Joulu on pitkä juhla

Näin marraskuun alkupuolella on hyvä miettiä joulua ja ehkä samalla kannattaa jo toimia. Joulu on nimittäin pitkä juhla ja tuntuu pitenevän vaan. Tällä en tahdo paheksua kauppoja ja muuta materiaalista. Onhan paheksumattakin selvää, että joulu on kaupallinen juhla.

Kun katselen työni näkökulmasta, joulu on jo lähellä. Viimeistelen paraikaa seurakuntamme adventin ja joulun esitettä, joka menee painoon ensi viikolla ja jaetaan koteihin marraskuun lopulla. Siinä on sitten koko paketti kerralla loppiaiseen saakka. Tätä esitettämme varten kävin eilen sopimassa lähikaupassa glögitarjoilusta reilun kuukauden päähän. Joulu on pitkä juhla.

Se on niin pitkä, että on tullut tavaksi siirtää joulutapahtumat mahdollisimman kauas joulusta ja nimenomaan etupainotteisesti, vaikka joulun aika jatkuu pitkälle tammikuuhun. Hiljattain olin tilanteessa, jossa koettiin 14.joulukuuta pidettävät joulumyyjäiset olevan liian lähellä joulua. Ennen ensimmäistä adventtia oli sitten parempi päivä, ettei olla liian lähellä.

Joulu on pitkä juhla. Toivottavasti itse jouluna on vielä voimia ja haluja juhlia. Sinänsä mukavaa, että Jeesuksen synttärit ovat näin kiinnostavat, että kaikentyyppiset toimijat tahtovat sitä viettää ja vielä niin pitkästi. Ei voi kyllä pahalla tätä ajatella.

4 kommenttia

  • Reino Suni sanoo:

    Ottanet selvää mistä joulun aikaiset tapahtumat ovat lähtöisin. Arvostettujen tutkijoiden mukaan Jeesuksen syntymä on erittäin todennäköisesti syksyllä. Tutkijoiden mukaan joulun aika oli eräänlainen juhla-aika, jonka kristillinen kirkko otti omakseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Joulukuun 25. päivänä tähtitaivaan kirkkain tähti Lähi-idän horisontissa on Sirius. Se sijaitsee tuolloin itäisellä taivaalla. Evankeliumien kertomus Jeesuksen syntymästä lienee lainattu vanhoista mithralaisista legendoista, joiden mukaan Mithra-lapsi syntyi luolassa − tätä vastaa evankeliumeissa talli, joka on voinut ola seinäänkaivettu luolatalli. Myös kertomus Betlehemin tähdestä on peräisin mithralaisuudesta. Mithralaiset tietäjät kokoontuivat joka vuosi Voiton vuorelle odottamaan valon kuninkaan syntymistä, Vapahtaja Mithran paluuta. Tarinan mukaan tähti olisi vapahtajakuninkaan syntymän merkki, ja vapahtajalapsi ruumiillistuisi tähdestä ja siihen liittyvästä vallä taivaalla paikassa, jossa kolmen tähden muodostama suora linja osoittaa kohti Siriusta – asetelma, jota tähtitieteilijät ovat vuosituhansien ajan kutsuneet nimellä “Kolme Kuningasta”. Tästä kuviosta muodostuva viiva osoittaa joulukuun 25. päivän aamuna suoraan paikkaan, josta aurinko tuona päivänä nousee eli “Aurinko syntyy”. Näin ollen legenda kirkkaasta tähdestä, joka opasti kolmea Itämaan tietäjää – kolmea kuningasta − on peräisin kristinuskoa huomattavasti vanhemmista myyteistä.

      Ennen ajanlaskumme alkua eläneet Keski-Euroopan keltit ja Pohjois-Euroopan skandinaavit jakoivat vuodenkierron kahdeksaan osaan, mitä kuvattiin kahdeksanpuolaisella pyörällä. Pyöräkalenterissaan muinaiset skandinaavit kutsuivat vuoden alkamiskohtaa eli talvipäivänseisausta ja vuoden pimeintä aikaa nimellä “jule”, joka tarkoitti pyörää (vrt.nykyruotsin ”hjul” ja engl.’ wheel’). He viettivät siihen liittyvää juhlaa joulukuun 21. päivästä tammikuun 6. päivään asti.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Suni sanoo:

    Kiitos Antti blogistasi,

    Edellä olleisiin Reinon ja Sepon kommentteihin liittyenkin suosittelen lämpimästi seuraavia kirjoja syksyn pimeyden keskellä joulua kohti kulkiessamme:

    Risto Heikkilä, Joulun tähti, kustantajana WSOY,

    sekä Jouko Martikaisen, Idän tietäjät, jonka on kustantanut Perussanoma.

    Kirjoja on varmasti saatavilla ainakin antikvariaateista ja kirjastoista ellei kustantajalta ja kirjakaupoista löydy.

    Ensimmäisessä Heikkilän kirjassa on vahvasti esillä myös tähtitieteellinen osuus.

    Toisen, Martikaisen kirjan arvostelu löytyy mm. seuraavan linkin takaa: http://www.luterilainen.net/idan-tietajat/

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “Tietäjät itäisiltä mailta tulevat loppiaisena Betlechemin tähteä seuraten katsomaan Jeesus-vauvaa. Beetlehemin tähti on kreikan lukuarvoltaan 833. Tämä luku tarkoittaa helmeä, Margaritaa. Eräässä syyrialaisessa “sielun hymnissä” prinssi itäisiltä mailta lähtee etsimään helmeä, jota Egyptissä vartioi suuri lohikäärme. Hän lähtee hakemaan itselleen ‘Margaritaa’, mutta saadakseen tämän, on ensin lohikäärmeelle tehtävä jotain. Tietäjät antavat seimen lapselle lahjaksi “kultaa, suitsuketta ja mirhamia.” jotka antavat yhdessä (570 + 273 + 791) kreikan gematrian luvun 1634, joka tarkoittaa Pythagoraan pyhää nelilukua. He näkevät lapsen, Marian ja hänen äitinsä. (lapsi = to paidion) (Maria = Μaria) (äiti = metros) – näistä syntyy yhteenlaskettaessa luku 565 + 152 + 718 = 1435. Tälle saadaan merkitys: “Sinun poikasi elää.” Mutta syntyneen lapsen vihollinen on suuri lohikäärme, samoin kuin syyrialaisessa hymnissä, “suuri peto” eli Το mega therion, jonka luku on 666. Tämä on nukutettava niin kuin hymnissä tapahtuu tai sitten on yön turvin paettava Egyptiin, niin kuin Matteuksen evankeliumissa kerrotaan. Lohikäärme ja helmi ovat yhdessä luku (666 + 833) 1499, joka vastaa sanaa gematria. Jos siihen lisätään 1, Jumalan ykseyden kunniaksi, saadaan 1500, joka taas merkitsee valoa (Phos) ja Siionin vuorta. Myös sokeutta, silmää ja tuhoa. – Tässä siis vanha ‘sielun hymni’, joka kuvaa itäisiltä mailta Egyptiin tehtävää helmenhakumatkaa, samaistuu Itämaan tietäjien vierailuun Betlehemin lapsen seimessä. Lapselle annetaan lahjaksi Pythagoraan pyhä neliluku, joka tarkoittaa avaimen etsimistä ja löytämistä. Kun “poika elää”, alkaa valtava pakomatka ja asioista selvillä oleva vanha lohikäärme vainoaa lasta… “(Nimimerkiltä Pikkumyy/Näkökulma)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Antti Kupiainen
    Antti Kupiainen

    Olen seurakuntapappi henkeen ja vereen, nyt pienen maalaisseurakunnan kirkkoherra itäisellä Uudellamaalla. Sydämeni on myös Virossa ja Saimaanmaalla. Olen kirkon uskollinen poika, joka rakastaa kirkkoaan, vaikkei se ihan täydellinen olekaan. Kukas meistä olisi?

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit