Juutalaisia ja kreikkalaisia, suomalaisia ja venäläisiä

 

Uusimmassa Inkerin kirkko -lehdessä muutama numerotieto kertoo vääjäämättömästi siitä, kuinka kyseinen kirkko on muuttunut parissa vuosikymmenessä.

Vuonna 1994, tuolloin vielä remontoimattoman Pyhän Marian kirkon  suomenkielisissä jumalanpalveluksissa Pietarissa kävi keskimäärin 280 henkeä ja venäjänkielisissä 25 henkeä. Nyt saman kirkon suomenkielisissä jumalanpalveluksissa käy tavallisesti alle puolensataa ihmistä mutta venäjänkielisissä 80 - 100.  Venäjänkielisissä messuissa on myös selvästi enemmän nuorta väkeä kuin suomenkielisissä.

Samanlainen muutos on tapahtunut monessa muussakin Inkerin kirkon seurakunnassa – vaikkapa Petroskoissa.

Muutos on ollut täysin odotettu. Lisävauhtia sille antoi inkeriläisten kiivas muutto Suomeen 1990-luvun alkuvuosista alkaen.

Suomen kieli on vanhan Inkerinmaan alueella ennen kaikkea vanhemman ikäluokan hallitsema kieli. Vaikka inkeriläinen identiteetti on usein vahva myös nuorella sukupolvella, heidän tärkeämpi kielensä on lähes aina venäjä. Toki suomea taitavia nuoria ihmisiäkin on.

Monelle inkeriläiselle suomi on nimenomaan  uskonelämän kieli. Ja tätä kieltä tullaan kuuntelemaan jumalanpalveluksiin usein kymmenien kilometrien tai parin tunninkin matkan päästä.

Monille näistäkin ihmisistä venäjä on vahvempi käyttökieli. Sen huomaa vaikkapa siitä, mitä kieltä puhutaan messun jälkeen teekupin ääressä muiden kirkkovieraiden kanssa.

Mitä pitemmälle ajassa mennään, sitä vähemmän Inkerin kirkko on suomea puhuvan väestön kirkko – vaikka se historialtaan on nimenomaan sitä. Pitääkö muutosta surra?

Jotkut surevat, aika monetkin, niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Suuri muutos käy tunteeseen.

Kielestä tai kansallisuudesta on helppo pystyttää este kirkon ovelle.

Samassa Inkerin kirkko -lehdessä 35-vuotias englannin opettaja Darja Vasiljeva kertoo omasta hengellisestä tiestään. Hän löysi mutkien kautta Pyhän Marian seurakunnan toimintaan. Ensin hän oli siinä käsityksessä, että kirkkoon tulo edellyttää suomalaista taustaa.

Vasiljeva kuitenkin rohkaistui tulemaan kirkkoon ja huomasi, että myös venäjänkieliset ovat tervetulleita.

Nyt Vasiljeva kuuluu seurakunnan vastuunkantajiin. Hän sanoo, että vaikka seurakunnassa on erikseen suomenkieliset ja venäjänkieliset jumalanpalvelukset, kyse on on kuitenkin yhdestä ja samasta seurakunnasta.

Samanlaisia tarinoita on monia muitakin, ja ne ovat Inkerin kirkon tulevaisuudelle tärkeitä tarinoita.

Pekka_Mikkola2

Pekka Mikkola
 Kirjoittaja on Suomen Lähetysseuran aluepäällikkö Venäjällä ja Virossa

 

1 kommentti

  • Yhden ihmeen Jumala teki karkoituksen kautta. Kun suomalaiset julistajat saivat mahdollisuuden mennä sinne alueille, joka paikasta löytyi henkilöitä, jotka puhuivat samaa kieltä. Kietli oli tokin vanhahtavaa, mutta ymmärrettävää.

    Monet ovat laittaneet yhtäläisyysmerkit suomalaisuuden ja luterilaisuuden välille ja kirkon uuden siunauksen myötä se on levinnyt suomalaisuuden ulkopuolelle ja oikeat hengenmiehet ja naiset ovat ymmärtäneet tehtävänsä Jumalan elopellolla. Venäläinen tarvitsee pelastusta yhtä hyvin kuin mekin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Missioblogi
    Missioblogi

    Missioblogin kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseurasta. He kertovat maailmanlaajan kirkon näkökulmasta globaaleista murroksista, kirkosta ja ihmisestä kaiken tämän keskellä. * Viron alueen nuorten Raamattu- ja lähetyskurssien vastaava Titta Hämäläinen * Viestintäjohtaja Iiris Kivimäki * Nepalin kirkollisen työn koordinaattori Elina Lind * Latinalaisen Amerikan kirkollisen työn koordinaattori Riikka Leskinen * ihmisoikeusasiantuntija Tytti Matsinen * ulkomaantyön johtaja Tero Norjanen