Kadotustuomitut

 

Kirkon Ut:n käännökset vilisevät alkuteksteistä poikkeavia sanamerkityksiä. Osa virheistä on harmittomia, mutta jotkin kohdat luovat päinvastaista teologiaa kuin mitä apostolit esittivät.

1992 suomennos Roomalaiskirjeestä : “Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” (8:1)

Sanatarkka käännös:

“Niin ei nyt siis ole mitään kuolemantuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa...”

Kirkko on poistanut jakeesta sanan “nyt”, jolloin on helppo muuttaa “kuolemantuomio” kirkon opin mukaiseen muotoon “kadotustuomio”. Sekä sanat “nyt” että “kuolemantuomio” on ehdottomasti säilytettävä alkuperäisessä muodossa, koska muuten on mahdotonta ymmärtää apostolin ajatusta, joka kulkee verisuonina Roomalaiskirjeen lävitse.

Kuolemantuomio tuli Aadamista, yhdestä verestä, johon apostoli viittaa puheessaan ateenalaisille:

“Ja hän teki koko ihmisten kansan yhdestä verestä asumaan kaiken maan päälle ja hän on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,”

Miten veri liittyy Roomalaiskirjeen kuolemantuomioon ja Aadamiin?

Roomalaiskirjeen 5 luvussa apostoli pohjustaa sanomaansa, joka tiivistyy luvussa 8.

"kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva."

Kaikki Aadamin verestä syntyneet ovat kuolemantuomion alaisia.

Ups, eivät kaikki olekaan kuolemantuomion alaisia ja juuri heidät apostoli mainitsee jakeessa 8:1. Rooman seurakunta, jolle kirje oli kirjoitettu, sekä myös apostoli itse, odottivat Jeesuksen  palaavan elinaikanaan, jolloin kuolemantuomio Aadamissa ei koskisi heitä. Rooman seurakuntaa ja apostolia kuitenkin kohtasi kuolemantuomio, joka langetettiin Aadamille ja hänen jälkeläisilleen.

Ylipäätään kristikunnan kadotusoppi on bluffi. Eikö se ole suuri ilosanoma? Koska kuulen suuren ilosanoman kirkon julistuksessa? Tuskin koskaan, koska se olisi suuri surusanoma kirkon etummaisilla penkeillä istuville.

Koetin käydä tätä keskustelua blogissa.

 

.

15 kommenttia

  • Rauli Toivonen sanoo:

    Olet Tapio aivan oikeassa kritisoidessasi sanan ”kadotustuomio” käyttöä tuossa Roomalaiskirjeen kohdassa. Englantilaiset käännökset käyttävät laidasta laitaan sanaa ”condemnation”, joka kertoo pelkästään tuomiosta. Biblia ei sitten puhu mitään edes tuomiosta, muinoin pelkkä kadotus riitti kansalle opetettavaksi. Millä perusteella sinä liität tuomioon tuon ”kuoleman”-etuliitteen?

    Jospa joku haluaisi perustella KR-käännösten kadotushakuisuutta? Onko käännökseen vaikuttanut se perinteiden siivittämä ajatus, ettei kuolema olekaan synnin koko palkka?(Ro6:23) Oikein huonosti eläneitä kun joidenkin mielestä tulee kiduttaa sellaisena ikuisena palkanlisänä.

    Mutta kyllähän sinun Tapio on myönnettävä, että kääntäminen, varsinkin Raamatun, on sanavalintojen tekemistä. Käännös on ihan arkikielessäkin vain likiarvo. On aika vaikea kääntää ilmausta ”syöttää pajunköyttä” toiselle kielelle. Eikä muissa kielissä ”sada saavista kaatamalla” vaan taivaalta tulee ihan muuta. Olet kovin kriittinen suomalaista raamatunkäännöstyötä kohtaan, mielestäni jopa ”ylikriittinen”. Saat kirkolliset käännökset kuullostamaan suorastaan poropeukaloiden tuotoksilta, vaikka lienee ollut maamme parasta asiantuntemusta sentään koolla.

    Nykyisin meillä on mahdollisuus vertailla erikielisiä käännöksiä, vaikkapa netin kautta. Ei tarvitse tarrautua vain omaan paineen kielialueeseemme. Toki olen kokenut usein itsekin kritiikkiä ottaessani ulkomaisia verrokkeja esille. Valitettavasti edelleen on paljon niitä, joiden mielestä vain se ikioma vanha Kirkkoraamattu siellä ikiomassa kirjahyllyssä on sitä aitoa Jumalan puhetta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Asiassa kannatta lukea teologi Robert Brucen kirja Raamatun juuret, sen juurikin Ut:n tekstejä koskeva osio. Hämmästyksen sormi kauhistuksen suussa joutuu toteamaan kuinka monen monista sadoista ellei tuhansista tekstifragmenteista erilaisine lukutapoineen nykyine Ut on koottu. Ja käännökset luovat lisävarianttinsa, joissa usein kehäpäätemin tehdyt jälkikäteiset teologiset dogmit ohjaavat kääntäjien kättä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Rauli: “Englantilaiset käännökset käyttävät laidasta laitaan sanaa ”condemnation”, joka kertoo pelkästään tuomiosta.”

      Se on hyvä käännös, koska pysyy asiassa. Tarkalleen ottaen pelkkä tuomio ei pidä paikkaansa, koska Paavali toisessa kirjeessä mainitsee, miten myös uskovat tuomitaan sen mukaan kuin ovat ruumiissa ollessaan tehneet hyvää tai pahaa. Kuolemantuomio liittää asian Aadamiin, jolloin myöskään Paavalin teologiassa ei ole melkoisen suurta virhettä.

      Kuolemantuomio, παραπτωματος katakrima.

      Jokainen voi tutustua sanan etymologiaan. En ole ainoa, joka kääntää katakriman kuolemantuomioksi. Ainakin näin on tehnyt Toivo Koilo, joka on kääntänyt Uuden testamentin nimellä Suuri ilosanoma. Hän on myös kääntänyt Novumiin Ut:n Textus receptuksesta.

      Katakrima esiintyy Roomalaiskirjeen luvussa 5 kaksi kertaa. Lainasin luvusta jo yhtä jaetta blogissa. Verrataan kirkon käännöksen oppia apostolien oppiin:

      Kirkko, 5:16 “Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin, sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio.”

      Rauhan julistus eli blogisti kääntää: “Eikä lahjan laita ole, kuten on sen, mikä tuli yhden harhaan menon kautta, sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kuolemantuomioksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta entiselleen palautukseksi.”

      Kirkko, 5:18 “Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.”

      Rauhan julistus: “Niinpä siis, kuten yhden ihmisen kaatuminen on koitunut kaikille ihmisille kuolemantuomioksi, niin siten myös yhden ihmisen oikeamielinen teko koituu kaikille ihmisille elämän entiselleen palauttamiseksi,”

      Näyttää siltä. että katakrima esiintyy Ut:ssa kolme kertaa ja nimen omaan Roomalaiskirjeessä, jossa verrataan Aadamissa langetettua kuolemantuomiota ja Kristuksessa olevaa uutta elämää, joka voittaa kuoleman. Mutta voittaa myös kuolemantuomion, kun Jeesus tulee takaisin ja kirkastuu omissaan. Mutta kukin vuorollaan. Ensin poimitaan kuitenkin uutisvilja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Otan pienen esimerkin systemaattisesta Ut:n manipuloimisesta.

      Kirkko, 5:18 “Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin RIITTÄÄ yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.”

      Rauhan julistus: “Niinpä siis, kuten yhden ihmisen kaatuminen on KOITUNUT kaikille ihmisille kuolemantuomioksi, niin siten myös yhden ihmisen oikeamielinen teko KOITUU kaikille ihmisille elämän entiselleen palauttamiseksi,”

      Kirkko käyttää jakeessa sanaa “riittää”, mikä tarkoittaa kirkon kielipelissä sitä, että sovitus riittää kaikille ihmisille, mutta suuri osa ei ota sovitusta vastaan, jolloin he ovat kadotustuomittuja. Apostoli toteaa sen sijaan, että Kristuksen sovitus “KOITUU kaikille ihmisille elämän entiselleen palauttamiseksi”.

      Apostoli ilmaisee saman korinttolaisille:

      “Sillä niinkuin KAIKKI kuolevat Aadamissa, niin myös KAIKKI tehdään eläviksi Kristuksessa.”

      Jumala ennallistaa luomakunnan samaan tilaan, missä se oli ennen Aadamin kaatumista. Tai Hän antaa paljon enemmän Kristuksen veressä kuin mitä ihmiskunta menetti Aadamin veressä.

      En ole kuullut kenenkään julistavan näistä jakeista, vaikka juuri tätä asiaa apostoli nosti kerta kerran jälkeen esiin. Miksi ei julista ilosanomaa? En keksi muuta syytä kuin sen, ettei totuus kiinnosta. Kristillinen teologia seisoo taivasten valtakunnan ovella estäen ihmisiä pääsemään sisään ja osoittaa lahkonsa ovea, josta menemällä voi pelastua. Pelastus tulee kirkon kautta, kuten The Kirkko opettaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Miksi tuo kohta on Tapiolle noin merkittävä. Tuomio, kuin tuomio. Oleellinen sanoma siinä on se, että emme joudu tuomittavaksi. Mitä väliä sillä on mikä se toinen vaihtoehto oikeasti on. Ei Raamattu kuitenkaan sitä kovin tarkasti muuallakaan kuvaa. Aika hanka tilanne on joka tapauksessa joutua tuomittavaksi. Varsinkin kun tietää kenen eteen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Pesonen: “Oleellinen sanoma siinä on se, että emme joudu tuomittavaksi.”

      Viittasin Korinttolaiskirjeen jakeeseen jo edellisessä kommentissani:

      “Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.”

      Sana “meidän” tarkoitti niin Paavalia kuin korinttolaisia. Se ei tietenkään koske nykykristyttyjä, joilla on erilainen oppi kuin Paavalilla. Ei mitään tuomiota. Voi huoleti elää kuin katolinen pedofiilipappi, joka tietää, ettei niin kauheaa rikosta olekaan, jota The Kirkko ei antaisi anteeksi ja lupaisi taivaspaikkaa. Uhrit, jos eivät ole katolilaisia, joutuvat helvetin tuleen, kun eivät ole tulleet The Kirkon ovesta sisään pelastuakseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Sepolle. Kaikkien meidän tiedossa on, että Raamatun syntyhistorialle riittää selittäjiä. Raflaavimmat teokset kertovat tietenkin, mikä on se ainoa oikea historiallinen totuus: se omalla tutkimuspöydällä oleva. Enpä usko, että jonkun teologi Robert Brucen kirjoitukset tarjoaisivat sitä kaikkein luotettavinta tietoa. (Kohtalaisen tuntemattomalta alan suuruudelta nimi vaikutti tällaiselle häntä ensi kertaa googlanneelle.)

    Ja nythän keskustelun Tapio viritti nimenomaan sen tekstin kääntämisestä, jolla on kohtalainen konsensus takanaan. Raamatun syntyhistoria on sitten asia erikseen.

    Toteamuksesi siitä, että ”käännökset luovat lisävarianttinsa, joissa usein kehäpäätemin tehdyt jälkikäteiset teologiset dogmit ohjaavat kääntäjien kättä” pitää kyllä valitettavan hyvin paikkansa. Ja sitä voisimme nyt hiukan vaikka penkoakin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Ei ihme ettei ollut tuo Bruce tuttu, sillä annoin hänelle wanhasta muististani väärän etunimen. Kyseessä oli oikeasti tämä varsin ansioitunut proffa ja kirjansa Raamatun juuret on erittäin rehellinen ja pätevä, vaika Bruce selittääkin aitouskovana asiat itselleen parhainpäin -hänkin: Frederick Fyvie Bruce FBA (12 October 1910 – 11 September 1990), usually cited as F. F. Bruce, was a biblical scholar who supported the historical reliability of the New Testament. His first book, New Testament Documents: Are They Reliable? (1943), was voted by the American evangelical periodical Christianity Today in 2006 as one of the top 50 books “which had shaped evangelicals”.[1]

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Tapiolle. ÄOlet aivan oikeassa siinä, että sana ”tuomio/ παραπτωματος katakrima” esiintyy kreikkalaisella puolella Raamattua tasan kolme kertaa. Tuo käännösperustelusi kuitenkin hiukan mietityttää.

    Kirjoitat näin: ”Kuolemantuomio liittää asian Aadamiin, jolloin myöskään Paavalin teologiassa ei ole melkoisen suurta virhettä”. Olen sitä mieltä, että kääntäjän tehtävä ei ole paikata olettamiaan teologisia aukkoja, vaikka se tässä kohden oikein meneekin. Kääntäminen ja tulkinta kannattanee pitää erillään, kuten Seppo tuossa kommentissaan hyvin korosti. Siksi παραπτωματος/katakrima englantilaisissa käännöksissä on vain ”tuomio”, ja asiayhteydestä voi Raamattua tutkiva todeta, että kyllä Paavali tuossakin kohdassa on kirjoittanut Jumalan hengen ohjauksessa.(2.Tim3:16)

    ”Jumala ennallistaa luomakunnan samaan tilaan, missä se oli ennen Aadamin kaatumista… Miksi ei julista ilosanomaa?”

    Tuota me voimme yhdessä ihmetellä. Raamatun käännöksistä tuo totuus ei ole edes millään tavalla riippuvainen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Rauli: “Olet aivan oikeassa siinä, että sana ”tuomio/ παραπτωματος katakrima” esiintyy kreikkalaisella puolella Raamattua tasan kolme kertaa. Tuo käännösperustelusi kuitenkin hiukan mietityttää.”

      Kirkon käännöskomitea on melko varmasti ollut tietoinen sanatarkimmasta käännösvaihtoehdosta, joka on kuolemantuomio. Siksi se on valinnut kaksiosaisen sanan, jossa yhdistyvät sanat kadotus ja tuomio. Tässä kirkko-oppineet ovat noudattaneet samaa logiikkaa kuin siinä, että systemaattisesti käännetään tuhoa tarkoittava sana kadotukseksi. Kuolemantuomiossa kuolema on saanut saman merkityksen kuin tuho, joka kirkon kielipelissä tarkoittaakin kadotusta.

      Melkoisen puusilmäistä, mutta kirkon logiikka on tarkkaan harkittu, jotta pysytään äitikirkon teologiassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kalevi Kauppinen sanoo:

    Kannattaa lukea, mitä Jeesus sanoo siitä, kuka pääsee sisälle ja kuka ei, silloin jos jää ulos, niin siinä on jo tuomiota kerrakseen.

    Onko sitten Jeesuksen puheita käännetty väärin, tuskinpa. On vain kaksi vaihtoehtoa, joko päästä sisälle tai jäädä ulos. Jeesus tuo selkeästi esille sen, että ainoastaan hänen kauttaan saa pelastuksen. Jos saa pelastuksen, niin silloin tilanne ennen pelastusta on olla tuomion alla, on vain ajan kysymys, koska tuomio astuu voimaan lopullisesti.

    Raamatussa puhutaan myös siitä, kuinka rikkavilja kasvoi pellossa, ja palvelijat kysyivät, että kerätäänkö rikkavilja pois, mutta Jeesus sanoi, että kasvakoon muun viljan kanssa, vasta sitten kun tulee korjuun aika, niin rikkavilja erotetaan ja poltetaan tulessa. Tämäkin on aika selkeä vertaus siitä, kuinka lopulta tulee käymään, kenelläkään ei ole oikotietä perille ilman Jeesuksen antamaa pelastusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Kiitos Kalevi Kauppiselle kommentista, jossa on oikeita havaintoja. Mutta huomiosi koskee uutisviljaa, esikoisuutta, jotka vanhassa liitossa tuotiin esikuvallisesti Herran eteen. Sadon paras osa leikattiin erikseen. Se on erillinen asia enkä halua käsitella sitä tässä blogissa, joka koskee koko luomakunnan ennaltamista.

      Toiseksi uutisvilja tarkoittaa niitä, jotka on ennalta arvottu pelastukseen Jeesuksen omia kohtaavasta ahdistuksesta. Tähän joukkoon ei pääse uskonratkaisuilla, vesikasteilla tai karismaattisilla henkikasteilla. Jos ihminen voisi teoillaan vaikuttaa ennalta valitsemiseensa, niin kyse ei olisi enää ennalta valitsemisesta.

      Kansojen tuomiossa tämä asia tulee kirkkaasti esiin, Mat. 25.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Viimeinen jae on mielenkiintoinen: “Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.'”

      Rikkavilja sidotaan yhteen, jotta Jumalan kylvö näkyisi. Tämän pitäisi olla selviö, koska ei ole salattua, joka ei tulisi näkyväksi.

      Mitä taas tulee polttamiseen, niin apostoli viittaa samaan asiaan. Tuli polttaa seurakuntalaisia ja seurakuntia, ei siitä ole vapautusta.

      “Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.”

      Myös kulta poltetaan tulessa, Jumalan valitut. Tulen tehtävä on polttaa pois kaikki turha. Koska Jumala on kuluttava tuli, niin tulessa jokainen Jumalan läheisyydessä elää. Mikä sitten on tulisen järven ja kuluttavan tulen merkitysero, niin ehkä apostolin sanoista olisi apua. Etenkin kun samalla voi selventää tuomitsemisen merkitystä. Jumala tuomitsee omansa jo tässä ajassa.

      “mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.”

      Kirkon käännös työntää taas tekstiin kadotuksensa niiden kirkkouskovaisten mieliksi, jotka kadotusta rakastavat. Jae kuuluu tekstiuskollisesti:

      “Mutta jos me erottelisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi, mutta Herran toimesta meitä tuomittavina kuritetaan, jotta meitä ei maailman kanssa tuomittaisi.”

      Jakeissa on sama sanoma kuin Matteus 13:24-30.

      Koska Jumala tuomitsee omansa tässä ajassa, niin se tekee ymmärrettäväksi jakeen:

      “sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.” Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?”

      Seuraava jae on mielenkiintoinen, koska se on ristiriidassa etenkin karismaattisen menestysteologian kanssa.

      “Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.”

      Miksi kristillisyydessä ei kerrota, että Jumalan Henki vie ensimmäiseksi erämaahan käärmeiden ja skorpionien, pimeyden henkivaltojen, keskelle perkeleen koeteltavaksi? Erämaan kautta Israel kulki luvattuun maahan. Erämaassa koulutetiin Mooses. Erämaahan Henki vei Jeesuksen kasteen jälkeen.

      “Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,”

      Onko luvattuun maahan jokin erämaan oikaiseva tie, jossa ei ole polttavaa hellettä? En ise tiedä oikotiestä. Mutta paljon on opetusta oikotiestä, jossa menestys seuraa menestystä.

      “Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie,”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Mielenkiintoinen ja puhutteleva aihe.

    Olen myös monesti ihmetellyt ns. ”Kultareunus” Kristillisyyttä, kun Raamatusta löytyy Jumalan Pyhille varattuna niin kovin erilainen Tie. Toki on hyvä jos ihminen saa vaivattomat elonpäivät ja kyllähän Jumala katsoo jokaiselle oman kuorman, mutta kovin on outoa se itsevalittu jumaluusoppi, jota niin paljon nykyisin kuulee… Tähän ihmettelyyn sopii hyvin seuraava kirjoitus, joka avaa ajatusta syvemmälti.

    ”Monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen sisälle Jumalan valtakuntaan.” Apt. 14:22.

    Tämä on se tie, jota kaikkien Jumalan lasten on täytynyt käydä tämän elämän läpi. Suurempaan ikään ja armoon, suurempiin lahjoihin ja uskoon on aina ollut yhdistettynä vaikeampia kiusauksia. Milloin sallii Herra saatanan seuloa uskoviansa niin kuin nisuja, niin että Daavid ja Pietari lankeavat törkeimpiin synteihin. Milloin hän sallii pahojen ihmisten, onnettomuuksien ja pitkällisten kiusausten turmella kristityn koko ajallisen onnen, kuten tapahtui Jobille. Milloin hän käskee ystävänsä Aabrahamin uhrata ihmelapsen, lupauksen pojan Iisakin, joka oli isän sydämen kallein ilo ja ihme. Tapahtuupa, että Joosef, Israelin lempilapsi myydään kaikkine toiveineen ja ilmestyksineen ja viedään orjana vieraalle maalle.

    Paavalin Herra antaa moneen kertaan rukoilla pelastusta perkeleestä ja saada kiellon. Johanneksen, Yljän ystävän, suurimman naisesta syntyneen, lähinnä Jumalan Poikaa, hän antaa aivan kuin hylättynä istua Herodeksen vankilassa ja ikään kuin pilanpäin ylenkatsottuna kuolla. Ei saanut Johannes edes muiden marttyyrien tavoin katsojajoukolle uskollaan ja rakkaudellaan ylistää Jumalan voimaa – ei, kuuluu vain: Anna minulle Johanneksen pää lautasella.

    Tässä täytyy tunnustaa, että vaadittiin uskoa ilman näkemistä. Ei voitu nyt käsittää Johanneksen olevan Jumalan silmäterän, hänen sydämensä lempilapsen ja hänen poikansa lähimmän ystävän maan päällä, Jumalan erityisesti rakastaman. Todella oli Jumalan rakkaus nyt syvästi salattuna.

    Mutta näin Jumala tavallisesti menettelee niihin nähden, joita hän eniten rakastaa, joille hän on antanut enimmät lahjat ja joi joita hän korkeimmin tahtoo kirkastuttaa. Näiden suhteen asettuu hän niin, ikään kuin ei tahtoisi tietää heistä lainkaan, antaa kaikenlaisen hädän ja surun kohdata heitä omien syntiensä ja heikkoutensa pelästyttää heitä, maailman ja paholaisen heitä kiusata. Heidän paetessaan Jumalan, ainoan lohdutuksensa ja auttajansa puoleen, hän ei pitkään aikaan ole heitä kuulevinaan, vaan paha vain yltyy pahemmaksi.

    Silloin nämä rakkaat Jumalan lapset vaikeroivat ahdistuksessa ja luulevat Jumalan hylänneen heidät syntiensä tähden, syystä ja ainiaaksi. Silloin Jumalalle otollinen mies katkerasti valittaa: Minut on hyljätty Herran kasvojen edestä. Silloin vaikeroi Jeremia: »Hän rakensi minua vastaan ja piiritti minua myrkyllä ja vaivalla. Hän aitasi ympärilleni, etten pääse ulos. Hän aitasi tieni hakatuilla kivillä ja turmeli polkuni – ja vaikka minä huudan ja parun on hän sulkenut rukoukseni.»

    Daniel saatuansa Jumalalta enkelin kautta todistuksen olevansa mieluinen ja otollinen puhkeaa ihmettelemään, ettei Jumala ollut häntä unhottanut, kun hän oli ollut kuusi päivää ja kuusi yötä leijonanluolassa ja Herra lopulta lähettää hänelle ruokaa. Sillä hän huudahtaa: »Herra Jumala, vielähän sinä muistat minua!»

    Mutta mitä esimerkkejä me vielä tarvinnemme? Jumalan ainoa rakas Poika edelläkävijänä – kaikessa huutaa syvimmässä hädässään. Jumalani, Jumalani, niiksi minut hylkäsit? Minä parun, vaan apuni on kaukana.

    Kun kaikki Jumalan pyhät näin ovat vaikeroineet ja samalla kuitenkin olleet Herransa korkeimmassa armossa, emmekö mekin valmistautuisi samalle tielle? Ei sillä totisesti olekaan mitään elävää uskoa, jonka uskoa ei koetella ja kiusata. Jos olette – ilman kuritusta, niin ette ole lapsia, vaan äpäriä.

    Ainakin jokaista tosi-kristittyä tulevat hänen omat syntinsä kiusaamaan, niin että hänelle käy vaikeaksi uskoa Jumalan armoon. Sitten myös perkele ja maailma ahdistavat häntä kaikin puolin, niin ettei hänellä ole paljon lepoa maan päällä.

    Tästä lausuu Pretorius ankarat sanat: »Kullakin kristityllä on ensin olemassa perkele, sitten joku Juudas, edelleen Kaifas ja Pilatus, jotka häntä suomivat verille asti. Kun yksi lakkaa, aikaa kaksi uudestaan, ja niiden lakattua tulee sijalle neljä, toinen toistaan pahempia ja niin edespäin, kunnes kärsiminen on täytetty. Kuta pyhempi kristitty, sitä suurempi marttyyri. Hurskaan kristityn täytyy maistaa kaikkea katkeruutta, eikä useinkaan hänellä ole yhtään lohduttajaa.»

    Syynä tähän ihmeelliseen hallintoon on, ettei Herra ole löytänyt parempia keinoja kuolettaaksensa vanhaa Aadamiamme. Hän tahtoo tukehduttaa meissä Aadamin mielen, joka aina vain pyrkii näkemään, käsittämään, vaatimaan tilillä Herraa ja mestaroimaan hänen tuomioitaan. Niin Herra tahtoo herättää ja harjoittaa meissä varsinaista uskoa.

    Sen takia Herra on jättänyt meihin maan päälle kaiken Aadamin lankeemuksesta periytyneen pahuutemme. Tässä tarkoituksessa hän on meihin jättänyt kaiken sen tuottaman syntitulvan, koko sisäisen turmeluksen ja pahojen henkien joukon vaikuttamaan mieliimme samoin kuin tästä johtuvan pimeyden ja ahdistuksen, jotka kaivavat sydäntä, mikä tahtoisi olla pyhä ja puhdas, henkisesti ja hengellisesti.

    Kun nyt tähän tulee lisäksi, että heränneen sydän on herkin ja arin sydän maan päällä, ikään kuin avoin haava, missä hietamuru ja tuulen puhalluskin kirvelee, niin on helppo käsittää, kuinka kristittyä elämä on katkerien tunteiden, huolien ja kiusausten täyttämää, jotka paksuina ja pimeinä pilvinä ympäröivät uskovien sieluja. C O Rosenius

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit