Kadonnut runo

40v. sitten sain lausuntatunteja ja opettelin runoa ,jonka olen jossain välissä kadottanut. Muistan miten opettajani kertoi tästä runoilijasta, ettei tätä tunnettu mitenkään uskonnollisista aiheista. Silti runon sisältö on vie jopa uskon keskiseen sanomaan. Nimi ei jäänyt vain mieleen.
Nyt kun on taas herännyt kiinnostus lausuntaan, niin haluaisin löytää tuon runon. Kyselin sitä kirjastosta, mutta eivät osanneet auttaa.
Ruonossa keskusteli kaksi henkilöä. Toisen nimi oli "nykyaika".
Muistan runosta vain lopun:

"Nykyaika kuule mitä lausuu eräs, joka maan loi, kivet kämmeniinsä keräs.
On romuna kerran viimeinen sähköjuna, mut Jeesus Kristus ristiinnaulittuna on Jumalan viisaus ja voima jokaiselle, jota peljättää sen tulevan ajan helle."

Löytyisipä lukijoista joku joka tietäisi kenen runo tuo on ja mistä sen löytäisin.

7 kommenttia

  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Runot on siitä ihmeellisiä, että niiden kautta voi sanoa jotain, jota mitenkään muuten ei voi ilmaista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Pekka Veli Pesonen

    ” mut’ Jeesus Kristus ristiinnalittuna ” Kuvakin näyttää olevan etusivulla.

    En ole sadisti, en saa mitään kiksejä kidutuskuvista, päinvastoin tulen vihaiseksi. En myöskään pidä runoudesta joka ylistää kidustusta rakkaudellisena toimena.

    Kauhistun senkaltaista jumaluusoppia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    “Sadisti on henkilö, joka saa mielihyvää kivuntunteen aiheuttamisesta toiselle ihmiselle tai eläimelle. ”

    Wikipedian määritelmä

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Ristiinnaulitun kuvat ja ristit ylipäätään pitäisi poistaa kirkoista. Ne ovat symboleja kidutukselle. Jeesuksen sanoma oli rakkaus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Jos valitsee rakkauden, niin valitsee samalla paljon kipua ja tuskaa. Rakkauden huippunakin pidetään yleisesti sitä, että suostuu vapaaehtoisesti kuolemaan toisen puolesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen
    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit