Juustohöylä, vain keittiöön kuuluva työväline!

Ns. juustohöylä on ehdottomasti älyvapain keino hallinnon ja toiminnan kulujen sopeuttamiseen missä tahansa organisaatiossa. Kirkko ja seurakunta eivät tee tässä suhteessa poikkeusta. Tasainen kaikesta leikkaaminen on tietysti hallintoelinten jäsenille helpoin ja vähinten sitoutumista ja älyllistä ponnistelua vaativa menetelmä. Ja vastuunkin saa sillä siirretty muiden harteille. Mitä vähemmän päättäjä asioita tuntee ja mitä vähemmän hän on toiminnan menestymiseen sitoutunut, sitä käyttökelpoisemmalta juustohöylä tuntuu.

Juustohöylän käyttö demoralisoi työntekijät ja talousvastuullisten yksiköiden johtajat. Se palkitsee ne, jotka ovat onnistuneet tavalla taikka toisella säilyttämään määrärahoissaan väljyyttä tai ovat jättäneet toimintatavat ja toiminnan painopisteet päivittämättä ja kustannukset karsimatta. Se rankaisee niitä, jotka ovat toimineet säästäväisesti, kustannuksia kaikessa minimoiden ja jotka ovat panostaneet tehokkaaseen ja sisällöllisesti tuottavaan toimintaan. Se opettaa kantapään kautta käsittämään, ettei yhdestäkään määrärahaerästä kannata eikä pidä luopua yhteiseksi hyväksi kuin äärimmäisessä pakossa ja muita vastuuyksiköitä kampittaen, koska seuraavassa leikkauksessa lähdetään aina silloisesta status quo’sta.

Ei ole vähäisintäkään järkeä kuvitella, että sama toiminnan kokonaisuus voidaan hoitaa, jos henkilöresurssit mitoitetaan niin, ettei työtä voida loppupeleissä hoitaa. Siinä palavat loppuun työntekijät, siinä toiminta lamaantuu ja siinä saadaan työyhteisössä synnytettyä kaikkien sota kaikkia vastaan.

Priorisoimiselle ei ole olemassa järkevää vaihtoehtoa. Se vaatii paljon enemmän työtä kuin kaavamainen juustohöylän heiluttaminen. Se vaatii luottamuksen rakentamista ja luottamuksen ylläpitämistä. Se vaatii kokonaisuuksien hahmottamista. Ja se vaatii hallinnolta ja johdolta rehellistä asioihin paneutumista ja henkilöstöstä huolehtimista. Vain siten voidaan saada aikaan ilmapiiri, jossa kaikki - niin hallinto, esimiesporras kuin henkilöstökin - saadaan sitoutumaan välttämättä edessä oleviin muutoksiin ja antamaan luova panoksensa ja kaikki osaamisensa yhteisön kehittämistyöhön. Ja säästöjä syntyy - usein odotettuakin enemmän – toiminnan kärsimättä ja jopa sitä kehittäen.

Juustohöylään turvautuva hallinto aikaansaa vain tuhoa.

4 kommenttia

  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Pappeja on nykyään seurakuntien työntekijöistä vain 10 %. He tekevät seurakuntien perustyötä. Missään muussa maailman maassa ei kirkon työntekijäkunnasta ole yhtä vähän pappeja kuin Suomessa. En kannata juustohöylää. Papit jääkööt jäljelle, kun muut irtisanotaan. Voin ihan ilman oman voiton pyyntiä sanoa, kun olen jäämässä eläkkeelle papin virasta. Kuka sulkee kirkon ovet, kun loppu tulee. Pappi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Pulkkinen sanoo:

    Juustohöylä on käyttökelpoinen, jos sen käyttöön yhdistyy tuloksellisuuden mittaus. Sen avulla paljastuu organisaation suhteellinen tehottomuus; jos tulokset heikkenevät suorassa suhteessa resurssien pienentämiseen, toiminta on optimaalista. Jos tulos säilyy juustohöylästä huolimatta, organisaation toimintaa on tehostettu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Matti Pulkkinen :”Juustohöylä on käyttökelpoinen, jos sen käyttöön yhdistyy tuloksellisuuden mittaus.”

    Kuinka tuloksellisuutta mitataan seurakuntatyössä, joka on työtä ihmiseltä ihmiselle ja siis myös lapsille ja vanhuksille? Lasketaanko seurakuntienkin työntekijöille tehokkuuden parantamiseksi “tavoiteajat” kuten entinen kunnan palveluksessa ollut lähihoitaja kertoi. Hänen tehokas tavoiteaikansa oli kolme minuuttia asiakasta kohti.

    Kun yrityksissä oli jo ainakin suurin piirtein opittu se, että ihmistä ei voi samaistaa koneisiin, eikä heihin tule soveltaa teollisuuden tuotantoprosesseista tuttua input-output –mallia tai koneille säädettäviä ”läpimenoaikoja” optimaalisen suoritemäärän ja sitä kautta suurimman mahdollisen tehokkuuden ja taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi, joku konsulttifirma onnistui lanseeraamaan tulosjohtamisen julkiselle sektorille. Julkisen sektorin tehtäviin kuului aiemmin mm. ”pyrkimys tasoittaa taloudellisia vastakohtia ja hillitä etuyhteisöjen taistelua, jakaen näiden kesken oikeutta”.

    Mie toivon sielustain, että kirkko, jonka vakaumuksesta kertoo sekin, että siellä ollaan muuta julkista sektoria pienipalkkaisempia, on tulevaisuudessakin se “laiska pääoma”, jolla on aikaa ihmisille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Mikä olisi vaihtoehto juustohöylälle? Jos kaikille halinnonaloille annetaan tehtäväksi määritellä oma tarpeellisuutensa ja määritellä rahoitus sen tarpeellisuuden mukaan, niin arvailkaa tuloksia? Vanhana valtion virkamiehenä veikkaisin, että jokainen vastaaja määrittelisi oman hallinnonalansa kaikkein tärkeimmäksi ja tarvitsevansa vähän ainakin lisää rahaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Risto Voipio
    Risto Voipio

    Helsinkiläinen juristi ja KTT h.c., joka toimii useiden apuraha- ja kulttuurisäätiöiden ja yhteisöjen puheenjohtajana tai vastuuhenkilönä.