Kaarlo ja Irja – sekaisin on kirkon kirja

Piispa Irja Askola on ilmaissut toivovansa, että papit voisivat siunata samaa sukupuolta olevien avioliitot 1.3.2017 jälkeen. Tämä siunaaminen olisi hänen mukaansa kompromissi.

Ei muuten olisi. Juuri siunaus on se, joka ilmentää kirkon avioliittokäsitystä parhaiten. Kenen liiton kirkko siunaa, sitä se pitää oikeana. Ei siunaaminen ole mikään kompromissi. Toimiessaan luterilaisen tunnustuksen mukaisesti Kristuksen edustajana ei pastori esiinny koskaan yksityishenkilönä. Pastori jakaa niitä lahjoja, joita jakamaan Kristus on hänet lähettänyt. Tässä tehtävässä pastorin ei ole lupa jakaa sellaista, johon hänellä ei ole lupaa.  Raamatun avioliittokäsitys on varsin selvästi se, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Se on luomiskertomuksen, evankeliumien ja apostolien opetus. Ja se on myös yhä edelleen Suomen ev.lut.kirkon virallinen kanta avioliitosta. Olisi nurinkurisesta, että kirkko ja sen papit siunaisivat jotakin, mikä on kirkon opetusta vastaan.

Kankaanpäästä kajahtaa. Miika Nieminen – luterilainen pastori, vaikkei enää Suomen ev.lut.kirkon pastori – on seurakuntalaisten pyynnöstä kastanut lapsia ja nämä on otettu Kankaanpään seurakunnan jäseniksi. Tämä on piispa Kallialalle ongelma – piispalle, jonka hiippakunnassa väki vähenee ja lapsia jää kastamatta kasvava joukko. Nyt asia on kuulemma piispan harkinnassa.

Hyvät hyttyset sentään. Tämä asia on ratkaistu jo ajat sitten, kun Lähetyshiippakunnan pastorit (muut kuin Suomen ev.lut.kirkon) ryhtyivät kastamaan lapsia. Silloin todettiin, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että näin kastetut lapset otetaan vanhempien näin halutessa myös Suomen ev.lut.kirkon yhteyteen. Eikä teologisesti muuta vaihtoehtoa olekaan. Otetaanhan Suomen ev.lut.kirkon yhteyteen myös vapaiden suuntien symbolisella kasteella kastetut – siis kasteella, jossa Kristuksen ei edes uskota reaalisesti olevan läsnä. Tällaistakin kastetta siis pidetään kristillisenä kasteena. Mikäli arkkihiippakunnassa päädytään Lähetyshiippakunnan kasteiden osalta toisenlaiseen ratkaisuun, on Suomen ev.lut.kirkosta tulossa lahko.

Joka tapauksessa kasteessa on kyse elämästä tai kuolemasta. Se on kristityksi tulemisen väline. Toivottavasti siitä ei tule piispalle vallankäytön väline, koska silloin ollaan menty pitkälle siitä, mitä luterilainen isä Olaus Svebilius opettaa Katekismuksessaan:

1.Oletkos kristitty? Vastaus:

Olen.

2. Minkätähden sinua kristityksi kutsutaan? Vastaus:

Sentähden, että minä olen kastettu nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ja olen kasteessa päälleni pukenut Kristuksen, jonka minä uskon ja tunnustan Vapahtajakseni ja autuaaksi tekijäkseni [pelastajakseni].

Kristittyjä ovat Miika Niemisen kastamat lapset, vaikka Suomen ev.lut.kirkon pappisoikeudet ovat kuinka menneetkin. Tätä ei voi Kallialakaan kiistää. Tai sitten ovat kirkon kirjat lopullisesti sekaisin.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. ”Kenen liiton kirkko siunaa, sitä se pitää oikeana.”

    Jos kirkko ei siunaa, se ei siis pidä oikeana. Samasukupuolisten ihmisten avioliitot eivät ole kirkon silmissä oikeita avioliittoja, vaan vääriä avioliittoja?

    Sateenkaariperheetkään eivät ole oikeita perheitä vaan vääriä perheitä?

    Pitäisikö kirkon sallia väärässä avioliitossa olevan (julkisynnissä elävän) ihmisen tulla myöskään vaikkapa kummiksi lapselle?

    • Pääpaino sanalla ”vähän”, koska näin en ole väittänyt missään vaiheessa. Jätetään olkinuket linnunpeläteiksi, jooko?

  2. Jos on kyse kasteen pätevyydestä ja hyväksymisestä kirkonkirjaan, ei kai tarvitse reväistä koko vaatetta kerralla. Jos katsomme asiaa siltä kannalta, että kirkossa hyväksytään ns aikuiskasteet kasteena, kun on käytetty vettä pieni tai suuri määrä, olisi kummallista jos ei luterilaisen pastorin kastetta voisi hyväksyä. Nimittäin, jos successiolla on merkitys, niin Hiippakunnan pasteorilla on pätevä yhteys, vaikkakin saatuna jostain toisesta haarasta. Piiispa, joka vihki Väisäsen piispaksi oli oikea piispa.

  3. Sanoit Kimmo, että jossakin logiikka olisi solmussa. Mutta ei se sinunkaan logiikkasi aivan viivasuora ole.
    Miika Nieminen menetti pappisoikeutensa Suomen evl kirkossa. Oltakoon perusteista mitä mieltä tahansa, kirkon päätöksentekojärjestelmän mukaan päätös on tehty ja voimassa. Hän ei siis ole evl kirkon pappi. Kirkkomme järjestyksen mukaan vain papilla on kirkossamme oikeus kastaa (hätäkasteet ovat eri asia, tiedän). Ajatteletko, että kirkon pappisvihkimys on voimassa silloinkin, kun pappisoikeudet otetaan pois? Että pappeus on jotakin pysyvää? Viittauksesi vapaiden suuntien kasteisiin ei tässä toimi. Minä en ainakaan ole kuullut, että vapaiden suuntien pappi olisi kastanut luterilaisen perheen lapsen ja tällä pohjalla perhe olisi edellyttänyt, että evl seurakunta hyväksyy tämän kasteen. Ihan eri tilanne on, kun muualla kastettu aikuinen liittyy evl. kirkon jäseneksi, tai muualla kastettu nuori liittyy vanhempiensa mukana.
    Ajatteletko niin, että kirkon pitää hyväksyä oikeaksi evl kirkon kasteeksi kaikki sellaiset kasteet, jonka on toimittanut henkilö, jota joku ryhmä pitää oikeana luterilaisena pappina.
    Aika kova on väitteesi siitä, että kirkko, jos ei tällaista kastetty hyväksy, on lahko. Onko sinun mielestäsi se kirkkomme järjestys väärä, jossa kastaminen on annettu kirkon pappien tehtäväksi.

    • Ei ole väärä. Mutta jos kaste todetaan oikeaksi kristilliseksi kasteeksi, mitä muuta vaihtoehtoa seurakunnan kirkkoherralla on kuin ottaa henkilö seurakunnan jäseneksi, jos hän/hänen vanhempansa sitä pyytävät?

      En väitä, että Miika Niemisellä olisi pappisoikeudet Suomen ev.lut kirkossa. Mutta hänet on vihitty virkaansa ja tällä hetkellä hän on Lähetyshiippakunnan papistoa. Siinä mielessä pappisvihkimys on pysyvä, että Niemistä ei ole vihitty uudelleen papiksi. Hän on edelleen luterilainen pappi.

    • Taitaa vain olla niin, että toiset ovat kateellisia Kristuksen kirkon papille, jota pyydetään kastamaan lapsen/lapsia. Harva OIKEA pappi kieltäytyy toimittamasta kasteen, kun sitä häneltä pyydetään. Näin se pitäisi olla, mutta evl-kirkon leipäpapeilla raha ja työvuorot määräävät mitä ja milloin he suostuvat jotain tekemään.

    • Minulle ainakin kaste on liian pyhä ollakseen ähäkutti. Ja kenen toimintaa mahdat tarkoittaa? Niitä vanhempiako, jotka tahtovat liittää lapsensa seurakuntaan?

    • Tarkoitan henkilöä joka suostuessaan kastamaan tietää, rttä hän ei voi allekirjoittaa vanhemmille lähetettyä dokumenttia jolla todistaa kastaneensa lapsen.

    • Kun vanhemmat pyytävät Lähetyshiippakunnan pappia kastamaan lapsen, he tietävät hyvin, että hänellä ei ole Suomen ev.lut.kirkon pappisoikeuksia. He tietävät myös sen, että LHPK:n pappi ei voi allekirjoittaa sitä väestörekisteristä tullutta lomaketta. Mutta he tietävät myös sen, että oikealla kristillisellä kasteella kastettu lapsi voidaan heidän pyynnöstään ottaa myös Suomen ev.lut.kirkon jäseneksi.

      Kyllä kaikki osapuolet tietävät mitä tekevät. Ilman uhittelua ja kiukuttelua. Olisiko kirkollamme isompiakin ongelmia kuin se, että joku tahtoo liittää lapsensa kirkkomme jäseneksi vähän poikkeavaa reittiä pitkin?

Kirjoittaja

Jaatila Kimmo
Jaatila Kimmo
Keski-ikäinen, keskiluokkainen ja keskinkertainen. Kahden pojan isä, aviomies. opettaja, pastori ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostunut mies. Blogissani käsittelen opettamista, kasvattamista, arvoja, politiikkaa ja kirkollista elämää. Joskus vakavasti,joskus irvaillen. Kuvia en kumartele enkä suosiota hae.