Ai minkä kansalaisaloitteen? No tämän. Sen kotisivut ovat tässä ja siitä kertova (pari kuukautta vanha ja siksi allekirjoitusten määrän osalta päivittämätön) Hesari-juttu tässä. Eli pointti on se, ettei kenenkään tarvitsisi tappaa ammattinsa puolesta vastoin tahtoaan. Ja hommalla alkaa olla kiire, alle kuukausi aikaa.
On se ihme, jos nimet eivät täyty: Suomessa pitäisi olla pelkästään lestadiolaisia ja evankelisia niin paljon, että aloite saataisiin läpi. Puhumattakaan meistä muista.
Ytimekkäät blogikirjoituksetkin ovat välillä jees, vai mitä? Ei mene kovin paljon aikaa niiden lukemiseen. Ja silti voi vaikka pelastaa sieluja. Action!
Siis ”ajattelumallin” (typerä iphone tietää väärin mitä haluan kirjoittaa)
Salme Kaikusalo huomauttaa ihan oikeasta asiasta. Tässä aloitteessa ei ole kysymys siitä, että pyrittäisiin vaikuttamaan aborttien määrään jollain tavalla. Kysymys on siitä, että hoitohenkilökunnalle halutaan oikeus kieltäytyä sen toteuttamisesta.
Siksi en allekirjoita aloitetta. Olen sitä mieltä, että työ pitäisi hyväksyä kaikkine (varjo)puolineenkin. Tietyn ammatin harjoittaminen ei ole velvollisuus. Jos olisi, tilanne olisi toinen. Jos ei hyväksy abortteja eikä halua osallistua niihin millään lailla, on varmasti viisasta olla hakeutumatta sellaiseen ammattiin, jossa tämä ristiriita tulee väistämättä vastaan.
Tämä siis ottamatta millään tavalla kantaa aborttiin itsessään.
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nimissä kaikilla ammattialoilla pitäisi olla samanlaiset oikeudet kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa henkilön ammattietiikan/vakaumuksen kanssa. Journalisteillakin on tällainen oikeus.
http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/
Kohta viisi: ”5. Journalistilla on mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan kanssa.”
Hoitohenkilökunnan ammattietiikka edellyttää säilyttämään ei tuhoamaan elämää.
Sotilailla ei ole oikeutta kieltäytyä tappamasta. Pitäisikö heillä olla tämä oikeus?
Pauli, oletkohan miettinyt todella, miten olet mielipiteesi muodostanut? Tarkoitatko, että hoitoalan ammatteihin olisivat kelvollisia vain tappamaan pystyvät ja suostuvat henkilöt. Jos nimittäin joku omassatunnossaan ja perustellusti pitää aborttia tappamiseen verrattavana asiana, niin minkäs sille teet! Voiko valtiovalta esim. lainsäädännöllään määritellä, mikä on tappamista ja mikä ei? Jos näin on, olemme siirtyneet melkoiseen totalitarismiin. Ei tämä helppo asia ole kenellekään, mutta jos kerran yksilön oikeuksista ja vastuusta kauniisti puhutaan, niin saisivat ne toteutua käytännössäkin.
Salme hyvä, erilaisissa ammateissa on tietenkin erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Esimerkiksi poliisilla on oikeus kantaa ja käyttää asetta. Se, että journalisteilla on oikeus kieltäytyä tehtävistä eettisiin syihin perustuen, ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikkien ammattikuntien edustajilla pitäisi olla sama oikeus. Niinkuin ei olekaan. Itse asiassa ylivoimaisesti suurimmalla osalla ei ole. Eikä pidäkään olla.
Pauli, ymmärrän ajatuksenjuoksusi. Sitä vain ihmetelen, että kuinka journalisteilla voi olla ko. oikeus ja hoitohenkilökunnalla ei. Hoitohenkilökunta joutuu tekemisiin elämän ja tässä tapauksessa kuoleman kanssa aivan eri mittakaavassa kuin journalistit.
En täysin niele suositustasi olla hakeutumatta aloille, joissa joutuu toimimaan vastoin etiikkaansa ja vakaumustaan. Sairaalat menettäisivät monta kutsumustietoista ja sitoutunutta työntekijää.
Kyllä asia pitää kyetä ratkaisemaan muilla keinoin kuin epäämällä alalle pääsy.
Pauli hyvä: abortti sotii raskaasti lääkärikunnan vuosituhantista etiikkaa ja sitä ilmentävää Hippokrateen valaa vastaan. Jos yhteiskunta on sitä mieltä, että syntymättömiä lapsia pitää tappaa, sitä varten on koulutettava oma henkilökuntansa. Lääkärin koulutukseen ja kutsumukseen ei tappaminen kuulu – ei myöskään sairaanhoitajan. Sellaisen vaatiminen on väkivaltaa.
”Jos yhteiskunta on sitä mieltä, että syntymättömiä lapsia pitää tappaa, sitä varten on koulutettava oma henkilökuntansa. Lääkärin koulutukseen ja kutsumukseen ei tappaminen kuulu – ei myöskään sairaanhoitajan. Sellaisen vaatiminen on väkivaltaa.”
Tästä ehdottomasti samaa mieltä! Kun kovasti muuten tunnutaan painotettavan sitä, että ”ei saa pakottaa”. Ei saa pakottaa pappeja vastustamaan avioliittolakia, jos haluavat kannattaa sitä jne. Niin ei voi olla oikein pakottaa lääkäreitä ja sairaanhoitajia, jotka ovat menneet alalle pelastaakseen elämiä, tappamaan oman vakaumuksensa vastaisesti.
Tällaista ei meidän, jotka emme ko. ammateissa ole tarvitse miettiä. Voimme ajatella, että ”lääkärit hoitaa homman”. Ja unohtaa itse koko jutun.
Mutta kuten Salme sanoi, olisi hyvin, hyvin valitettavaa, että ne, jotka haluavat vain suojella elämää, ja siksi haluavat lääkäriksi, eivät enää voisi ko. ammattiin kouluttautua, koska se sisältää tappamisvelvoitteen.
Ehdottomasti pitäisi olla oma ammattikunta niille, jotka haluavat tai ovat ainakin valmiita lopettamaan elämän ilman että kokevat siitä kestämätöntä sisäistä tuskaa tai ristiriitaa oman vakaumuksensa suhteen.
Se on tietysti oma juttunsa, että kuinka moni tällaiselle alalle hakeutuisi. Mutta eiköhän vapaaehtoisia löydy, kun aika moni yleisesti ottaen ja täälläkin, tuntuu puoltavan aborttia ja ajattelee asiaa vain äidin kannalta.
Tai, sitten mielipide ja käytännön toimet ovat sittenkin aika kaukana toisistaan…
Niin. Minä olen sitä mieltä, että yhteiskunnassa ei pitäisi olla lainkaan sellaista virkahenkilöä, jonka tehtävänä on lopettaa alkanut ihmiselämä. En siis itse kannata myöskään sellaisen ”ammattihenkilöstön” kouluttamista karmeaan tehtäväänsä. Mutta jos julma yhteiskunta päättää olla julma, sen pitäisi ainakin päästää velvollisuudesta toteuttaa tätä julmuutta ne, jotka ovat valalla sitoutuneet hoitamiseen eivätkä tappamiseen.
”En siis itse kannata myöskään sellaisen “ammattihenkilöstön” kouluttamista karmeaan tehtäväänsä.”
No, en minäkään. Mutta sille ei tällä hetkellä voi mitään, että abortit ovat laillisia. Eivätkä tule laittomiksi lähitulevaisuudessa ja tuskin koskaan. Ja niitä tehdään tulevaisuudessakin. Siksi parempi ratkaisu olisi laatia oma erityinen koulutus ja ”kutsumus” tähän tehtävään.
Mutta säälisin kyllä heitäkin.
Asia on hyvin vakava. Hoitoalan ammattilaiset on todella koulutettu ihmistä auttamaan, hoitamaan ja hänen elämäänsa suojelemaan. Lapsi on oma yksilönsä jo hedelmöittymishetkestä. Ja kun katsotaan mitalin toista puolta, niin monet abortin läpikäyneet naiset oirehtivat keski-iässä sisäisessä syyllisyyden tunnossa, jonka syytä he eivät aina heti tunnista. Sielunhoidossa asia saattaa nousta pintaan ja he saavat rauhan vain Jeesuksen sovintoveren puhdistaessa heidät kaikesta synnistä.
Otteita koskettavista kertomuksista omatunto.fi -sivustolta:
”Kun katson pieniä sikiöitä, näen ihmisen. Yli 12-viikkoisesta näkee jo sukupuolenkin. Jos raskausviikkoja on lähemmäs 20, saattaa napanuora sykkiä hetken tai sikiö liikauttaa raajojaan kaarimaljassa ennen kuolemistaan. Sitten sikiö paketoidaan ja laitetaan eloperäisten jätteiden joukkoon roskiin.”
”Erään kerran minulle oli jaettu potilaaksi nainen, jolla oli lähes 23 raskausviikkoa täynnä. Koin erittäin vaikeaksi annostella keskeytyslääkkeet potilaan emättimeen, koska tunsin, että käytännössä olen päättämässä vauvan elämän. Näin kuitenkin tein ja vielä oman vuoroni aikana sikiö syntyi, kaikkien kauhuksi elävänä. Hän päästi ensihuutonsa ilmoille, heilutteli käsiään ja yritti vimmatusti tehdä hengitysliikkeitä. Pyysin apua lastenlääkäriltä, joka oli viereisessä huoneessa ja kysyin, mitä teemme. Hän totesi, että emme voi tehdä mitään, koska kyseessä on myöhäinen raskaudenkeskeytys. Samalla hän lisäsi, että on eettisesti todella arveluttavaa keskeyttää tällaisia myöhäisiä raskauksia, kun samanaikaisesti raskausviikoiltaan saman ikäisiä sikiöitä elvytetään ja jää henkiinkin ennenaikaisissa synnytyksissä.
Odotimme sitten, että vauvan elonmerkit hiipuisivat ja niin tapahtuikin noin kymmenen minuutin kuluttua. Perhe oli todella järkyttynyt ja niin olin minäkin. Kävin työpaikkapsykologin kanssa juttelemassa kaksi kertaa ja hän totesi, että minulla on posttraumaattinen stressireaktio. Hän totesi, että koska oman vakaumukseni ja eettisen näkemykseni mukaan abortit ovat surmaamista, on erittäin vaarallista pakottaa minut työntekijänä sellaisiin työtehtäviin. Työntekijän henkinen terveys vaarantuu, jos joutuu toimimaan syvää vakaumustaan vastaan. Tämän tapauksen jälkeen en ole enää pystynyt toimimaan kätilön työssä, sillä en aio enää koskaan osallistua keskeytyksiin. Olen nykyään vaihtanut alaa.”
”Erään kerran minulle oli jaettu potilaaksi nainen, jolla oli lähes 23 raskausviikkoa täynnä”
Ilmeisesti keksitty juttu koska Suomen lainsäädännön mukaan raskaus voidaan keskeyttää ennen viikkoa 12 tai valviran luvalla ennen viikkoa 20 jos sikiössä on havaittu vaikeita poikkeamia.
”Ilmeisesti keksitty juttu koska Suomen lainsäädännön mukaan raskaus voidaan keskeyttää ennen viikkoa 12 tai valviran luvalla ennen viikkoa 20 jos sikiössä on havaittu vaikeita poikkeamia.”
Ei voitane todistaa onko tapaus aito, mutta tässä päästään kuitenkin hypoteettiseen kysymykseen: onko 23 viikolla olevan lapsen abortointi murha?
Jos on, millä perusteella 20 viikkoisen sikiön abortointi ei ole murha? Millä perusteella 12 viikkoisen sikiön abortointi ei ole murha ja ihmiselämän ja ihmisyksilön tuhoamista?
”Keskushermosto” ei tosiaankaan riitä vastaukseksi tässä asiassa.
Lääkkeellinen raskaudenkeskeytyksistä vajaa 90% tehdään lääkkeellisesti. Tilanne, jossa 24 viikkoinen sikiö abortoidaan (Kts. laki raskauden keskeytyksestä 5a§, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1970/19700239) on erittäin harvinainen poikkeustapaus, jossa perusteena on sikiön (huom. laki puhuu sikiöstä, ei lapsesta, kuten propagandistit tekevät) vaikea todettu sairaus.
Kun abortteja saa tehdä vain terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen hyväksymissä sairaaloissa, on niiden, jotka eivät halua osallistua abortteihin, hyvin helppoa hakeutua töihin sairaaloihin, joilla ei ole tätä lupaa.
Esimerkiksi edellä olevan sosiaalipornon uhrin osaa esittävän kätilön ei olisi mitenkään tarvinnut luopua kätilön ammatista. Siirtyminen työhön neuvolaan olisi ratkaissut ongelman. Tämä ei kuitenkaan ole aborttipropagandatarinaan sopiva loppuhuipennus.
Ei kukaan nainen hankkiudu raskaaksi tehdäkseen abortin. Abortissa on kysymys siitä, että valitaan kahdesta pahasta pienempi. Tällaiset valinnat ovat terveydenhuollossa tavalllisia, sillä eihän esimerkiksi amputaatioita tehdä kuin pakon edessä. Sosiaalipolitiikassa aborttien vähentäminen on tavoite, jossa Suomi on onnistunut ja työtä jatketaan.
Lainsäädäntöä ei tarvitse muuttaa sen takia, että jotkut eivät osaa tai halua suunnitella uravalintojaan suhteessa uskonnolliseen vakaumukseensa. Sellainen kristillinen vakaumus, jossa työpaikkatoive menee vakaumuksen edelle, ei ole kovin vahva. Sellainen usko, joka edellyttää ensisijaisesti uhrauksia muilta, ei ole kovin hääppöistä.
”Abortissa on kysymys siitä, että valitaan kahdesta pahasta pienempi. ”
Abortissa voi olla kysymys tästä. Mutta ei välttämättä. Abortteja tehdään myös, ja aika paljonkin, sosiaalisista syistä. Ns. mukavuusabortteja. Onko todella silloin ”pienempi paha” tappaa lapsi, jotta tämä ei ”pilaisi” äidin suunnitelmia ja häiritsisi epäsuotuisaa elämäntilannetta.
”Esimerkiksi edellä olevan sosiaalipornon uhrin osaa esittävän kätilön ei olisi mitenkään tarvinnut luopua kätilön ammatista. Siirtyminen työhön neuvolaan olisi ratkaissut ongelman. Tämä ei kuitenkaan ole aborttipropagandatarinaan sopiva loppuhuipennus.”
Niin siis minkä ”ongelman” siirtyminen neuvolaan olisi ratkaissut? Tuossa kertomuksessa tai abortissa ylipäätään suurin ongelma EI ole se miltä sairaanhoitajista, kätilöistä tai lääkäreistä tuntuu aborttia tehdessään. Vaikka siihen tämä ko. adressi perustuukin.
Riippumatta siitä miltä sairaalatyöntekijästä tuntuu, abortissa tapetaan lapsi. Siinä se suurin ongelma on, jota ei ratkaista sillä että mennään muihin hommiin. Se tuossa esimerkkitapauksessakin oli nähdäkseni tärkein pointti. 23 viikkoinen lapsi yritti kaikin voimin aloittaa elämäänsä, mutta sitä ei hänelle suotu.
Tämä adressi ei siis ole suoraan aborttia vastaan. Allekirjoittaisin kyllä aborttia vastustavankin adressin.
Mutta vähintään pitäisi näin isossa asiassa antaa se omantunnonvapaus. Kuten sanottua, ylläesitetyssä esimerkkitapauksessa, itseäni ei koskettanut syvimmältä se sairaanhoitajan tuska. Vaan se lapsi, joka ei saanut elää.
Siltä kannalta koko asiaa olisi mielestäni ensisijaisesti tarkasteltava. Ihan siitäkin riippumatta onko tapaus aito vai ei.
Ja edelleenkään esittämääni kysymykseen ei ole tullut vastausta. Miksi on niin tärkeää uskoa tai uskotella, että ko. tapaus ei ole aito? Siksikö, että jos se olisi, niin abortti todella vaikuttaisi murhalta? Ja olisikin sitä? Että sellaista ei voi hyväksyä?
Miksi sitten 12 tai 20-viikkoisen sikiön tappaminen olisi yhtään vähemmän murha? Nämä tapaukset, monet monet sellaiset, ovat tositarinoita.
Sari Weckroth: siittiö ei ole munasolu eikä munasolu ole alkio eikä alkio ole sikiö eikä sikiö ole lapsi.
Matti Pulkkinen,
Kun luen kommenttejasi, niin kylmät väreet kulkevat selkäpiissäni, sillä niin tunteettoman kylmä on asenteesi.
Lisäämällä ehkäisyvalistusta ja huolehtimalla kunnollisesta ehkäisystä vältytään tarpeelta tehdä abortteja. Nykyaikana ehkäisyvälineet ovat kaikkien saatavilla. Kouluissakin terveydenhoitajat huolehtivat siitä, että lapsen vanhemmat eivät saa tietää, kun tyttärelle määrätään ehkäisypillerit. No, tiedä onko tuo salailu hyvä vai huono asia, kun kyseessä on alaikäinen lapsi.
Joo, eikö ole hirveää, kun joku ei niele käsitteiden sotkemiseen ja kauhukuviin perustuvaa oman kristillisyytensä kirkastamista.
Kristiuskoa ei palvele se, että se tarjoillaan pelkkänä tunteellisena moralismina, jossa järki ja logiikka pitää heittää roskiin.
Matti Pulkkinen: ”siittiö ei ole munasolu eikä munasolu ole alkio eikä alkio ole sikiö eikä sikiö ole lapsi.”
En nyt ihan saa kiinni mikä pointti tässä oli. Mutta totta, siittiö ei ole munasolu. Ne ovat eri asioita. Munasolu ei ole alkio. Vasta kun siittiö hedelmöittää munasolun, syntyy alkio.
Alkio, sikiö ja lapsi ovat ihmisen kehitysvaiheita. Kaikissa näissä vaiheissa, munasolun hedelmöittymisen jälkeen, ihmisellä on ihmisarvo ja oikeus elämään. Tämä on kantani.
Itse jätin tuon sinänsä hyvän aloitteen allekirjoittamatta, koska siinä vaaditaan myös lääkärille oikeutta kieltäytyä kirjoittamasta lausuntoa (eli toteamasta faktoja). Sinänsä abortti voidaan tehdä nykyään niin kätevästi, jopa ilman lääkäriä, että kenenkään mahdollisuus aborttiin ei kärsi, vaikka lääkäreillä olisi oikeus kieltäytyä itse toimenpiteestä. Jos tuo oikeus kieltäytyä kirjoittamasta lausuntoa tulisi voimaan, se johtaisi abortin hakijat mahdottomaan ja nöyryyttävään tilanteeseen. Monelleko lääkärille pitäisi jonottaa kuukauden verran ennen kuin löytäisi lääkärin, joka voisi todeta asioiden olevan niin kuin ne ovat. Siksi vastustan aloitetta tuossa muodossa, mutta kannatan lääkärien oikeutta kieltäytyä itse toimenpiteestä omantunnonsyihin vedoten.
Lääkärin lausunto tarkoittaa kuolemantuomion allekirjoittamista.
Itse olen sitä mieltä, että yhteiskunnan ei pitäisi hyväksyä muita abortteja kuin ne, jotka tehdään äidin hengen pelastamiseksi. Mutta vähin, mitä tässä on lupa vaatia, on että lakataan pakottamasta elämän palveluksessa olevaa lääkäriä toimimaan ”eliminointikoneiston” osana.
Niin, tässä nyt päädytään hyvin suurelta osin keskustelemaan siitä, onko abortti ylipäätään oikein. Ottamatta siihen kantaa, voidaan todeta, että hyvä tapa vähentää abortteja on positiivinen valistus ja ehkäisyn yleinen hyväksyntä.
Mutta kun tässä ei ole kyse siitä tässä lakialoitteessa, vaan kuten Salmekin tosiaan totesi, kyse on siitä, saako hoitohenkilöstö oikeuden kieltäytyä sille tällä hetkellä velvollisuutena kuuluvasta työstä. Tämä olisi pidettävä visusti erillään abortin yleisestä moraalisesta oikeutuksesta, sillä tässä on kyse eri ihmisryhmästä. Aborttilainsäädännöllä ylipäätään halutaan vaikuttaa raskaana olevien äitien oikeuksiin ja velvollisuuksiin (sekä ottaa kantaa siihen, millaiset oikeudet sikiöllä on), tässä lakialoitteessa taas on kyse hoitohenkilöstön oikeuksista ja velvollisuuksista. Ne ovat eri asioita.
Ymmärrän oikein hyvin sen, että on hoitohenkilökuntaa, joiden mielestä abortti ylipäätään on väärin. Ymmärrän myös sen, että vaikka yleisellä tasolla hyväksyisi aborttilainsäädännön nykyisellään, voi itse tehtävä olla silti emotionaalisesti vaikea. Näistä asioista ei liene minkäänlaisia erimielisyyksiä.
On kuitenkin niin, että ammatteihin kuuluu erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. MOneen ammattiin kuuluu myös jonkinlainen eettinen ohje, vala tms. (esimerkkinä vaikkapa sotilasvala, pappislupaus, journalistin eettiset ohjeet tai hippokrateen vala). Näiden valojen sisältö ei kuitenkaan ole ihmisen itsensä määriteltävissä silloin kun toimii ammatissa. Pappeja valvoo tuomiokapituli, journalisteja JSN, ja niin edelleen. Näillä tahoilla on viime käden oikeus päättää siitä, mitä ammattikunnan oikeuksiin ja velvollisuuksiin kuuluu. Tällä hetkellä hoitohenkilökunnan velvollisuuksiin kuuluu abortissa avustaminen silloin, kun abortin ehdot täyttyvät. Esimerkiksi raskausviikot on säädelty hyvin täsmällisesti. Tällöin ei juridisesti eikä yleisen ammattietiikan mukaan ole kyse murhasta, vaikka joku niin haluaisikin ajatella, vaan raskauden keskeytyksestä. Se voidaan suorittaa paikoissa, joilla on siihen edellytykset. Nämä paikat on ennalta määrätty. Jos ei halua työskennellä sellaisissa yhteisöissä/sairaaloissa/laitoksissa, löytyy hoitoalalta paljon sellaisia tehtäviä, joissa tämä moraalinen valinta ei tule eteen. Kyse ei ole siitä, ettei voisi lainkaan työskennellä hoitoalalla (lääkärinä, sairaanhoitajana, terveydenhoitajana tms.) vaan siitä, ettei hakeudu tiettyihin yksiköihin. Minusta se ei ole kohtuutonta, eikä silloin voida sanoa kyseessä olevan pakottamisen tai sellaisen velvollisuuden jota ei voi välttää.
Jos siis vastustaa aborttia ylipäätään, voi pyrkiä vaikuttamaan aborttilainsäädäntöön tai yleiseen moraalikäsitykseen. Käsittääkseni tällaisia pyrkimyksiä onkin, ja asiassa lobataan poliittisestikin koko ajan. Ja jos lääkärin tai kätilön työ olisi asevelvollisuuden kaltainen koko väestöä koskeva velvoite, olisi voitava tehdä erilaisia ratkaisuja (kuten asevelvollisuuden osalta siviilipalvelus, aseeton palvelus tms.). Ammatti katsotaan kuitenkin henkilökohtaiseksi valinnaksi, oli siihen sitten kutsumus tai ei (kutsumuksen määrittäminen lainsäädäntöön olisikin hyvin vaikeaa).
Näillä perustein katson, etten voi allekirjoittaa kyseistä lakialoitetta. Ymmärrän niitä, jotka allekirjoittavat, samalla kun olen sitä mieltä, että he ovat väärässä. Puhetta pyöveleistä tai kertomuksia 20. raskausviikon jälkeen abortoiduista sikiöistä (usein näihin liitetään väite sosiaalisista syistä, joka on Suomessa absurdia) pidän yksiselitteisen vääränä.
Ja keskustelua aborttilainsäädännöstä tai sen oikeutuksesta yleisesti en näe liittyväksi tähän aloitteeseen.
Se nyt vaan hiukan hupaisasti taitaa olla niin, ettei niissä, jotka vastustavat ko. lakialoitetta ole montaakaan sellaista, joka samalla vastustaisi aborttia.
Sosiaalisin syin Suomessa tehdään n. 90% aborteista. Vuonna 1970 säädettiin erittäin vapaamielinen aborttilaki, joka teki raskaudenkeskeytyksen mahdolliseksi sosiaalisin syin. Sen jälkeen Suomessa on tapettu n. 600 000 syntymätöntä lasta.
Se, että nuo kaksi lakikysymystä korreloivat kannatuksen ja yläkäsitteen suhteen, ei anna syytä puhua toisesta kun on kyse toisesta. Se on asioiden sekoittamista, etenkin koska lait kohdistuvat eri ihmisryhmiin.
Muistan, että joskus joku väitti ettei varmaankaan löydy sellaista, joka vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia, ja samalla hyväksyy homoseksuaalisuuden. Kaksi eri asiaa siinäkin, korreloituvat, mutta kohdistuvat osin eri ihmisryhmään. Turha silti väitellä.
Euroopassa ei Suomen ja Ruotsin lisäksi liene montaa muuta maata, jotka eivät salli terveydenhuoltohenkilökunnalle omantunnonvapautta tässä asiassa.
Huomautan vielä, että lääkärin ammatti ja sen ylikansallinen etiikka on paljon, paljon vanhempi kuin suomalainen aborttilainsäädäntö. Asettumalla vaatimaan lääkäreiltä ehdotonta alistumista toiminnalle, joka on ehdottomasti lääkärin etiikan ja valan vastaista, yhteiskunta harjoittaa väkivaltaa hoitohenkilökuntaa vastaan.
Pauli, mistähän johtuu, että monissa ”läntisissä sivistysmaissa” on kuitenkin oikeus kieltäytymiseen? Vetoat itse juridiikkaan. Toki kristitty useimmiten voi sydämestään yhtyä lain vaatimuksiin. Mutta myöntänet, että laki ei aina ole oikeassa. (Vai onko mielestäsi?) Onko edes liberaalissa maailmassamme velvollisuutemme ulkoistaa omantuntomme muiden käskyvaltaan? Joskus tällaisesta on käytetty sanaa ”totalitarismi”.
Ongelmana alalle hakuetuvien kannalta on se, että etukäteen ei voi aina työpaikkaan hakiessaan päätellä, mitä tuleman pitää. Vaikka työnantaja lupaisi, että abortteja ei tehdä ko. yksikössä, niitten teoreettinen mahdollisuus on aina kätilön, gynekologin ja naistentautien puolella työskentelevien sairaanhoitajien työnkuvassa.
Yhdysvalloissa on toisin. Siellä raskaudenkeskeytykset tehdään pääsääntöisesti niihin erikoistuneilla klinikoilla (esim. Planned Parenthood tms.), joten niihin töihin hakeutuvat ne lääkärit ja sairaanhoitajat, joiden omatunto ja etiikka sietää liukuhihnamaiset abortit. Kukaan ei vastoin tahtoaan joudu kyseiseen ’jaloon virkaan’, mikä on reilua, vaan henkilö on tehnyt selkeän arvovalinnan Tällaista työtä tekevät lääkärit & sairaanhoitajat muuten eivät välttämättä nauti kollegojensa arvostusta – elämän lopettamisella on syystä makaaberi maine.
Rahaa sensijaan työllä ansaitsee loistavasti, se onkin yleisin kannustin – abortti onkin Yhdysvalloissa kannattava bisnes. Olen nähnyt entisten aborttiklinikan työntekijöiden kertovan, miten hämmentyneessä tilassa olevan naisen hätää osattiin tehokkaasti hyödyntää markkinointitarkoituksissa – abortti piti saada näyttämään ainoalta, varteenotettavalta ja oikealta vaihtoehdolta. 🙁
Useiden entisten klinikkatyöntekijöiden todistus kertoo siitä, miten omatunto saattaa alkaa kolkuttaa ja kannattavan työn voi jättää. Moni näistä entisistä pyöveleistä toimii nykyään uusissa tehtävissä, elämän puolesta puhujina, valottamassa aborttibisneksen synkkää todellisuutta.
On täysin kestämätön tilanne, että julkisessa tehtävässä toimiva henkilö saisi kieltäytyä siihen kuuluvista tehtävistä. Kuka tahansa voi kehittää vakaumuksen, joka estää häntä suorittamasta virkaan kuuluvia tehtäviä. Jos virkaan kuuluvat tehtävät ovat vakaumuksen vastaisia, silloin tietysti erotaan virasta.
Miten sellainen lääkäri, joka ei ole koskaan tehnyt aborttia tai avustanut sellaisessa, osaisi sen yhtäkkiä tehdä, jos tulee eteen tilanne, että äidin henki on vaarassa? Ei tietenkään mitenkään.
Jonkun verran on olemassa oikeustapauksia, että abortista kieltäytyvä lääkäri on irtisanottu virastaan. Näin tietenkin pitää ollakin. Ei mikään sairaala voi niin toimia, että lääkäriltä tai hoitajalta kysytään, josko tämä taikka tuo toimenpide on vakaumuksesi vastainen.
Muistapas, Juhani, että lääkäri (kai myös muu henkilökunta) on sitoutunut suojelemaan elämää. Et sinä, eikä kukaan muukaan, voi esittämälläsi varmuudella päättää, milloin elämä alkaa. Onko siis helkilö, joka toimii vakaumuksensa ja lupauksensa mukaisesti tehtäviään suorittaessaan, väärällä alalla?
Uuskieli, jota lakialoitteen vastustajat tässäkin käyttävät tuo mieleen 1900-luvun totalitääriset järjestelmät, joissa teloittajia vahvistettiin niin semanttisesti kuin narkoottisesti. Yritettiin vakuuttua, ettei juutalainen ole ihminen, ettei kansanvihollinen ole ihminen – siis kuten; että sikiö ei ole ihminen!
Ja looginen seuraava askel jo odottaa maaliskuussa 2012 julkaistun uutisen mukaan:
Asiantuntijoiden mukaan vastasyntyneen surmaaminen ei eroa abortista
Journal of Medical Ethics -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan vastasyntyneet eivät ole vielä ”oikeita ihmisiä” eikä heillä ole ”moraalista oikeutta elämään”.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012030215275735_ul.shtml
Uutisen yhteydessä olleen IL:n gallup-kyselyn mukaan 26% oli sitä mieltä, että vastasyntyneen saa ”jälkiabortoida” ääritilanteissa.
Siis jälkiabortoida! Natsikorttia ei saisi käyttää, mutta..ihmiskunta ei ole oppinut mitään, tietenkään.
En itse uskaltanut vilauttaa natsikorttia. Analogia on kuitenkin ilmeinen: muodollisesti laillinen esivalta alistaa yksilön ja tämän eettisen valinnat ja ammatinharjoituksen totalitaariseen valtaansa perustellen sen kestämättömillä ”yleishyödyllisillä” syillä. Ja jäljet tietenkin pelottavat, ainakin minua.
Tämä on taas käsitteiden sotkemista toisinpäin. Se osoittaa vain, mitä ongelmia tulee, kun kehitysketjussa munasolu-alkio-sikiö-lapsi aletaan määritellä käsitteitä muiden kuin fysiologisten tekijöiden perusteella. Keskushermoston kehitystila on selkä ja objektiivinen kriteeri sille, milloin voidaan alkaa puhua ihmiselämästä.
Eihän lääketiede tai lainsäädäntö pidä surmaamisena sitä, että potilaan, jonka aivotoiminta on pysyvästi lakannut, elämää ylläpidettävät laitteet kytketään pois. Vahva sydän voi sykkiä vielä 40 minuuttia sydänkeuhkokoneen toiminnan jälkeen. Se voi olla ensikertalaiselle pelottava kokemus, mutta ei sitä voi käyttää perusteena sille, että hoitohenkilölökunta pitäisi vapauttaa tällaisista toimenpiteistä. Jos ei ole kestä tällaista, on valinnut ammattinsa väärin.
Matti Pulkkisen neurofysiologiset ja -psykologiset tiedot vaativat ehkä hiukan kertaamista. Keskushermoston ”kehitystila” ei ole peruste millekään. Keskushermosto on ihmisellä täysin kehittynyt vasta reilusti yli parikymppisenä.
Sikö on ihminen hedelmöittymisestä saakka. Kun munasolu ja siittö kohtaavat, sikiö saa oman DNA:n, jossa on kaikki tieto siitä, millainen aikuinen alkiosta kehittyy. Siis jos vauvan annetaan elää.
Matti Pulkkinen, aivokuolleen keinotekoisesti hengissä pitäminen koneiden avulla ja koneiden irrottaminen, on täysin eri juttu kuin lopettaa terveen, kehittyvän ihmisen elämä kaapimalla hänet ulos turvallisesta kohdusta tai muulla keinoin.
Aivokuolleella ei ole mahdollisuutta elää ilman koneita, mutta abortoitavalla sikiöllä on koko elämä edessään.