Jumalan nimi

 

Kristittyinä me uskomme ja opetamme, että Jumalan nimi kohoaa yli kaikkien nimien. Olen pohtinut viime päivinä Jumalan nimen suuruutta, joka ylittää ymmärrykseni.

Ilmestyessään Moosekselle Jumalan ilmoittaa nimensä tavalla, jolla Häntä ei tähän asti tuntenut kukaan muu. Aiemmin Jumala tunnettiin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalana. Nyt Mooses saa kuulla jotakin uutta. Jumala ilmoittaa itsensä näin: "Minä olen se, joka minä olen". (2Moos.3:14)

Mitä tämä tarkoittaa? - Varmasti paljon enemmän kuin kykenen koskaan ymmärtämään!

Yksi viesti on kuitenkin selvä. Jumala on joku sellainen, ketä ei voi määritellä minkään Häntä suuremman kautta. - Minä olen vanhempieni lapsi. Asun tietyssä paikassa, jolla on tietty historia. Raamatun mukaan Jumala on kaiken Luoja (Kts. 1Moos.4:19). Jumalaa ennen ei ole historiaa, jonka kautta me sijoittaisimme Hänet johonkin ympäristöön. Meidän ympäristömme ja historiamme perustuu Jumalaan: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” (Kts. 1Moos.1:1)

Kaikesta tästä voimme todeta, että Jumala on kaiken yläpuolella. Hänet voidaan määritellä vain hänen itsensä ilmoittamien asioiden kautta: "Minä olen se, joka minä olen".

Tähän asti kaikki on aika selvää ja loogista. Toki kaiken Luoja ja Ylläpitäjä esittelee itsensä omilla ehdoillaan. Tunnemme siis Jumalan, koska hän on itse esitellyt itsensä Raamatun sanan eli erityisen ilmoituksen kautta. Jumalan nimeen liittyy kuitenkin vielä syvempi salaisuus kuin vain se, ettei Hänen yläpuolellaan ole ketään toista, joka osaisi esitellä Hänet paremmin. Oikeastaan tämä seuraava asia ei ole sekään enää mikään erityinen salaisuus. Jumalan oma kirja eli ilmoitus Raamattu näet ilmoittaa sen, ja jokainen heprean kieltä osaava voi huomata sen tämän kielen kautta.

Jumalan Moosekselle ilmoittama nimi, "Minä olen se, joka minä olen", sisältää enemmän kuin vain pelkän toteamuksen jostakin staattisesta absoluutista. Kyseessä ei ole pelkkä filosofisesti määritelty ”liikkumaton liikuttaja”, vaan jo itse Jumalan nimi edustaa samaan aikaan pysyvää ja dynaamista; yhtä aikaa mennyttä, nykyistä ja tulevaa. Tätä kuvaa hyvin myös Raamatun oma sana: "Minä olen A ja O", sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.” (Ilm.1:8)

Jumala on ajan tuolla puolella. Me mietimme joskus, miten Jumalan voi samaan aikaan tietää jo tulevan, ja kehottaa meitä tekemään tänään valintoja. - Eivätkö valintamme muuta tulevaisuutta? Miten joku voi nähdä tulevaan, jos valintamme ovat samaan aikaan todellisia valintoja? - Jumalan olemus on tähän vastaus. Hän ei ole meidän ajallisiin rajoituksiimme sidottu. Siksi hän on yhtä todellinen menneessä, nykyhetkessä ja tulevassa... Hän on Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.

Meillä ihmisillä nimi esittelee kunkin meistä persoonallisella tavalla. Emme ole vain numeroita, vaan kuulumme johonkin. Erään pakolaisleirin pappi sanoi rikkinäisestä taustasta koostuvasta seurakunnastaan: ”You are not number but member!” - Sinä et ole numero, vaan jäsen. Me uskomme ja opetamme kristittyinä, että kuulumme Jumalan perheeseen. Olemme saman ruumiin jäseniä (Kts.Ef.4). Meihin on kasteessa kirjoitettu Jumalamme nimi (Matt.28:19). Juuri tuon nimen tähden olemme hänen perhekuntaansa, lapsia ja Jumalan valtakunnan jäseniä. Raamatun maailmassa nimen antaminen kertoi siitä, että joku kuuluu jollekin. Aadam sai nimetä kaikki eläimen. Se tarkoitti sitä, että hänet oli asetettu (viljelemään ja) varjelemaan tätä lahjaa. Hän sai antaa nimen, koska hän sai näin omistaa Jumalan hyvän lahjan osakseen. - Kun Jumala antaa meille kristityn nimen, myös tämä kertoo omistussuhteesta. Me olemme saamamme kristityn nimen eli Jeesuksen nimen perusteella Kristuksen omiksi otettuja.

Me kuulumme Jumalalle ja Jumalan nimi erottaa meidät maailmasta. En voi käyttää isäni pankkikortttia ilman lupaa. Yhtä vähän meillä on lupa käyttää Jumalan nimeä omiin tarkoituksiimme. Kukaan meistä ei voi rehellisesti sanoa: ”Minä ole se, joka minä olen.” Emme ole kukaan olemassa omassa varassamme. Kaikki mitä omistamme, on lahjaa ja lainaa. Olemme saaneet geenimme biologisilta vanhemmiltamme. Monet ihmiset ovat olleet mukana kasvussamme ja kehityksessämme. Edes ilma, jota hengitämme ei ole itsestäänselvyys! Kaikki se mitä olemme, ja jopa se miltä näytämme on aina suhteessa johonkin muuhun. - Tätä tarkoittaa ihmisyys, luodun ja Luojan ero. Siksi meidän tulee käyttää Luojamme antamia lahjoja hänen asettamiensa ehtojen (eli Raamatun lain) mukaisella tavalla.

Raamatun mukaan on siis ihmisenä väärin sanoa itseriittoisesti: ”Minä ole se, joka minä olen... (eikä kenelläkään ole siihen nokan koputtamista!

Apostoli Paavali tulee pelottavan lähelle tällaista ”minä olen” -lausetta. Hän näet sanoo: ”...Jumalan armosta minä olen se, mikä olen...” (Kts. 1Kor.15:10). Tässä on kuitenkin aika suuri ero Jumalan itseilmoitukseen nähden. Kaikki lähtee Paavalilla siitä, että kaikki ponnistaa liikkeelle Jumalan armosta käsin. Minun olemiseni ei perustu itseeni, vaan Jumalan lahjaan (vieläpä armolahjaan! - Kts. Room.6:23). Vaikka Paavali näyttää näennäisesti tulevan hyvin lähelle jumalallista ”minä olen” -määrittelyä, nuo kaksi sanaa ”Jumalan armosta” muuttavat koko ajatuksen hyvin nöyräksi. Paavali ei perustele tässä mitään kyseenalaisia Jumalan sanan vastaisia toimintojaan ”olen mitä olen” -retoriikalla, vaan tunnustaa jotakin aivan päinvastaista: Jumalan armosta minäkin saan toimia tässä palvelijan tehtävässä. - Apostoli Paavali vetoaa kuulijoihinsa siinä, että nämä ottaisivat vastaan hänen todistuksensa syntimme sovittaneesta Vapahtajasta... siitäkin huolimatta, että Paavali katsoo olevansa apostoleista halvin eikä ole mielestään sen arvoinen, että häntä apostoliksi kutsutaan, koska hän on aiemmin vainonnut Jumalan seurakuntaa... Paavali ei siis puolusta yhtään elämänhistoriansa aiemmista harhapoluista, vaan julistaa yksin Kristuksen armon sanomaa.

Olenko nyt edennyt liian nopeasti. Miten selittyy tämä siirtymä Jumala-puheesta Jeesus-puheeksi?

Aivan alussa sanoin, että Jumala on, kuka Hän on. Hän määrittelee itse itsensä. Ei ole mitään häntä korkeampaa, josta löytäisimme kiintopisteen Jumalan määrittelemiseksi. - Mutta miten Jumala tämän tekee? - Raamattu sanoo:

”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” (Joh.1:18)

Jumalan ihmeellinen sanoma on siinä, että yhden kerran Hän päättääkin ilmoittaa vielä jotakin aivan ainutlaaatuista täysin radikaalilla tavalla. Tuo tapa on oman pyhän nimensä korkeasta asemasta riisuutuminen yhden ihmisen elämän pituiseksi ajaksi, meidän historiassamme!

Raamattu kertoo, että Jeesuksessa Jumala tulee alas, syntyy ihmiseksi ja puhuu meidän kanssamme ja meidän kieltämme. Hän riisuutuu korkean nimensä pyhyydestä ja pukeutuu alhaisuuteen, jotta voisi ilmoittaa armollisen ja rakastavan sydämensä meille. Jeesus Kristus ottaa häpeämme ja syyllisyytemme, jotta me saisimme yhteyden pyhään Jumalaan. Kaikki puhe Jumalan suuruudesta maan ja taivaan luojana, ajan ja historiamme yläpuolella olevana Pyhyytenä on totta. Jeesuksen Kristuksen kautta Jumala kertoo kuitenkin jotakin aivan erityislaatuista sydämensä laadusta. Jeesuksessa Kristuksessa Jumala ottaa rangaistuksemme, jotta me saisimme vapauden. Hän suostuu häpeään, että meidän häpeämme poistettaisiin. Hän maksaa kalliin hinnan, jotta velkamme lunastettaisiin. Hän kärsii kuoleman kauhun, jotta meidän ei enää tarvitsisi pelätä. - Näin Jumala ilmoittaa itsensä, syvimmän olemuksensa... täydellisesti omilla ehdoillaan... meidän parhaaksemme:

Jumalan armosta jokaisesta meistä voi tulla Jeesuksen Kristuksen nimiin otettu armolapsi, ei enää numero, vaan jäsen. Jumalan armon tähden huonoinkin meistä saa todistaa Jeesuksesta Kristuksesta; Hänestä jonka nimessä meillä on armo ja pelastus. Jeesuksen nimi on ihmeellinen. Se tarkoitaa Jumala pelastaa.

Jumala ”ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.”(2Piet.3:9). Jumala nimi on ihmeellinen. Siinä on yhtä aikaa läsnä pyhyys ja laupeus. Jumalan pyhyyttä kuvastaa se, ettei kukaan voi pelastua, jos hän ei uskossa turvaudu Jumalaan. Hänen ihmisrakkauttaan on kuitenkin se, että Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen, jotta me kaikki hänen armoonsa turvautumalla saisimme avun oikeaan aikaan.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh.3:16)

”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." (Apt.4:12)

1 kommentti

  • Manu Ryösö sanoo:

    Olen kirjoittanut nämä kaksi viimeisintä blogiani Jumalan nimen kunnioittamiseksi ja pyhittämiseksi. Tänään Turussa on kohdattu suuri suru, kun puukottaja riehui kaupungilla. Tätä kommenttia kirjoittaessa en vielä tiedä huusiko puukottaja jumalansa nimeä hyökätessään pahaa aavistamattomien ihmisten kimppuun. Jos näin on, murhaaja tulee kohtaamaan eräänä päivänä elävän Jumalan, joka tuomitsee paitsi tällaiset hyökkäykset mutta myös Jumalan nimen vetämisen näiden silmittömien tekojen ylle:

    ”Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.” (2Moos.20:7)

    Kaikille nyt sureville haluan kirjoittaa Raamatun sanoja mukaillen Jumalan lohdutuksesta, – ja toivoa tämänkin osanottoviestin edes pieneltä osin antavan teille iankaikkisen elämän valoa surun pimeyteen:

    Lohduttakoon teitä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulkoon teidän osaksenne myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta (Kuten 2Kor.1:3-5).

    Jeesus sanoo: “Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.”(Joh.11:25)

    Ilmoita asiaton kommentti