Jumalan vai meidän omassa voimassa
On helppoa tunnistaa itsessämme oman voimamme. Monesti huomaamme kuinka innostuneita ja voimallisia olemme toteuttamaan tehtäviä. Samoin huomaamme, jos oma voima on poissa, jolloin kaikki tuntuu työläältä emmekä saa mitään aikaan. Miten on Jumalan voiman kanssa –
Miten erotat Jumalan voiman omasta voimastasi?
Miten voit tietää toimivan Jumalan voimassa, etkä omassa voimassa?
Mikä merkitys on rukouksella?
Kaikki julkaistut blogini:
19 kommenttia
Hyvä kysymys Juha.
Yhden asian olen oppinut tunnistamaan. Joskus saa selkeän kehotuksen tehdä, tai lähteä johonkin ja kokee suurta haluttomuutta lähtemiseen ja voimattomuutta tekemiseen, niin silloin on usein kyse siitä, että saa lähteä tekemään ja osallistumaan Jumalan voimassa.
Tuli mieleen tapaus vuosien takaa. Ajelin pyörällä seurakunnan tilaisuuteen. Matkalla sinne, tuli vastaani henkilö kävellen. Sain kehotuksen kutsua tuo ihminen tapahtumaan mukaan. Ajoin ohi ja sain vielä toisen ja kolmannenkin kehoituksen. Silloin olin jo perillä ja asettelin pyörää telineeseen. Siitä sitten lähdin äkkiä takaisin ja esitin kutsun. Siinä tilaisuudessa hän päätti lähteä seuraamaan Vapahtajaa.
Jotenkin vierastan innostusta toimia Pyhän Hengen voimassa. Jollei siinä samalla tuoda esiin sitä, että Pyhän Hengen voimassa toimiminen merkitsee minän kuolettamista ja kaiken kunnian antamista Hänelle , jolle kunnia kuuluu. Jumalan voima ja työ ilmenee aina siellä, missä suostutaan itse siirtymään täysin syrjään.
Jos Herra suo, niin torstai iltana pidän keskustelualustuksen aiheesta : viisauden ja tiedon sanat. Mainio aihe. Varsinkin kun -92 käännöksessä ei niitä edes ole tuolla nimellä mainittu. Edellisessäkin vain yhdessä jakeessa. Tuota jaetta edeltävät jakeet helposti ohitetaan ilman sen suurempaa huomiota, mutta niissä on oikeastaan yleiskatsaus kaikkien armolahjojen erityiseen ja yksilölliseen olemukseen. Joten näen ne jakeet ikään kuin avaimena koko aiheeseen.
Juha
Kiitos hyvästä kysymyksestä
Olen miettinyt mitä sanoa todetakseni etten löydä yksinkertaista vastausta
Niinpä minun pitää vain päivittäin pyytää Herraltamme voimaa ja johdatusta toimia hänen tahdossaan
Mitäpä muuta me voimme asian eteen tehdä, kuin olla alinomaa pyytämässä johdatusta. Hienoa siinä on se, että sitä on luvattu antaa.
Omat voimat tunnemme, mutta Jumalan voima jää aina vähän tuntemattomaksi. Monesti Jumala vaikuttaa itsemme lisäksi, tapaamiimme ihmisiin, tapahtumien järjestykseen ja miten kaikki menee. Miten tunnistamme Jumalan voiman?
Emme pysty elämään emmekä tunnista itsessämme sellaista voimavaraa,että voisimme sanoa eläneemme kokonaan Jumalan voiman varassa. Vaan joudumme turvaantumaan kaikessa Jumalan johdatukseen,että jaksaisimme elää turvautuen hänen apuunsa. Olemme syntiemme tähden sellaisia,että kun olemme kuluttaneet omat voimamme loppuun,silloin vasta kelpaa Jumalan armo ansiottomalle.
Tässä on hyvää opetusta aiheesta, mieheltä, joka puhuu vaikka on jo kuollut.
Synnintunto on poissa, jos meille ei ole Pyhää Henkeä. Kumman annamme itsessämme vaikuttaa enemmän Jumalan tahdon vai meidän oman tahtomme?
Kirjoittaja
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.
Myönnän, että kysymykseni ovat vaikeita, enkä löydä niihin itsekkään hyviä vastauksia.
Hyvä tapa on aloittaa päivä rukouksella ja Jumalan sanan lukemisella. Mielestäni on hyvä aamulla käydä läpi tulevia päivän haasteita ja pyytää niihin viisautta ja voimaa Jumalalta. On paljon helpompi ottaa päivän tapahtumat vastaan kun on rukoillut.
Ilmoita asiaton kommentti