Jouluvauva

Sukuumme on viikko sitten syntynyt uusi jäsen.

Siunaavat ajatukseni kohdistuvat näinä päivinä pojan perheen ympärille.

Muistot kurkottuvat tänään myös kauas oman lapsuuteni jouluihin. Niihin perinteisiin, joita isäni vaali ja jotka ovat säilyneet  tähän päivään.

Muisti nostaa myös esiin jouluisia kuvia, kun omat lapseni olivat pieniä.

Parasta tuolloin olivat  lasten kirkkaat silmät ja riemu. Lasten puhdas usko.  Koskettavimman jouluelämyksen koin, kun vanhimman poikani perheeseen syntyi vauva juuri joulun kynnyksellä. Menimme tervehdyskäynnille ja koko perhe esitti joulukuvaelman :

Vielä nimetön vauva uinui seimikehdossaan ja vanhemmat onnellisina ympärillä. Isommat lapset paimenina ja pikkuisimmat enkeleinä ja vanhin lapsista luki jouluevankeliumin.

Kaikki lauloimme lopuksi Enkeli taivaan.

Siinä hetkessä taivas totisesti kosketti maata.

Tänäänkin, tulevana jouluyönä, saamme kaikki kokea syntymän ihmeen. Jeesus lapsi syntyi jouluyönä maailman Vapahtajaksi.

Meidän kaikkien syntien sovitukseksi. Sinun ja minun. Hän haluaa tulla meidän jokaisen sydämeen.

Tämä oli Jumalan suurinta rakkautta meitä kohtaan.

Joulun sanoman ydin kiteytyy parhaiten edesmenneen Pirkko - Liisa Linjaman Jouluvauva-runossa.  Runo on hänen teoksestaan Tänään ei vielä tuule.

 

Jouluvauva

Tuli jouluaatto, ja vauvoineen

pääsi äitikin kotiin jouluiseen.

Siinä isä mukana kuusi lastaan

oli tullut vauvaa ja äitiä vastaan.

Oli kuuseen he laittaneet kynttilät,

oli pöydässä syömiset lämpimät.

 

Siinä vauvaa yhdessä ihaltiin,

sitä hoidettiin, sitä hyväiltiin

ja kun Jeesus - lapsesta puhuttiin,

tuli joulun sanoma lähelle niin.

 

" Näinkö Maria - äitikin vaipat vaihtoi,

pesi ja potkuhousut laittoi

pienelle Jeesus - pojalleen ? "

näin juttelee tyttönen itsekseen.

 

Sanoo äiti : " Vain heinät ja oljet alla

oli Jeesus - lapsella, Vapahtajalla."

 

Siitä yhdessä sitten laulettiin

ja vielä sitäkin muisteltiin,

miten Herodes - kuningas kateellinen

tahtoi surmata pienen Jeesuksen.

 

Iso sisko pieniä silittäin

nyt kysyen kääntyy äitiin päin :

" Voi äiti, jos siellä me  asuttu ois,

ne ois meiltäkin ottaneet pienet pois.

Voi äiti, eihän me annettu ois

tätä vauvaa ja Mattia, Pekkaa pois? "

 

Ja äiti muistaa, kun vaikeaa

oli Mattia, Pekkaa odottaa.

Nyt Jumalan rakkaus kirkastuu

ja lahjojen rikkaus avautuu.

 

Niin äiti  kesken kiireitten

nyt silittää päätä pienoisten.

On tallella lapsi jokainen,

on omana Jeesus - lapsonen.

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoittaja

Marja Vilkama
Marja Vilkama

MARJAN MATKASSA : Olen lahtelainen isoäiti ja eläkkeellä oleva luokanopettaja. Haluan kirjoituksillani tuoda esiin toisistamme välittämisen tärkeyden. Rakastan uusien ideoiden keksimistä ja varsinkin hyvien ideoiden toteuttamista.

Kirjoittajan luetuimmat blogit

Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit