Joulun taikaa uskonnottomasta näkökulmasta

Se tulee taas eikä mitään voi. Joulu, Saturnalia, yule, Voittamattoman auringon päivä, Christmas – loppuvuoden juhlalla on monta nimeä, monella eri kansalla ja monessa ajassa. Ajasta ja kansasta riippumatta joulun aikaan on liittynyt usein vahvoja perinteitä. Nykyiset perinteemme ylettyvät noin 1 700 vuotta sitten Nikeassa pidettyyn palaveriin ja siellä tehtyyn päätökseen muokata juhlista oman sankarin syntymäpäivät. Siitä ei Nikeassa turhaan välitetty, että sankarin varsinaisesta syntymäpäivästä ei kenelläkään ollut tietoa. Nykyään osa tutkijoista kyseenalaistaa koko sankarin historiallisuuden.

Historialliseksi oletettujen sankareiden oletetuista syntymäpäivistä ja Nikean palaverin päätöksistä huolimatta joulu on joka tapauksessa mielenkiintoisten ilmiöiden ja ristiriitaisuuksien juhla. Jouluna tulisi kuulemma ensinnäkin rauhoittua. Mutta jos kansan joulunajan stressitilan saisi paperille, käyrät saattaisivat erottua varsin selvästi, eivätkä suinkaan rauhoittumisen eduksi. Joulun tehtävälista kaikkine lahjoineen, joulusiivouksineen ja notkuvien joulupöytien valmiiksi saamisineen aiheuttaa tutkimusten mukaan stressin, josta keho palautuu 17 prosenttia heikommin edelliseen kuukauteen verrattuna. (Lähde: internet, eli pulinat pois).

Joulu on ilon juhla, joka kiristää yllättävän monen pipon lievän hermoromahduksen partaalle. Joulu on antamisen ja saamisen juhlaa, jossa antaminen tuottaa puolentoista kuukauden stressireaktion siitä mitä ja kenelle antaisi, samalla kun saaminen vaivaannuttaa miettimään mitä ja paljonko antaja on uhrannut annetun eteen, ja olenko edes ansainnut tätä.

Lapset sentään osaavat antaa ja vastaanottaa ilman ylimääräistä painetta tai saamisen oikeutuksen analysointia. Vaikka liian hauskaa ei toki tule olla lapsillakaan. Päästäkseen aikuisuuden auvoiseen tunnelmaan, lahjojen saannin jälkeen lapsia pyydetään laulamaan Hei tonttu-ukot hyppikää, jossa riemu raikkahin ei ehdi kauaa äänihuulilla kylmetä, kun jo ollaan muistuttamassa kuinka vain hetken kestää elämää, joka sekin synkkää ja ikävää. Itku pitkästä ilosta ja sitä rataa. Ettäs tiedätte.

Hätäinen saattaa tässä vaiheessa vetää johtopäätöksen, että siinä joku joulun vihaaja taas avautuu eikä ymmärrä mistään mitään. Huolimatta jälkimmäisen johtopäätöksen oikeutuksesta, ensimmäisessä on viilaamisen varaa. Joulu on hienoa ja tunnelmallista aikaa. Pimeyden ja valon kontrasti, kynttilät, tuoksut ja ylimääräiset vapaat – kuka nyt niistä ei nauttisi. Joulussa on yksilön maailmankatsomuksesta ja uskomuksista - tai niiden puutteesta - riippumatta paljon potentiaalia siihen mihin se on tarkoitettu. Rauhoittumiseen, yhdessäoloon, hyvään tahtoon ja mieleen. Kun me vain osaisimme olla hössöttämättä hyvää hetkeä ohi niin ettei sitä edes huomaa. Tärkeimmät joulun positiivisista ilmiöistä ja odotuksista täyttyvät helposti ilman yliampuvia lahjavuoria, lattiasta kattoon desinfioitua asuntoa ja sen seitsemää sorttia kalaa joulupöydässä (toki pitää olla kolmea eri makua silliä, savulohta, graavilohta ja lipeäkalaa, mutta siis ei nyt sentään seitsemää eri sorttia). Ehkä tänä jouluna?

Niin ja se joulun alkuperä. Sieltähän se tulee, mistä kaikki muukin: maailmankaikkeuden lainalaisuuksista. Aurinkokunnasta, Maan kallistuksesta ja siitä, että joulun aika on kallistuksesta johtuen pohjoisella pallonpuoliskolla pimeintä aikaa. Pimeimmän ajan ympärille on kautta historian keksitty erilaisia juhlia. Sitä samaa juhlaa me kutsumme nykyään jouluksi.

12 kommenttia

  • Juha Heinilä sanoo:

    Jouluna vietetää Jeesuksen synttäreitä. Te Johavan todistajat ette arvosta Jeesuksen synttäreitä. Joulukortit ovat halpa tapa ilahduttaa tuttuja, vai mitä Antero?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Syrjänen sanoo:

    “Te Jehovan todistajat”?

    Mitään erityistä haittaa ei olisi siitä, että yrittäisit olla täsmällinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Tuossa hiukan historian tietoa. Linkissä muitakin hyviö jouluvinkkejä ( kuten joulupaasto)

    ” Alkukirkko vietti Kristuksen syntymän muistoa yhdessä Herran kasteen juhlan eli teofanian kanssa 6. tammikuuta ja vasta 300-luvun lopulla joulua alettiin viettää Konstantinopolissa, silloisessa ortodoksisuuden keskuspaikassa 25.12. On erilaisia ”koulukuntia” siitä, milloin Kristus oikeasti syntyi.

    Erään teorian mukaan kristinuskon omaksunut Rooman keisari halusi kristillistää pakanallisen voittamattoman auringon juhlan, jota vietettiin heti talvipäivän seisauksen jälkeen. Siksi joulu siirrettiin omaksi juhlakseen nykyiselle paikalleen, eroon teofaniasta.” https://www.ortodoksi.net/index.php/Ortodoksinen_joulu

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Ioannes=Oannes =Johannes syntyi 6 kk ennen Jeesusta vanhasta hedelmättömästä naisesta kun Jeesus syntyi 6 kk myöhemmin nuoresta koskemattomasta naisesta. Paralleeli on selvä: Juhannus aurinko ja talvipäivänseisauksen aurinko. Erään varhaiskristillisen tradition (heprealaisevankeliumi) mukaan Jeesus oli Marian kohdussa 7 kuukautta. Näin myös pakanallinen Semele kantoi Dionysosta kohdussaan 7 kuukautta. On merkillepantavaa, että kuuvuoden kuukausien 28 päiväluvun mukaan 7 kk=196 päivää. Heprealaisessa traditiossa luku 196 edustaa mm. sanoja y l ö s n o u s e m u s, kesä, kätketty paikka, pimeys. Kyseessä on siis auringon syntymä ja ylösnousemus vuosikieron mukaan. Ei ihme, että syyrialainen kirkko viettää vieläkin Jeesuksen syntymäpäivää 6. tammikuuta, (Tammuz), joka oli myös Osiriksen päivä Egyptissä. Nyt 6 tammikuuta onkin 7:ssä kuukaudessa juurikin Juhanuksesta (Johanneksesta) lukien.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Joulun stressiin kuuluu komeroiden siivousten, oikeaoppisten ruokien (väittely siitä, mikä ruoka kuuluu kenenkin suvussa perinteisiin ja mikä on oikean tunnelman takia pakko olla mukana) laiton ja tarpeeksi kalliiden lahjojen lisäksi seuraavat elementit : kortit (kuka lähetti viime vuonna, kuka ei), glögin maustaminen ja ruokajuomat (tarvitseeko joka ruokaosio oman viinin). Stressin huippu on silloin, kun jännitetään, tuleeko joulupukki humalassa, muistaako lasten nimet ja kiroileeko. Myös pyhien aikana tapahtuva säntäily isovanhempien ja muiden sponsoreiden luona tekee joulusta kiireisen. Ja entäs joululahjat ? Joulun jälkeen todetaan, että melkein kaikki lahjat oli turhia (tai kirjat, jotka saatiin, on jo luettu) ja sitten alkaa vaihtorumba. Kaikki jouluun liittyvä on budjetoitu joulun jälkeen maksettavaksi. Siinä riittää urakkaa koko kevättalveksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Sellaista se tuppaa usein olemaan – Joulun taika, stressin aika. 😀

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Lainaan nyt toisesta blogista, mutta haitanneeko:

      On totta kirkkomme kyvyttömyys kilpailla Joulun pukin kanssa Joulun sanomasta. Olisiko vaivaa huomattavissa traditiossa saamastamme vaatimattomasta opetuksesta tiennäytössä kuin itse opetuksessa.

      Joulu on useille lapsille ja varttuneemmillekin odotuksen täyttymyksen aikaa jolloin vanhempien kanssa ajatustasolla olevat toiveet voivat uskossa saada täyttymyksensä. Useasti näin ei kuitenkaan käy vaan on tyydyttävä pienempään ja vaatimattomanpaan Joulun lahjaan.

      Mitä edellisellä on tekemistä Kristinuskon kanssa, paljonkin: Usko niin tähän päivään kuin tulevaisuuden hyvään aikaan on lapselle tärkeää. Joulun odotusten täyttymättömyys ei vie pois uskoa tulevaan kun vanhemmat jaksavat uskossa elämään ja sen toivoa tuoviin mahdollisuuksiin olla rakastavina vierellä. Kirkossakin voidaan käydä ja huomata Jeesuksen myös olleen haastavassa tilanteessa Taivaan Isän auttamana.

      Näin Joulupukki ja Jeesuslapsi hyvin sopisivat samaan tilaan. Nythän kirkkomme mahdollisuutta rakkauden, toivon tuomisen, ja välittämisen asiassa Joulupukille ei anna.

      Voi vielä huomata Joulupukin peittävän persoonallisuuttaan kevyellä kasvopeitolla asiastaan mitä papin alba ilman huppua ei tee vaikka toisin uskotellaan. Joten kyllä kumpaistakin tarvitaan Joulun sanoman ylläpitämiseksi.

      Näin huomataan Joulun ilman uskontoakin olevan tärkeä.

      Ihmissuhteet erilaisissa tiloissa odotuksissa voivat saada täyttymystänsä kun myös välittämisen ja anteeksiannon asiassa.

      Olisi vielä hyvä kun huomaisimme Jeesuksen vaikeimman haasteen opetuksessa itsekieltäymyksen asiassa. Kaikkea ei kuitenkaan synny tyhjästä vaan Meidän täytyy harjoittaa mahdollisuuksiamme elämässä ja opittuamme jakaa tuotosta lähimmäisillemme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Antero Syrjänen
    Antero Syrjänen

    Olen 70-luvun lopulla syntynyt nuori mies läntisestä Suomesta. Perheeseen kuuluu vaimo ja muutama pörröinen lemmikki. Synnyin Jehovan todistaja -sukuun ja -perheeseen. Blogeissani tulen käsittelemään, ainakin aluksi, elämää Jehovan todistajien maailmassa ja ympäristössä. Jos haluat kysyä todistajuudesta (tai ottaa muuten yhteyttä) yksityisemmin, sähköpostiosoite on: tantero.syrjanen@gmail.com