Jumalan siunaus ja kirkon ratkaisut

John Vikström piti esitelmän Haastettu kirkko -seminaarissa. Kirkkohallitus julkaisi myös ajanpuutteen vuoksi poisjätetyn osan, jossa emeritus arkkipiispa kirjoitti: Pohtiessamme näitä kirkkomme kahta kipukysymystä [suhdetta naispappeuteen ja homoseksuaalisuuteen, toim. huom.] on syytä uudelleen muistaa tunnustuskirjojemme määrittelemät ykseyden ehdot, nimittäin yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Tämä riittää, satis est, sanotaan siellä mahdollisimman painokkaasti. Mitä enemmän muita ehtoja lisätään kirkon ykseydelle, sitä enemmän sitä myös vaarannetaan.

 

Sammeli Juntunen kommentoi: Tuo on kuitenkin Augsburgin tunnustuksen VII pykälän rankkaa ylitulkintaa. … Kristinuskolle tai edes luterilaisuudelle heteronormatiivisuus perheen ja yhteiskunnan perustana ei ole tuollainen ”ihmisten säätämä traditio”. Se on osa Jumalan luomistyötä, jonka myös Kristus vahvisti (ks. Matt. 19:4–12).   Jos luterilaisessa kirkossamme hyväksytään sukupuolineutraali avioliitto Jumalan tahtomana instituutiona, sille on löydettävä vahvemmat perustelut kuin mitä Vikström esittää.

 

Juntunen viitta asiallisesti kahteen Raamatun kohtaan nimittäin Matt. 19:3-12 ja 1. Moos. 1:27-28. Kummastakaan tekstistä ei luontevasti nouse kahden toisistaan välittävän ihmisen liiton torjuminen tai joidenkin ihmisten sulkeminen Jumalan siunauksen ulkopuolelle, koska he kuulu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin.

 

 

Aloitan 1. Moos 1:27-28: Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.

 

Tämän kirjoittaja oli epäilemättä mies, joka iloitsi Jumalan luomistyöstä ja omasta vaimostaan tai todennäköisemmin omista vaimoistaan.

 

Kohta voidaan epäilemättä tulkita heteronormitiivisesti. Tällainen tulkinta sisältää ensiksikin sen ajatuksen, että ihmisille annettu siunaus tarkoittaa yksilön lisääntymistä.

 

Toiseksi siunattuja olisivat ne miehet, jotka siittävät, ja ne naiset, jotka synnyttävät. Parisuhteen solmiminen samaa sukupuolta olevan kanssa on tässä ajattelussa Jumalan siunauksen torjumista. Jos tätä ajatusta seurattaisiin johdonmukaisesti, lapsettomuus tarkoittaisi, että Jumala on syystä tai toisesta evännyt tältä mieheltä ja tältä naiselta siunauksensa, jonka hän muuten on ihmisille antanut.

 

Ajattelen kuitenkin niin, että siunaus ei ensisijassa ole yksilöiden vaan yhteisön siunaus. Ihmiskunnan kollektiivisesta siunauksesta ovat osallisia, eivät vain biologiset vanhemmat, vaan myös muut yhteisöä rakentavat ihmiset. Jollekin osallisuus ihmiskunnan sukupolvien ketjuun voi tulla sedän tai tädin roolista tai kummiudesta, toisille vaikkapa ammatin kautta. Ihminen voi toteuttaa Jumalan ihmiskunnalle antamaa tehtävää muutenkin kuin biologisena vanhempana ja tulla osalliseksi Jumalan lupaamasta siunauksesta. Näinhän myös todellisuudessa tapahtuu vaikka kuinka paljon.

 

Minusta keskeinen teologinen kysymys on, millä oikeudella voimme sulkea jonkun ihmisen Jumalan siunauksen ulkopuolelle, jos hän vastuullisesti tekee valinnan, joka toteuttaa sitä, miksi Jumala on hänet luonut?

 

 

Matteuksen evankeliumissa Jeesus viittaa Jumalan luomistyöhön ja juuri kohtaan 1. Moos. 1:27-28. Kysymys koskee avioeroa, johon Jeesus ottaa kielteisen kannan. Toiseksi Jeesus suhtautuu huomattavan myönteisesti eunukkeihin eli niihin, jotka syystä tai toisesta ovat avioon kelpaamattomia: Opetuslapset sanoivat: "Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin." Mutta hän sanoi heille: "Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon." (19:10-12).

 

Ensiksikin tämän tekstin käyttäminen on sikäli tekopyhää, että kirkkomme on hyvin laajalti hylännyt tekstin varsinaisen pointin eli Jeesuksen torjuvan kannan avioeroon ja uudelleen avioitumiseen.

 

Toiseksi Jeesus nimenomaan hyväksyy sen, että kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu miehen ja naisen liittoon. Tällä perusteella Matteuksen tekstin luontevampi tulkinta on: osalle ihmisistä Jumala on tarkoittanut miehen ja naisen liiton, mutta toisille Hän on varannut erilaisen osan. Minusta kirkon pitäisi suhtautua noihin valintoihin: Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon Jeesuksen nimenomaisella siunauksella.

 

P.S. Juntusen alkuperäisessä viittauksessa on jakeet 19:4-12, jolloin Jeesuksen vastaus on irroitettu kysymyksestä: Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja kysyivät: "Saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" Kysymys voi olla huolimattomuudesa (kuten minulla, joka vasta pari päivää plogin kirjoittamisen jälkeen huomaan, että viittaus ei koskekaan koko perikooppia) tai sitten Juntunen itsekin tietää perusteluunsa liittyvän ongelman...

 

22 kommenttia

  • Markku Virta sanoo:

    Elias. Onko homoseksuaalisuus heikkous? En ymmärrä logiikkaasi. Sitten kun samaa sukupuolta olevat saavat mennä naimisiin, niin heidän kohdallaan voidaan varmaan soveltaa samaa raamatunkohtaa: Kovasydämisyytensä takia heillekin voidaan antaa ero. Mutta ei heitä voida vihkiä sen takia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Markku V. Ajattelen sen niin, että Jumalan hyvyyden rinnalla parhaimmatkin tekomme ovat syntiä. Siitä näkökulmasta ihmisen heikkoudet ovat sitä, mikä tekee meistä ihmisiä – siinä elämässä, johon Jumala on meidät luonut. Siihen elämään kuuluu sekä se, että ihmiset joskus huomaavat,että heidän on parempi elää erillään kuin yhdessä että se, kun jotkut huomaavat, että se “a special someone” löytyykin samaa sukupuolta olevasta henkilöstä…

    Ilmoita asiaton kommentti