Julkinen teologia ja digiajan haaste

Kristillinen usko on lähtökohtaisesti kokonaisvaltaista, koska se perustuu uskoon Kolmiyhteiseen Jumalaan: Isään Luojaan, Poikaan Lunastajaan ja Pyhään Henkeen Pyhittäjään. Lankeemuksen todellisuus toi vastatuulta sille, miten yhteisessä elämässä Jumalan tahtoa, rakkauden lakia noudatetaan. Lunastus kosketti kuitenkin koko ihmiskuntaa ja koko kosmosta, mistä syystä kristinusko on lähetysuskonto ja lähimmäisenrakkauden osoitekin kaikki apua tarvitsevat. 1600-luvun uskonsodat ja valistusfilosofia kuitenkin työnsivät kristillisen uskon länsimaissa yksityiselämän piiriin. Tästä huolimatta monissa maissa on viime vuosiin asti ollut valtiokirkollisia rakenteita, jotka palautuvat 300-luvun konstantinolaiseen käänteeseen. Yhtä kaikki moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa samanaikaisesti etenevät maallistuminen ja moniuskontoistuminen ja individualismi, kirkkojen äänen käyttäminen on tullut entistä haastavammaksi. Jos kirkko kuitenkin haluaa olla uskollinen lähtökohdilleen ja tehtävälleen, sen on omista lähtökohdistaan käsin perusteltava ratkaisunsa yksityisesti ja julkisessa tilassa - maallikot ovat tärkeitä vaikuttajia, mutta heillä ei ole julkista valtuutusta, joten esimerkiksi piispoilla on tässä suhteessa erityinen leiviskänsä.

Juutaalais-kristillisen perinteen jo Vanhan testamentin profeetoista ammentava joskus yhteiskuntakriittinenkin ulottuvuus on viime vuosikymmeninä tullut ilmeiseksi etenkin Latinalaisessa Amerikassa, Etelä-Afrikassa, Koreassa ja entisissä itäblokin maissa. Moniarvoisessa demokratiassa, jossa oikeusvaltiokin toimii kohtuullisen hyvin, tällainen "poliittinen teologia" ei enää niin hyvin ole herättänyt vastakaikua. Ennen piispaksi tulemistaan systemaattisen teologian professorina toiminut, erityisalanaan nk. julkinen teologia, Saksan evankelisen kirkon neuvoston pj. Baijerin piispa Heinrich Bedford-Strohm piti Berliinissä kirkkojen neuvottelussa esityksen julkisesta teologiasta. Hänen mukaansa julkinen teologia nykymuodossa syntyi 1970-luvulla tarpeesta tarkastella kriittisesti uskonnon instrumentalisoimista nk. yhteiskuntauskonnon tarpeisiin - vähän samaa kuin siis nytkin näyttää paikoin tapahtuvan. Tarkoituksena oli myös hyödyntää vapautuksen teologian antamaa impulssia demokraattisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa.

Julkinen teologia pyrkii tunnistamaan päivänpoliittisten ja muun julkisen keskustelun takana olevia eettisiä ja mahdollisesti teologisia syvärakenteita ja pyrkimään kristillisen tradition mukaisten ratkaisujen edistämiseen sekä uskon artikuloimiseen kaksikielisesti, niin että sekä uskonyhteisö että suuri yleisö asian paremmin ymmärtäisi. Pohjimmiltaan on kyse yhdestä tavasta edistää rakkauden kaksoiskäskyn toteutumista ja evankeliumin tarjolla pitämistä.

Julkinen teologia pyrkii myös rakentamaan siltaa yliopiston ja kirkon välille. Viitaten Dietrich Bonhoefferiin Bedford-Strohm kuvasi julkisen teologian perusideaksi sen, että Jumalan todellisuuden voi löytää vain olemalla läsnä maailman todellisuudessa. Jumala on sovittanut maailman itsensä kanssa (2. Kor. 5). Viitaten edelleen Jürgen Habermasiin Bedford-Strohm alleviivasi, että uskonnolla on sanoma myös sekulaareille ihmisille. Hän antoi 6 ohjenuoraa julkiselle teologialle: 1) juurtuminen traditioon, 2) kaksikielisyys (teologinen ja sekulaari), 3) tieteidenvälisyys, 4) profeetallinen, kriittinen asenne olemassa oleviin realiteetteihin, 5) politiikan mahdollistaminen ja tukeminen, 6) universaali ja ekumeeninen suuntautuminen.

Esimerkkinä siitä, miten Bedford-Strohm itse sovelsi "julkista teologiaa" oli hänen esitelmänsä Ihmiskuvista digiaikana. Bedford-Strohm alleviivasi tarvetta selvä ero ihmisen ja koneen välille. Algoritmit standardisoivat ainutkertaisen persoonan. Myös kirkkoina elämme ajalle tyypillisten pelastus- ja tuhon profetioiden välissä, kun käsittelemme digitalisaatiota. Erityisesti kolme seikkaa vaikuttivat hänestä tärkeiltä tässä yhteydessä: 1. digitalisaatio tuo mukanaan perustavan muutoksen, 2. digitalisaatio jatkaa edistysuskon paradigmaa, jolla on kuitenkin hintansa, which, 3. avainsanaan digitalisaatio liitetään lähes uskonnollisia odotuksia. Intomielisyys tuo mukanaan mielleyhtymän käärmeen lupauksesta ennen lankeemusta. Raamatullinen perinne määrittelee ihmisen yhteydessä Jumalaan ja tekee eron ihmisen ja Jumalan välille. Psalmi 8 painottaa samanaikaisesti Jumalan suuruutta ja ihmisen merkitystä. On kuitenkin B-S:n mukaan totta, että emme voi ratkaista 2000-luvun edistykseen liittyviä kysymyksiä 1800-luvun mentaliteetilla. Siksi meidän tulee tähdentää yhteisön ja erilaisuuden välistä keskinäistä kytköstä. Euroopassa poliittisia asioita kuin digitaalinen transformaatio voidaan käsitellä vain Euroopan tasoisesti. Meidän tulee tehdä maailmasta parempi, mutta on selvää, että digitalisaatio ei avaa paratiisin ovia. Emme rukoile ja ylistä Googlea vaan Jumalaa (God).

Yksi keskeinen aikamme haaste, joka nousi esiin eri kirkkojen taholta oli myös kyse tekoälystä ja transhumanismista. Euroopan unioni julkistaa syksyllä eettisiä ohjeita liittyen tekoälyyn ja esimerkiksi Lundin hiippakunnassa järjestetään ensi tammikuussa papeille konferenssi tekoälystä, niin että myös teologinen tarkastelutapa asiaan voisi hahmottua entistä paremmin. Seuraavaksi on hiippakunnan tarkoitus pureutua transhumanismin kysymyksiin. Nämä ovat myös esimerkkejä, joissa kirkkojen on syytä lyödä viisaat päät yhteen ja tehdä yhteistyötä kaikkien hyvän tahdon ihmisten kanssa, jotta voimme toteuttaa vastuullisesti viljelijän ja varjelijan tehtävää myös tällä saralla.

16 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Tomi Karttunen :”Viitaten edelleen Jürgen Habermasiin Bedford-Strohm alleviivasi, että uskonnolla on sanoma myös sekulaareille ihmisille – – politiikan mahdollistaminen ja tukeminen, 6) universaali ja ekumeeninen suuntautuminen.”

    Politiikan mahdollistaminen on kokeiltu ja viime vuosisadalla: ”Saksan evankelisen kirkon jäsenten Jenan piirin ”saksalaisten kristittyjen” vuoden 1936 tienoilla jakama propagandalehtinen (Kundgebung der Kirchenbewegung Deutsche Christen / Kreis Jena). Sen neljännessä teesissä todetaan, että kun Paavalin järkeisuskoon sitoutuneet tunnustusrintaman jäsenet löytävät sovituksen juutalaisen Uhrilampaan Jeesuksen Kristuksen veressä, niin saksalaiset kristityt löytävät sen sydämenuskossaan itse Jeesukseen pitäytyneinä rakkaudessaan Jumalaan ja lähimmäisiin.” (paavalinsynodi.net/historia.html)

    Kristillinen kulttuurievoluutio ei etene politiikan vaan universaaleiden käsitteiden kautta, jotka koskevat YK:n perussopimuksen tavoin koko ihmiskuntaa myös teoin ja totuudessa eikä vain sanoin ja puheessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    “1600-luvun uskonsodat ja valistusfilosofia kuitenkin työnsivät kristillisen uskon länsimaissa yksityiselämän piiriin.”

    Onneksi,näin saatiin taikauskoa vähennettyä, noidanpoltto loppumaan, kidutus pois oikeuslaitoksesta ja järjen valo loistamaan uskonnollisessa pimeydessä. Ne kristilliset maat,joissa Valistus ei päässyt vaikuttamaan ovat paljolti pikipimeitä yhä tänään.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Seppo Heinola :”Onneksi,näin saatiin taikauskoa vähennettyä…”

      Ja materialismia kasvatettua potensiin X niin, että maalliset vallankäyttäjät kuvittelevat olevansa “jumalia” maailmassa, jonka “luonnonlait” Higgsin hiukkasineen ovat luoneet. Vailla nuorten jo 90-luvulla kaipaamaa eettisyyttä ja moraalia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Materialismi alkoi kyllä Tuula jo voimakkaasti tulla mukaan feodalismin hävittyä jo 1300-luvulta alkaen, ja kaupunkiporvaston alettua yritystoiminnan kautta vaurastua. Saman aikaan ja sittemmin ‘jumalia’ katsoivat olevansa piispat ja prelaatit, jotka kahmivat kiduttamiltaan ‘noidilta’ omaisuuksia: 1600.luvun noitatuomari Heinrich von Schultheis ylisti kidutusta .Jumalan katsetta miellyttäväksi työksi. .. Kerran hän viilsi itse erään naisen jalat auki ja kaatoi haavoihin kuumaa öljyä.. Uhrien ulvoessa kivusta ja menehtyessä tuskiinsa syyttäjät ja pyövelit kahmivat omaisuuksia. Trierissä syyttäjän kerrotaan ratsastaneen lämminverisellä hevosella kuin aatelinen ja verhoutuneen kultaan ja hopeaan hänen vaimonsa kulkiessa silkissä ja satiineissa. Piispat puolestaan takavarikoivat jokaisen noituudesta syytetyn omaisuuden ja eräs heistä, Bambergin Johan Georg II oli ansainnut teloituttamiltaan ja vangitsemiltaan ihmisiltä 720 000 kultafloriinia; summa saisi nykyiset optiomiljonäärit kyyneliin…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Seppo Heinola

      seli-seli. Seli-seli. Tämänpäivän globaalin ekumenian lähtökohta on kirkkojen irrottautumista “keisareiden ja herodeksien” itsekkäästä kulttuuri-imperialismista YK:n peruskirjan mukaisesti: ” 2. artikla 4. pykälä, Kaikkien jäsenten on pidätyttävä kansainvälisissä suhteissaan väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan tai menettelemästä muulla tavalla, joka on ristiriidassa Yhdistyneiden Kansakuntien päämäärien kanssa.”

      https://www.youtube.com/watch?v=TkqqrCcXhl8

      Sitten päämääräksi Hän, jonka “valtakunta ei ole tästä maailmasta”: ”Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: “Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.” (Mark. 10:13-15)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “Kaikkien jäsenten on pidätyttävä kansainvälisissä suhteissaan väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan tai menettelemästä muulla tavalla, joka on ristiriidassa Yhdistyneiden Kansakuntien päämäärien kanssa.”

      Ja nämä ylevät päämäärät olivat siis Valistuksen ja sen pohjalle perustuvan ihmi soikeusjulistuksen tulosta. Ihmisoikeujulistus puolestaan adaptoi osin ajatuksensa teosofisen seuran ohjelmasta :

      Muodostaa ihmiskunnan yleisen veljeyden ydin huolimatta rodun, uskontunnustuksen, sukupuolen, yhteiskuntaluokan taikka ihonvärin eroavaisuudesta.

      Tämä ohjelma on jo 1800-luvulta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Seppo Heinola :”Tämä ohjelma on jo 1800-luvulta.”

      YK:n peruskirjan allekirjoituspäivä on 29.6.1945.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Teosofisen seuran ohjelmakohta 1 nykyisessä muodossaan v:lta 1896,ja joka oli selvästi pohjana Eleanor Rooseveltin 10 hengen työryhmällä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Ylistät valistusajan tyhmistävintä ilmiötä: ranskalaisten ensyklopedistien ateistisia ajattelemattomuuksia, jotka kokonaan unohtivat länsimaisen kulttuurin historiallisen perustan ja tyhmyyksissään loivat tyhjän kuvitelman kuvitelman, mistä seurasi kehitys, jonka suurena unelmana oli, että ”kuudellatoista giljotiinilla muka voi luoda taivasten valtakunnan”, Hegelin kritiikkiä seurataksemme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Matias, esität räikeän epätotuuden väittäessi minun ylistävän giljotiineja. Valistus oli toki jotain paljon enemmän kuin Ranskan vallankumous, johon Ranska ajatui,koska tuolloinen totaalikristillinen kuninkaan kanssa liittoutunut yhteikunta oli ajanut kansan nälkään ja kurjuuteen. Olisko sen pitänyt saada jatkua? Vallankumous kesti muutaman vuoden, kristillinen inkivisitio terrorisoi Euroopaa yli 500 vuotta. Ranskan vallankumouksen ja Valistuksenkin periaatteet, vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus ovat nyisen hyvinvointiyhteiskuntamme todellinen perusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Seppo Heinola,

      Kristillisyyden kritiikkisi on mielestäni hyvin lähellä sitä ajatteluvirtausta, mitä myös Hegelin filosofiseen koulukuntaan kuulunut Karl Marx edusti:

      ”Kritiikin ase ei tosin voi korvata aseiden kritiikkiä, aineellinen voima on kukistettava aineellisella voimalla, mutta myös teoriasta tulee aineellinen voima heti kun kansanjoukot ovat omaksuneet sen.

      Teoria kykenee valtaamaan joukot, niin pian kuin se todistelee ad hominem (=virhepäätelmä) ja teoria todistelee ad hominem niin pian kuin siitä tulee radikaalia. Radikaalina oleminen merkitsee asian juuriin menemistä. Mutta ihmisen juurena on ihminen itse.” ja ”Uskonnon kritiikki päätyy oppiin, jonka mukaan ihminen on ihmiselle korkein olento.” (Karl Marx: Hegelin oikeusfilosofian kritiikkiä)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kristillisyyden kritiikkisi …

      Kritiikkini koskee erinäisiä kirkon toimintoja ja dogmeja sekä joidenmkin kristittyjen väitteitä ja toimia. Ei jotain ‘kritillisyyttä’ yleensä.

      Väite, että esim. uskonnotomalle ihminen on jumaluutta tarkoittaen itse korkein olento on puhdasta roskaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kuosmanen sanoo:

    Näin maallikkona on ilahduttavaa, että joku Kirkkohallituksessa pohtii myös teologisia kysymyksiä. Se kun tuntuu olevan kovin harvinaista nykyisin.

    Mielenkiintoinen tuo Tomin esiin nostama termi julkinen teologia. Sille saattaisi kyllä olla digitalisoituvassa maailmassa todella kysyntää. Eikä vain suhteessa digitalisaatioon, vaan esimerkiksi blogissa mainittuihin tekoälyyn tai transhumanismiin, jotka taitavat suomalaisessa keskustelussa olla vielä täysin vieraita käsitteitä.

    Sitä taustaa vasten oli todella hämmentää lukea, että Ruotsissa jo järjestetään papeille kongressi suhtautumisesta tekoälyyn.

    Kysymyshän ei ole siitä, että kirkoilla tai teologeilla olisi jotain erityistä asiantuntemusta näihin asioihin. Mutta teologialla voisi olla jotain sanottavaa siihen, minkälaiseen yhteiskunnalliseen arvopohjaan moniin suuriin eettisiin kysymyksiin liittyvät ratkaisut liittyvät. Enkä tässä tarkoita, että kirkolla pitäisi olla ensisijaisesti joku jarrumiehen rooli vaan enemmänkin keskustelun laajentajan lähtökohta ja näkemys.

    Eikä suuret kysymykset rajoitu vain blogissa esiin nostettuihin. Esimerkiksi eutanasia on asia, johon voisivat myös muutkin teologit kuin professori Jaana Hallamaa ottaa kantaa. Tai monet lääketieteen etiikkaan ja geeniteknologiaan liittyvät tulevaisuuden ratkaisut. Kovin on ollut hiljaista tässä suhteessa kirkon ja teologisten tiedekuntien suunnalla.

    Tomi haastaa myös aivan oikein myös kirkon johdon arvokeskusteluun. Ei voi kuin olla samaa mieltä, että ”esimerkiksi piispoilla on tässä suhteessa erityinen leiviskänsä”.

    Kokonaan toinen asia sitten on se, mikä voisi olla se foorumi, jossa tällaista keskustelua käydään. Ihan en ole vakuuttunut siitä, että onko se Kotimaa24. Taitaa tämäkin keskustelu siirtyä kohta Facebookiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      “Ihan en ole vakuuttunut siitä, että onko se Kotimaa24. ” Hannu K.

      En minäkään ole vakuuttunut siitä, että keskustelua kannattaisi täällä käydä. On sanonta “Älkää antako helmiä sikojen revittäväksi”, ja täällä tuo vaara on aina olemassa.

      Kun nyt elämme tällaista sikavertaus-aikakautta, niin sallittakoon ylläolevan lauseen lainaaminen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Esimerkiksi eutanasia on asia, johon voisivat myös muutkin teologit kuin professori Jaana Hallamaa ottaa kantaa. Tai monet lääketieteen etiikkaan ja geeniteknologiaan liittyvät tulevaisuuden ratkaisut. Kovin on ollut hiljaista tässä suhteessa kirkon ja teologisten tiedekuntien suunnalla.” —-

      -Myös translaki, kun kirkko oli mukana pridessa, ja Kirkko ja kaupunki -lehden kuvagalleriassa oli maininta translain esilläpidosta ko. tapahtumassa. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/pride Minua kiinnostaisi nähdä jonkinlainen julkinen lausunto tästä kirkon taholta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Mitä on blogikirjoituksessa mainittu transhumanismi? Olisiko mahdollista saada vaikka vain lyhyt määritelmä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Tomi Karttunen
    Tomi Karttunen

    Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja olen toiminut pääosin seurakuntapappina mutta myös apurahatutkijana sekä vuoden systemaattisen teologian lehtorina. Väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Vuoden 2008 joulukuusta olen työskennellyt teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa.