Joulurauhan julistus

Ajan myötä huomaa vuosi vuodelta, miten unelmien osuus ajatuksissa vähenee ja realismi kasvaa. Kun ikää kertyy, odotushorisontti käy lähemmäksi. Minulla on kuitenkin unelma, joka kestää kulutusta. Toivon taas kerran sydämestäni joulurauhaa. Itselleni, muille ihmisille, luomakunnalle kaikkineen.

Kuulostaa klisheeltä tai naiivilta ajattelulta. Vaikka joulurauha julistetaan Suomessa traditionaalisesti Turun tuomikirkon edustalta Prinkkalan puistosta maan kuultavaksi, kaikki tietävät, ettei luettelo epäsuotavista asioista koskaan toteudu käytännössä. On aina rauhanhäiritsijöitä ja häiriköitä. Vaikkei jouluna ilmestykään sanomalehti, some tiedottaa kakenlaisista kahakoista ja onnettomuuksista, jotka vievät laajaltakin yleisöltä mielenrauhan. Lisäksi realisti tiedostaa, ettei maailmassa vallitse äkillinen rauhantila, vaikka miten sitä julistettaisiin. Sodat ja terroriteot jatkuvat.

On epätoivoinen yritys huputtaa tietoisuutensa levottomuudelta ja ahdistukselta maailman tilanteiden edessä. Ei kaikki ole sopuisaa piparkakkutaloidylliä jossakin kuvitteellisessa joulu-unelman maassa. Onkohan mikään? Eikä rauhaa tuo myöskään kihkeä jolutraditioista kiinnipitäminen ruokineen, juomineen, lahjoineen, menoineen kaikkineen. Miten suuri hössötys voikin syntyä aikataulutetusta joulusta; on haudoilla käynti jossakin puuron, joulurauhan julistuksen ja päivällisen välissä. Siihen vielä päätteeksi joululahjojen avaaminen. Kysymys pukin kyvystä tulla ajoissa paikalle. Hermostuttavaa.

On utopistista odottaa joulun ulkonaisissa oloissa rikkeetöntä rauhan tilaa. Niinpä unelmassani jolurauhasta on kyse jostain muusta: ei siitä, minkä maailma antaa vaan siitä, mikä kasvaa sisältä. Jumalan tekemästä rauhasta ihmisten kanssa, joita hän rakastaa. Siitä, jonka enkelit ensin paimenille lauloivat ja kaiku soi sielusta sieluun. Jumala antaa rauhan nille, jotka sitä häneltä kaipaavat ja asettuvat rakastettaviksi.

Tätä sielun hengellistä, evankeliumin mukaista rauhan sanomaa voi tutkistella sisimmässään joulun ihmeenä. Se rauhoittaa mielen ja sielun, vaikka ulkoinen todellisuus olisikin rauhaton. Se hiljentää ja tekee mielen sopuisaksi. Se ilahduttaa yliluonnollisen ihanasti ja antaa hartaan sisäisen jouluntilan, jossa valona on itse Kristus-rakkaus.

Siunattua, syvää sydänten jouurauhaa, ystävät! Tämä on hurskas toivotus, ei varsinainen julistus.

 

 

 

 

1 kommentti

  • Kirjoittaja

    Päivi Huuhtanen-Somero
    Päivi Huuhtanen-Somero

    Eläköitynyt estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti. Retriitinohjaaja. Hengellinen ohjaaja. Useita rukoukseen ja hengelliseen harjoitukseen liittyviä kirjoja ja kirjoituksia 1985-. Esseitä kristillisestä taiteesta ja kulttuurista. Runoja, aforismeja.