Julkisuus on hyvä renki mutta huono isäntä?

1352289[1]

Haastattelin Pr- ja julkisuusammattilaista Wille Wileniusta, joka auttaa ihmisiä ja yrityksiä sekä erilaisia brändejä elämään julkisuudessa, joskus auttaen heitä sinne ja joskus auttaen heitä sieltä pois. Willen mielestä kirkko ei näy julkisuudessa riittävästi vaikka nimenomaan sen pitäisi näkyä hyvän työn, hyvän sanoman sekä toivon tähden.

Haluaako kirkko olla samaan aikaan näkymätön ja vaikutusvaltainen suhteessaan julkisuuteen? Nämä tavoitteet eivät korreloi keskenään. Ollakseen vaikutusvaltainen julkisuudessa tulisi varmistaa että perussanoma on tarpeeksi kirkas, myös kotipesässä, toisaalta puheen tulisi olla ymmärrettävää laajemminkin. Kirkolla pitäisi olla myös tunnistettavat kasvot. Kirkon tulisi näkyvästi osallistua yhteiskunnallisiin muutoksiin, haasteisin ja ilmiöihin sotkeumatta politiikkaan. Siis julkisuudessa.

Nämä pointit siis Willen haastattelusta, älkää siis ampuko viestinviejää.

Mihin julkisuutta tarvitaan yksilön tai yhteisön tasolla? Suunnitetulla julkisuudella on mitattavat kaupalliset tavoitteet, poliittisia päämääriä tai muun vaikuttamisen tavoitteita. Julkisuus voi olla ansaittua tai tahatonta, joskus traagisin seurauksin, joskus hyvä leviää kuin itsestään eteenpäin.

Miksi hyvät uutiset usein jäävät huonojen uutisten varjoon, miksi hyväntekijät eivät näy ”lööppijulkisuuden” takaa? Millä perusteella uutiskynnys ylittyy?

Tarvitseeko julkisuus kirkkoa? Kyllä tarvitsee. Kirkko toimii hyvän puolella pahaa vastaan myös julkisuudessa,ilman tuomarin roolia, kuka muu muka voisi? Toisaalta, ei pidä provosoitua jos provosoidaan, on sanonut presidentti Koivistokin.

Lopuksi pyydän apuanne, miten kirkko sanoittaisi seuraavat sanat helpommin ymmärrettäviksi vai voiko niin ylipäätään yrittää tehdä?
-Kuolema, Elämä, Rakkaus
-Jumala, Jeesus, Pyhä henki
-Armo, Synti
-Usko, Taivas
-Evankeliumi

2 kommenttia

  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Julkisuus on hyvä renki mutta huono isäntä??

    Tarkoittaako tämä sitä, että julkisuus on hyvää silloin kun se tottelee isäntää? Mutta ei silloin kun se pyrkii itse isännäksi, tai kun se ei tottele tai ole kuuliainen?

    Demokraattisessa yhteiskunnassa julkisuus on kuitenkin vaikeasti hallittava “renki”. Se ei tottele yhtä isäntää, kuten vaikkapa (ääriesimerkkinä) Pohjois-Koreassa tai (lievemmässä muodossa) Venäjällä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kupiainen sanoo:

    Tämä onkin kysymys että voiko julkisuutta hallita. Päätös on myös jos ei päätä. Onko kirkko tietoisesti passiivinen julkisuudessa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kupiainen
    Kupiainen

    Olen Jari Kupiainen. Työskentelen Kirkkopalveluissa päätyönä Kirkkopäivät. Olen kirkollinen paluumuuttaja ja haluan luoda keskusteluja ja kohtaamisia eri tavalla ajattelevien kanssa. Toimitan Radio Dein ohjelmaa ”Uskon Asia” ja bloggaan täällä K24:ssa tunnelmia tuon ohjelman vieraiden kanssa käydyistä keskusteluista.