Jehovan todistajien pedofiiliongelma - mistä on kysymys?

Moni tälläkin portaalilla on jossain vaiheessa törmännyt otsikoihin, joissa kerrotaan Jehovan todistajien keskuudessa ilmenneestä pedofiiliongelmasta. Mistä siinä oikein on kysymys, miten laajasta ongelmasta puhutaan ja koskeeko se myös Suomen Jehovan todistajia?, voisi olettaa olevan yleisimmät kysymykset aiheen tiimoilta.

Mistä Jehovan todistajien pedofiiliongelmissa on kysymys?

Kysymys on ongelmista, jotka juontavat yhteisön perusolemukseen. Jehovan todistajien yhteisö ajattelee edustavansa Ainoaa Oikeaa Totuutta. Ainoan Oikean Totuuden yhteisöille taas on ominaista ajatella olevansa aivan erityisessä asemassa Jumalan suunnitelmissa. Koska ainoastaan omalla yhteisöllä ajatellaan olevan Totuus™, se saattaa edistää tarkoitus pyhittää keinot -ajattelua. Jehovan todistajien yhteisössä tämä on tarkoittanut aina sitä, että yhteisön etu menee kaiken muun edelle. Yksilöiden etu ei paina yhteisön vaa'assa mitään, jos toisella puolella punnitaan yhteisön etua. Jehovan todistajien yhteisö ei esimerkiksi osaa pyytää anteeksi. Vaikka se toisella suunpielellä tunnustaa, että sillä ei ole suoraa valokuitukaapelia Jehovan taivastoimistoon, samalla se kuitenkin vaatii kaikkia sen jäseniä suhtautumaan siihen ikään kuin kaapeliyhteys olisi olemassa. Yhteisöä ei esimerkiksi saa kyseenalaistaa millään tavalla. [1]

Tämä aiheuttaa seurakuntatasolla sen, että mitä tahansa seurakunnan johdossa olevat miehet linjaavat, se on laki jota ei rikota. Seurakunnan johdossa olevat miehet, vanhimmat, taas perustavat linjauksensa vain ja ainoastaan yhteisön määräämiin sääntöihin. Lasten hyväksikäyttötapauksia koskien yhteisö on linjannut, että jos seurakunnan vanhimmat saavat tietää tällaisesta rikoksesta seurakunnassa, heidän tulee olla välittömästi yhteydessä paikallisen haaratoimiston lakiosastolle. [2] Mikäli rikoksella ei ole kahta todistajaa ja syytetty ei tunnusta tekoa, yhteisö jättää asian "Jehovan käsiin". [3] Siitä ei ilmoiteta viranomaisille ja asia jää siihen. Kuten kaikki ymmärtävät, lasten hyväksikäyttö ei ole sen kaltainen rikos, jolle on yleensä tarjolla useampia todistajia. Linjaus on vähemmän yllättäen johtanut siihen, että lasten hyväksikäyttäjät ovat päässeet syytöksistä kuin koira veräjästä, jonka jälkeen nämä ovat uusineet tekonsa. Jehovan todistajien kaltaisissa yhteisöissä teon uusiminen on tavallista helpompaa, sillä seurakunnassa kaikki luottavat toisiinsa.

Entä mitä tapahtuu, jos hyväksikäyttösyytös pystytään todentamaan aiheelliseksi? Tuhannet esimerkit maailmalta kertovat siitä, että pedofiilitapaukset käsitellään yhteisön sisällä eikä niitä ilmoiteta viranomaisille. Uhreilla ja heidän läheisillään on yhteisön mukaan oikeus ilmoittaa rikoksesta viranomaisille, mutta tätä tapahtuu aniharvoin, jos silloinkaan. Yhteisössä vallitsee näkemys, jonka mukaan seurakunnan sisäisiä rikkeitä ja rikoksia ei suositella viemään maallisen oikeuslaitoksen käsiteltäväksi. Tämän nähdään tuottavan häpeää yhteisölle ja Jehovan nimelle. Tässä nimenomaisessa yhteydessä häpeää on toisaalta tuottanut ainoastaan se, että yhteisö peittelee ja salailee sen havaitsemia hyväksikäyttötapauksia seurakunnissa. Jos se olisi alusta asti vienyt tapaukset viranomaisen hoidettavaksi, kuten sen kuuluisi, yhteisöllä ei olisi asian kanssa mitään ongelmia.

Mitä Jehovan todistajien pedofiiliongelmasta on todettu käytännössä?

Viimeisen viidentoista vuoden aikana yhteisön ongelmat lasten hyväksikäyttötapauksiin liittyen ovat alkaneet näkyä erilaisina oikeudenkäynteinä ja selvitystöinä. Yksi merkittävimmistä selvityksistä tehtiin Australiassa, jossa erillinen komissio tutki eri uskontojen toimintamalleja seksuaalirikoksiin liittyen. Jehovan todistajat olivat siis vain yksi uskonto muiden joukossa, jonka toimintamallit selvitettiin. Komission tutkimuksissa kävi ilmi, että yhteisössä on todettu (Australiassa) yli tuhat hyväksikäyttötapausta, eikä yhtä ainoaa oltu viety viranomaisten tietoon. Ja koska yhteisön säännöt ja toimintamallit ovat yhtenäisiä koko maailmassa, sama käytäntö on ollut voimassa vuosikymmeniä jokaisessa maassa, jossa on Jehovan todistajia.

Yksi ongelmaa osuvimmin kuvaavista tapauksista käsiteltiin Montanassa, Yhdysvalloissa. Oikeuskäsittelyssä selvisi, että seurakunta oli erottanut henkilön lapsen hyväksikäyttöön liittyvistä rikoksista, mutta henkilö oli otettu takaisin seurakuntaan noin vuoden päästä. Tämän jälkeen henkilö uusi tekonsa. Yhteisö tuomittiin 35 miljoonan dollarin korvauksiin. Tämäkin oikeudenkäynti on vain yksi lukemattomista vastaavista tapauksista, joissa yhteisön on todettu käytännöillään edistävän ja sitä kautta aiheuttavan hyväksikäyttötapauksia seurakunnissa.

Salailun kulttuuriin liittyvien käytäntöjen lisäksi ongelmia aiheuttaa yhteisön suhtautuminen pedofiliaan. Tapausten ja käytäntöjen perusteella voidaan todeta, että yhteisö ei käsittele ilmiötä sairautena joka vaatii hoitoa. Yhteisön sisäiset rangaistukset kielivät siitä, että pedofiliaan suhtaudutaan kuin johonkin tavanomaiseen hairahdukseen, josta voi päästä eroon kun henkilöä nuhdellaan tai tämä erotetaan seurakunnasta, kunhan henkilö vain osoittaa katumusta.

Muita asiaan liittyviä havaintoja:

Jehovan todistajien ylin johto, hallintoelin, on asetettu syytteisiin lasten hyväksikäyttötapausten peittelystä.

Belgian oikeusministeriön perustaman, lahkoja itsenäisesti tutkivan keskuksen, CIAOSN:in mukaan 12 muussa maassa on saatu samankaltaisia tuloksia. Raportissa todetaan ongelmien olevan kaikissa maissa samat.

Kaliforniassa lasten hyväksikäyttötapauksia alettiin raportoimaan vuonna 1997, yhteisö ei ilmoittanut niistä koskaan senkään jälkeen viranomaisille.

Irlannissa seurakunnan vanhimmat veivät hyväksikäyttötapauksen viranomaisille ilman haaratoimiston lupaa - rangaistukseksi tästä vanhimmat menettivät vanhimman asemansa seurakunnassa.

Miten laajasta ongelmasta puhutaan ja koskeeko ongelma myös Suomen Jehovan todistajia?

Yhteisön vahingolliset toimintamallit lasten hyväksikäyttötapauksiin liittyen ovat yksi kokonaisuus, esiintyneisyys yhteisössä toinen. Joskus kuullut Jehovan todistajat ovat pedofiileja -lausunnot ja väitteet eivät kuvaa kokonaisuutta. Pedofiilisia taipumuksia esiintyy väestöissä kautta maailman melko samassa suhteessa joka puolella. Jehovantodistajuus ei edistä lasten hyväksikäyttöä sen arkisessa moraalikäsityksessään, pikemminkin päinvastoin. Mutta koska pedofilia on sairaus, jota esiintyy väestössä ja yhteisöissä joka tapauksessa, kyse on siitä, miten tapaukset hoidetaan silloin kun niitä esiintyy.

Koska tapauksista tehdään yhteisön sisällä pöytäkirjat ja ne arkistoidaan, [4] myös Suomessa on väistämättä tapauksia, joista tiedetään haaratoimistossa, mutta joita ei ole viety viranomaisen tietoon. Se, paljonko tapauksia on, on pelkkien arvailujen varassa. Oma arvioni on, että todistajien keskuudessa pedofiliaa esiintyy saman verran tai hieman vähemmän kuin väestössä keskimäärin. Tätä tukisi Australian tutkimuksissa havaittujen tapausten määrä, kun siihen lasketaan vielä päälle, että kaikista tapauksista ei suinkaan ole tietoa sen enempää seurakunnilla kuin haaratoimistoillakaan.

Tämän vuoden toukokuun Vartiotorni käsitteli aihetta ja antoi ymmärtää, että seurakunnan vanhimmat noudattavat lasten hyväksikäyttöön liittyvää ilmoitusvelvollisuutta ja sitä koskevia lakeja. Aika näyttää onko tällä mitään käytännön vaikutusta. Vanhinten ohjekirjaan asiaan ei ole tullut mitään muutosta senkään jälkeen. Lokakuussa päivitetty versio kertoo ohjeeksi edelleen ottaa yhteys haaratoimiston lakiosastoon. Näin on toimittu aikaisemminkin, eikä ilmoitusvelvollisuutta ole noudatettu.

Oikeudenkäyntien yhteydessä yhteisö on vedonnut siihen, että syyllisen tunnustus on saatu rippisalaisuutta koskevissa olosuhteissa, jolloin ilmoitusvelvollisuus ei koskisi yhteisöä. Bluffi ei ole mennyt oikeuskäsittelyissä läpi. Rippi on luottamuksellinen ja se annetaan yhdelle henkilölle, useimmiten papille. Jehovan todistajien tapauksessa tieto tunnustuksesta on kolmen vanhimman tiedossa (oikeuskomitea), haaratoimiston lakiosaston ja palvelusosaston tiedossa sekä sen tahon tiedossa, joka käsittelee haaratoimistossa ylläpidettäviä tietoja ja arkistoja Jehovan todistajien jäsenistä. Tämän lisäksi, mikäli syytetty valittaa oikeuskomitean päätöksestä, asiaa selvittämään asetetaan valituskomitea, joka koostuu kolmesta eri vanhimmasta kuin alkuperäinen oikeuskomitea. Lisäksi haaratoimiston palvelusosasto saattaa linjata, että seurakunnan vanhinten tulee joissain tapauksissa varoittaa seurakunnan perheellisiä miehiä henkilöstä, jolla on todettu olevan pedofiilisia taipumuksia. [5] Jos ripissä kerrotuista asioista tietää vähintään neljästä kymmeneen henkilöä ja mahdollisesti kaikki seurakunnan perheelliset miehet, niin rippisalaisuus ei ole ehkä kuviosta ensimmäisenä mieleen tuleva termi.

Vaikka Jehovan todistajissa ei siis todennäköisesti  ole sen enempää pedofiileja kuin muuallakaan, ongelmat kuitenkin ovat todellisia ja ne koskevat tapausten käsittelyä ja uhrien asemaa. Seurakuntien lisäksi vaara koskee myös koko yhteiskuntaa. Kun Jehovan todistajat ylläpitävät rekisteriä niistä jäsenistään, joilla on pedofiilisia taipumuksia, eivätkä ilmoita heitä viranomaisille, pedofiilit kävelevät keskuudessamme täysin vapaina, kenenkään muun kuin Jehovan todistajien yhteisön tietämättä.

Viitteet

  1. "Älkäämme koskaan kyseenalaistako sanoin tai teoin Jehovan nykyään käyttämää viestintäkanavaa (4. Moos. 16:1–3)." - Vartiotorni 15. marraskuuta 2009
  2. "Mikäli lapsen kaltoinkohtelusta syytetty on seurakuntanne yhteydessä, kahden vanhimman tulee puhelun aikana ilmoittaa lakiosastolle syytetyn koko nimi, syntymäaika ja mahdollinen kastepäivä. Sen jälkeen kun vanhimmat ovat keskustelleet lakiosaston kanssa, puhelu siirretään palvelusosastolle." - Vanhinten ohjekirja Paimentakaa Jumalan laumaa (2019), kappale 8
  3. "Tapauksella täytyy olla kaksi tai kolme silminnäkijää. Henkilö, joka vain toistaa kuulopuheita, ei ole silminnäkijä. Oikeuskomiteaa ei voida perustaa vain yhden silminnäkijän todistuksen perusteella." -- "Jos henkilö kiistää syytöksen, asiaa tutkivien vanhinten tulee yrittää järjestää tapaaminen, jossa väärinteosta syytetty ja syytöksen esittänyt ovat mukana (ks. luku 14, jos kyseessä on lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva epäilys). Jos jompikumpi osapuolista ei halua tulla tähän tapaamiseen tai jos henkilö edelleen kiistää syytöksen, oikeuskomiteaa ei voida muodostaa, koska väärintekoa ei ole vahvistettu tapahtuneeksi." - Vanhinten ohjekirja Paimentakaa Jumalan laumaa (2019), kappale 40 ja 42
  4. "Seurakunnan yhteydessä olevia lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytettyjä (olipa syytökset näytetty toteen tai ei) koskevat tiedot, mukaan lukien esittelykirjeet, tulee säilyttää kirjekuoressa, jonka päällä on kyseisen henkilön nimi ja teksti ”Älä hävitä”. Tätä kirjekuorta tulee säilyttää seurakunnan luottamuksellisessa arkistossa." - Vanhinten ohjekirja Paimentakaa Jumalan laumaa (2019), kappale 25
  5. "Lisäksi palvelusosasto ohjeistaa vanhimpia varoittamaan seurakunnan yhteydessä olevia perheenpäitä siitä, että heidän on tarpeen valvoa alaikäisten lastensa kanssakäymistä kyseisen henkilön kanssa. Vanhinten tulee varoittaa perheenpäitä vain jos palvelusosasto pyytää toimimaan niin." - Vanhinten ohjekirja Paimentakaa Jumalan laumaa (2019), kappale 23

14 kommenttia

  • Juha Heinilä sanoo:

    “Vaikka Jehovan todistajissa ei siis todennäköisesti ole sen enempää pedofiileja kuin muuallakaan, ongelmat kuitenkin ovat todellisia ja ne koskevat tapausten käsittelyä ja uhrien asemaa. Seurakuntien lisäksi vaara koskee myös koko yhteiskuntaa. Kun Jehovan todistajat ylläpitävät rekisteriä niistä jäsenistään, joilla on pedofiilisia taipumuksia, eivätkä ilmoita heitä viranomaisille, pedofiilit kävelevät keskuudessamme täysin vapaina, kenenkään muun kuin Jehovan todistajien yhteisön tietämättä.”

    Kiitos kirjoituksesta Antero. Henkilöstötietolaki on olemassa, joten mietin mitenkä Jehovan todistajien eri rekisterit ovat lain mukaisia. Mielestäni mikään kirkkokunta tai muu kirkollinen organisaatio ei saisi kerätä tarpeetonta tietoa jäsenistään, eikä siihen tietoon saisi kuka vain päästä käsiksi. Toivottavasti asiat menevät parempaan suuntaan, kun lainsäädäntö tiukkenee.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Toivottavasti kaikki pedofiilit saadaan kiinni, kuuluivatpa he sitten mihin kirkkokuntaan tai uskonlahkoon hyvänsä.

      Ja onhan se nyt merkillistä, että ’uskovaiset’ ukot suunnastaan riippumatta, näyttävät olevan lapsipornosta ja pedofiliasta kiinnostuneita.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      “Toivottavasti kaikki pedofiilit saadaan kiinni, kuuluivatpa he sitten mihin kirkkokuntaan tai uskonlahkoon hyvänsä.”

      Juuri näin, lisäksi kaikki muutkin pedofiilit, vaikka eivät kuuluisi mihinkään uskontokuntaan. Mielestäni lasten seksuaalisen kanssakäymisen suojaikärajaa olisi syytä nostaa ylemmäksi vaikka 18 vuoteen. Lisäksi muidenkin raiskausten rangaistuksia olisi syytä koventaa ja helpottaa rikosilmoituksen tekokynnystä ja tukea uhreja paremmin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Juha Heinilä: “Henkilöstötietolaki on olemassa, joten mietin mitenkä Jehovan todistajien eri rekisterit ovat lain mukaisia.”

      Jehovan todistajien rekisterit eivät ole kaikilta osin lainmukaisia. Yhteisö kerää jäsenistään paljon sellaista tietoa, josta sen jäsenillä ei ole mitään tietoa. Lisäksi todistajien on täytynyt allekirjoittaa lomake, jossa he antavat suostumuksensa siihen, että heistä saa kerätä mitä tietoa tahansa. Suostumuksen allekirjoittaminen oli pakollista, sillä ilman sitä henkilö ei pysty yhteisön mukaan olemaan Jehovan todistaja.

      https://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s913.html

      Pedofiilitapauksista lähetetään tiedot myös päätoimistoon, Yhdysvaltoihin, ja siellähän on henkilötietojen käsittelyssä muutenkin erilaiset asetukset kuin Euroopassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Juha Heinilä:”” Lisäksi muidenkin raiskausten rangaistuksia olisi syytä koventaa””

    Kuinka tuon voi liittää Jeesuksen Sanoihin joissa käsketään olla tuomitsematta?

    1 “Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; 2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.(Matt.7)

    Entäpä kuolemanrangaistus, voiko Jeesuksen seuraaja milloinkaan hyväksyä mistään rikoksesta?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Ari, en ole lainsäätäjä tai tuomari. Kerroin vain oman mielipiteeni tästä asiasta. Olen sitä mieltä, että Suomessa seksuaalirikollista suojellaan paljon paremmin kuin alaikäisiä tyttöjä tai poikia. Yhteiskunnassa on lakinsa ja niitä rikkovat mahdollisesti saavat siitä lain määräämät rangaistukset.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Syrjänen sanoo:

    Seija Rantanen: “Ja onhan se nyt merkillistä, että ’uskovaiset’ ukot suunnastaan riippumatta, näyttävät olevan lapsipornosta ja pedofiliasta kiinnostuneita.”

    Niin. Kyse lienee pohjimmiltaan siitä, että pedofilia on sairaus. Se ei tokene Raamattua lukemalla tai uskonnolla.

    Sitä en osaa sanoa, voisiko kokemuksella uskoon tulemisesta olla jokin poistiivinen vaikutus ilmiön kanssa elämiseen, mutta sellaiset lienevät kovin yksittäisiä tapauksia, kun ottaa huomioon, ettei lasten hyväksikäyttö ole uskonnollisissa yhteisöissä mikään keräilyharvinaisuus. Toki asiaan vaikuttaa sekin, että uskonnollisen yhteisön jäsenyys ei ole suinkaan tae minkäänlaisesta uskoon tulemisen kokemuksesta. Useimmiten jäsenyys on enemmänkin osa henkilön kulttuuria. Lisäksi esimerkiksi jehovantodistajuuteen ei edes liity varsinaista uskoon tulemisen kokemusta siinä merkityksessä kuin se käsitetään muualla. Siinä usko ja sen sisältö luetaan yhteisön kirjallisuudesta ja se hyväksytään Totuutena.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Antero Syrjänen mielenkiintoisia “heittoja” esität, kuten:

      ” Kyse lienee pohjimmiltaan siitä, että pedofilia on sairaus. Se ei tokene Raamattua lukemalla tai uskonnolla.””

      Eikö Jeesus paranna sairaita eli onko nyt Jumala heikko ettei voi parantaa pedofiiliä?

      Toinen heittosi:

      “”Lisäksi esimerkiksi jehovantodistajuuteen ei edes liity varsinaista uskoon tulemisen kokemusta siinä merkityksessä kuin se käsitetään muualla. Siinä usko ja sen sisältö luetaan yhteisön kirjallisuudesta ja se hyväksytään Totuutena.””

      Oletko itse Jehovan todistaja, entä luterilainen?

      Miten asia on luterilaisuudessa, eikö niin että kaikki saadaan kasteessa ja jos nyt sattuu “tulemaan uskoon” aikuisena niin pitää kääntyä takaisin uskomaan siihen kasteeseen, eikö tätä pidetä luterilaisuudessa “totuutena”?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Ari Pasanen: “Eikö Jeesus paranna sairaita eli onko nyt Jumala heikko ettei voi parantaa pedofiiliä?”

      Vaikea sanoa. Itse pidän erilaisten jumaluuksien olemassaoloa kulttuurievoluution ja kuolemanpelon tuloksena. En siis osaa arvioida sellaisen entiteetin parannuskykyjä, jota pidän ihmisen abstraktin ajattelun tuloksena. 😉

      Ari Pasanen: “Oletko itse Jehovan todistaja, entä luterilainen?”

      En kuulu mihinkään uskontoon. Satuin kyllä syntymään Jehovan todistaja -perheeseen ja -sukuun, joten aihe on sitä kautta erityisen tuttu ja lähellä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Blogisti Syrjänen ja kommentoijat, kiitos asiallisesta pohdinnasta vakavan asian äärellä. Pasasen oma mandaatti on asettua kaikilla kotimaa 24 blogeilla luterilaisuutta vastaan, oli sitten blogin teema mitä tahansa. Blogistit ja kommentoivat tunnistavat Pasasen ja hänen agendansa. Pasasen kommenteista ja kysymyksistä ei tod.näk. kukaan näillä sivuilla enää erityisesti provosoidu? Jotkut jaksavat Pasaselle vielä vastata kauniisti ja ymmärtävästi. Sekin tosin osoittaa kristillistä rakkautta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Salailu synnyttää uutta salailua, valheita valheiden perään. Samalla valehtelijan sisällä on syvä ristiriita opin ja oman elämän kesken. Miten voi selittää tekemänsä pahan pois vain salaamalla totuutta? Olen siinä käsityksessä, että Vartiotornin väki ei tunnusta syntejä eivätkä saa niitä anteeksi koskaan elämänsä aikana? Palkka tulee vasta kun kuuliainen orja on kaiken seuran lehtien vaatimusten mukaisesti suorittanut? Pedofilian anteeksi saarnaaminen ilman yhteiskunnan lain alle saattamista on samassa linjassa Vartiotornin orjien totuuden salaamisen kanssa. “Pöytä pitäisi puhdistaa sekä Jumalan, että ihmisten edessä” Totuus tekee vapaaksi, eivät valheet. “Ukkojen ukkoilu jatkuu, ellei kukaan ukkoja pysäytä”, vapaasti muotoillen Seija Rantasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Kari Paukkunen:””“Pöytä pitäisi puhdistaa sekä Jumalan, että ihmisten edessä” Totuus tekee vapaaksi, eivät valheet. “”

      Mielenkiintoinen ajatus, toteutatko tätä itse omaan “oikeaan uskoosi”?

      Totuus eli Jeesus todella tekee vapaaksi eli vasta kun Jeesus on parantanut paatuneen sydämen pystyy erottamaan valheen jossa ennen eli, siis ei ihminen luonnostaan pysty erottamaan valhetta joka maan päällä vallitsee ja hallitsee.

      Vai kuinka niin moni ns “kristitty” on historiassa seurannut johtajia vainoihin, sotiin ja muihin kauheuksiin, eivätkö he ymmärtäneet seuraavansa pahuuden valhetta?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Syrjänen: “Linjaus on vähemmän yllättäen johtanut siihen, että lasten hyväksikäyttäjät ovat päässeet syytöksistä kuin koira veräjästä, jonka jälkeen nämä ovat uusineet tekonsa. Jehovan todistajien kaltaisissa yhteisöissä teon uusiminen on tavallista helpompaa, sillä seurakunnassa kaikki luottavat toisiinsa… Yhteisön sisäiset rangaistukset kielivät siitä, että pedofiliaan suhtaudutaan kuin johonkin tavanomaiseen hairahdukseen, josta voi päästä eroon kun henkilöä nuhdellaan tai tämä erotetaan seurakunnasta, kunhan henkilö vain osoittaa katumusta.”

    Näin se on mennyt katolilaisten pedofiilipappien tapauksissakin. Edellisen paavin aikana pedofiilejä kierrätettiin käryjen jälkeen aina uusiin seurakuntiin, tietysti sen jälkeen oli kadutta ja saatu pedofilia anteeksi. Joillekin oli kertynyt satoja tapauksia. Mikä on tehdessä, kun on ainaisen varmuus anteeksi annosta ja taivaspaikka taskussa. Uhrit joutuvat toki helvettiin, jos eivät ole katolilaisia. Näin se menee kaikissa kristillisiksi luokitelluissa lahkoissa.

    Syrjänen: “Oikeudenkäyntien yhteydessä yhteisö on vedonnut siihen, että syyllisen tunnustus on saatu rippisalaisuutta koskevissa olosuhteissa, jolloin ilmoitusvelvollisuus ei koskisi yhteisöä.”

    Käyttävät katolisen kirkon keksimää kikkakolmosta. Rippisalaisuutta Raamattu ei tunne, päinvastoin. Rippisalaisuus on kirkon keksintö, jotta voidaan sikoilla estoitta ja seurauksista piittaamatta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Tapio Tuomaala: “Näin se on mennyt katolilaisten pedofiilipappien tapauksissakin. Edellisen paavin aikana pedofiilejä kierrätettiin käryjen jälkeen aina uusiin seurakuntiin, tietysti sen jälkeen oli kadutta ja saatu pedofilia anteeksi.”

      Näinhän se on. Jehovan todistajien yhteisö muuten kirjoitteli vielä viime vuosikymmenellä katolisen kirkon pedofiiliongelmasta kirjallisuudessaan hyvin tuomitsevaan sävyyn ja osoituksena siitä, että katolinen kirkko on osa väärän uskonnon maailmanmahtia ja Saatanan vallassa. Nyt kun se on itse ihan samojen ongelmien edessä, ilkkuminen on siltä osin yllättävästi laantunut.

      Tapio Tuomaala: “Käyttävät katolisen kirkon keksimää kikkakolmosta. Rippisalaisuutta Raamattu ei tunne, päinvastoin. Rippisalaisuus on kirkon keksintö, jotta voidaan sikoilla estoitta ja seurauksista piittaamatta.”

      Plus että Jehovan todistajilla ei edes ole pappeja, eikä heillä ole koskaan ollut mitään edes rippiin verrattavaa käytäntöä. Tässä yhteydessä kikkakolmonen viedään siis astetta pidemmälle siinä mielessä, että ripin määritelmää käytetään hyväksi ainoastaan oikeudellisissa prosesseissa päämääränä oikeuttaa lainvastaiset toimet ja säännöt.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Antero Syrjänen
    Antero Syrjänen

    Olen 70-luvun lopulla syntynyt nuori mies läntisestä Suomesta. Perheeseen kuuluu vaimo ja muutama pörröinen lemmikki. Synnyin Jehovan todistaja -sukuun ja -perheeseen. Blogeissani tulen käsittelemään, ainakin aluksi, elämää Jehovan todistajien maailmassa ja ympäristössä. Jos haluat kysyä todistajuudesta (tai ottaa muuten yhteyttä) yksityisemmin, sähköpostiosoite on: tantero.syrjanen@gmail.com