Kadonnutta teologiaa etsimässä

  1. Tiedätkö mitä? Minulle sattui outo tapaus. Kävin kirkossa, ja siellä pastori saarnasi, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen asia. - No, mitä tuosta. Mene johonkin toiseen kirkkoon, niin kuulet erilaisen saarnan. - Niin minä teinkin. Ja nuori pastori saarnasi siitä, että rakkaus kuuluu kaikille ja että hän on valmis vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja, vaikka siitä virka menisi. - No, no, eihän keneltäkään nyt virka sen takia...näkemyserojahan ne ovat...tuollaiset. - Mutta mikä kirkon avioliittokäsitys sitten on? - Teit hyvän kysymyksen. Ei sitä kukaan tiedä. - No kai siitä edes jotain voi sanoa? - Siitä tiedetään vain yksi asia. -Mikä se on? - Se ei ole muuttunut.
  2. Tuo oli omituinen vastaus. Miten sellainen voi pysyä samana, josta ei tiedetä, mitä se on? - Kysymys on tulkinnasta. Sinun pitäisi oppia, että kristinusko on viime kädessä tulkintaa. - Mutta ne kaksi pappia, joista kerroin. Toinen sanoi toista, toinen aivan päinvastaista. Kumpaa sinä uskoisit? - Tiedätkö vanhan kertomuksen rabbi Gamalielista? Hänen luokseen tuli riitaisa pariskunta. Mies syytti vaimoaan rabbin edessä, ja rabbi totesi siihen:"Olet oikeassa." Sitten nainen kurmotti miestään oikein olan takaa, rabbi kuunteli aikansa ja sanoi sitten:"Olet oikeassa". Rabbin oppilas kuuli keskustelun ja ihmetteli: Miten he molemmat voivat olla oikeassa?" Rabbi joutui rauhoittelemaan oppilastaan: " Sinäkin olet oikeassa"...tässä on kysymys vähän samantapaisesta asiasta. Nuo papit ovat oikeassa ja sinä myös. Paitsi että sinä lisäksi ihmettelit. Siinä ei ole mitään pahaa. Meillä kirkossa on tilaa myös ihmettelylle ja riittämättömyyden kokemukselle. On nöyryyttä myöntää, ettemme aina ymmärrä.
  3.  Vielä avioliittonäkemyksestä. Mistä sinä tiedät, ettei se ole muuttunut? - Asiantuntija sanoo niin. On syytä uskoa asiantuntijoita. Selvitys tilattiin, ja sen laatija näki paljon vaivaa. Kyllä sen oikein täytyy olla. Jos kyseenalaistaisimme asiantuntijat, niin mihin täällä enää voisi uskoa? - Mutta mitä Raamattu sanoo avioliitosta? - Raamattu on tässä suhteessa tulkinnanvarainen. On Jeesuksen sanat ja sitten seurakunnan lisäykset. - Muistan lukeneeni jostain, että avioliitto on sakramentti. - So, so, tuo on epäraamatullista. Raamattu ei puhu sakramenteista mitään. - Mitä ihmettä? Onhan kaste ja ehtoollinen. - Se on eri juttu. Avioliitto on oma tapauksensa. Jeesus puhuu miehestä ja naisesta, jotka liittyvät yhteen. Mutta hän ei sano, ettei mies voisi liittyä mieheen ja nainen naiseen. Huomaa, hän ei nimenomaan sano niin. - Niin, ja jos sanoisi, se kohta julistettaisiin kai epäperäiseksi. - Tiedätkö, sinusta tulisi hyvä raamatuntutkija.
  4. Mitä Luther sanoi avioliitosta? - Luther puhui luomisjärjestyksestä. Avioliitto ei ole sakramentti, vaan perustuu luomisjärjestykseen. Pitäytykäämme siis luomisjärjestykseen. - Jos asia on noin, niin eikö tuomari voisi hoitaa koko homman alusta loppuun? Sanoisi, että teidän kohdallanne toteutuu nyt luomisjärjestys, kaksikymmentä euroa todistuksen lunastusmaksua, ja menkää kotiinne. - Ei, ei, kun siitä puuttuu siunaus. Pappi tuo siunauksen hääparin elämään, siunaa heidän rakkautensa.- Minua häiritsee se, että kun avioliitosta keskustellaan, puhutaan vain rakkaudesta. Onhan avioliitto muutakin. On lapset, velvollisuudet...- Kieltämättä, mutta rakkaus on kaikkein tärkein. Me siunaamme rakkauden. - Entä kun rakkaus loppuu? Vaihtuu toiseksi? - Me siunaamme sen toisen rakkauden. Ihmiset ovat erehtyväisiä. Rakkaus on tärkein. - Tai jos minä haluan erota vaimostani ja solmia samaa sukupuolta...- Silloin se on sinun asiasi. Rakkaus on pääasia. Jos sanotaan, että rakkaudella on monet kasvot, niin miksei sillä voisi olla monta kohdettakin?
  5. Minä ajattelen sitä pappia, joka sanoi vihkivänsä seurauksista välittämättä. Tuleekohan sille mitään rangaistusta? - Ei tule. Eivät tuomiokapitulit sellaiseen pysty. Ja jos siitä prosessi syntyy, epäselvää on, kumpi rangaistujen penkillä istuu, syyttäjä vai syytetty. Sitä varten ovat juristit, että asiat saadaan monimutkaisiksi. - Mutta eikö ole mitään kirkollista tuomiovaltaa? Minä luin nuorena jotain apostolisesta successiosta. - Sinä olet lukenut hassuja juttuja. Apostolinen successio on kuin olympiatuli, joka haettiin Suomen luterilaiseen kirkkoon takaisin, kun se oli päässyt välillä sammumaan. On tyylikästä, että on kaikki tuo vanha, kaavut ja sauvat, kulkueessa se näyttää hyvältä, mutta et kai sinä tosissasi ajattele, että se porukka rupeaa määräilemään, mitä meidän pitäisi ajatella vaikkapa avioliitosta. - Mutta omantunnonsuoja pitää olla niille, jotka ajattelevat toisin. - Sitä on ehdotettu. Omantunnonsuoja kymmeneksi vuodeksi niille, jotka eivät hyväksy kirkolliskokouksen linjauksia. - Vain kymmeneksi vuodeksi? Miten omalletunnolle voidaan asettaa määräaikoja? - Voi, voi, kyllä sinä olet lapsellinen. Parempi asettaa omalletunnolle määräaika kuin venyttää sitä loputtomasti.

4 kommenttia

  • Tarja Aarnio sanoo:

    Onpa osuva ja vielä hauskakin blogi. Kiitos! 🙂 Juuri tässä tilassahan ev.lut. kirkkomme näyttää olevan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Homer Simpsonin sanoin: It’s funny ’cause it’s true. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Viitoskohtaan lisäisin kyllä juristien rinnalle kirkonmiehet;)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Tässä on pientä piikkiä kirkkoherra Jouni Turtiaiselle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Ristisaattoon kynttilöiden kanssa kun vielä joku hoksaisi ehdottaa alboihin huppua olisi asia koossa. Sitten voitaisiin miettiä pitäisikö hupuista kuitenkin luopua koska niissä tulee turhan lämmin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Heikki Hakamies
    Heikki Hakamies

    Olen vanheneva pappismies, jolla on takana miltei kolmekymmentä vuotta kirkkoherrana. Kaikesta huolimatta olen edelleen järjissäni. Tarkkailen epätoivoisesti elämänmenoa toivoen joskus siitä jotain ymmärtäväni.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit