Jumalan huolenpito

Jeesus opetti Jumalan huolenpidosta Vuorisaarnassa seuraavasti:"Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?

Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?

Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.

Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."  (Matt. 6: 25-34)
Jeesus opettaa

 

Mitä Jumalan huolenpito sinulle merkitsee?

Mitä maallinen menestys sinulle merkitsee?

Mitä rukoileminen sinulle merkitsee?

Mistä näkyy meidän luottamus Jumalaan tai mistä näkyy, että luotamme Jumalan sijasta itseemme?

Minkälaista elämää haluamme viettää ja miten siihen päästään?

 

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

20 kommenttia

  • Janne Onnela sanoo:

    Maailmassa tapahtuu kauheita. Nytkin Syyriassa iso joukko siviilejä tapettiin. Entä holokaust? Se oli hirviömäistä. Mitä tapahtui Ruandassa? kamalaa! Mitä Balkanilla muutamia vuosikymmeniä sitten? Hui! Jumala varmaan pitää huolen vaikka kuolisi. Kuolema on joidenkin kristillisten uskon pääasia: ovi vapauteen. Marttyyrius oli tavoiteltavaa Paavalin aikoina. Entä Jumalan huolenpito? Jos ei mitään tekisi, mitä tapahtuisi. Eläisi vain huolettomasti luonnon lapsen elämää. Tonkisiko silloin roskiksista ruokansa? Luther tokaisi, että elämä on ahdistusta ja siksi jää. Se siitä menestyksestä. Voihan olla idealisti, mutta kun täyttää 40 niin huomaa, että tätäkö se vain olikin. Tässäkö kaikki? Seuraavaksi kohtaa kuoleman vuosikymmenet.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Janne, kiitos sisältörikkaista kommenteista. `

    Jeesus jatkoi vuorisaarnassa Jumalan huolenpidosta

    Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat! (Matt. 7: 7-11)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pylkkänen sanoo:

    Ps. 38: 1-10 miksi Jumala sallii Kärsimyksiä ihmisten elämässä ? Ihmisen kärsimysen ongelmasta on joskus olisi hyvä kuulla, mitä tarkoitetaan Jumalan rangaistuksella ? Onko niin, jos jokin asia onkin Jumalan rangaistus, häneltä ei ole silloin enää mitään hyvää odotettavissa? Voiko Jumalan rangaistus olla hyvä asia vai onko se aina yksinomaan paha? Sekä tämän psalmin mukaan että monien muiden raamatunkohtien mukaan (esim. Matt 3:7; Room 1:18; Hepr 3:11; Ilm 6:16) Jumala on siis kiivas Jumala, joka rankaisee synnit ja lupaa siunauksen tahtonsa noudattajille. Maailmalla kuitenkinliikkuu opettajia, jotka tekevät hyvin yksinkertaiset johtopäätökset. Raha, terveys ja menestys ovat Jumalan ihmiselle antama palkka hyvästä elämästä. Jos ne puuttuvat kristityltä ihmiseltä, jossakin on vika. Näin tämä ns. menestyksen teologia opettaa pahimmillaan yksioikoisesti, että sairaudella, köyhyydellä ja kaikenlaisella heikkoudella on aina syynsä. Kristityn ihmisen on korjattava elämäänsä, kunnes Jumala osoittaa ottaneensa hänet omakseen ja hellittelee lahjoillaan. Tämä asenne on säälimättömän kova ja armoton kaikkia niitä kohtaan, jotka kärsivät vaivoistaan. Sen lisäksi se on amerikkalaista tuontitavaraa ja epäraamatullinen. Tällaiselle tulkinalle on vierasta katsella Kristuksen kärsimystietä ja kuunnella, mitä Herran lupaavan omilleen ristiä ja vaivaa. Sen edustajat joutuvat ohittamaan ne kohdat, joissa Herran apostoleita halveksitaan, pilkataan ja piestään. Pahin leikkuri tälle käsitykselle on varmaan Jobin kirja ja sen luku 21. Ei jumalattoman lamppu sammu pilkkopimeään eivätkä rikkaat jumalankieltäjät saa rangaistusta vaan voi erittäinen hyvin. Asia näyttää olevan päin vastoin, usein jumalaton menestyy aivan erinomaisesti eikä hänellä ole mitään valittamista. Niin houkutteleva kuin menestyksen teologia joidenkin mielestä on, se on ehdottomasti hylättävä epäkristillisenä ja Jumalan totuudelle vieraana oppina. Herra ei kutsu luokseen taaten seuraajilleen menestystä ja terveyttä. Hän tarjoaa ristiä, vaivaa ja ahdistusta ja pitää sanansa. Ja silti hänellä yksin on tarjolla elämä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Kiitos erinomaisesta kommentista, Martti. Jumala osoittaa rakkautta ja huolenpitoa meitä kovasydämisiä kohtaa joskus myös kurittamalla meitä.

    Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: “Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.” Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut. (Hepr. 12: 4-11)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marja Rask sanoo:

    Hyviä pohdintoja kiintoisa asia.Kiitos blogistille sekä kommentoijille. Onko huolenpitoon luottaminen sitä että ajatellaan “tapahtukoon sinun tahtosi” , ehkä niin, se ainakin vapauttaisi meidät paljosta suorittamisesta ja häpeän tunteista kun silti emme pärjää tai jaksa… Martti Lindqvist jonka koulutuksissa sain olla ja jonka kirjat ovat aarteinani kirhahyllyssä on sanonut Sattumaa ei ole. Uskon merkityksiin elämässä, kaikille on tarkoituksensa, kaikki menee siten kun on ennalta elämämme kirjaan kirjoitettu….meille riittää että elämme elämäämme , avaamme sen lahjan jonka saimme ja olemme siitä kiitolliisia,Tämä oli meille annettu elämä, minun osa ihmisenä, minun tehtävä elämässä on elää tätä elämääni, sillä on joku isompi merkitys kuin mihin minun ymmärrys riittää…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Kiitos Marja kommentista, josta löytää hyviä näkökulmia Jumalan huolenpitoon. Silti vaikka luotamme Jumalan huolenpitoon ja otamme vastaan kaiken Jumalalta, niin itsetuntomme vaikuttaa siihen, miten asiat koemme.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Pari asiaa tuli tästä keskustelusta mieleen: 1) Juha,arvostan yhä sitä, että kyselet ja kommentoit asioita. Siitä voisin vaikka itsekin ottaa bloggaamisessani oppia. 2) Jumalan huolenpito ja varjelus ei läheskään aina – jos koskaan – ole hengellinen tapahtuma. Jos esimerkiksi poliisi pysäyttää autosi, ja kieltää sinua ajamasta sanoen, että renkaat ovat hengenvaarallisessa kunnossa, on se selkeästi varjelemista ja suojelua (edellyttäen tietysti, että tottelet poliisia). Tai jos vastaat puhelimeen ja sen takia myöhästyt bussista, joka ajaa kolarin. Varjelus on paljon muutakin kuin “sisimmässä” koettuja rukousvastauksia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Kiitos positiivisesta palautteesta, Elias. Olen huomannut, että teillä kommentoijilla on paljon sellaisia näkökulmia mitä minä en olisi löytänyt. Ehkä blogissani rakennutaan paljon enemmän teidän kommentoijien teksteistä kuin minun ajatuksista.

    Jumalan huolenpitoa ja varjellusta hän tekee monella lailla, joista laitoit hyvät esimerkit. Jotkut ovat kokeneet vaaratilanteissa enkelikokemuksen, jotka ovat estäneet onnettomuuden syntymisen tai pelastaneet onnettomuudesta joko ilman vahinkoja tai ainakin kuolemasta vaikka olisi loukkaantunut vakavasti.

    Luther kirjoitti monesti enkeleistä; Hengellinen virvoittaja -kirjassa

    On olemassa erilaisia enkeleitä. Kuta korkeampi on henkilön asema, kuta tärkeämpi hänen tehtävänsä, sitä suurempi ja väkevämpi on hänen enkelinsä, joka häntä suojelee ja häntä auttaa ja varjelee perkeleeltä. Jokaisella lapsosella on myös totisesti heti sen synnyttyä oma enkelinsä. Nämä enkelit suojelevat ja varjelevat meitä perkeleen tuottamilta vahingoilta. Varmaa on näet sekin, että kaikkialla, missä olemmekin, on suuri joukko pahoja henkiä meitä väijymässä, peloittaakseen meitä, tehdäkseen meille vahinkoa ja hyökätäkseen meidän kimppuumme. Enkelit ovat näitä vastustamassa: he estävät ja tekevät tyhjiksi kaikki pahat juonet, niin ettei perkele saa tehdä meille vahinkoa, tahtoi minkä tahtoi. Sitä paitsi he auttavat meitä joskus vankeudesta ja muista ulkonaisista vaikeuksista, joihin perkele meidät saattaa. Pyhä Raamattu kertoo heidän vapauttaneen Pietarin ja muut apostolit ja muitakin pyhiä vankeudesta.

    Meidän tulee siis ahkerasti kiittää Herraa Jumalaamme pyhien enkelien varjeluksesta, hän kun heidän kauttaan auttaa meitä tuollaisista vaaroista ja perkeleen vallasta, tuon, joka ei muuta tee kuin väijyy henkeämme ja koettaa meitä vietellä, niinkuin Kristus sanoo (Joh. 8:44): “Hän on ollut murhaaja alusta asti; hän on valhettelija”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Wallentin sanoo:

    Joopa joo Juha. Uskoks sä ihan aikuisten oikeesti ite noihin juttuihin? Ja miks sä aina siteeraat tota vanhaa kirjaa, joka kertoo, ihan komeesti kylläkin, noista paimentolaisten puuhista? Ne on mun mielestä kyllä aika ristiriitaisia tarinoita menneiltä ajoilta. Eiks sul oo omia mielipiteitä ollenkaan? Mun mielestä vois yhtä hyvin heittää värssyjä vaikka kalevalasta. Mut mähän oonkin vaan tämmönen puolipakana-agnostikkopapparainen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Kiitos näköisestäsi kommentista, Kimmo. Minä uskon Kaikkivaltiaaseen ja armolliseen Jumalaan. Itselleni Raamattu on Jumalan sanaa ja siitä saa elämän rakennusaineita. Raamattu on hieno kirja, joka avautuu, jos me nöyrästi luemme Pyhän Hengen avustuksella. Ilman Raamattua olemme eksyksissä, koska meidän oma tahtomme on monesti ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Monesti loukkaamme ja kohtelemme huonosti lähimmäisiämme, jopa omaa aviopuolisoa. Ihmisviisaudella me emme saavuta hyvää elämää joka jatkuu maanpäällisen vaelluksen jälkeen Taivaissa Isän Jumalan kodissa ikuisesti.

    Jeesus sanoo: “Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. ” (Joh. 14:6)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juha Heinilä
    Juha Heinilä

    Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit