Jouluyllätys: mihin on kadonnut hautalyhty?

Aattoaamuna olin viemässä kynttilää puolisoni Timon haudalle Maunulan uurnalehtoon, kuten kahtena edellisenäkin jouluna. Otin autosta lapion, jotta voin luoda hautakiven näkyviin. Lunta on täällä rannikolla enemmän kuin tarpeeksi.

Haudalla odotti yllätys. Hautalyhty ei törröttänyt lumesta niin kuin monilla naapurihaudoilla. Olin vienyt lyhdyn haudalle pyhäinpäivänä ja sytyttänyt siihen kynttilän.

Kuka hautalyhdyn on vienyt?

Varas? Mutta miksi juuri vaatimaton lyhty on kelvannut, miksei jokin naapurihautojen komeista lyhdyistä? Joku, joka ei hyväksynyt meidän parisuhdettamme? Mustasukkainen tuttava? Tuntematon vihamies? Jyrkän kielteisesti kahden naisen tai kahden miehen parisuhdetta kohtaan asennoituva? Timon sukulainen? Tai sitten joku, jolla on jotakin hampaankolossaan minua vastaan?

Joku haluaa estää minua muistamasta Timoa niin, että sytytän kynttilän lyhtyyn hänen haudalleen. En nimittäin usko varkaan olleen liikkeellä. Mutta kuka voi olla niin naiivi, että kuvittelee kiusanteolla voivansa pyyhkiä pois liki kaksitoista yhdessä elettyä vuotta ja vielä pitempiaikaisen läheisen tuttavuuden.  Kiusanteko kohdistuu myös Timon muistoon henkilönä, joka jätti Malkuksen ja laajemminkin sateenkaarikristittyjen toimintaan näkyvän jäljen.

Mitään todisteita kenenkään suhteen minulla ei ole, epäilyksiä kylläkin.

---------

Voisin kertoa paljonkin ongelmista, johin naisparit ja miesparit saattavat törmätä toisen kuollessa, varsinkin tilanteessa, jossa ei ole paperille pantuna mitään esimerkiksi yhdessä hankitusta käyttöomaisuudesta tai jossa suhdetta ei ole virallistettu. Keskinäisen testamentin arvo oli arvaamaton erityisesti ennen parisuhdelain voimaantuloa. 

Ei puhuta näistä ongelmista kuitenkaan nyt jouluna, vaan toisella kertaa. 

 

 

 

 

 

 

23 kommenttia

  • Yki Räikkälä sanoo:

    Osmo, ei maallistuminen sinänsä mitään tee. Moraalia ja eettisyyttä rappeuttaa yleinen materiaalistuminen ja varallisuuserojen roima kasvaminen. Nämä molemmat käyvät käsikädessä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jorma Hentilä sanoo:

    “Vielä kurjempaa on, jos tekijä on tuttu, joka tietoisesti haluaa häpäistä haudassa lepäävää tai hänen läheisiään.” (Juha Heinilä)

    Kun tässä on pari kolme päivää kulunut ja yhtä ja toista tullut esille, Juha Heinilän sanat näyttävät mitä todennäköisimmin sattuvan kohdalleen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jorma Hentilä sanoo:

    Blogini lopussa viittasin sateenkaariparien kohtaamiin ongelmiin. Tässä sellaisista, joita saattaa ilmeta puolison kuoltua.

    Sukulaiset saattavat eristää vainajan puolison hautausvalmisteluista. Siunaustilaisuudessa hän pääsee jättämään jäähyväisensä vasta, kun viimeinenkin pikkuserkku on laskenut kukkansa. Tai häntä kielletään saapumasta muistotilaisuuteen ja jopa siunauskappeliin. Tiedän tapauksen, jossa ulkomailla eläneen ja kuolleen vainajan sikäläiseltä puolisolta yritettiin pimittää vainajan haudan sijainti.

    Ilmoita asiaton kommentti