Jussi Rytkönen kyselee: Miten selvitä eri ryhmien kanssa?

Uutisissa, Jussi Rytkönen kyselee: Miten selvitä eri kulttuurien, kielien ja tapojen kanssa?

Onhan se vaikea haaste. Löytyisikö siihen vastaus kirkon omasta toimintakulttuurista, joka ehkä kaipaisi muutosta, jotta erilaiset ryhmät voisivat kokea kirkon toiminnan omakseen. Jollei kirkko kykene muuttumaan, niin ongelma on todellinen ja kasvaa yhä. Jos muutos on mahdollinen , niin se merkitsee kirkon todellista kasvua. Minusta ongelma ei ole monikulttuurisuus, vaan se, ettei kirkko halua huomioida kulttuurin muutosta. Asioita pyritään tekemään samoin kuin aina ennenkin. Kouluesimerkkinä toimii hyvin nuo rippikoululaisten pakolliset kirkkokäynnit. Heidän on pakko osallistua toimintaan, joka on heidän kulttuurilleen täysin vierasta ja käsittämätöntä. Miksikö näin toimitaan. Siksikö, että näin on aina tehty. Sitten päivitellään sitä, ettei näitä samoja nuoria enää koskaan kirkossa nähdä. Miten voisikaan olla toisin.

Yhteiskuntamme on sirpaloitunut moniin erillisiin kuppikuntiin. Miksi näiden ryhmien omia tarpeita ei otettaisi huomioon. Jos riparilaisille halutaan opettaa jumalanpalveluksen rakenne, niin sen voi toteuttaa nuorille mielekkäälläkin tavalla. Yhtä mielekkääksi voi muidenkin ryhmien osallistuminen muodostua, kunhan vain heidän oma kulttuurinsa huomioidaan. Jossain päin maailmaa järjestetään aamulla perinteinen-,päivällä perheiden - ja illalla nuorten jumalanpalvelus ja homma toimii. Siellä seurakunta kasvaa ja voimistuu.

Jos todella ainoa ja oikeasti varteenotettava mahdollisuus on siinä, että kaikkien on osallistuttava siihen perinteiseen toimintaan, jota kirkko itse haluaa järjestää, niin onko ihme, jos kakki ei tule mukaan.

25 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Niinpä, niin Kimmo. Ateisti ei myöskään voi tietää, ettei Jumalaa ole, eli joutuu uskomaan. Kukaan ei ole todistanut Jumalan olemassa oloa, eikä myöskään, sitä, etteikö Jumalaa voisi olla. Se mistä ei ole varmaa tietoa, johtaa aina siihen, että esitetään oletus, joka perustuu johonkin edeltä olevaan, tiedemiehetkin uskovat ja muodostavat hypoteesinsa uskoen vahvasti, että suunta on oikea, monesti kuitenkin pettyen. (Usko on myös sitä, että oletetaan asian olevan jotenkin= hypoteesi on juuri sitä.)

    Ateisti ei harjoita mitään uskontoa, mutta se ei kuitenkaan sulje pois ateistin uskoa. Uskoohan nihilisitikin, ettei ole mitään mihin uskoa. Usko on itseisarvo ja jokainen ihminen uskoo johonkin. Uskonnoton ei siis elä ilman uskoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Ismo: “eikä myöskään, sitä, etteikö Jumalaa voisi olla.”

      Sitä, että jotain ei ole, ei tietenkään tarvitse, eikä edes voi todistaa. Tieteellisessä tutkimuksessa yleisesti hyväksyttyjen sääntöjen mukaan positiivisten väittämien esittäjillä on todistustaakka ja vain positiivisia väittämiä (esim. “Jumala on”) on ylipäätään mahdollista todistaa. Ennen kuin pitäviä tieteellisiä todisteita Jumalan olemassa olosta löytyy, on nollahypoteesia “Jumalaa ei ole” siis pidettävä totena. Ellei sinulla ole todisteita Jumalan olemassaolosta – ja tarkoitan nyt ihan oikeita, vertaistarkastelun läpikäyneitä tieteellisiä artikkeleita – esittää, on väitettä: “Jumalaa ei ole” siis pidettävä faktana. Mikä taas tarkoittaa, että se, joka väittää Jumalan olevan, esittää pelkkiä uskomuksia ja luuloja. Ensin pitää olla tieto, ennen kuin voi uskoa, koska usko tai luulo ei koskaan ole tiedon väärti.

      Ismo: “Usko on itseisarvo ja jokainen ihminen uskoo johonkin.”

      Se, ettei usko, ei voi olla uskoa.

      Albert Einstein kirjoitti vuodelle 1954, 3.1. päivätyssä “Jumalakirjeessään”: ”Sana ’Jumala’ ei ole minulle mitään muuta kuin ilmaisu ja ihmisen heikkouden tuote. Raamattu on kokoelma kunnioitettavia, mutta melko alkukantaisia legendoja. Edes hienostuneet tulkinnat eivät voi tätä asiaa muuttaa.”

      Myös juutalaisuutta – jota hän itsekin edusti – Einstein piti vain ”alkukantaisen taikauskon ruumiillistumana”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Ismo: ” Ateisti ei myöskään voi tietää, ettei Jumalaa ole”

      Eihän sitä kukaan elävä ihminen voi tietää olipa sitten ateisti tai uskovainen, eivätkä kuolleet ole tulleet kertomaan.

      Nähtäväksi jää.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kimmo, on tietenkin selvää, että pidät oletusta:”Jumalaa ei ole” alkuoletuksena, minä taas pidän alkuoletuksena, että Jumala on. Tiede voi pitää alkuoletuksena sellaista nollahypoteesia ettei Jumalaa ole, mutta ei sitä voi pitää totena, koska siitä ei ole mitään todisteita. Tiede pitää edelleen kiinni sanasta “jos” joka antaa mahdollisuuden myös Jumalan olemassa ololle.

    Itse ajattelen, että paras todistus Jumalasta on ihminen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Ismo: “Kimmo, on tietenkin selvää, että pidät oletusta:”Jumalaa ei ole” alkuoletuksena, minä taas pidän alkuoletuksena, että Jumala on. ”

      Minulla ei ole mitään alkuoletusta Jumalan olemisesta tai olemattomuudesta, mutta jos minulle väitetään Jumalan olevan, vaadin siihen pätevän näytön, ennen kuin uskon asian todeksi. Olet varmaan pannut merkille kommenteistani, että en ole koskaan missään kommentissani kieltänyt Jumalan tai jumalien olemassaoloa. En siis ole ateisti. Olen ainoastaan esittänyt kysymyksiä uskon asioista, kyseenalaistanut ja perännyt todisteita jumalallisista henkimaailman olennoista.

      Ei ole siis kysymys minun pitämisistäni tai pitämättä jättämisistäni. Positiivisen väitteen (esim. Jumala on) esittäjällä on aina todistustaakka niin tieteessä, kuin oikeusistuimissakin. Ainoastaan positiivisia väitteitä on ylipäänsä mahdollista todistaa. (Esim. oikeusistuimissa epäilty pitää todistaa syylliseksi, epäillyn ei tarvitse todistaa itseään syyttömäksi.)

      Jos esittäisin että Maan ja Marsin välissä on posliininen teekannu (Russellin teekannu), joka kiertää aurinkoa elliptisellä radalla, kukaan ei voisi todistaa väitettäni vääräksi jos vain muistaisin vielä lisätä että teekannu on liian pieni havaittavaksi parhaimmillakaan teleskoopeilla. Sen sijaan minulla olisi positiivisen väitteen esittäjänä velvollisuus näyttää toteen, että väitteeni on tosi ja teekannuhan se siellä kiertää aurinkoa radallaan.

      Jos jatkaisin sanomalla, että koska väitettäni ei voida osoittaa vääräksi, sen epäileminen olisi ihmisjärjen kannalta suunnattoman röyhkeä teko, niin minun ajateltaisiin aivan oikeutetusti puhuvan pehmeitä ja olevan umpipöhkö. Jos tällaisen teekannun olemassaolo kuitenkin vahvistettaisiin muinaisissa kirjoissa, jos sitä opetettaisiin pyhänä totuutena joka sunnuntai ja jos se istutettaisiin lasten mieliin jo koulussa, sen olemassaolon epäilemistä pidettäisiin merkkinä poikkeavaisuudesta. Varhaisemmalla ajalla sen epäilijä olisi saanut inkvisiittorin tuomion.

      Minulle uskominen johonkin asiaan tai ideologiaan tarkoittaa sitä, että miellän tuon potentiaalisen uskon kohteen totuudekksi, tosiasiaksi tai todella tapahtuneeksi. Siksi kaipaan (tarvitsen välttämättä) uskoni perusteeksi päteviä todisteita minulle totuutena tarjottavien asioiden todenperäisyydestä.

      Lyhyesti sanottuna: minun on tiedettävä, että minulle totuutena tarjottu asia on tosi, pelkkä sokea usko ei riitä minulle. Kukaan ei voi pakottaa itseään uskomaan ilman riittäviä perusteita, pelkästään päättämällä uskoa. Sellainen päätös on ainoastaan epärehellisyyttä itseä kohtaan, joka on pahinta sortiia epärehellisyyttä.

      En siis ole ateisti, en kiellä keneltäkään hänen uskoaan. Luen itseni uskonnottomaksi, joka tarkoittaa sitä, että itselläni ei ole uskontoa eikä uskonnollista uskoa minkään sorttisiin jumaliin tai henkiolentoihin. Näin ollen minulla ei ole myöskään ateistista uskoa.

      Ismo: “Itse ajattelen, että paras todistus Jumalasta on ihminen.”

      Jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin ihan ensimmäiseksi, hänen olisi pitänyt luoda itselleen peili.

      “Ihminen oli alkuansa kala. Kyllä sen on tunnustanut kapitalistinenkin tiedemies.” – alikersantti Yrjö Lahtinen; Tuntematon sotilas

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kiitos Kimmo asiallisesta kommentista. Odotamme sitten vain sitä, että saat todistuksen, jonka minä olen jo saanut. En minäkään ennen uskonut ja tuntenut Jumalaa, mutta nyt uskon ja tunnen Pelastajani. Jumala ilmestyi minun elämääni vastaansanomattomalla tavalla. Toivon sydämestäni, että myös sinulle tuo todistus joskus annetaan. “Hänessä me olemme, elämme ja liikumme”

    “Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ‘Sillä me olemme myös hänen sukuansa’.” Apost.t 17:24-28

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen
    Pekka Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.