Jumalan armoon turvaten

Näin korona-aikana saamme olla kiitollisia maamme korkeasta terveydenhuollon tasosta. Kuulumme maailman kärkimaiden joukkoon.
Kyllä monessa muussakin maassa tehdään kovasti töitä hoidon tason saamiseksi koko ajan ylöspäin.

Kamerunissa tekemäämme lähetystyöhön kuului myös vierailu sairaaloihin eri puolilla maata sairaita tapaamassa. Kuvassa yksi niistä. Täällä kävimme katsomassa yhtä potilasta.

Vanhastaan rukoussunnuntai aloitti keväisen esirukouskierroksen, missä papisto kulki kylästä kylään, talosta taloon siunaamaan kevään kylvön ja rukoilemaan siunausta kesän sadolle.

Näin korona-aikana saamme siunata toisiamme ja rukoilla Jumalan apua ja varjelusta niin meidän omalle kansallemme kuin kaikille maailman kansoille.

SUNNUNTAI 17.5.2020
5. sunnuntai pääsiäisestä eli Rukoussunnuntai, latinaksi Rogate
Sydämen puhetta Jumalan kanssa
Ensimmäinen lukukappale: Dan. 9: 17-20

Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat valitelleet, etteivät he voi olla uskovia, koska heillä ei ole kykyä elää niin hyvää elämää kuin uskovana pitäisi olla. Ei ole voimia mitat täyttävään elämään. Tähän olen sanonut, että usko Jumalaan ei perustu omaan kelvollisuuteen, vaan yksistään Jumalan armoon. Hän rakastaa meitä ja on meille armollinen. Tähän armoon saamme turvautua. Usko on armosta autuutta. Synnittömyyteen pääsemme vasta taivaaseen tultuamme. Synti seuraa meitä koko tämän maailmanajan elämämmme läpi.

Omaan vanhurskauteen ei voi turvata

Jokainen tietää, ettei Hangosta kannata lähteä uimalla Saksaan, vaan sinne päästäkseen pitää mennä isolla veneellä tai laivalla. Samaalla tavalla meidän on mahdotonta tulla Jumalalle kelvollisiksi omin voimin ja omin yrittelyin. Ne eivät vie perille.

Kunnollisella elämäntavalla on suuri merkitys meidän yhteiskunnassa, toisten ihmisten seurassa ja muutoinkin elämämme kasassa pitämisessä meidän arkipäivän askareissamme. Tämä ei kuitenkaan riitä Jumalan taivaaseen pääsemisen perusteeksi. Siihen se on liian voimaton. Se ei vie perille, eikä se voikaan.

Ei edes suuresta pyhyydestä kuuluisa Daniel voinut rukoillessaan kerskua omista ansioistaan, kun hän rukoili Jumalan apua eri asioiden hoitoa varten. Niinpä hän Nebukadnessar II:n aikaina hävitetyn Jerusalemin puolesta rukoillessakaan ei voinut kehua itseään, vaan hänen ainoa turvansa oli Jumalan suuri rakkaus, rajaton rakkaus, ehdoton rakkaus, rakkaus ilman ehtoja, Jumalan armo.

Daniel rukoili ja sanoi:
”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen."

Armoa kaikki on, armoa vaan, jos mitä täällä mä toimehen saan

Danielia kuvataan toimen miehenä. Hän oli oppivainen. Omaksui nopeasti vaikeitakin asioita ja hallitsi aikansa kirjallisen sivistyksen. Hyvin nopeasti hän myös nousi maan johtavien henkilöiden joukkoon.

Danielin kirjan alkuosa kertoo tästä reippaan toiminnan miehestä. Hänen kokemastaan menestyksestä, mutta myös kateuden ja kaunaisuuden mukanaan tuomasta vainosta ja vaikeuksista. Kautta linjan kirjassa kuvataan, miten kaikki Danielin saama hyvä oli Jumalan lahjaa. Myös vainojen läpi selviytymisessä kuvataan Jumalan apu.

Voimme siis todeta, että kaikki se hyvä, minkä hän oli saanut osakseen oli yksistään Jumalan antamaa armoa.

Myös kirjan loppupuolella, missä siirrytään toisiin kysymyksiin ja Danielin saamia hengellisiä kokemuksia, tulee edelleenkin näkyviin tuo tuorvautuminen yksistään Jumalan armoon eli rajattomaan ja ilman ehtoja antamaan rakkauteen. Tämän hän tuo esille selkeästi silloinkin kun hän rukoilee Jumalan apua omalle kansalleen.

Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”

Kansa ja Jumalan pyhäkkö kuuluvat yhteen

Pyhän kansan yhteen kokoava Jerusalemin temppeli oli hävitetty, mutta sen paikka oli yhä edelleen juutalaisten rukoussuunta. Niinpä Danielkin rukoili kolmesti päivässä aina Jerusalemin temppelin paikkaa Siionin vuorta kohti. Vaikka pyhäkkö oli hävitetty niin silti hän kuintenkin jatkoi rukoilemista tuon paikan puolesta.

Rukouksiin sisältyi tietenkin myös ajatus siitä, että kerran vielä Jumala armahtaa kansaansa ja antaa mahdollisuuden rakentaa uuden temppelin Siioniin. Danielin rukous oman kansan puolesta ja hänen rukouksensa temppelin jälleenrakentamisen puolesta menivät käsi kädessä. Kansaa ja en yhteistä kokoontumista yhteiseen temppeliin kuuluivat yhteen.

Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.

Näin jälkeenpäin voimme todeta pari historian tapausta:

Ensinnäkin. Viitaten Danielin rukoukseen Jerusalemin puolesta.
Jerusalemin temppelin hävityksestä 587 eKr. oli jäänyt pieni osa ehjäksi. Kun uusi temppeli rakennettiin samaan paikkaan, niin pala tuota vanhaa jäi sellaisenaan uuden osaksi. Tuota kohtaa nimitettiin Salomonin pylväskäytäväksi aikaisemman temppelin rakentajan muistoksi. Tässä osassa temppeliä Jeesus antoi opetusta siihen elämänsä aikaan, kun hän toimi temppelissä opettajana.

Toiseksi. Danielin rukoussuuntaan liittyen.
Rukoussuunnan merkitys sille, mihin uskontoon kuului, on ollut merkittävää Orientissa vuosisatojen jopa yli vuusituhansien yli. Voidaampa yhtenä esimerkkinä sanoa, että islam muuttui omaksi uskonnokseen siinä vaiheessa, kun syyrialaisesta ja arabialaisesta kristinuskosta vaikutteita saanut Muhammed vaihtoi aikaisemman Jerusalemiin suuntautuneen rukoilemisen kasvot Mekkaan päin käännettäviksi.

Tässä Rukoussunnuntain ensimmäinen lukukappale kokonaisuudessaan.

Dan. 9: 17-20

Daniel rukoili ja sanoi:
”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.

123 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    Lain oikeudenmukaisuudesta

    Toivottavssti ei ole paluuta paavilliseen erehtymättämyyteen ja paavillisen ajan kirkolliseen lainsäädäntöön, se tiesi vain sortolakeja kaikille, jotka eivät olleet kristittyjä. Pakkokäännytystä, pakkokasteita, pannaanjulistuksia, inkvisitioita, polttorovioita, ja kansanmurhia.

    Ristillisiä ryöstöretkiä Itään, ristisotilaista puhuttiin ylevästi kristuksen sotureina, jotka toteuttivat jumalan tahtoa ja siksi saivat jo lähtiessään kaikki tulevaisetkin synnit anteeksi. Saattoivat rauhassa tappaa, raiskata ja varastaa, ne oli anteeksi annettu paavillisella auktoriteetilla ja roomalaisella keskushallinolla. Ryöstösaalis kuului tietysti tuoda paaville ja kirkko rikastui rikastumistaan.

    Laki oikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta oli poljettu täysin lokaan.

    Ajat ovat onneksi muuttuneet parempaan suuntaan. Kirkko ei enää laadi lakeja.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Tekstisi on yksipuolisesti väritettyä puolitotuutta.

      Siinä tilanteessa missä kokonainen kansa on saatu kirkon jäseniksi, myös kokanaisen kansan elämään kuuluvat ilmiöt pannaan tuon kansan keskuudessa vaikuttavan kirkon syyksi, vaikka nuo ilmiöt olisivat todellisuudessa tapahtuneet kirkon voimakkaasta vastustuksesta huolimatta. Tällainen syytösten heittäminen osoittaa yleensä jonkun tahon harkittua propagandistista tavoitteellisuutta.

      Tuollaiselle yksipuoliselle loanheittoa lähestyvälle yksipuolisen historian kulun tarkastelulle on tunnusomaista että yhden aikakauden ihanteiden valoon pannaan toisen aikakauden arkirealismi. Tämä on metodisesti tyypillinen loanheiton kysymyksenasettelun virhe.

      Tasapuolinen asetelma edellyttää että kunkin aikakauden ihanteet pannaan keskinäiseen vertailuun ja kunkin aikakauden arkirealismia verrataan toisiinsa.

      Kun näin toimitaan niin noiden mainitsemiesi julmien tapahtumien vastapainoksi pitää asettaa viime vuosisadan maailmansodat, Maon ja Stalinin monien kymmenien miljoonien omien kansalaisten tapattamiset, Hitlerin juutalaisvainot, Turkin tekemä armenialaisten kansanmurha, Rwandan kansanmurha 1994 jne. Tai muutaman miljoonan kuolleet niissä arabimaissa, joiden sotiin USA on tavalla tai toisella tullut mukaan välillisesti tai välittömästi jne. Esim. Vuonna 2016 Yhdysvaltain erikoisjoukot voitiin löytää 70 %:sta maailman valtioista: nimittäin 138:sta maasta. Bushin ajoista lisäystä 78 maata. Bushin aikana 60 maata ja Obaman 138 maata, nousua 130 %..

      Samaan aikaan ihanteiden taholla esim. Stalin sanoi olevansa humanisti ja esim Obama pyrkivänsä rauhaan jne.

      Joten kun asioita pannaan oikeaan järjestykseen niin että ihanteet ovat ihanteita vastaan verrattavia ja realiteetit realiteetteja vastaan. Niin tuollaisen oikean yhtälön rakentamisen jälkeen

      olen eri mieltä puheenvuorosi esittämien syytösten osumisesta kohdalleen.

      Otetaanpa vaikkapa yksi osoitus kirkon pyrkimyksestä rauhaan.

      Liturgiassa Jumalan Karitsa hymnissä laulamme

      Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, armahda meitä. Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, armahda meitä. Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, anna meille rauha.

      Tuo kolmannen rivin alkukielen latinan tekstiin sanat “dona nobis pacem”, josta nykyinen käännös on “anna meille rauha”, otettiin käyttöön ensimmäisen vuosituhannen lopulla keski-aikana nimenomaan ulkonaisen rauhan rukouksena, kun kirkko oli todella huolissaan tuohon aikaan ruhtinaskuntia vaivaavasta sotaisuudesta.

      Joten periaatteen ja ihanteen tasolla on menty jopa niin pitkälle, että se näkyy jopa liturgian yksityiskohtia myöten.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto
    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen. Vanhemmat lapset ovat jo aikuisia, kotona vielä prinsessat Hilary ja Elvira. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25