Kahdeksan teesiä pappilan uunin kyljestä

Lämmittelin pappilan pönttöuuneja ja selailin samalla virsikirjaa. Molemmat ovat hyödyllistä hommaa. Tulen värjyessä ja Nadjan kehrätessä sylissä syntyi joitakin sinisiä ajatuksia, joista teen täten selkoa.

1. TÄNÄÄN TÄSSÄ MAAILMASSA. Kirkko, kuten mikä tahansa merkittävä yhteiskunnallinen toimija, elää ympäristönsä suomilla ehdoilla. Jos se ei niin tee, se näivettyy pois. Jeesuksen sanoma opetuslapsille on edelleenkin hyvin tosi ja muuttumaton: kirkko ei elä maailmasta, mutta se elää maailmassa.

2. JEESUS SÄ AINOA. Kirkolla on kunakin aikana sama, pysyvä tehtävä, josta se ei voi tinkiä. Kirkon täytyy julistaa Kristusta. Sitä on tehtävä ajatuksella ja ennen kaikkea sydämellä. Sitä on tehtävä kaksin käsin ja jaloin. Joka ei osaa tarjota viisautta, tarjoaa soppaa. Joka kohtaa surevan, on valmis halaamaan.

3. HEIKKOJEN AUTTAJA. Jeesus Kristus toi toivon kärsivään maailmaan. Sen toivon tulisi tänä päivänä näkyä kirkon työntekijöiden rohkeutena puolustaa heikkoja ja rehellisyytenä puhua ja tunnustaa, ketä ja mitä me ihmiset olemme. Kristillinen toivo on sitä, että heikko saa avun. Hän saa kertoa, miltä hänestä tuntuu ja hän tulee kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi ihmisyytensä perusteella. Lähimmäisenrakkaus sekä velvoittaa ihmisyyteen, että varjelee sitä.

4. SYNTISEN USKALLUS. Jeesus oli maan päällä eläessään tinkimätön ja rohkea. Hän rakasti totuutta, oli se kuinka kipeä hyvänsä. Kuka rakastaa tänä päivänä totuutta? Kuka haluaa istua rippituoliin ja kertoa, mitä hänelle oikeasti kuuluu? Tässä asiassa myös kirkon työntekijän on hyvä aloittaa itsestään.

5. TUOMITSE ET. Jotta kirkko voisi olla toivon tuoja 2000-luvun maailmassa, se ei voi olla vain Jumalan Sanan tehdas, joka tarjoaa arjesta irrallaan olevaa hengellistä opetusta. Kasvava joukko ihmisiä kokee tänä päivänä, ettei kirkko ja uskonto kuulu heille. Miksiköhän? Siksi, etteivät he uskalla puhua tunnoistaan sellaiselle, joka ei ymmärrä, vaan tuomitsee.

6. JO VÄÄRYYS VALLAN SAA. Kirkon on tunnettava, mitä ympärillä tapahtuu. Sen on lievitettävä kärsimystä ja puututtava epäoikeudenmukaisuuteen. Tänä päivänä ihmiset kadottavat lisääntyvässä määrin kontaktin ympäristöönsä. Yksinäisten joukko kasvaa. Kirkon on vastattava tähän huutoon. Se ei voi tehdä sitä, jos se yhteisönä harhautuu omaan kammioonsa, kun samaan aikaan ulkona köyhän leipää anastetaan.

7. YHTEYTTÄ MEILLE SUO. Sisäinen kiistely on yhtä paha uhka kirkon tulevaisuudelle kuin talouskriisi ja kirkosta eroaminen. Riitelyn lopettaminen heijastuisi positiivisesti myös kahteen jälkimmäiseen uhkaan. Mielipiteiden erilaisuus on rikkaus eikä heikkous, kun sitä käytetään oikealla tavalla keskustelun moottorina. On myös hyvä nähdä, että kahtiajako liberaaleihin ja konservatiiveihin on harhauttava. Sama henkilö voi olla konservatiivi jumalanpalveluksen kehittämisen suhteen ja uudistusmielinen avioliittoteologian suhteen. Kirkossa on otettava käyttöön kolmen koon ohjelma: Keskustellaan, Kuunnellaan ja Kunnioitetaan toisiamme.

8. SE JOUKOSSA ON SUURIN. Suhtautumisemme, asenteemme ja rakkautemme näkyy aina pienissä teoissa, myös kirkon elämässä. Alettaisiinko tehdä pieniä tekoja suurten sanojen puhumisen sijasta?

7 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Mistähän repisin voimavaroja, edes johonkin tekemiseen?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Keskeinen osa kristillistä opetusta ovat kristillisen etiikan mukaiset käytösohjeet. Ne ovat mitä suurimmassa määrin kiinni ihmisten arjessa ja jokapäiväisessä elämässä. Niiden esilläpito ei ole oikeastaan tuomitsemista, itsekukinhan päättää, haluaako noudattaa niitä vai ei. Rakkauden laki on tosin niin vaativa, että kukaan ei pysty sitä noudattamaan.Silti sitä on opetettava ja julistettava, jotta kristityt edes pyrkisivät oikeaan suuntaan. Sen rinnalla on toki julistettava myös armon evankeliumia, sitä että syntisinkin ihminen voi saada syntinsä anteeksi Kristuksen tähden. Ilman evankeliumia laki vie epätoivoon, ilman lakia evankeliumin tarpeellisuutta ei voi ymmärtää. Totuus ihmisestä on kuitenkin semmoinen, että lakia tarvitaan, jotta tässä maailmassa ylipäänsä voidaan elää siedettävästi, ja evankeliumia tarvitaan, jotta meillä olisi toivoa vielä kuoleman jälkeenkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Timo Juntunen sanoo:

      ” Keskeinen osa kristillistä opetusta ovat kristillisen etiikan mukaiset käytösohjeet “, toteat. Olen samaa mieltä kanssasi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Sahama: “Totuus ihmisestä on kuitenkin semmoinen, että lakia tarvitaan, jotta tässä maailmassa ylipäänsä voidaan elää siedettävästi”

      Totta, mutta Suomessa eläville ainoa laki on Suomen laki. Mitkään muut lait eivät maassamme päde.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    kimmo wallentin :”Totta, mutta Suomessa eläville ainoa laki on Suomen laki. Mitkään muut lait eivät maassamme päde.”

    Totta, ja niinpä Suomi on saanutkin kansainvälistä oikeutta edustavasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta enemmän langettavia päätöksiä kuin muut Pohjoismaat yhteensä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Hölttä: “Suomi on saanutkin kansainvälistä oikeutta edustavasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta enemmän langettavia päätöksiä kuin muut Pohjoismaat yhteensä.”

      Ja olisi saanut vielä enemmän, jos maassa noudatettaisiin “Raamatun lakeja”. Muut pohjoismaat ovat siksi toiseksi vielä maallisempia ja vähemmän “Raamatun laeista” riippumattomia lainsäädäntönsä suhteen kuin suloinen Suomenmaamme.

      En tosin ymmärrä, miten nuo langettavat päätökset liittyvät nyt keskustelun aiheena olevaan asiaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Timo Juntunen
    Timo Juntunen

    Saaristorovasti. Runoilija. Elämän taiteilija. Tapaamisiin pappilan sillalla!