Jumala – sisälläni vai ulkopuolellani?

Asuin nuorena Jyväskylässä vanhaa hautausmaata vastapäätä. Kotini ikkunasta näkyi kivinen muistopatsas paikalla, jossa seppä Högmanin pajan arvellaan sijainneen. Tuolle paikalle asteli aikoinaan Nilsiästä 200 km:n matkan nuori Paavo Ruotsalainen etsimään apua sisäiseen ahdistukseensa.

Pajassa Paavo kuuli sanat, jotka muodostuivat käänteentekeviksi: ”Yksi sinulta puuttuu, ja sen mukana kaikki: Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunto”. Nämä sanat on hakattu myös muistokiveen. Ne sysäsivät liikkeelle kehityksen, jonka myötä miehestä kasvoi ”kahden hiippakunnan piispa”.

Oma kyselyni alkoi noilla samoilla tienoilla, jossa Paavo löysi vastauksen. Ei ollut seppää, joka olisi kyennyt takomaan minulle sopivat sanat, mutta pikku hiljaa niitä alkoi löytyä Raamatusta ja hengellisistä kirjoista. Joitakin kuukausia myöhemmin liityin mukaan viidenteen herätysliikkeeseen, joka tuolloin eli voimakasta kasvuvaihetta.

Kiinnostus myös vanhempiin herätyksiin alkoi siellä. Halusin tutustua Jumalan vaikutuksiin myös maamme aiempina vuosikymmeninä. Olavi Kareksen viisiosainen ”Heränneen kansan vaellus” tuli tutuksi, ja Paavo Ruotsalaisen lisäksi monet muut herännäisjohtajat. Kiinnostus heräsi muihinkin vanhoihin herätysliikkeisiin. Lukemisen ohella kiersimme jopa katselemassa paikkoja, jotka olivat herätysten kannalta olleet keskeisiä: Pohjanmaalla, Savossa, Uukuniemellä asti. Voisi kai sanoa, että minulla on ollut vahva etäyhteys moniin Suomessa vaikuttaneisiin herätysliikkeisiin.

Viidesläisyydessä, johon olin liittynyt, oli mielestäni kyse samasta uskosta, vaikka elettiinkin erilaista aikaa, mikä luonnollisesti vaikutti myös eroja. Samoja näkemyksiä ilmaistiin eri tavalla. Se ei kuitenkaan tuntunut oleelliselta. Ydinasiat olivat samat: Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen – kuten jo Luther oli elämän tärkeimmän asian muotoillut.

Nykyherännäisyyttä tunnen huonosti. Ajat ja kulttuurit muuttuvat, hengelliset liikkeet samoin. Mutta Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Evankeliumin ydin samoin. Yhä edelleen keskeisintä on seppä Högmanin viesti: jos sisäinen yhteys Kristukseen puuttuu, puuttuu kaikki, mikä hengellisyydessä on oleellista.

Mutta mitä oikeastaan on Kristuksen sisällinen tunteminen? Tietooni ei ole tullut, miten seppä Högman sen selitti Paavolle, mutta vapauttava vaikutus heidän keskustelullaan häneen oli. Kyse ei varmaankaan ollut mistään mystisestä kokemuksesta, ainoastaan pelastuksen omakohtaisesta ymmärtämisestä, sisäisestä oivaltamisesta, pelastavan armon kirkastumisesta. Voihan sitäkin tietysti pitää mystisenä kokemuksena, miten kukin mystisyyden ymmärtää. Ja kyllä sepän tiedetään puhuneen myös kokemuksellisesta armosta. Tosin Paavon tiedetään joutuneen usein koukkimaan sitä kuin sormella lattian raosta.

On paljon uskonnollisuutta, jossa ajatellaan, että jumaluus on jotain ihmisen sisimmässä olevaa. Joku ymmärtää sen niin, että jumaluus tai jumala on ihmisen omien ajatusten muotoilema prinsiippi, joka voi olla erilainen jokaisella. Sellainen yksityisjumala ei tietenkään ole todellinen vaan ihmisen mielikuvituksen luomus, jota kukaan muu ei voi ottaa vakavasti. Joku toinen taas ajattelee, että sisimmässä oleva jumaluus on todellinen, ihmisen ajatuksista riippumaton henki, joka tulee ihmiseen esim. tiettyjen rituaalien vaikutuksesta tai jonkinlaisessa valaistumiskokemuksessa. On myös sellaisia uskonnollisia liikkeitä, joissa puhutaan jopa Kristuksesta, mutta ei tarkoiteta Jeesus Nasaretilaista. Se Kristus, jonka sisällistä tuntemista Högman korosti, on nimenomaan Jeesus Nasaretilainen.

Äskettäin luin Tommy Hellstenin uusimman kirjan ”Ihmisen näköinen elämä”. Hän korostaa siinä Jumalan löytämistä sisältään, ja vaikka hän ei sitä mainitsekaan, päättelen, että hän tarkoittaa kristinuskon Jumalaa, olenhan lukenut muitakin hänen kirjojaan. Luterilaisuudessa kuitenkin varotaan tällaista ilmaisua ja painotetaan, että Jumala on ulkopuolellamme. Olen usein kuullut varoitettavan ”sisäisestä äänestä” ja toki on selvää, että ihminen voi sisimmästään ”kuulla” mitä vaan, joka ei suinkaan ole Jumalan puhetta.

Vaikka Raamatunkin mukaan Jumala on ulkopuolellamme oleva itsenäinen persoona, hän voi myös asua ihmisen sisimmässä. Jeesushan toteaa jäähyväispuheessaan ja Ilmestyskirjassa, miten hän tulee sisälle, jos ihminen avaa oven. Ilmeisesti kyse on siitä, että jos Pyhä Henki asuu ihmisen sydämessä, myös Isä ja Poika asuvat siellä. Missä yksi Jumalan persoona on, siellä ovat muutkin.

Paavali toteaa, että ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli. Jumala ei asu missään ihmisten rakentamassa temppelissä. Hän asuu seurakunnassaan ja yksittäisissä kristityissä. Mutta Jumala on niin suuri, että asuu myös ihmisten ulkopuolella. Sanoohan Raamattu, että taivaisiin ja taivasten taivaisiinkaan hän ei mahdu. Ja Jeesuksesta Paavali kirjoittaa, että kuolleista noustuaan hän astui taivaisiin täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan.

Vastaisin otsikon kysymykseen: sekä että. Mielestäni on selvää, että Jumala on ulkopuolellani, mutta voi olla myös sisälläni, sydämessäni. Luterilaisuudessa sanotaan myös, että hän asuu sanassaan. Mutta onko mahdollista varmuudella tietää, että Kristuksen sisällinen tunteminen ei puutu – ja siis sen myötä kaikki?

Hellsten selvittää kirjansa alkuosassa siitä, miten ihminen voi tulla tietoiseksi todellisesta minuudestaan. Jos näin saa käydä, hän löytää sisältään rakkauden eli Jumalan. "Jumala asuu lähellä meidän inhimillistä ydintämme, siellä missä on todellinen minämme... Ja samalla olemme niin lähellä Jumalaa sisällämme, että mitään raja-aitaa ei enää näytä olevan. Jumala ja minä olemme yhtä. Kuinka tämä on mahdollista? Siksi että se on kerta kaikkiaan asioiden todellinen laita. Se vain on niin, ja niin sen on määrä olla... Mistä sen tietää? ... Sen kokee, kun on sen saavuttanut... sen vain tietää."

Puhuvatko seppä Högman ja Tommy Hellsten samasta asiasta, vaikka yli 200 vuoden kulttuurikehitys vaikuttaakin ilmaisuun, jolla he asian esittävät? Ukko-Paavon hengellisistä pohdiskeluista nykyihminen ei ymmärtäisi paljoakaan. Samalla kysyn itseltäni: miten itse ymmärrän Jumalan asumisen ihmisen sisimmässä? Onko se koettavissa oleva asia, kuten Hellsten antaa ymmärtää?

Raamattu sanoo myös, että Jumala asuu paitsi korkeudessa ja pyhyydessä, myös niiden luona, joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli. Tämä on hyvin lohdullinen ajatus. Mutta hetkinä, jolloin kokee oman murtuneisuutensa kipua, toivoisi voivansa paremmin ymmärtää, mitä se merkitsee. Ja saada siitä jonkin kokemuksen.

Kyseessä on mysteeri, jonka uskon, mutta josta minulla ei ole varmoja kokemuksia. On tosin kokemuksia, että jokin sisälläni varoittaa jostain, mitä aion, tai kehottaa johonkin, mitä emmin. Mutta uskallanko sanoa, että ne ovat Jumalan ääni sisimmässäni? Monesti olen erehtynyt pitämään Jumalan vakuutuksena jotain, joka nouseekin vain omista toiveista tai päähänpiinttymistä. Monesti olen myös ohittanut varoituksen, joka olisi pitänyt ottaa vakavasti.

Mutta mitä oikeastaan tarkoittaa Jeesuksen sana: ”Minä tulen hänen luokseen ja me aterioimme yhdessä, hän ja minä.” Mitä on tuo yhteinen ateriointi?

Näitä mietin ja pohdiskelen. Ehkä joku lukijoista on päässyt pidemmälle ja voi kertoa löydöistään.

45 kommenttia

  • Reino Suni sanoo:

    Me kaikki ihmiset, olennot, saamme syntyessämme tänne maailmaan lähimmäisen rakkauden mentaliteetin olemukseemme. Usko Korkeimpaan merkitsee, että me uskomme Jumalan olevan tässä meidän elämässämme mukana. Tämän ymmärtäminen on elämämme rikkaus, tarkoitus.

    Korkein, Jumala, ei vaikuta mitekään muuten planeetallamme. Jumala on rakkaus, planeettamme ei ole.

    Perisynti on kirkon opin omaa keksimää. Jeesuskaan sanomassaan ei hyväksynyt mitään perisynti käsitystä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Suhde Jumalaan on muutakin kuin lähimmäisen rakkautta. Ihmisellä voi olla suhde Jumalaan ilman lähimmäistä siinä välissä.

      Missä kohdassa Raamatussa Jeesuksen mainitaan kieltävän perisynnin? Hänhän sanoi: “Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset…” (Matt. 15:19) “Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää…” (Matt. 7:11) Muitakin kohtia löytyy.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Lähimmäisen rakkauteen kuuluu myös rakkaus Korkeimpaan, jumalaan.

      Jeesuksen sanoma. käsitys, yleensä synnistä on Maria Magdaleenan evankeliumista, joka saattaa olla luotettavin lähde Jeesuksen olemassaolosta.

      Raamatun rakentajat tekivät sen omien tarkoitusperien tarkoituksella. Tätä vahvistaa heidän ehdoton kielto hävittää kaikki muu Jeesuksesta kirjoitettu. Meidän kaikkien ihmiste onnelsi eivät onnistuneet.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Anita Ojala siis otat oikein Jeesuksen sanat sydämestä, siis luonnollisella ihmisellä tilanne on juuri niin, niin juutalaisilla kuin pakanoilla.

      Joh. 5:42 mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.

      Entäpä kun Jeesus parantaa ihmisen eli ihminen uudestisyntyy, mitä silloin tapahtuu?

      Tämä kysymys on evankeliumin avain uuteen luomukseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Reino.

      Minulle tuolla myöhäsyntyisellä Marian ns. “Evankeliumilla” ei ole mitään totuusarvoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Anita.

      Ymmärrän käsityksesi sokeasti Raamattuun uskomisella. Tosin ihmettele että tiedät sen syntymäajan. Maria joutui pakenemaan Ranskan Provenceen kun Jeeus Jumalaksi astuessaan kirkon opin mukaisesti hylkäsi hänet mahdollisine yhteisine lapsineen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Parahin Anita !

      Ystävällisesti kerrot kun tunnut tietäväsi Marian evankeliumin syntyajan. Se olisi suuri rikkaus kaikille tiedemiehille.

      Meillä on myös täysin erilainen käsitys lähimmäisen rakkaudesta. Minulle siihen kuuluu rakkaus Jumalaan, sinulle vaan ihmisiin.

      Minä uskon tiedemiesten tuloksiin niin teologiassa kuin esim. lääketieteessä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Reino.

      Tästä aiheesta meidän on turha jatkaa keskustelua. Olen edellä sanonut mielipiteeni MMn “evankeliumista”. Se on mielipiteeni, enkä usko sinunkaan muuttavan mieltäsi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Onkohan Reino lukenut Dan Brownin kirjoja tai jotain muita Jeesusromaaneita? Tai jos hän itse kirjoittaa Jeesus prosaa. Vai mistäköhän noi jutut tulee.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Anita Ojala ja Werner Janhunen.

      Kiitos teille käsityksistänne . Onnellista elämän jatkoa teille joko yhdessä tai erikseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Eikös niissä Jeesusromaaneissakin usein juuri tiedemiehet tuo uutta viimeistä tietoa.

      Reino muuten, kun sinäkin realistisena tiedemiehenä lopulta kumminkin vetoat lähimmäisenrakkauteen.

      Niin minkä alan tiedemiehet tutkivat lähimmäisenrakkautta ja onko tieteellä välineitä sitä tutkia?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Jeesus puhuu Jumalan kuningaskunnasta ihmisen sisällä. Hän puhu myös egosta eli minuudesat joka on olut olemasa ennen häne syntymäänsä. Kannttaa tututsua läheminkreikansanaa ego,sillä siinä on asianydin eli komikirjaimisen EGO keskuskirjaimes G eli Gimel, joka lukuarvo 73 muttuu ELÄMÄNPUUSSA sanaksi hochmah eli viisaus. Jumalallinen viisaus ja totuus on ihmisminän ytimessä; kolmikirjain egon keskikirjain gammassa on kolme tietä, joiden risteys on keskus ɣ EGo eimi he hodos kai he aletheia kai he zoe (Minuus on tie totuuteen ja elämään)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Anita Ojala voisitko hiukan avata miten määrittelet “herätysliikkeen”?

    Mikä on niiden ihmisten “tila” ennen ja jälkeen?

    Siis tuot esille Lutherin ja Ruotsalaisen, molemmat kävivät kamppailua ettei se mitä olivat saaneet aiemmin antanut sitä mitä “löysivät Raamatusta”, kuinka nuo löydöt voi sitten “ottaa itselleen”?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Herätysliikkeet, joita blogissani tarkoitan, ovat ev.lut.kirkon herätysliikkeitä. Tutustuin vapaisiin suuntiin vasta myöhemmin, nehän ovat myös herätysliikkeitä, enkä niitä aliarvioi.

      En voi sanoa ihmisten tilasta mitään yleisesti, koska Pyhästä Hengestä syntyneitä kristittyjä on sekä herätysliikkeissä että niiden ulkopuolella. Eivätkä kaikki ns.herätysliikkeisiin kuuluvat ole uudestisyntyneitä. Vain Jumala näkee kunkin sisäisen tilan.

      Anteeksi, etten ymmärrä kysymystäsi Lutherista ja Ruotsalaisesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Anita, kiitos blogista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Oleellinen kysymyshän tässä on se, että kuka iski ihmiseen helvetin pelon, jonka takia hän tuntee ahdistusta ja kauhua, eikä oikein tiedä miten olla. ” Ette voi välttyä helvetin tulelta ”

    Ja kuinka tämä sama helvetin pelon kylväjä lupaa siitä vapautuksen, kun hänet korotetaan maasta, eli häntä palvotaan ja rukoillaan ja nostetaan pylvään nokkaan.

    Ja miksi sitten nämä helvetin pelkoiset ja vapautetut syövät tätä palvottavaansa kuin rukoilijasirkka, joka yhtymisen jälkeen syö ylkänsä.

    Minä en aio ahdistua sen takia, että koko juttu on hupsutusta, jota ei voi ymmärtää. Olen vapaa sielu ja Jumalan korkeuden ja pyhyyden toki ymmärrän, mutta miksi minun pitäisi ottaa sisälleni Isä ja poika, olenhan äiti ja tytär, enkä aio muuttaa sisäistä sukupuoltani vain sen takia, että se on kristillinen vakaumus.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      “Ottakaa kristityltä helvetin pelko ja te otatte häneltä hänen uskonsa.” – Denis Diderot

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Kimmo. Kristittyjen joukossa on nykyään ns.universalisteja, jotka eivät usko helvetin olemassaoloon. Eipä se ole heiltä uskoa vienyt, joten Diderotin väite kumoutuu. Muuten en ota heihin kantaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Mitä syytä on uskoa, ellei helvettiä (kadotusta) ole? Eihän silloin kenenkään tarvitse pelastua mistään, eikä Jeesuksen väitetyllä ristinkuolemalla ja sen tarkoituksella ole “pelastusmielessä” mitään merkitystä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Siinäpä se. En osaa vastata universalistien puolesta. En tunne heidän näkemyksiään niin tarkasti.

      Mutta oletan heidän ajattelevan, että Jeesuksen sovitustyö pelastaa automaattisesti kaikki helvetistä. Ei tarvita henkilökohtaista kannanottoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Kimmo. Aika usein täällä on siteerattu Denis Diderotin lausahdusta, jossa kristillisen uskon perusteeksi nähdään helvetin pelko. On tietysti totta, että monenlaiseen manooveriin ihminen ryhtyy, jos vaihtoehtona on loputon kidutus ikuisessa tulessa. Itse en näe Raamatun Jumalan asettavan meitä ihmisiä selkä seinää vastaan, kyllä me saamme ihan vapaasti valita tottelemmeko Luojaamme vai emme.

      Jeesus asettaa Raamatun sivuilla vaihtoehdot toistuvasti eteemme, esimerkiksi niin kutsutussa pienoisevankeliumissa. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”(Joh3:16)

      Mitä Kimmo sinun mielestäsi Jeesus tässä opettaa? Palkintona on ”iankaikkinen elämä”. Onko sen vahtoehto elämä tuskassa ja vaivassa vai iankaikkinen kuolema? Eikö jälkimmäinen ole ainoa vaihtoehto, koska kyllähän kidutushelvetissäkin elossa oltaisiin?

      Tapion monasti kritisoima supisuomalainen ”kadotus” on hyvin ympäripyöreä ilmaus ja kaukana kreikkalaisen tekstin ilmauksesta. Alkuperäinen ”iankaikkisen elämän” vaihtoehto on kreikkalainen verbi ” apollymi”. Sanakirjojen mukaan se merkitsee täydellistä tuhoutumista, esimerkiksi Strong kääntää sanan ”to destroy”. Täydennykseksi annetaan tieto hyvin perusteellisesta tuhosta: ”to put out of the way entirely, abolish, put an end to ruin.” Toki annetaan myös vaihtoehdot ”to kill” ja metaforana ”give over to eternal misery in hell.”

      Tuo sana ”apollymi” esiintyy Raamatun uudemmassa osassa lähes sata kertaa. Sieltä löytyy runsaasti aineistoa, joka ei jätä epäilystä kyseisen verbin merkityksestä. Vai mitä voi ajatella lauseesta ”Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä(apollymi, surmataksensaKR38)

      En halua seurata Jeesusta siksi, että uskoisin olevani siihen pakotettu. Ajatuksiani kuvaa paljon paremmin se, mitä Johanneksen kirjeessä sanotaan: ”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.”(1. Joh4:9)

      Jos sinä Kimmo olisit ihan varma siitä, että joku tarjoaa sinulle ikuista elämää, etkö haluaisi miellyttää kaikella tavalla tuollaisen tarjouksen tekijää? Tämä nykyinenkin elämä on ihan mukava juttu, jos se sujuu suuremmitta kommelluksitta. Ikuinen elämä on kuitenkin jotakin ihan toista, ja siihen meitä houkutellaan Raamatun sivuilla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Rauli: “Jos sinä Kimmo olisit ihan varma siitä, että joku tarjoaa sinulle ikuista elämää, etkö haluaisi miellyttää kaikella tavalla tuollaisen tarjouksen tekijää? ”

      No en todellakaan. Kyllä minulle riittää varsin mainiosti tämä nykyinen, vajaa satavuotinen – ja jatkuuhan se jälkikasvussa joka tapauksessa.

      Mitä ihmettä ihminen tekee iankaikkisella elämällä??? Varsinkin kun kaikki kuitenkin tuhoutuvat kuoleman jälkeen – toiset matojen ruokana maan povessa, toiset tyhkana meren alloilla. Minä lukeudun jälkimmäisiin ja olen täysin tyytyväinen osaani, kun se tapahtuu.

      Iankaikkisuus on pitkä aika. Kyllä iankaikkinen elämä olisi pelkkä rasite. Ainakin minulle. Toivottavasti sitä en joudu kokemaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Kiitos erittäin rehellisestä vastauksestasi, Kimmo. Olen varma, että tuolla tavoin sinä iankaikkiseen elämään suhtaudut, mutta varmasti ymmärrät niitäkin, jotka tavoittelevat ikuisesti jatkuvaa elämää?

      Esitit nimittäin hyvän kysymyksen:”Mitä ihmettä ihminen tekee iankaikkisella elämällä???” Aika pitkään voisin aiheesta sinulle kertoa, ehkä spekuloidaan, mutta koetan tiivistää tätä henkilökohtaista kannanottoani.

      Raamattu sanoo, että ikuinen elämä ja sen tavoitteleminen perustuu tietoon. Näin Jeesus kertoi ensi askeleista: ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen.”(Joh17:3) Ja sitä tietoa, joka motivoi kohti ainaista olemassaoloa saa Raamatusta.

      Tulevia olosuhteita ”uudessa maassa”, uudistetulla maapallolla kuvataan paratiisillisiksi. Esimerkiksi näin sujuu elämä ensimmäisen tuhannen vuoden aikana Kristuksen hallitessa planeettaamme: ”Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta, eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään, ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen. Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena, jonka vuodet jäävät alle sadan, häntä surkutellaan. He rakentavat taloja ja saavat asua niissä, he istuttavat viinitarhoja ja nauttivat itse niiden hedelmän.. Niin kuin puiden päivät, niin ovat minun omieni päivät. Minun valittuni saavat itse nauttia työnsä tuloksista… Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella, leijona syö heinää kuin härkä, ja käärmeen ruokana on maan tomu. Kukaan ei tee pahaa, kukaan ei vahingoita ketään minun pyhällä vuorellani, sanoo Herra.”(Jes65:18-25)

      Wikipedia kertoo, että ”Maapallolla nykyään elävistä lajeista on kuvattu ja nimetty yli neljä miljoonaa. Arviot lajien todellisesta lukumäärästä vaihtelevat yleensä välillä 5-30 miljoonaa.” Tutkittavaa siis riittää, jos ja kun ”uudessa maassa” haluaa perehtyä elolliseen luontoon. Aineen rakenteesta meillä on valtavasti tietoa jo nykyään, mutta jos sama tiedemies saisi tutkia omaa pientä erikoisaluettaan vaikkapa tuhat vuotta, hän voisi tyydyttää isommankin tiedonjanon. Entä muusikot, jotka voisivat treenata satoja vuosia, mitähän virtuooseja heistäkin kehittyisi. Entä ne, jotka haluavat harjoitella fyysisiä suorituksia ja taitoja?

      Tässä vain pieni maistiainen niistä mahdollisuuksista, joita ikuinen elämä maan päällä voi tarjota. Ne, jotka elävät Kristuksen kanssa ikuisesti taivaassa kohtaavat varmasti myös hienoja asioita, joista ei kuitenkaan meille maan matosille paljon Raamatussa kerrota. Todennäköisesti henkipersoonien ikuisuus on jotakin niin loistavaa, ettei sitä meidän ihmisten kielellä edes voi kuvailla.

      On ihan realismia tuo toteamuksesi siitä, että ”Kaikki kuitenkin tuhoutuvat kuoleman jälkeen”. Raamattu puhuu eräänlaisesta ”uudelleen lumisesta”, jonka osana on ihmisten ylösnousemus. Ja ilman ylösnousemustoivoa voidaan oikein hyvin noudattaa Raamatussa esitettyä protokollaa: ”Ellei kuolleita herätetä eloon, niin ’syödään ja juodaan, huomenna kuollaan’”.(1. Ko15:12)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Werner Janhonen sanoo:

    Moi Anita. Kiitos hyvästä plokista.

    Oliko Jyväskylässä nuoruudessanne viidesläisiä kokouksia? Missä käytiin oppimassa ja jumalanpalveluksissa?

    Minkä nimisiä opettajia kuunneltiin silloin? Ja onkohan nykyisin Jyväskylässä paljon viidennen kolonnan toimintaa?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Kiitos palautteesta. Jyväskylässä toimivat sekä KRS, silloinen Ylioppilaslähetys ja Kansanlähetys. Jokaisella oli oma vaatimaton toimitila. En juurikaan käynyt jumalanpalveluksissa, enkä ole koskaan niihin täysin kotiutunut sittemminkään. Tykkään vapaamuotoisemmista kokoontumisista.

      Puhujina kiersi monia viidesläisyyden puhujia, en edes jaksa luetella, kun heitä oli niin paljon. Sittemmin olen harmitellut, että Erkki Leminen ei tullut tutuksi. Jokaisella noista on edelleen toimintaa JKLssä yhteistyössä lut.seurakunnan kanssa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Oliko silloin Suomen Raamattu opistoa Jyväskylässä.

      Onkohan nykyisin Raamattuopistolla työtä siellä?

      Onkohan Jyväskylä aika vihervasemmistolainen opiskelija citi nykyisin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      En muista, että Raamattuopiston nimellä olisi järjestetty vielä tuolloin. Se taisi olla niin läheisessä yhteydessä Ylioppilaslähetykseen. Noihin aikoihin alkoi tapahtua liikkeessä myös hajaannusta.

      Kyllä Raamattuopisto järjestää silloin tällöin tilaisuuksia Nikolainkulmassa. En tiedä, miten ensi syksynä. Riippuu varmaan koronatilanteesta. Eiköhän netistä Raamattuopiston sivuilta löydy tietoa myös maakunnissa järjestettävistä tilaisuuksista.

      Opiskelijoiden aatemaailmasta en tiedä yhtään mitään. Mutta eiköhän tuo suunta ole aika “muodikas” nykyään nuorten keskuudessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Mahdatko tuntea viidennen kolonnan merkityksen, Werneri Janhonen? Sanonnalla tarkoitetaan järjestelmää sisältäpäin hajottavaa ryhmää. Tuskin miellät viidennen herätysliikkeen sellaiseksi, vaikka joku muu kenties niin kokeekin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      En tunnekaan viidennen kolonnan merkitystä.

      Mutta sitä käytti tästä liikkeestä. Oliko se nyt Aimo T Nikolainen vai edeltäjänsä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Nyt siis tiedät, mitä hän sillä kolonnalla tarkoitti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Jyväskylässä saisi menestyä kaikki seurakunnat ja järjestöt.

      Nimittäin keskisuomessakin on varsinainen korpijuoppojen kolonna.

      Ja ei kai ne sillekin korpijuoppojen sankarille Matti Nykäseselle meinaa patsaan pystyttää?

      Kyllä olisi nimikko hyppyrimäki riittänyt.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Leo Tihinen sanoo:

      Kommentissaan Kimmolle, Rauli Toivonen kuvailee Jesaja profeetan sanoilla tulevia olosuhteita ”uudessa maassa”, uudistetulla maapallolla. Em. toi mieleeni nuorena miehenä käymäni keskustelun erään jehovantodistajan kanssa.

      Puhuttiin mm. maailmanlopusta, josta jehovantodistaja valisti minua, ettei maailmanloppua tule. Satuin muistamaan, että Raamatussa kerrotaan Jumalan sanoneen, että “Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan.” Heräsi kysymys, että miksi luodaan uusi taivas ja uusi maa, jos edellisetkin ovat olemassa?

      Jehovantodistaja kumosi maailmanlopunväitteeni ja kertoi kuten Rauli kommentissaan, että ei maapalloa luoda uudestaan vaan se “uudistetaan”.

      Mitkä on totuus maailmanlopusta Raamatun mukaan, kun kolmessa evankeliumissakin kirjoitetaan Jeesuksen sanoneen: Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. (Matt. 24:35, Mark. 13:31 ja Luuk. 21:33.)

      Vai todistaako em. että Raamattu on ristiriitainen kirjakokoelma, kuten minä ole käsittänyt?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Leo. Jos enemmistöltä kysytään, Raamattu varmasti on ristiriitainen kirja. Ja tuo esille ottamasi ajatus ”maan katoamisesta” on otettu suoraan Jeesuksen puheenvuoroista Raamatussa. Kuten sekin päinvastaiselta kuulostava Vuorisaarnan lupaus ”Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.”(Mat5:5). KR vihjaa, että tässä Jeesus siteeraa Psalmia 37, jossa sanotaan esimerkiksi, että ”Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä aina(iankaikkisestiKR38)”.

      Siteerasin tuossa Kimmolle maapallon tulevaisuuskuvaa Jesajan kirjasta. Kuvaus eläinten kesyyntymisestä, kasvien istuttamisesta ja talojen rakentamisesta ei oikein istu siihen vähään, mitä Raamattu opettaa taivaasta. Kyllä ne tähän meidän nykyiseen asuinpaikkaamme vahvasti kytkeytyviä asioita mielestäni ovat.

      Ehkä tämän blogiotsikon alle ei nyt oikein kuulu laajemmalti keskustelu siitä, mikä tuo ”uusi maa” on, mutta toki voisi miettiä sitä, mitä maapallon Luoja voittaisi tuhoamalla tekeleensä Telluksen. Eikö isäntä karkota ennemmin huonot vuokralaiset omistamastaan asunnosta kun hävitä koko rakennusta? Me yritämme suojella Saimaalla uiskentelevaa norppaa, mutta Luoja tekisi selvän niistäkin. Ja vain siksi, että me emme ole osanneet hommia oikein hoitaa? Tästä maapallon tuhoamisvisiosta löytyisi mainio ristiriita sellaista kaipaavalle, koska maapalloa koskien Raamattu toteaa: ”Taivas on Herran, maan hän on antanut ihmisille.”(Ps115:16)

      Niin antoi, mutta sitten tuhoaa koko pallon, kun ei ihminen osannut asioita oikein hoitaa? Ei se niin voi mennä.

      .

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Todennäköisesti helvetinpelolla on jokin muukin tarkoitus kuin vain se, että hyvät ihmiset pyrkisivät olemaan vielä hyvenpiä ja pahat eivät uskaltaisi olla niin pahoja kuin ovat.

    Ja tietysti, jos sortuu huonoille teille, niin helvetiksihän se menee loppuelämä.

    Sensijaan kuoleman jälkeinen helvettikokemus vaatii tietysti sen, että tietoisuus ja tunteet ovat voimassa edelleen, vaikka henki lähtee. Eihän muuten voi kokea sen enempää helvettiä, kuin taivastakaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Leo Tihinen sanoo:

      Kiitos Rauli vastauksestasi.

      Vanha muisto sai minut kysymään Raamatun perusteita maailmanlopusta. Olisi pitänyt tietää, että ei sieltä voi löytää asiaan yksiselitteistä vastausta, joten kysymykseni oli turha. Uskon tässä asiassa tieteeseen vastaukseen.

      Kun Auringon vety on palanut loppuun, (n. 10 miljardin vuoden kuluttua) se alkaa paisua punaiseksi jättiläistähdeksi ja fuusio siirtyy kohti ulompia osia. “Suurimmillaan 12 miljardin vuoden ikäisenä se ulottuu Merkuriuksen nykyisen radan ulkopuolelle ja valaisee tuhatkertaisella teholla nykyiseen verrattuna. Pian sen jälkeen heliumin nopean fuusioitumisen synnyttämä säteilypaine puhaltaa Auringon ulko-osat tähtienväliseen avaruuteen planetaariseksi sumuksi.”

      Voidaan sanoa, että edelllä kuvatussa prosessissa “taivas ja maa katoaa” ja “Jumalan sana” – Luojan luomat luonnonlait jäävät voimaan, siis eivät katoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    “Sydämen talossa istuu sotilas nimeltä kuuliaisuus ja orja nimeltä ylpeys. Näiden kahden välillä käy lakkaamaton taistelu.” (Hildegard Bingeniläinen)

    Jumala on monelle olemassa hyvin todellisena sisäisenä vaikuttajana, muun muassa hallitsijana, syyttäjänä, tuomarina, armahtajana, parantajana, lohduttajana, ihanteiden asettajana. Monelle hän on se vanhempi, joka rankaisi lapsena tai rakasti ehdoitta. Jumala on siis olemassa mielen (sydämen ?) kuvina.

    Ihmiset ovat tehneet suuria tekoja jumalansa inspiroimana. Myös julmia tekoja ja sotia on tehty jumalan nimeen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Kiitos Anita blogista. Mielenkiintoista pohdintaa. Itse en ole liittynyt mihinkään herätysliikkeeseen, mutta kaikki ovat tavallaan tuttuja. Kareksen kirjat olen lukenut, paitsi tuota, johon viittasit. Paavo Ruotsalainen vaikuttaa löytäneen varman armokokemuksen noista mainitsemistasi sepän sanoista. Minunkaan tietooni ei ole tullut, miten seppä nuo sanat Paavolle selitti. Yksi mahdollinen selitys voi olla, että Paavo pääsi lain alta käsittämään sen vanhurskauden, joka tulee yksin uskosta Kristukseen, joka tuo mukanaan Pyhän Hengen ja kuten toteat, kolmiyhteisen Jumalan sydämiimme. Ilmeisesti tähän liittyy sepän puhe “ns. kokemuksellisesta armosta.”

    Paavohan puhui myöhemmin “ns. armon vilauksista.” Mikään ei kuitenkaan liene niin altista väärinymmärrykselle, mitä tällä “koettavissa olevalla” armolla tarkoitetaan, koska asia on niin subjektiivinen, vaikka se tosi onkin, joka on sen kokenut kuten apostoli Paavali. Uskonvanhurskaus ei liene pysyvä tila, vaan uskossa kilvoituksen alainen, johon liittynee myös tuo kokemuksellisuus, Pyhän Hengen läsnäolo, armon vilaus, miten sen nyt kukin ymmärtää. En tiedä, mitä Paavo tuolla “armon etsimisellä lattian raosta” syvimmältään tarkoitti. Toisaalta meillä on varma Jumalan sana, mihin me saamme turvata, joka on ainut kestävä perusta ilman ja ennen kokemuksia. Ymmärtääkseni Luther korosti nimenomaan Jumalan sanaa, vaikka hänellä oli hyvinkin erilaisia hengellisiä kokemuksia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Niin, sanan varassa elämisen ja hengellisten kokemusten välillä on aina jännite. Toisaalta sanaan tulee luottaa, vaikka ei saisi kokemuksiakaan, noita “armon vilauksia”. Mutta ihminen on sellainen, että kaipaa ja tarvitsee myös uskonelämässä elämän tuntua, ja siksi edes joskus kokemuksellisuutta. Mutta niitä ei ole hyvä tavoittelemalla tavoitella, vaan pikemmin suostua odottamaan, että annetaan, kun tarpeelliseksi nähdään. Näin ajattelen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Olen samaa mieltä, että meillä on tarve tuohon “koettavissa olevaan armoon,” kun me kerran Kristukseen uskomme. Tuo armon ikävä lienee suurimmillaan silloin, kun Jumala vie meidät “murhehuoneeseen” tavalla tai toisella. Tuota murhehuonetta Paavo Ruotsalaisella oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta hän sai todistuksen Jumalan todellisesta läsnäolosta keskellä ristiä. Sama todistus tulee myös meidän osaksemme tavalla tai toisella, kuten sanot, “kun suostumme odottamaan, että annetaan, kun tarpeelliseksi nähdään.” Tätä kaiketi voidaan kuvata Paavon sanoin “odottava tai ikävöivä usko.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Kimmo.

    Kyselit, mitä ihminen tekee iankaikkisella elämällä. Ihan ymmärrettävä kysymys, jos ajattelee elämää sellaisena kuin se on täällä meidän maailmssamme. Enpä itsekään haluaisi elää ikuisesti nykyisenkaltaista elämää kaikkine hankaluuksineen, erehdyksineen, uhkineen… Eikä moni jaksa edes tätä elämää loppuun asti. Mutta Jumala lupaakin toisenlaista, paljon parempaa. Hän joka on luonut tämän maailman kaikkine ihmeineen, kykenee vielä paljon enempään.

    Maailmassa on lukemattomia ihania paikkoja, joita en ole koskaan päässyt näkemään enkä kokemaan: Hawaijin saaret, Alpit, Himalajan huiput, sademetsät, Lofootit… en ole nähnyt luonnossa moniakaan eläimiä, saati että olisin saanut koskea niihin. Paljon kaunista ja hyvää on jäänyt kokemusmaailmani ulkopuolelle.

    Mutta ajattelen, että ei se mitään, Jumalan valtakunnassa näen, koen ja saan kaiken sen, mitä vaille täällä jäin. Kun näin ajattelee, ikuinen elämä ei ehkä sittenkään tunnu kovin pitkäveteiseltä. Vai?

    Rauli vastauksessaan kertoi omasta näkökulmastaan. Oma näkemykseni eroaa siinä suhteessa, että en usko ikuisen elämän toteutuvan henkipersoonina vaan ihan ruumiillisina persoonina. Uskon ruumiin ylösnousemisen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kiitos Anita jälleen hyvästä kirjoituksesta, jossa on merkittävä ydinkysymys.

    Jumala on kaikkialla, sisällä ja ulkopuolella. Kaikki on Hänestä saanut alkunsa, näkyvä ja näkymätön.

    Ihminen on luotu iankaikkisuus olennoksi, mutta kuolema tuli ihmisen osaksi synnin tähden ja sen moni ihminen tiedostaa sisimmässään. Tämä on eksoteerinen ja myös Raamatusta löytyvä tieto.

    Meitä tulee pelkoon ja ihmisen ja kuoleman läsnäoloon, niin juuri pelko on perkeleen voima, koska tietoisuus ihmisen syntisyydestä syntyy rangaistuksen pelosta. Tämä ns. Kuoleman pelko on ihmiselle juuri rangaistuksen omainen tieto. Ihminen tietää ansaitsevansa kuoleman vääryytensä tähden. Helvetin pelko on siis lopulta kuoleman pelkoa ja hyvin universaali kokemus ihmisten keskuudessa. Myös Kristinuskon ulkopuolella.

    Ihminen, joka on luotu iankaikkisuuteen ja tietää kuolevansa synnin tähden, pelkää ja tuo pelko on kokonaisvaltaista, kunnes ihminen saa vakuutuksen, että synti on sovitettu ja Jumala on antanut hänen vääryytensä anteeksi. Hebrealaiskirjeessä on kohta, joka kannattaa lukea tätä ajatusta silmällä pitäen:

    ”Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi, kun hän sanoo: “Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä”; ja taas: “Minä panen uskallukseni häneen”; ja taas: “Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!” Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. Hebr.2:10-18

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Tuo Hepr.kirjeen kohta on mielenkiintoinen ja syvällinen:”… kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi”. Mitä siis Kristuksen täydellisyydestä puuttui, joka tuli valmiiksi hänen kärsimyksissään? Liittyneekö kohta siihen, jossa sanotaan, että “hän, vaikka oli Poika, oppi kärsimyksistä kuuliaisuuden”? Kuuliaisuudenhan Kristus juuri täytti tähtemme, koska ens.ihmiset eivät -emmekä me – ole olleet kuuliaisia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Mainio näkökulma Ismolla tuossa meidän ihmisten tilasta blogin otsikkoakin myötäillen: ”Ihminen, joka on luotu iankaikkisuuteen ja tietää kuolevansa synnin tähden, pelkää ja tuo pelko on kokonaisvaltaista, kunnes ihminen saa vakuutuksen, että synti on sovitettu ja Jumala on antanut hänen vääryytensä anteeksi.”

      Jobin kirjassa sama ajatus pelosta esiintyy muodossa: ”Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä.”(Job2:4KR38) Ja kuolemanpelko on todellakin teettänyt ja teettää paljon pahaa maailmassa.

      Jeesuksen toistuvasti lupaama ylösnousemus lohduttaa hänen seuraajiaan: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua.”(Mat10:28a) Tai kuten Vapahtaja kuolleen Lasaruksen lähiomaisille opetti kuolemanpelon torjuntaa: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin.”(Joh11:25) Voisiko tässä sanoa, että Jumala on noiden Poikansa lupaustenkin välityksellä sisällämme, niin taivaassa kun Hän asuukin?

      Eräs tuntemani iäkäs mies sanoi usean sydäninfarktin jälkeen omasta kuolemanpelostaan varsin osuvasti Raamattuunsa peilaten: ”Ei minua kuolema pelota, mutta en millään malttaisi mennä nukkumaan näin mielenkiintoisena aikana”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Olipa Ismo osuvasti kirjoitettu; “Meitä tulee pelkoon ja ihmisen ja kuoleman läsnäoloon, – niin juuri pelko on perkeleen voima.” Näinhän se juuri on. Tuli mieleen, miten paholainen pelotteli Lutheria Wartburgin linnassa.

      Kerran kaksi aatelispoikaa, jotka toivat hänelle ruokaa olivat ostaneet pähkinöitä. Sitten Luther kertoo mennessään vuoteeseen ja sammuttaessaan kynttilän, niin “hetken päästä alkoivat pähkinät rätistä ja lentelivät pitkin seiniä vuodetta kohden. Mutta en minä siitä välittänyt. Kuitenkin hetken levättyäni käytävässä alkoi sellainen meteli, kuin olisi niitä pitkin heitelty joukottain tynnyreitä. Vaikka tiesin, että käytävät olivat suljetut rautavitjoin, niin ettei kukaan voinut päästä sisään, nousin kuitenkin vuoteesta ja menin käytävään katsomaan, mitä siellä oli. Mutta käytävät olivat suljetut. Silloin sanoin: Jos sinä siellä olet, niin jatka vain. Ja minä jättäydyin Herran Kristuksen käsiin, josta on kirjoitettu: (Ps. 8:7) “Kaikki sinä asetit hänen jalkainsa alle” ja menin taas vuoteeseen.”

      Tätä tosin voi pitää mielikuvituksena, mutta ei paholainen meillekkään aivan vieras ole.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).