ilmestyskirjan mukaan 42 kuukautta, Ilm. 13:5. Jeesus tuhoaa Antikristuksen palatessaan maan päälle nk. Harmagedonin taistelussa, Ilm. 19 ja Sak. 14.

4. sunnuntaina helluntaista 28.6.2020

Harri Ahdesmäki

 

 

 

46 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Rauli, mitä tarkoittaa rukoilla Jeesuksen nimessä? Tarkoittaakko se rukoilla nimessä ‘Jeeus’. ? Vai-kuten minä ymmärrän-rukoilla eräässä nimessä, joka on Jeesuksen antama ja joka on mahollisesti aito (ei substituutio) ns. lausumaton nimi, joka ei siis ole sen paremmin Jeesus kuin Jehovakaan vaan vain valittujen korvaan kuiskattu ja jonka voiman vain harvat tunsivat?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Seppo. Kysymyksesi on hyvin oleellinen Jeesuksen asemaa määriteltäessä Raamatun pohjalta. Tuli samalla mieleeni, ettei liene ketään, joka lähestyisi Jeesusta Jehovan nimessä? Kaiketi kolminaisuusoppi tuollaisenkin ajatuksen voisi sisältää? Ehkä joku paremmin uskontunnustuksiin perehtynyt voi tarkentaa?

      Meidän kielessämme ja muissakin sanotaan asioita jonkun persoonan tai muun nimessä. Sanonnat ”totuuden nimessä” ja ”lain nimessä” toimivat ilman että totuudella tai lailla on edes mitään erisnimeä. Raamatullinen kaste tapahtuu ”Isän, Pojan ja pyhän hengen nimessä”. Isällä on erisnimi Jehova, Poika on nimeltään Jeesus mutta mikä on pyhän hengen erisnimi?

      Minä lähestyn Isää Jeesuksen nimessä siksi, koska Raamatun mukaan hän on ”tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani”.(Joh14:6) Siellä Raamatun alkupuolella kerrotaan tapahtumasarjasta, joka johti siihen, ettei Jumalaa voi lähestyä ilman välimiestä. Aikanaan koittaa se hetki kun Jeesus on hallinnut sen tuhat vuotta ja ”Sitten kun kaikki on saatettu hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea.”(1. Ko15:28) Tämän jälkeen voimme lähestyä jälleen suoraan Kaikkivaltiasta, uskon.

      Voi olla, että vertailu ei kaikilta osin ole täysin toimiva, mutta miellän rukouksen Jeesuksen nimessä eräänlaisena käyntikorttina: Raamattu lupaa minulle kanavan, koska Jumala kuulee ”Jeesuksen nimessä”.

      Tiedän, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka rukoilevat Tekijäänsä hyvin vähäisin tiedoin, ilman Raamatun antamaa Jeesuksen ainutlaatuista nimeä. Aika helposti voi juuri Raamatun perusteella nähdä, että Jumala varmasti kuulee heidänkin rukouksensa. Sellaiset Jumalaan liitetyt ominaisuudet kuin oikeudenmukaisuus ja rakkaus tarjoavat kaikille ihmisille samanlaiset lähtökohdat kohti ikuista elämää.

      Raamatun vanhalla puolella on paljon uskollisia, jotka saivat Jumalan vastaukset rukouksiinsa. Herää pakostakin kysymys: kuinka moni heistä rukoili Jehovaa Jeesuksen nimessä. Ylösnousemuksensa jälkeen he kyllä sitten saavat perehtyä Jeesukseen, joka kuoli heidänkin puolestaan. Uskon, että tämä tapahtuu Kristuksen tuhatvuotisen vallanpidon aikana.

      P..S. Ajelin tänään Itä-Suomesta kotiin ja tabletille päästyäni havaitsin tämä Sepon erinomaisen ja perustavaa laatua olevan kysymyksen. Vastauksesta tuli hiukan pitkä, mutta silti mielelläni sitä vielä täydennän. Meillä taitaa olla varsin erilainen käsitys tuosta ilmaisusta ”Jeesuksen nimessä”?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kiitos Rauli varsin hyvästä vastauksesta joka varmaankin henkilökohtaisella tasolla monille toimii. Mitä lähetyn tämäntyypisiä kysymymyksiä aikahistorialliselta ja maantietellisesltäkin pohjalta ja ensin mahdollisimman laajaa kuvaa katsoen. Eli mitä pyhä ‘nimi’ on muinoin tarkoittanut muillekin kuin juutalaisille tai juutalaiskristityille tai kristityille. Esimerkiksi egyptiläisille. Tässä mielessä suositelen kuuluisan egyptologin Wallis-Budgen teoksia (mm. EgyptianMagic) , joissa mm. todetaan seuraava periaate: “Egyptiläiset, kuten useimmat itämaiset kansakunnat, pitivät nimien tuntemusta erittäin tärkeänä ja maagisen voiman omistavien nimien käytön ja mainitsemisen tuntemus oli välttämätöntä sekä eläville että kuolleille. Uskottiin, että jos joku tiesi jumalan tai paholaisen nimen ja osoitti hänelle sen, hänen oli pakko vastata hänelle ja tehdä mitä hän halusi; ja ihmisen nimen tuntemus antoi naapurilleen mahdollisuuden tehdä hänelle hyvää tai pahaa. Kirouksen kohteena oleva nimi alensi omistajansa pahaa, ja samoin nimi, joka oli siunauksen tai rukouksen kohteena eduista, jotka sen päällikölle varmistettiin monista hyvistä asioista. Egyptiläiselle nimi oli yhtä suuri osa ihmisen olemusta kuin hänen sielu tai kaksinkertainen (KA), tai hänen ruumiinsa, ja on melko varmaa, että hänellä oli tämä näkemys aikaisimmista ajoista.”

      Uskon Jeesukselle omistetun ja Jeesuksen käyttäneen jotain tällaista salattua maagista nimeä, joka kenties yhä kuiskataan jonkin harvan ja valitun (bahir) korvaan. Nimeen liittyi suuri salaisuus ja voima.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Noihin nimiin kieltämättä liittyy monenlaista syvällistä merkitystä, emmekä kaikkea varmaan voi edes aavistaa. Jeesuksen nimi on kuitenkin aivan ainutkertainen, näin korkealle Jumala on Poikansa nimen nostanut: ”Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.”(Fil2:9)

      On todella monia syitä siihen, että juuri Jeesuksen nimessä kannattaa taivaalliselle Isälle rukouksia esittää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      ”Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.”(Fil2:9)

      Täsä ei välttämättä tarkoiteta Jeesuksen omaa vanhaa nimeä vaan hänelle uskottua uutta nimeä. Nimi Jeeushan oli aivan tavallinen eikä siinä ollut mitään erityistä. Myös Jeesus antoi teleios-opetuslapsilleen ‘uuden nimen’, joka oli kirjoitettu valkoiseen kiveen ja jonka tiesi vain antaja ja saaja. Tästä on minusta kysymys Jeesuksen hallitsemasta salaisesta nimestä, ei siis nimestä ‘Jeesus’. Tapa lienee käytössä tänäkin päivänä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • “Mutta kun hän (persoona) tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.”Joh. 16:13

    Valitettavasti Jehovan todistajat eivät ole ottaneet vastaan totuutta Jeesuksesta Kristuksesta Jumalana. Siksi heiltä puuttuu myös totuuden Hengen välittämä tieto. Siksi myös heidän oppinsa on alati muuttuvaa ja käsitteet sekavia eivätkä ne perustu sen paremmin Raamattuun kuin historiaankaan. Tämän olen blogissani kuvannut. Totuuden Hengen sijaan heille on annettu eksytyksen henki.

    ” …sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. 11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, 12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” 2.Tess. 2

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vielä on kuitenkin armon aikaa jäljellä ja mahdollisuus tehdä parannus.

    “20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. 21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. 22 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'” Ilm. 3

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Syrjänen sanoo:

    Rauli Toivonen: “Tiedän, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka rukoilevat Tekijäänsä hyvin vähäisin tiedoin, ilman Raamatun antamaa Jeesuksen ainutlaatuista nimeä. Aika helposti voi juuri Raamatun perusteella nähdä, että Jumala varmasti kuulee heidänkin rukouksensa.”

    Tämä ei ole totta, ainakaan uskonnollisen järjestösi mukaan. Jos rukousta ei esitetä “Jeesuksen nimessä”, se jää Jehovan todistajien mukaan hyväksymättä. Rukous pitää myös esittää oikealla tavalla, Jehovalle, jotta se tulee kuulluksi.

    Herätkää! 8.9.2002:

    “Rukousten täytyy kuitenkin täyttää joitakin vaatimuksia, jotta Jumala hyväksyisi ne. Ensinnäkin ne täytyy osoittaa yksinomaan Jumalalle – ei Jeesukselle eikä jollekin pyhimykselle tai jumalankuvalle (2. Mooseksen kirja 20:4, 5). Lisäksi rukoukset täytyy esittää Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, nimessä (Johannes 14:6).”

    Raamatun ymmärtämisen opas:

    “Jotta rukous tulee kuulluksi, se täytyy esittää oikealle persoonalle, Jehova Jumalalle, sen täytyy koskea oikeita asioita, jotka ovat sopusoinnussa Jumalan ilmoitettujen tarkoitusten kanssa, se täytyy esittää oikealla tavalla, Jumalan asettaman kanavan, Kristuksen Jeesuksen, kautta, ja se täytyy esittää oikeista vaikuttimista ja puhtaasta sydämestä.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Seppälä sanoo:

      Tulkoon vielä kerran todetuksi ettei Jeesukselta rukoilemisen kielto perustu Raamattuun. Jeesusta avuksi huutaminen on rukousta jonka perusteella Paavali vainosi seurakuntaa.

      Apt. 9:20 Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika. 21. Ja kaikki, jotka kuulivat, hämmästyivät ja sanoivat: “Eikö tämä ole se, joka Jerusalemissa tuhosi ne, jotka tätä nimeä avuksi huutavat?

      Ps 17. Daavidin rukous. Kuule, Herra, minun oikeata asiaani, tarkkaa minun huutoani, ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta. 6. Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Jeesus on Jehovan todistajille vähän sellainen Jumalan apupoika, jolle ei tulisi antaa liiaksi arvoa. Huhtikuun Vartiotornissa varoiteltiin olemasta liian hyvää ystävää Jeesuksen kanssa. Jehovan tulisi olla bestis ja Jeesuksen vasta sen jälkeen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    ”Tulkoon vielä kerran todetuksi ettei Jeesukselta rukoilemisen kielto perustu Raamattuun,” kuuluu Reijon kommentti. No, vaikka varsinaista kieltoa ei taida olla, Jeesuksen antama malli menee kuitenkin ”Isä meidän, joka olet taivaassa”.

    Ihmiset huutavat avukseen erilaisia asioita ja persooniakin. Olet kyllä oikeassa siinä, että esimerkiksi Psalmi 17 linkittää rukouksen ja avuksi huutamisen: ”Kuule minun avunhuutoni, ota vastaan rukoukseni.”(Ps17:1)

    Mutta rukoiliko Daavid Jeesuksen nimessä Jehovaa? Ei tietenkään, koska tuo Jumalan Pojan nimi tuli tunnetuksi vasta noin tuhat vuotta Daavidin kuoleman jälkeen. Silloin Jeesus tuli ja opetti Isän lähestymistä Jeesuksen meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme nimessä. Ensimmäinen ”pakanakristitty” Cornelius ” rukoili alati Jumalaa”. Ja enkelin kertoman mukaan ne ” ovat uhrina nousseet Jumalan eteen, ja hän on muistanut sinut.”(Apt10:2,4) Kristityksi tultuaan Cornelius oppi rukoilemisestakin paljon lisää ja varmasti esitti ne Jeesuksen nimessä.

    Tänäkin päivänä on ihmisiä, jotka rukoilevat heille tuntematonta jumalaa vilpittömästi ilman Raamatun ”protokollaa”, ja kyllä sellaiset vilpittömät rukoukset Kaikkivaltias kuulee. Raamatun mukainen Jeesuksen nimessä rukoileminen kun edellyttää, että tuntee sekä Kaikkivaltiaan Jumalan ja sen kanavan, jonka kautta Häntä voi lähestyä. Ja toteuttaa sitten Paavalin, tuon Jeesuksen seuraajan ohjeen ”Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.”(Kol3:17)

    Jos on tietoinen Raamatun antamista rukousohjeista eikä niitä noudata, rukousten perille meno näyttää hyvin epävarmalta.(Jes1:15) Me ihmiset emme tietenkään voi lopullista lausuntoa antaa.

    Esitin tuolla aiemmin kysymyksen sinulle ja Harrille, joka tässä toistettakoon. Onko mielestäsi kiellettyä rukoilla Raamatun Jumalaa Jehovaa/Jahvea Jeesuksen nimessä? Entä Jeesusta Jehovan nimessä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Seppälä sanoo:

      Vastaa ensin minulle jonka jälkeen vastaan sinulle. Teenkö Raamatun vastaisesti jos rukoiIen Jeesukselta?

      Luuk. 5:12 Ja kun hän oli eräässä kaupungissa, niin katso, siellä oli mies, yltänsä pitalissa. Ja nähdessään Jeesuksen hän lankesi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen: “Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa”

      Apt. 7:59. Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: “Herra Jeesus, ota minun henkeni!”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Seppälän antamissa näytteissä ei ole minusta kyse varsinaisesti rukoilemisista . Jos minä kerron lääkärileni uskovani että hän voi minut paranta, niin en sitä ruoilemiseksi kutsuisi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Kiitos vastakysymyksestäsi, Reijo. Vastaan siihen mielelläni.

      Näen, että Raamatussa sekä Jeesus että hänen ensimmäiset seuraajansa kohdistivat rukouksensa ”taivaassa olevalle Isälle”. Siksi itse ymmärrän Raamatun vastaisena rukousten esittämisen Jeesukselle. Toisten puolesta en tietenkään voi tehdä mitään tuomioita. Kun lapset aiemmin lausuivat koulussa, että ”siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme”, ei kyseessä ollut mikään tahallinen teko. Ja valitettavan monille on opetettu Jeesus rukousosoitteena eivätkä ole koskaan muusta kuulleetkaan. Tietämättömyydessä rukoilevia Kaikkivaltias katselee armollisesti ja oikeudenmukaisesti, uskon näin.

      Raamatun uudella puolella on oikeastaan kaksi esimerkkiä, joista voisi saada oikeutuksen Jeesuksen rukoilemiseen. Toinen niistä on tuo raportti Stefanuksen viimeisistä vaiheista. Huomasitko Reijo tilanteen, jossa Stefanus oli: ”Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!”(Apt7:56) On varsin luonnollista, että Stefanus tuollaisessa tilanteessa turvautui Vapahtajaansa ja rukoili Jeesusta, että ”Herra Jeesus, ottaisi vastaan hänen henkensä”.(59) Jeesushan Stefanuksen sitten aikanaan herättäisi, antaisi sen hengen takaisin.

      Toinen hiukan vastaava kohta liittyy myös tilanteeseen, jossa nähdään jotakin yliluonnollista. Ilmestyskirjan päätteeksi Johannes esittää rukousmaisen pyynnön Jeesukselle: ”Aamen. Tule, Herra Jeesus!” Kautta Ilmestyskirjan Johannes on saanut Jeesukselta näkyjä, jolloin on luonnollista, että hän keskustelee Kristuksen kanssa Stefanuksen tavoin syvimpiä tuntojaan vuodattaen.

      Me emme näe Jeesusta tai hänen taivaallista Isäänsä muuten kuin kuuluisin ”uskon silmin”. Tällöin kannattaa ottaa varteen Raamatun selkeä ohjeistus, esimerkiksi ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.”(Fil4:6)

      Ehkä sinä Reijo nyt vastaat, miksi ei käy Jehovan rukoileminen Jeesuksen nimessä. Onko raamatullista lähestyä Jeesusta Jehovan nimessä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      ”Jos te anotte minulta (Jeesukselta) jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.” KR 1938 Joh. 14:14

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Kari. KR-käännökset todellakin lisäävät Johanneksen 14:14:een tuon ”minulta”. Edellisessä jakeessa sitten kyllä on vain ilmaus ”mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni” kuten kaikissa muissakin vastaavissa jakeissa.

      Ehkä kannattaa vilkaista englantilaisia käännöksiä ja pohtia, miksi niistä tuo ”minulta” usein puuttuu, arvostettu King James ei sekään tuota ”minulta” sisällä. Toki on myönnettävä, että eräissä käännöksissä se esiintyy. Kannattaa myös verrata pohjoismaisiin käännöksiin, enempää Folkbibeln kuin Svenska Bibeln 1917 eivät KR-käännösten tapaa noudata.

      Olisiko meidän rukoiltava Jeesusta siksi, että suomalaiset kirkolliset käännökset yksimielisesti sellaiseen yhdessä jakeessa kannustavat? Vaikka Jeesus painotti suuntaa ”Isä meidän”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Seppälä sanoo:

      Ei ole väärin rukouksessa lähestyä taivaallista Isää suoraan tai Jeesuksen nimessä. 2. Kor. 1:20 ” Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä “on”; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden “amen”, Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme”. Jeesus ja Isä on samaa Jumalaa (ainoa valtias Juuda 4) niin voin rukoilla Jeesukseltakin. Rukoukseni on turvallista kun olen yhtäaikaa Isän ja Jeesuksen kädessä.

      28. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. 29. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.

      Todella ihmettelen kun mielestäsi on Raamatun vastaista rukoilla Jeesekselta kun Häneltä anotaan tärkein asia pelastus. Room. 10:9-13 teksti ei lukutaitoisille liene selityksen tarpeessa. “Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; 10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. 11. Sanoohan Raamattu: “Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”. 12. Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. 13. Sillä “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.

      Vai on tietämättömyyttä kun Jeesusta pyydetään suinaamaan ruoka? Onko niin ettei sinun luotu enkeli Mikael kelpaa siihen? Luuk. 9:16. Niin hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ne ja mursi ja antoi opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi. Se on Rauli niin että alkutekstistä löytyy Joh. 14:14″minulta” sana.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Kiitos Reijo vastauksesta, jossa toteat Jeesuksen korkean aseman rukoustemme perille menon turvaamisessa. ”Ei ole väärin rukouksessa lähestyä taivaallista Isää suoraan tai Jeesuksen nimessä”, toteat. Ja tuo ”Jeesuksen nimessä” on se tapa, jota me Raamattuun tukeutuvat käytämme. Toki joku asiasta tietämätön rukoilee menestyksellisesti Luojaansa omista lähtökohdistaan.

      Kuten tuossa yritin selittää, Johanneksen14:14 on ilman ”minulta” tai sen kanssa käännöksestä riippuen. American standard jättää sanan pois mutta myöntää: ”Many ancient authorities add me ”.

      Mutta onko sinusta kovinkaan loogista, että Jeesukselta pyydetään jotakin hänen omissa nimissään? Eikö jonkun nimissä lähestyminen viittaa johonkin toiseen, jonka arvovaltaa käyttäen halutaan asia toimittaa? Siis lähestytään me Reijo vaan reipusti Jeesuksen Isää Jehovaa hänen Poikansa ylivertaisen nimen turvin. Golgatan uhriin kannattaa vedota tässä oleellisessa asiassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Seppälä sanoo:

      Rauli, tahdon sanoa ettei Raamattua saa käyttää niin että sillä kumotaan mitä muualla sanotaan. Annat väärän todistuksen väittäen niitä tietämättömyydestä jotka anovat Jeesukselta. Järjestösi juoksupoikana on väärä todisus (2. Moos. 20:16) väittää että suomalaiset kääntäjät ovat lisänneet Joh. 14:14 “minulta” sanan. He ovat pysyneet Kristuksen opissa jossa järjestösi ei pysy.

      2. Joh. 1:9 Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Joh., 14: 14. Novum panee 1. minä sanan sulkuihin so ettei sitä ole kaikissa alkuteksteissä. Ko jakeen erikoinen ominaisuus on kumminki sanoissa ‘minun nimessäni’ eli ‘en to onomati mu’ eli kirjaimellisesti ‘tuossa nimessä minun.’ Miksi viittaus Jeeuksen omaan nimeen Jeesus tarvitsisi määräävää artikkelia? Eihän niitä nimissä käytetty? Ettei vain kyse ollutkin jostain Jeeuksen hallussa olleesta ‘tuosta’ nimestä eli salaisesta nimestä, jonka uskottiin sisältävän jumalallista voimaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Harri Ahdesmäki

    Eläkkeellä oleva kirkonpalvelija ja entinen kapiainen, yliluutnantti evp