Jerusalemin temppeli kristillisen seurakunnan esikuvana

Vanhan liiton temppeli toimii kristillisessä raamatunlukutavassa Uudesta testamentista alkaen myös Kristuksen seurakunnan esikuvana (2.Kor. 6:16Ef. 2:20-221.Tim. 3:15 ja 1.Piet. 2:5). Verrataanpa vielä kristityn ruumistakin tähän Israelin jumalanpalveluselämän keskipisteeseen, 1.Kor. 6:19. Tosin apostoli tarkoittanee siinä koko seurakuntaa Kristuksen ruumiina, joka koostuu yksilökristityistä. Tämä saa aikaan syyn tutkia tarkemmin Vanhan liiton temppeliä Kristuksen seurakunnan/kirkon esikuvana.

Jerusalemin temppeli oli aikoinaan Jumalan läsnäolon paikka maailmassa. Koko Temppelivuoren aluetta esipihoineen kutsuttiin "pyhäköksi" (kr. hieron). Pyhäkkö käsitti varsinaisen "temppelin" (kr. naos) lisäksi myös sitä ympäröivät esipihat ja kaikki muut rakennukset.

Vanhempi raamatunkäännös 1938 tekee alkutekstin mukaisen eron pyhäkön ja temppelin välillä. Uudempi 1992 käännös kääntää molemmat sanat laiskasti vain temppeliksi. Käsitteillä on kuitenkin merkityksensä, sillä pyhäkköön pääsivät sisälle kaikki sinne tulevat, mutta varsinaisen temppelin alueelle vain juutalaiseen kansaan kuuluvat.

temppelikuva.gif

Pyhäkön uloin esipiha oli nk. "pakanoiden esipiha" (12) ja siitä edemmäksi mentäessä seurasivat varsinaisella temppelialueella ensin "naisten esipiha" (9),mikä oli tarkoitettu juutalaisille naisille, "Israelin esipiha" (6), mikä oli tarkoitettu tavallisille juutalaisille miehille, pappien esipiha (5), polttouhrialttari (7) ja lopuksi itse temppelirakennus, missä oli suitsutusalttari (4), "pyhä" (3), hepr. "hekal", ja lopuksi sisimpänä siitä esiripulla (2) eroitettu "kaikkein pyhin" (1), hepr. "debir", mikä oli varsinainen Jumalan läsnäolon paikka.

Ei-juutalaisilla oli pääsy vain "pakanoiden esipihalle" asti. Siitä edemmäksi varsinaiselle temppelialueelle saivat mennä vain juutalaiset. Temppelialueelle meno oli ei-juutalaisilta kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty. Temppelin eri alueilla oli huomattava uskonnollinen merkitys. Tähän suhtauduttiin erittäin vakavasti ja sen loukkaaminen oli ankarasti kielletty. Tämä koski sekä temppeliin menevien juutalaisten ja pappien seremoniallista puhtautta että myös ei-juutalaisten sisäänpääsykieltoa pakanoiden esipihaa edemmäksi.

Pyhäkköön saapuvat juutalaiset puhdistautuivat ensin "mikvessä", eli rituaalista puhdistautumista varten rakennetussa vesialtaassa. Tämän jälkeen he saapuivat "pakanoiden esipihalle", jonka kautta he etenivät varsinaiselle temppelialueelle.

On mielenkiintoista havaita, että pappien esipihalle ja alttarille pääsivät etenemään Nicanorin portin läpi vain miehet. Naisilta oli alttarille meno kielletty. Siinä ei ollut mitään eriarvoisuutta, vaan naisille ja miehille oli säädetty erilaiset tehtävät.

Temppelin alueet muodostivat eräänlaisen "pyhyyden topografian". Kaiken kaikkiaan pyhin alue koko maailmassa oli "maan ääristä" sisemmäksi mentäessä "maan navassa", kolmen maanosan risteyksessä sijaitseva Israelin maa, eli Erets Yisrael. Israelissa pyhin paikka oli Jerusalem, Jerusalemissa temppelivuori, temppelivuorella pyhäkkö (kr. hieron) alueineen ja rakennuksineen ja sen keskellä itse temppelirakennus (kr. naos), ja sen sisällä kaikkein pyhin. Sisemmäksi merkitsi samalla myös pyhemmäksi. Toisaalta kaikkien ulompana olevien pyhyys aiheutui vain ja ainoastaan kaikkein pyhimmän, eli Jumalan läsnäolon paikasta temppelirakennuksessa. Pyhän maan, eli Erets Israelin, ulkopuolella alkoi "epäpyhä" pakanoiden maa.

Öljymäen eskatologisessa (lopunaikoja käsittelevässä) puheessaan Jeesus totesi tästä Herodeksen myöhemmin laajentamasta temppelistä, joka oli yksi antiikin maailman ihmeellisimmistä rakennuksista;

1. Kun Jeesus oli lähdössä temppelistä, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan: "Opettaja, katso! Mitkä kivet, mikä rakennus!" 2. Jeesus vastasi: "Katso nyt näitä mahtavia rakennuksia. Kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle." (Mark. 13:1-2, KR 1992)

Jeesuksen profetoima temppelin tuho toteutui lopulta Juutalaissodassa vuonna 70 roomalaisten toimesta.  Rooman armeijan komentaja ja keisarin poika, Titus, käski tuhota temppelin ja koko kaupungin perusteellisesti varoitukseksi tuleville kapinoitsijoille. Kaikki varsinaisen temppelirakennuksen kivet purettiin niiden pinnassa olevan kultauksen irroittamiseksi ja ryöstämiseksi. Vanha temppeli tuhoutui, koska se oli käynyt tarpeettomaksi uuden, ihmisistä koostuvan temppelin tultua.

Uusi seurakuntatemppeli

Jeesus kysyi opetuslapsilta, kuka hän heidän mielestään oli.

16. Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika." 

17. Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. 
18. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari ( kefa), ja tälle kalliolle ( kefa) minä rakennan kirkkoni/seurakuntani . Sitä eivät tuonelan portit voita. (Matt. 16:16-18, KR 1992)

 

"Kefa" merkitsee arameankielellä, jota Jeesuskin puhui, isoa kiveä tai kalliota. Vanhasta temppelistä ei jäänyt kiveä kiven päälle roomalaisten tuhotessa sen ja nyt uusi, käsittä tehty temppeli, perustetaan "tälle kalliolle", eli Pietarin tunnustukselle Jeesuksen jumaluudesta, jae 16, sekä tämän tunnustuksen omistaville Jeesuksen seuraajille, eläville kiville, joita Pietari tässä edustaa, jae 17.


Pietarin tunnustama Jeesuksen jumaluus on se kallio, mille uuden liiton seurakunta on perustettu. Siksi juuri sitä vastaan hyökätään erilaisissa harhaopeissa ja eksytyksissä.


Jeesus ennusti uudesta seurakuntatemppelistään;

Jeesus vastasi: "Hajottakaa tämä temppeli (naos), niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä." (Joh. 2:19, KR 1992)

Jeesus viittasi siinä ristinkuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Uusi temppeli, seurakunta, rakentui hänen ylösnousemuksensa jälkeen ja voimasta. Kristuksen ylösnoussut, kirkastettu ruumis maan päällä muodostaa tämän uuden temppelin, jonka jäseniä ovat kaikki uudestisyntyneet uskovat apostolien aikaisesta ensimmäisestä sukupolvesta aina Jeesuksen paluun aikaiseen viimeiseen sukupolveen asti, vrt. 1.Kor. 12:27.

Uusi temppeli on rakennettu apostolien (= Uusi testamentti) ja profeettojen (= Vanha testamentti) perustukselle, kulmakivenä itse Jeesus Kristus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa, Ef. 2:20-22.

Juutalaisuudessa temppeli käsitettiin traditionaalisesti Jumalan läsnäolon ja hallinnan sekä häneltä saatavan puhtauden ja anteeksiannon paikaksi. Nämä kaikki ominaisuudet siirtyivät uuteen temppeliin, seurakuntaan, joka koostuu elävistä kivistä, eli yksilöuskovista.

Jeesus on läsnä tässä uudessa temppelissään Pyhän Hengen kautta, joka on kaikissa häneen uskovissa uudestisyntyneissä ihmisissä. Vertaa esim. Paavalin todistus tästä;

Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli (naos) ja että Jumalan Henki asuu teissä?(1.Kor. 3:16, KR 1992)

 Kristus avaa sanaansa Pyhän Hengen kautta

Raamattu on kokonaan Jumalan henkeyttämää sanaa, 2.Tim. 3:16. Kristus avaa itse sanaansa omilleen, vrt. Emmauksen tien tapahtumat;

44. Jeesus sanoi heille: "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu."

45. Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. (Luuk. 24.44-45, KR 1992)

 

Ne, joissa Kristus asuu Henkensä kautta ymmärtävät Raamattua ja Jumalan ilmoitusta siinä omilleen. He puhuvat "samaa kieltä", koska heillä on sama voitelu. Vaikka vastaan tulee joskus vaikeitakin kohtia, se ei saa heitä epäilemään Raamatun totuudellisuutta. Hengelliset on selitettävä hengellisesti;

12. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille.

13. Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat (meissä asuvan) Hengen avulla. (1.Kor. 2:12-13, KR 1992)

 

Ne, joilla Kristuksen Henkeä ei ole, eivät voi ymmärtää Raamattua syvemmin, vaikka he olisivat suorittaneet millaisen ihmisen antaman tutkinnon hyvänsä. Raamattu on heille juuri siitä syystä usein ristiriitainen ja monin tavoin käsittämätön kirja;

14. Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta (Raamatussa), sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava  Hengen avulla. (1.Kor. 2:14, KR 1992)

Uskosta osattomat ja nimikristityt pääsevät kyllä pyhäkön alueelle (hieron), mutta vain vain "pakanoiden esipihalle" asti, rahanvaihtajien, kyyhkysten myyjien ja muun markkinaväen ja melun ja turistien aiheuttaman tungoksen keskelle. Siitä pidemmälle kohti varsinaista temppeliä (naos) ja sen sisällä olevaa kaikkeinpyhintä he eivät pääse ja se on siksi heiltä salattu. He eivät kykene menemään kaikkeinpyhimpään kohtaamaan elävää Jumalaa, koska syntinen ihminen ei voi lähestyä pyhää Jumalaa ilman tuhoutumista. Jumalan läsnäoloon on mahdollista mennä vain Kristuksen uhrin kautta ja sen suojassa. Siksi myös Jerusalemin temppelissä oli pakanoilta esikuvallisesti kielletty pääsy varsinaisen temppelin (naos) alueelle kuolemanrangaistuksen uhalla.

Portit, joiden kautta "pakanain esipihalta" pääsi varsinaiselle temppelialueelle kuvaavat Kristusta. Vain hänen kauttaan voi ihminen lähestyä Jumalaa, vrt. Joh. 14:6;

Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

Kuitenkin enemmistö ihmisistä jää näiden porttien ulkopuolelle, vrt. Jeesuksen kehoitus;

13. Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
14. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen! (Matt. 7:13-14, KR 1992)

11 kommenttia

  • Markku Hirn sanoo:

    Mielenkiintoinen kirjoitus. Temppeli vertaukselle löytyy muitakin sovellutuksia kun kirjoittajan mainitsema kristillisen seurakunnan esikuva.

    Temppeli sinänsä ei eroa niin paljon monista antiikin temppelistä rakenteensa puolesta. Vastaava kehitys arkisesta pyhempään ja lopulta kaikkein pyhimpään on tavallinen temppelin idea. Muissa antiikin temppeleissä oli jumalan kuva jota palvottiin. Jerusalemin temppelistä tämä puuttui aivan johdonmukaisesti juutalaisen uskon mukaan. Se antaa syvemmän tulkinnan Jumalan olemuksesta ja merkityksestä seurakunnalle.

    Temppeli -ideaa voi soveltaa myös ihmisen persoonallisuuden rakennelmaan . Psykologisesti olemme sosiaalisia ja kommunikoivia olentoja. Elämme sosiaalisessa maailmassa joka on kansoitettu muilla ihmisillä ja kaikella luodulla, he elävät sisäisen temppelimme esipihalla. Olemme suhteessa tähän ulkomaailmaan. Mutta olemme erityis suhteessa eriasteisiin lähipiireihin . Työpaikka ystävistä sisäänpäin sukulaispiiriin ja siitä lähiperheeseen jossa vanhemmat ja isovanhemmat ovat symboolisesti ja miksei käytännöllisesti se papisto joka hoitaa temppeliä ja temppelipalvelusta. Kehittyessämme löydämme sisäisen maailmamme jossa persoonallisuutemme muodostuu aina hienosäikeisemmäksi. Lopulta sisällemme on muodostunut temppelimäinen ,kaikkein pyhimmän ,tila.Sisäinen temppelipuutarha jonka keskellä on elämänlähde .Kaikki kalliina pitämämme aatteet, rakkauden voima ja rakastettuna oleminen elää siellä elämänliekkinä ,valaisten olemustamme sisältäpäin. Uskova kokee kuinka Jumalan henki tekee työtään hänen sisäisessä temppelipuutarhassaan.

    Tämän sisäisen temppelin keskeltä löytyy lopulta pimeys ,jota valo ympäröi, samalla lailla kun valo ympäröi Jeesusta Taborin vuorella josta apostolit todistavat. Se on salassa olevan Jumalan pimeys johon vain rohkeimmat uskaltavat astua sisään tietämättä mitä siitä seuraa.

    Elämän vastoinkäymisen pimeydessä voi odottamatta löytää aarteen kun on irrottautunut kaikesta siitä mikä on sitonut meitä maailmaan. Kaikki mikä on elättänyt meitä on kuollut pois. Olemme epätoivon pimeydessä, kuin kuoleman valtakunnassa. Suuri oivallus odottaa .Olemme siellä missä Kristus itse kuoltuaan saarnasi kuolleille. Tämä on läsnäoloa siellä missä kaikki on kuollutta. Tunnemme kuolevamme mutta löydämmekin uuden elämän, joko heräämällä uudelleen henkiin tai lopullisesti kuollessamme.

    Uhrin idea on se että uhrin elämän antaa elämää uhraajalle. Kuolemamme on myöskin uhri. Se tekee mahdolliseksi jälkipolville elää elämäänsä , vieden sitä omana aikanansa eteenpäin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Meidän kuolemamme ei ole mielestäni uhri, vaan palkka syntiinlangenneesta ja erehtyväisestä luonnostamme. Sen sijaan Jeesuksen kuolema meidän puolestamme on uhri, joka antaa meille toivoa vielä kuoleman jälkeenkin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Ahdesmäki. “Meidän kuolemamme ei ole mielestäni uhri, vaan palkka syntiinlangenneesta ja erehtyväisestä luonnostamme”.

      Aivan, mutta meidän ruumiimme, elämämme on uhri, joka on tarkoitus kuuliaisuudesa “kylvää” tuottamaan iankaikkista hedelmää, Room 12:1. 1 Kor 15:42-44. Nyt kun pohdimme mystistä kokemusta, kristillisyydessä “sielun synkkä yö” käydään menstyksellisesti läpi Kristuksen turvallisessa seurassa ja näin tämä koituu parhaaksemme.

      Muissa uskonnoissa ja erilaisissa meditaatiojärjestelmissä tässä vaiheessa ihminen jää yksin ja pahimmillaan sekoaa tai tappaa itsensä tms.

      Taiteen piirissä esim. norjalaisen Odd Nerdumin seuraajat ajattelevat, että Jeesuskin oli vain tavallinen ihminen, ja että ristillä tapahtunut ylösnousemus ainoastaan teki hänestä eräänlaisen ihmiskunnan universaalin arkkityypin, jota sitten taide eri tavoin esittää.

      Taitelijan kuuluu siten edetä hänen tavallaan läpi koetusten ja löytää taiteen tekeimsen “taso” jossa hän on vanhojen mestarien tavoin vaputunut ajan ja paikan rajoituksista ja pystyy tuottamaan teoksia, jotka ovat olemukseltaan “ikuisia”.

      Nyt Odd Nerdum on tästä iankaikkisuuden tavoittelustaan huolimatta pelkkä humanisti joka yrittää itse vapauttaa itsensä kuten Leonard Cohenin juoppo aamun tunteina tai lintu sähköjohdolla.

      Minua säälittää hyvät ihmiset jotka ovat niin seonneet omaan erinomaisuuteensa etteivät näe pelastusta joka on Kristuksessa. Hän ei siis tiedä, mitä on saada synnit anteeksi ja voida elää sovituksessa Jumalan kanssa ristin tähden.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Ahdesmaäki: “Ne, joilla Kristuksen Henkeä ei ole, eivät voi ymmärtää Raamattua syvemmin, vaikka he olisivat suorittaneet millaisen ihmisen antaman tutkinnon hyvänsä. Raamattu on heille juuri siitä syystä usein ristiriitainen ja monin tavoin käsittämätön kirja.”

    Luen myös seuraavan kohdan todistuksena itsestäsi “Ne, joissa Kristus asuu Henkensä kautta ymmärtävät Raamattua ja Jumalan ilmoitusta siinä omilleen. He puhuvat “samaa kieltä”, koska heillä on sama voitelu.”

    Mitä tarkoittaa “vääriä kristuksia”?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio tulkitsee tapansa mukaan yli sen, mitä on kirjoitettu. Mutta kehoittaisin meitä kaikkia, ja myös Tapiota, seuraavasti apostoli Paavalia siteeraten;

      “Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” (2.Kor. 13:5)

      Mitä tulee vääriin Kristuksiin, Raamattu opettaa meitä siitä apostoli Johanneksen kautta;

      ” Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.” (1.Joh. 4)

      Joka ei tunnusta Jeesuksen jumaluutta on väärä Kristus. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jeesus sanoi seurakuntansa perustuksesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Ahdesmäki ei vastannut perushelppoon kysymykseen, vaikka kehuu, miten hänen kaltaisensa ymmärtävät kirjoituksia, mutta me muut emme.

      Väärät kristukset tarkoittavat vääriä voideltuja. Kysyin siksi, että helluntailaisten profeettojen tapaan jatkuvasti toistelet voitelua ja ymmärrystäsi tyyliin “koska heillä on sama voitelu”. Näin onkin, mutta mistä voitelusta on kysymys, aidosta ja jäljennöksestä?

      Jeesus varoittaa lopun aikoina ilmestyvistä voidelluista, siis vääristä kristuksista, ja vääristä profeetoista, jotka todistavat toistensa voitelun aidoksi.

      Ahdesmäki: ” Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.” (1.Joh. 4)”

      Mitä jos lukisit tarkemmin. Ihmisen henki todistaa, mitä sylki suuhun tuo, mutta entä ihmisessä olevan hengen tunnistaminen Jumalan Hengeksi tai antikristuksen hengeksi? Ellei seurakunnassa ole yhden yhtäkään, joka Pyhässä Hengessä pystyy pakottamaan ihmisessä olevan hengen todistamaan, niin koko seurakunta elää siinä uskossa, että seurakunnassa vaikuttaa Kristuksen Henki.

      Anti tarkoittaa tulla tilalle, olla samankaltainen kuin aito, korvata aito. Antikristillisyys on niin lähellä aitoa, että ihmisen on sitä mahdotonta erottaa aidosta. Mutta Jumala tuntee sytyttämänsä tulen, vaikka ihminen ei tulessa ja tulessa voi eroa huomata.

      Mitä tulee kirjoitukseesi, niin se on helluntailaisuudessa perusopetusta eikä sisällä mitään sellaista, joka vaatisi kummempaa ymmärrystä. On uskon asia, kenen ymmärrystä uskoo ja kenen ei.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapiolle tiedoksi, että en kehu omalla voitelullani, vaan puhun siitä PH:n voitelusta, mikä on kaikilla uudestisyntyneillä kristityillä. Kyllä Raamatun mukaan väärän ja oikean voitelun voi erottaa toisistaan, muutenhan me olisimme kuin meren aallot tai tuulten ajamat pilvet, kaikkien eksytysten heiteltävinä. Apostoli Johannes kertoo asiasta mm. seuraavasti;

      “Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto. En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Ahdesmäki: “Kyllä Raamatun mukaan väärän ja oikean voitelun voi erottaa toisistaan,”

      Kerro. Mutta älä lainaa jatkuvasti jakeita, koska on itsestään selvää, että väärät voidellut käyttävät todistuksenaan nimen omaan Raamattua. Näin he muka osaamisellaan harhauttavat niitä, jotka eivät kovin hyvin tunne kirjoituksia.

      Entä keiden katsot olevan vääriä voideltuja?

      Kirjoitat jälleen todistuksen itsestäsi, vaikka et sitä voi millään myöntää: “Apostoli Johannes kertoo asiasta mm. seuraavasti; “Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto. En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta.”

      Jos et ole itse voideltu, niin miksi sitten kirjoitat, kuinka vaikeaa on ymmärtää sitä, mitä esität? Sillä ellet ole voideltu, et pysty ymmärtämään sitä, mitä kirjoitat, vaan plagioit muiden kirjoituksia ymmärtämättä, mitä se tarkoittaa. Onko siinä jotain järkeä? Missään, mitä koetat esittää, ei ole logiikkaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • “Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.” (Jaak. 1:5)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Olet Harri löytänyt tärkeän kuvan Jumalan seurakunnasta.

    “Kefa” merkitsee arameankielellä, jota Jeesuskin puhui, isoa kiveä tai kalliota. Vanhasta temppelistä ei jäänyt kiveä kiven päälle roomalaisten tuhotessa sen ja nyt uusi, käsittä tehty temppeli, perustetaan “tälle kalliolle”, eli Pietarin tunnustukselle Jeesuksen jumaluudesta, jae 16, sekä tämän tunnustuksen omistaville Jeesuksen seuraajille, eläville kiville, joita Pietari tässä edustaa, jae 17.

    Jeesus perusti juuri tuolle Pietarin uskolle ja tunnustukselle Kirkkonsa, eikä sitä voi tämän maailman henki voittaa.

    Kun temppelin esirippu repesi Golgatan tapahtuman seurauksesta, niin Jeesus avasi meille kaikille tien Jumalan luokse Kristuksen Uhri veren kautta.

    Juuri se tekee Jeesuksen työstä niin radikaalin, että Hän hajotti Juutalaisen temppeli järjestyksen, joka oli vain kuvaa siitä tulevasta, joka ei ole käsin rakennettu, vaan on voimassa Hengen mukaan.

    Kristillisen Kirkon alkumetreillä tapahtui myös jakaantuminen Juutalaisten keskuudessa (ensimmäiset olivat Juutalaisia), toiset seurasivat niitä, jotka halusivat pystyttää uudestaan temppelijärjestyksen kaikkine pyhine kaluineen, kun taas esim. Paavali vastusti vahvasti sitä ja pyrki saarnaamaan pakanoille ulkoisista tekijöistä vapaata Hengellistä Kirkkoa, joka ei katsonut enää perinnäis-sääntöihin vaan Kirstukseen joka oli uuden temppelin Alkukivi (perustus), jonka päälle jokainen ihminen voi rakentaa pysyvän majan ja näin saaden asua Jumalan luona nyt uskossa ja kerran näkemisessä. Kirkko on Jumala temppeli, joka koostuu Kristuksen kautta Jumalaan luottavista ihmisistä. Joka kieltää Kristuksen, kieltää Jumalan.

    Tähän on pakko laittaa Hebr. 9 luku, sillä siinä selitetään juuri tuota, mitä blogissasi toit esiin. Kiitos siitä.

    ”Olihan tosin ensimmäiselläkin liitolla jumalanpalvelussäännöt ja maallinen pyhäkkö. Sillä maja oli valmistettu niin, että siinä oli etumainen maja, jossa oli sekä lampunjalka että pöytä ja näkyleivät, ja sen nimi on “pyhä”. Mutta toisen esiripun takana oli se maja, jonka nimi on “kaikkeinpyhin”; siinä oli kultainen suitsutusalttari ja liiton arkki, yltympäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva ja liiton taulut, ja arkin päällä kirkkauden kerubit varjostamassa armoistuinta. Mutta näistä nyt ei ole syytä puhua kustakin erikseen.

    Kun nyt kaikki on näin järjestetty, menevät papit joka aika etumaiseen majaan jumalanpalvelusta toimittamaan, mutta toiseen majaan menee ainoastaan ylimmäinen pappi kerran vuodessa, ei ilman verta, jonka hän uhraa itsensä edestä ja kansan tahattomien syntien edestä. Näin Pyhä Henki osoittaa, että tie kaikkeinpyhimpään vielä on ilmoittamatta, niin kauan kuin etumainen maja vielä seisoo. Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa, vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti.

    Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

    Sillä missä on testamentti, siinä on sen tekijän kuolema toteennäytettävä; sillä vasta kuoleman jälkeen testamentti on pitävä, koska se ei milloinkaan ole voimassa tekijänsä eläessä. Sentähden ei myöskään ensimmäistä liittoa verettä vihitty. Sillä kun Mooses oli kaikelle kansalle julkilukenut kaikki käskyt, niinkuin ne laissa kuuluvat, otti hän vasikkain ja kauristen veren ynnä vettä ja purppuravillaa ja isopin ja vihmoi sekä itse kirjan että kaiken kansan, sanoen: “Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt”. Ja samoin hän verellä vihmoi myös majan ja kaikki palvelukseen kuuluvat esineet. Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista. On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä. Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme. Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan, sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä. Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.” Hebr.9

    ”Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.” 2.Kor.5:1

    Ilmoita asiaton kommentti