Juhannus, juhla vai allergia?

poikelmus

Tänään 23.6. on oikea juhannusaatto, onhan Aaton päivä. Huomenna 24.6. on oikea juhannus, jolloin nimipäiväänsä viettää Johannes. Näin oli lapsuudessani. Tämän vuoden juhannus tuli vietettyä etuajassa, nykyisin kun on niitä lauantaisääntöjä ja vastaavia. Vuodesta 1955 lähtien juhannus on sijoitettu kesäkuun 20. ja 26. päivien väliselle lauantaille. Pääasia kuitenkin, että on juhlapäiviä juhlittavaksi, myös kirkollisia, vaikka mielellään sitä tukeutuisi edelleen lapsuutensa kuvioihin.

Kun aiemmin keväällä sain kutsun vihkimään sukulaistyttöä, mietin mitä tärkeää sanoisin nuorelle parille evästykseksi yhteiselle elämänmatkalle. Oli palmusunnuntain aatto ja pääsiäisaika ja päädyin korostamaan kirkollisten juhlien merkitystä. Kumpikin tuo lapsuutensa kodista juhlaperinteitä, joiden pohjalta uuteen kotiin muokkaantuu omat tapansa, jotka taas siirtyvät lasten mukana eteenpäin. Pääsiäinen, joulu, juhannus… jotakin vanhaa, jotakin uutta. Jopa rutiineiksi muodostuvat tavat salakuljettavat muassaan kallisarvoista sisältöä, joka muuten saattaisi kadota elämän käänteissä.

Mitä enemmän itselle kertyy vuosia, sitä vahvemmin huomaa arvostavansa lapsuuden perinteitä, niin henkisiä kuin ulkonaisia, olkoonkin ettei kaikella enää sellaisenaan ole käyttöä. Juhannuskin, siitä huolimatta ettei aatto enää ole Aaton päivänä, kantaa esiin kesää ja luontoa, joissa Jumalan luomisteot todellistuvat, rakentaa retkeilyjä sukulaisten luokse, yhteistä muistelua mökin laiturilla, kokon tai nuotion tulta. Kirkon rooli korostuu jouluna ja pääsiäisenä, muttei välttämättä juhannuksena. Varsinkin juhannuksen jälkeiset sunnuntait taitavat olla vuoden hiljaisimpia kirkkopyhiä, ellei satu kohdalle jokin kesäjuhla.

Juhannuksella on myös kääntöpuolensa. Olen jossakin kirjoittanut juhannusallergiasta, jolla en tarkoita heinänuhaa tai vastaavaa. Juhannusallergia on itse keksimäni piilonimitys ihmisen yksinäisyydelle, joka kohdalle sattuessaan korostuu kipeästi keskikesän juhlana. Kotiinsa sidottu vanhus tai muu yksineläjä katselee ikävissään ikkunansa takaa maisemaa ja elämää, johon ei itse pääse mukaan. Joulua sanotaan vaikeaksi juhlaksi, minusta juhannus on yksinäiselle vaikeampi. Joulu on kodin juhla, juhannuksena pitäisi olla menossa ja iloita.

Onhan juhannuksen teksteissäkin kaksi puolta, pappi voi saarnata Johanneksen syntymästä joka oli iloinen yllätys kaikille, tai vaihtoehtoisesti hän voi kantaa esiin vadilla Johannes Kastajan pään.

Muuten, huomasin nettisivuilta, että Norjassa ja Virossa juhannusta vietetään edelleen 24.6. Niin että jos kuka haluaa juhlia perinteiseen aikaan, mahdollisuuksia on, vaatii liikkeelle lähtöä.

1 kommentti

  • Matias Roto sanoo:

    Liisa

    Kiitos tekstistäsi.

    Juhannus on Johannes Kastajan päivä, kuusi kuukautta ennen joulua. Molemmat nämä ovat poikkeuksia pyhimyskalenterissa. Muut pyhimysten päivät ovat marttyyrien uudesti taivaaseen syntymisen päiviä eli arkisesti heidän kuolinpäiviään.

    Meillä luterilaisilla juhlia on yhdistetty, näin myös juhannukseen on ympätty muiden Johannes Kastajan muistelun päivien sanoma.

    Näin sanoma toisinaan sotkeentuu matkalla niin ettei enää tiedosteta juhannuksen olevan vauvan syntymän juhla.

    Voimme verrata tähän sisarkirkkomme juhlintaa.

    Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää Johannes Edelläkävijää kuutena eri päivänä, jotka heillä syyskuun alussa alkavan kirkkovuoden mukaisesti ovat:

    •syyskuun 23. päivä (p.Johannes Edelläkävijän sikiäminen)

    •tammikuun 7. päivä (p.Johannes Edelläkävijän muistopäivä, aina Teofanian (6.1.) jälkeinen päivä)

    •helmikuun 24. päivä (p.Johannes Edelläkävijän kunniallisen pään ensimmäisen ja toisen löytämisen muistopäivä)

    •toukokuun 25. päivä (p.Johannes Edelläkävijän kunniallisen pään kolmannen löytymisen muistopäivä)

    •kesäkuun 24. päivä (p. Johannes Edelläkävijän syntymä, 6 kuukautta ennen Kristuksen syntymäjuhlaa)

    •elokuun 29. päivä (p. Johannes Edelläkävijän mestauspäivä).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Liisa Järvinen
    Liisa Järvinen

    Olen nykyisin vapaaherratar (hienompi nimitys eläkeläiselle), mutta edelleen pappi ja samalla freelance-kirjailija. Tärkeimpiä harrastuksiani on kirjoittaminen ja lukeminen sekä Kreikan matkailu ja nykykreikan huvin-vuoksi-opiskelu. Luonto kaikessa vaihtelevuudessaan on myös tarkkailuni kohteena. Asun Helsingissä Oulunkylässä. Moni juttu mietityttää ihan uudella tavalla sitä mukaa kuin ikää lisääntyy. Jotakin näistä mietteistä taritsen myös sinulle näissä blogeissa.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit