Jumala kansaamme siunatkoon

Sydän on riemua täynnä kun Jumalan hyvyys antaa ilon lahjaksi.
Ilo on Jumalan siunausta.

Uuden vuoden siunaus

Uuden vuoden päivä aloittaa uuden vuoden. Vuoden alkajaisiksi on paikallaan pyytää Jumalan siunausta koko maallemme.

Uuden vuoden päivän ensimmäinen lukukappale kertoo koko kansalle luettavasta Herran siunauksesta. Herran siunausta ei lueta vain joidenkin harvojen ylle, vaan erotuksetta kaikille, koko kansalle.

Kansan yhteys ei myöskään ole mikään erillisten yksilöiden muodostama kokonaisuus, vaan siinä vallitsee sellainen yhteys, että sitä puhutellaan yksikössä: Sinä -sanalla.

Meille länsimaisille ihmisille on luonnollista ajatella yhteiskuntaa ikääkuin yksilöiden tekemäksi valtiosopimukseksi. Raamatun maailmassa yhteiskunta on perukäsite ja yksilöt ovat osallisia siitä. Yhteyden perusteena on Jumalan oma teko ja hänen valintansa. Hän antaa ihmisen syntyä jonkun suvun, jonkun heimon ja jonkun kansan jäseneksi. Mikäli kansalaisuus jostain syystä muuttuu, niin silloin kyseessä on uuden yhteisön jäseneksi liittyminen ja tuohon uuteen todellisuuteen käydään sisälle niin, että koko elämäntilanne muuttuu.

Tämän Raamatun maailman elämäntilanteen taustalla on sellanen ymmärrys, että Jumala on luonut kansan ja pitää sitä yllä. Niinpä Vanhan testamentin kansa on samaan aikaan sekä kansallisuus että uskonnollinen yhteisö, Jumalan kansa eli tuon ajan kirkko. Kirkko sanahan on vain muunnos ilmauksesta "kyriake ekklesia", "Jumalan kansa".

Raamatun kokonaisvaltaisesta tavasta ilmaista asioita seuraa, että kansankirkko oli ainoa raamatullinen kirkko-käsitys. Nykyinen länsimainen ajatus erillisistä kirkoista saman kansan keskellä on myöhäisempi uusien olosuhteiden luomus. Tällaisen ajattelutavan käytäntö on syntynyt ensiksi ja tämän uuden tilanteen mukaiset opilliset selitykset luotu vasta myöhemmin.

Kun Herran siunauksen alkukielen mukainen sinä -sana tarkoittaa koko kansaa yhtenä persoonana, niin nyky-yhteisössä kuulijat kuulevat sanat toisin. Jos liturgi lukee sanamuodoin: "Herra siunatkoon sinua", niin kuulijat mieltävät, että jokaista läsnäolijaa puhutellaan erikseen. Siunaus ikään kuin kohdistetaan jokaiselle yksilölle erikseen.

Herran siunauksessa yksi kansa yhdistetään yhden Herran nimeen. Jumala itse toimii siunauksessa. Siunauksessa ei vain toivoteta Jumalan antamaa armoa, rakkautta ja hyvyyttä, vaan siinä siunaus ojennetaan todellisena Jumalan läsnäolona. Jumala itse toimii kansansa hyväksi.

Kun Jumalan sanan palvelija lukee siunauksen, niin Jumala tekee siinä tekonsa: "Jumala siunaa kansansa."

Myös Jumalan nimi luetaan yksikössä. Kun sanomme: "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen", niin tuo nimi on yksikössä. Ei sanota monikossa: "Nimiin", vaan yksikössä: "Nimeen." Jumala on yksi, ja siksi hänen nimensäkin on yksi.

Uuden vuoden päivän sanoma on valtaisa: Jumala on yksi ja hän siunaa meitä suuressa voimassaan kaikkinaisella hyvyydellään.

Tiistai 01.01.2019
Uudenvuodenpäivä
Jeesuksen nimessä
1. lukukappale: 4. Moos. 6:22-27

9 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Kirkkomme katekismuksessa selitetään Herran siunausta kappaleessa 43.

    Sen voi lukea osoitteessa

    http://katekismus.fi/raamatturippi/43.html

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Juutalaisessa selitysperinteessä korostetaan voimakkaasti sitä, että Jumala on yksi.

    Tästä kertoo esimerkiksi Rashi Herran siunauksen selityksessään

    https://www.chabad.org/library/bible_cdo/aid/9934#showrashi=true

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Matias, kiitos kirjoituksesta!

    Hyvää Herran Vuotta 2019!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Per Wallendorf kuvasi yhdessä luennossaan mainiosti sitä, millaista olisi jos ihmiset näkisivät enkelin joka on aina meidän seurassamme. Kaikki olisivat aivan ihmeissään ja kyselisivät meiltä. “kuka tämä sinun ystäväsi on”?

    Sen lisäksi että meillä on enkeli kulkemassa kanssamme, niin Jumala itse on kanssamme. Vapahtajakin lupasi olla seurassamme joka päivä. Joten kyllä meillä on hieno seura. Siunauksessa tapahtuu todellisesti juuri se, että Jumalan koko hyvyys ja rakkaus ympäröi meitä. Hänen läsnäolonsa, viisautensa, pyhyytensä, huolenpitonsa jopa meidän menestymisestä huolehtiminen Jumalan siunaus on paljon enemmän, kuin hyvän toivottamista. Se on Jumalan koko olemuksen läsnäoloa elämässämme. Kuulin että sana siunaus tulee Hebrean sanasta: “polvistua”.

    Ehkäpä on niin, että saadaksemme täyden siunauksen, meidän tulee sydämissämme ikään kuin polvistua ottamaan vastaan koko Jumalan täydellinen siunaus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Matias. Siunauksen pyytäminen Suomen kansalle on hyvin positiivinen ele varmasti meidän kaikkien mielestä. Me tarvitsemme Jumalan siunausta.

    Rinnastat Jumalan muinaisen omaisuuskansan muihin kansoihin, jos oikein sinua ymmärsin. Ja noita kansoja on tullut ja mennyt aikojen saatossa, kirjo on ollut valtava. Onko kaikkia niitä Kaikkivaltias käsitellyt kokonaisuuksina? Mitä ajattelet?

    Olen sitä mieltä, että Aabrahamin jälkeläiset(=”siemen”) on avainasemassa, kun puhutaan meidän pelastuksestamme. Kristukseenhan tuo siemenlupaus tähtää. Tuohon Israelin kansaan Jumalalla oli lakiliiton kautta ainutlaatuinen liittosuhde, jonka puitteissa Jumalaa kutsutaan Raamatussa jopa kansansa aviomieheksi: ”Sillä nyt sinun aviomiehesi on hän, joka sinut loi — Herra Sebaot on hänen nimensä — ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä — häntä kutsutaan koko maanpiirin Jumalaksi”(Jes54:5).

    Tuolle omaisuuskansalle siunaukset tulivat kollektiivisessa muodossa ”sinä”.

    Eikö kuitenkin Pietari oppinut kantapään kautta, että Raamatun Jumala kristillisenä aikana tulee katsomaan nimenomaan yksilöihin eikä kansoihin? Näin Pietari oivalluksestaan: ”Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa”(Apt10:35).

    Voisiko nyt olla niin, että Jumala siunaa nykyään yksilöitä, toki myös koko kansa siunauksesta hyötyy? Kansojen meno ja meininki nykyjohdon alaisuudessa näyttää niin kovin vähän Jumalan siunaamalta. ”Tämän maailman ruhtinaan” sormenjälki on helpommin havaittavissa. Vai jääkö minulta jotakin oleellista havaitsematta?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Rauli

      Kiitos puheenvuorostasi.

      Jumalan siunaus tuli maailman Israelin kautta. Johanneksen evankeliumi: 4:22 — Sillä pelastus on juutalaisista.

      Tämä pelastus kuitenkin kuuluu kaikille kansoille maan päällä. Aabraham sai tämän lupauksen kollektiivisena.

      1.Mooseksen kirja: 12:3 Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.”

      Tämä Aabrahamin saama lupaus sai täyttymyksensä Jeesuksessa ja hänen pelastustyössään. Jeesuksen sovintotyö koskee jokaista ihmistä maan päällä.

      Roomalaiskirjeessä Paavali sanoo:

      15:11 Ja taas: “Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ja ylistäkööt häntä kaikki kansat.”

      Jeesuksen lähetyskäskyn koko maailman opetuslapseuttaminen on nimenomaan kansojen opetuslapseuttamista.

      Matteuksen evankeliumi:

      28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

      Kollektiivisuus eli yhteisyys on siis kautta koko Raamatun menevä ajatus. Jeesus tuli juutalaiseksi ja siksi evankeliumin alku on nimenomaan juutalaisten keskuudessa, mutta sen olemukseen kuuluu kaikkivaltiaan Jumalan työ koko maailman hyväksi. Tämä evankeliumin olemus on sellainen että yksi Jumala kutsuu yhteen maailmanlaajuiseen kristikuntaan eli yhteen Jumalan kansaan eli siis yhteen kirkkoon. Tätä koko kristikunnan yhteenkuuluvuutta kutsutaan alkuaan kreikkalaisella ilmauksella ja sitten edelleen latinalaisperäisellä sanalla katolisuus. Sana ilmaisee, että kristikunta on yksi, mutta että tähän yhteyteen kutsutaan koko maailmassa kaikkialta ihmisiä yhteiseen uskoon, yhteiseen toivoon ja yhteiseen elämään Kristuksen armosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto
    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen sekä Tampereen hiippakuntavaltuuston jäsen ja Kirkolliskokouksen 3. varajäsen. Vanhemmat lapset ovat jo aikuisia, kotona vielä prinsessat Hilary ja Elvira.