Joutsenlaulu

Eilinen Ylen Ykkösen radio-ohjelma Kultakuume käsitteli erästä 1980-luvun suurinta suomirokkihittiä, Joutsenlaulua. Oman maailmankuvani paradigma vaihtui lennosta ilman kytkintä, kun tajusin kuulleeni laulun sanat väärin yli kolmen vuosikymmenen ajan. Laulun lopussahan lauletaan:

Tahtoisin yrittää
mä että silloin veden pinnalle jään...

ja minä olin aina kuullut sen jatkon

.. kun joen tulvivan mä huomista nään, kun joen tulvivan nään.

Olin aina ajatellut, että laulussa on kaksi persoonaa: se 'sinä', vanha naisihminen, joka katselee kotinsa ikkunasta maailman menoa vähän surullisena ja vieraantuneena. Tätä laulun 'minä' katselee ja miettii omaa elämäänsä nuorena. Mihin se johtaa, miten selviydyn kuoleman todellisuudesta? Mikä on elämän tarkoitus? Miksi elän? Hän ei halua jäädä ajan jalkoihin, vaikka näkeekin sen tapahtuneen laulun sinälle. Olen ajatellut tuon joen huomista tulvimisen olevan juuri sitä: toivoa, että selviää tulevasta, on valmis muuttumaan.

Vasta eilen selvisi, että joki tulviikin 'uomistaan', ei 'huomista'. Joki tulviikin ihan uusiin paikkoihin, virtaa siellä, missä ei ole ennen virrannut. Kastelee aiemmin kuivia kohtia ja jättää entiseen virtauspaikkaansa vain kuivan uomanpohjan.

Vesi, veden virtaus, aavat, suvannot, laivat ja satamat, ovat kenties yleisimpiä ihmisen elämänkulun selittämiseen ja ymmärtämiseen käytettyjä symboleja. Kristillinen ajattelu lisää mukaan vielä sen veden, jonka kautta olemme tulleet Jumalan valtakuntaan liitetyiksi. Ja taisipa Jeesuskin puhua itsestään elävänä vetenä Johanneksen evankeliumissa.

Psalmin 42 kirjoittajakin tiesi tämän. Vesi virtaa Hermonilla, Misearin vuorilla, jonne hengellisistä tehtävistä paennut kirjoittaja on joutunut. Hän haluaisi täyttää elämäntehtävänsä, olla jälleen Jumalan palveluksessa. Vesi ei virtaa uomistaan, vaan valuu Misearin vuorilta sinne, mihin on valunut ennenkin mistä se valuu edelleen. Tilanne on hänen mielestään kuitenkin kaikessa ikävyydessään vain väliaikainen kupru ikuisessa järjestyksessä: vielä kaikki palautuu hyväksi, vielä saan kiittää Auttajaani.

Silti hän ei suostu olemaan vääryyden edessä hiljaa. Syvyys huutaa syvyydelle.

Entä nyt, kun vedet tulvivat uomistaan – ei pelkästään huomista? Millaista sopeutumista ja millaisia taitoja siinä tarvittaisiin? Miten paljon maailma on muuttunut niiden reilun kahden ja puolen tuhannen vuoden aikana, jotka ovat psalmin kirjoittamisesta tähän päivään kuluneet?

Koulujen kehittäjät ja päättäjät vannovat tällä hetkellä iPadien ja muiden teknisten vempainten nimeen. Niitä käyttämällä oppiminen ja koulunkäynti on jälleen lapsille pelkkää onnea ja auvoa kuin Pohjois-Koreassa ikään. Onko ihminen, ihmisen alku, lapsi, kuitenkaan muuttunut niin paljoa aivojensa rakenteelta, ettei oppiminen enää tarvitse käsin kirjoittamista tai muuta motorista aktiviteettia? Sopiiko tällaisia kysellä vai onko joki jo tulvinut uomistaan eikä entiseen ole paluuta?

Nuo naiset marketeissa kärryineen
ja miehet kantabaareissaan
nuoruuden lähteestä kai haaveilee
ja tuska laimenee
tai – miten vaan!

Miten vaan. Antakaa mun syrjäytyä rauhassa!

https://www.youtube.com/watch?v=cx7ykE6myo0

6 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Elias Tanni :”Nuo naiset marketeissa kärryineen ja miehet kantabaareissaan nuoruuden lähteestä kai haaveilee ja tuska laimenee tai – miten vaan!

    Miten vaan. Antakaa mun syrjäytyä rauhassa!”

    Sinua kuten muitakaan ei ole luotu “syrjäytyviksi”. Näin elämänsä kokevat on “syrjäytetty” vallankäyttäjien “hiekkalaatikkojen” toimesta. Henk.koht. ei mitenkään pysty estämään sitä tuskaa, joka nousee näiden keskenään virnuilevien suomalaisten Moskovan tai Brysselin “kiertoradalla” kiitävien ruohonjuuritason ongelmista itsensä konsulttifraasien avulla irrottaneiden vallankäyttäjien “kiertoradalta” vuoksi. Voi vain samaistua siihen yhden syrjäytetyn nuoren kirjoittamaan runoon; jossa hän sanoi jotenkin näin, että “Laula sinä ämmä vaan lokeista pääsi päällä. Minä yritän väistää päähäni putoavaa paskaa.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias Tanni sanoo:

      Tuula, Jumalan tahto on vaikkapa nykyisestä koulutuspolitiikasta yhtä kaukana kuin itä on lännestä – näin raamatullisia vertauksia käyttääkseni. Ehkä pitäisi sanoa kuin Jari Tervo Uutisvuodossa Irakin sodasta: “Se ei ole Jumalan tahto, vaan saatanan huono idea!”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Ipadit jokaiselle naperolle viimeistään jo esikouluun! Kehitys kehittyy. Ajatelkaa miten tiiviisti muutamalla rivillä idolini Elli Haloo laulaa saman ikuisen totuuden, mihin Laulujen laulun tylsä jaarittelija tuhlasi arvokasta pergamenttia kääröittäin:

    “Beibi räjäytä mut tässä, beibi aamuhämärässä, beibi, sä et tarvii mitään muuta, jos saat suudella mun punaista suuta..”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouko Halttunen sanoo:

    Minäkin kuulin saman ohjelman, muistui mieleen sama kappale ja eilen kävin ostamassa kyseisen levyn 4,95€. Kuuntelin aamulla töihin tullessa kappaleen ja huomasin saman että joko monet kohdat olin unohtanut tai muistanut väärin. Poikkeuksellinen “iskelmä” todellakin sekä sanoituksen että sovituksen osalta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Jussi Hakulisen parhaita ovat Joutsenlaulu, Rakkaus on lumivalkoinen ja Tähtipölyä. Joutsenlaulua olen harjoitellut pari vuotta, vaikea löytää oma vanhan mamman tulkinta, mutta kiinnostava.

    Ilmoita asiaton kommentti