Kai Sadinmaa: Vastine tuomiokapitulille kanteluihin

Osallistuin toimittavana pappina Musiikkiteatteri Kapsäkin Vihdoinkin vihille - tilaisuuteen 1.3.2017. Vihin tilaisuudessa kaksi ja siunasin kolme samaa sukupuolta olevaa paria avioliittoon. Pidin vihittäville ja siunattaville yhden yhteisen seremonian soveltaen toimitusten kirjan avioliiton vihki- ja siunauskaavoja. Kysymykset esitin jokaiselle parille erikseen. Siunasin kunkin parin ja vahvistin vihittyjen avioliitot. Allekirjoitin avioliittolomakkeet ja toimitin ne vihkimistä seuraavana päivänä Albertinkadun maistraattiin.

Koen perustellusti, että olen pappina julkisen vallan edustaja ja siten velvoitettu toteuttamaan virkamiesvelvollisuuttani myös vihkimisten osalta. Tulkintani mukaan julkisoikeudellisena yhteisönä kirkolla ei ole oikeutta olla noudattamatta lain sille asettamia velvoitteita. Vetoan perustuslain pykäliin 22 ja 107. Niiden mukaan kirkkolaki – ja järjestys ovat alisteisia perustuslaille ja kansainvälisille ihmisoikeussopimuksille. Siten en voi katsoa rikkoneeni kirkkojärjestystä. Lex superior -periaatteen mukaan ylempi oikeussäännös sivuuttaa alemman, mikäli niissä on ristiriita. Mikään laki ei voi siten olla ristiriidassa perustuslain tai kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Koska kirkkolaki on ristiriidassa perustuslain 22 § ja 107 § kanssa, sen soveltaminen väistyy. Vaikka perustuslaki antaa kirkolle itsemääräämisoikeuden, ei se tarkoita, että kirkko saisi rikkoa perustuslakia muilta osin. Mitkään säädökset, myöskään kirkolliset, eivät saa olla ristiriidassa kaikkein ylempien säädösten eli kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa. Ne säätävät ihmisten yhdenvertaisuudesta lain edessä. Tämän vuoksi päinvastoin katson noudattaneeni kirkkojärjestystä.

Kirkkojärjestyksen 2 luvun 18 §:n mukaan avioliittoon vihkimisen edellytyksinä ovat kirkon jäsenyys ja suoritettu rippikoulu. Vihittävien sukupuolista ei sanota mitään. Olennaista oikeudellisessa tulkinnassa on siten se, että kirkko ei ole omilla päätöksillään antanut ratkaisuja, jotka rajoittavat vihkimisen vain eri sukupuolta oleviin. Piispojen ohjeistuksen ei voi katsoa olevan sellainen, jonka voisi katsoa olevan riittävän tasoinen näin merkittävän ratkaisun antamiseen. Koska riittävän korkeaa, eli kirkolliskokouksen ratkaisua asiasta ei ole, siksikään samaa sukupuolta olevien vihkineeseen pappiin ei voida kohdistaa minkäänlaisia oikeudellisia seuraamuksia. Mikäli kirkolliskokous päättäisi ottaa sallivan kannan samaa sukupuolta olevien vihkimiseen, silloin piispojen ohjeistuksen katsottaisiin olleen kirkolliskokouksen ohjeistuksen vastainen, eikä piispojen ohjeistusta saisi vastaavasti silloin noudattaa.

Siten selvää on, että nykyinen kirkkojärjestys mahdollistaa kyseiset toimitukset. Tulkinnassa kyse on myös siitä, onko piispojen ohjeistus perustuslain mukainen, jolloin virkamies ei saa sitä soveltaa. Piispojen ohjeistusta en voinut siten noudattaa, sillä sen voi katsoa olleen paitsi perustuslain, myös kirkkojärjestyksen vastainen. En ole myöskään rikkonut pappislupaustani muiltakaan osin, vaan toteuttanut sen henkeä mitä suurimmassa määrin. Jos kirkko haluaisi, ettei vihkimisiä ja siunaamisia toimitettaisi, niin se edellyttäisi kirkolliskokouksen erillistä päätöstä olla vihkimättä. Tämän näkemyksen on esittänyt myös selvityksessään professori Urpo Kangas, jonka mukaan papilla on velvollisuus vihkiä samaa sukupuolta olevia ja että oikeutta kieltäytyä vihkimisestä tulisi säätää lain tasolla. Siksikään kantelusta ei tule seurata minkäänlaista seuraamusta.

Tuon esille myös sen, että Kirkkohallituksen laatimaa Oikeudellista selvitystä avioliittolain muutoksista 4/2016 ei tule tulkita kritiikittä. Selvitys on vain yksi näkökulma. Selvitys antaa vaikutelman, että se pyrkii vahvistamaan kirkon opillisen ja toisaalta oikeudellisen tilanteen yhtenevyyttä. Oikeudellisesti keskeisin argumentti siinä perustuu vihkikaavan sanamuotoihin, mikä ei ole keskeinen tai relevantein seikka. Toimitusten kirja ei ole juridinen dokumentti. Kirkkohallitus ei ole myöskään antanut selkeää perustelua, miksi se ei ole yhtynyt professori Kankaan perusteltuun lausuntoon.

Olen velvoitettu siunaamaan samaa sukupuolta olevia pareja, en vain juridisesti, vaan myös moraalisesti ja teologisesti. Kyse on tasa-arvosta ja kansainvälisistä ihmisoikeuksista, joihin Suomen valtio on sitoutunut. Vihkimisen kirkollinen ja kristillinen ydin on siunaamisessa. En voi kieltäytyä siunaamasta toisiaan rakastavien ja toisiinsa sitoutumaan haluavien parien liittoa. Minulla ei ole siihen oikeutta. Kristityn ja papin tehtävä on välittää Jumalan armoa ja rakkautta, ei olla niiden esteenä. Meidän on tunnustettava seksuaalivähemmistöjen täysi ihmisarvo ja vahvistettava heidän välinen rakkautensa myös institutionaalisesti.

Luterilainen teologia ei aseta esteitä samaa sukupuolta olevien avioliitolle. Sen mukaan ei ole olemassa kirkollista avioliittoa. On vain valtiollinen avioliitto, jota esivalta säätelee. Vähän katekismuksen avioliitto-liitteessä Luther selkeästi toteaa avioliiton olevan maallinen asia ja että pyydettäessä papin on vihittävä tai siunattava. Hän totesi, ettei ole pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa häistä ja avioliitosta säädöksiä ja määräyksiä. Luther kirjoittaa: ”Kukaan ei voi kieltää, etteikö avioliitto olisi ulkonainen, maallinen asia kuten vaatteet ja ruoka, koti ja kontu, maallisen esivallan alaiseksi asetettu...”

Luterilaisen kirkon tunnustus, Augsburgin tunnustus, on Lutherin kanssa samoilla linjoilla (18§). Avioliitto liittyy maallisen hallinnan piiriin.

"Me tunnustamme, että kaikilla ihmisillä on vapaa ratkaisuvalta, johon kuuluu järjellinen arvostelukyky, vaikkakaan sen varassa ei ilman Jumalan apua kyetä alkamaan eikä varmasti päättämään mitään, millä on merkitystä jumalasuhteessa, vaan se on voimassa ainoastaan tämän elämän toimissa, niin hyvissä kuin pahoissakin. Hyviksi sanon tällöin tekoja, jotka ovat lähtöisin luonnollisesta hyvästä, kuten työn tekeminen pellolla, halu syödä ja juoda, halu saada ystäviä, halu pukeutua, halu rakentaa talo, halu ottaa vaimo…”

Samaa sukupuolta olevien avioliitolle ei ole myöskään raamatullisia esteitä. Miehen ja naisen väliseen sopimukseen perustuva avioliitto ei ole Jumalan eikä Jeesuksen määräämä. Perheen- ja parinmuodostus on sidoksissa vallitsevaan kulttuuriin. Siksi avioliiton luonne on vaihdellut riippuen ajasta ja paikasta. Ei ole olemassa mitään Raamattuun perustuvaa yhtä oikeaa avioliiton muotoa. Jos olisimme raamatullisia, niin voisimme vaikka ostaa vaimon tai kaksi, kuten patriarkka Jaakob tai pitää seitsemääsataa vaimoa ja kolmeasataa jalkavaimoa kuten kuningas Salomo. On järjetöntä puhua näissä tapauksissa avioliitosta sen nykyisessä merkityksessä. Vaimo oli Raamatussa miehen omaisuutta, kuten karja, pelto, talo ja muu irtaimisto.

Suomessakin vielä vuoteen 1930 oli voimassa naisen edusmiehisyys, jolloin naiset eivät edes saaneet itse päättää avioliitostaan. Kirkko ei ymmärrettävästi olisi voinut elää vanhentuneen käsityksen kanssa erillään muun yhteiskunnan tulkinnasta ja jatkaa edusmiehisyyden aiempaa tulkintaa.

Samantapainen keskustelu käytiin aikoinaan myös eronneiden vihkimisestä. Kielteinen tulkinta muuttui ja eronneita alettiin vihkiä. Avioliittokäsitykset ovat siis muuttuneet kirkossa aiemminkin, joten samaa sukupuolta olevien vihkiminen ei ole ainutlaatuinen haaste kirkolle.  Kyse on avioliittokäsitteen tarkentamisesta nykyistä yhteiskuntajärjestystä ja ajan tulkintaa vastaavaksi. On selvää, että kirkolla ei tule olemaan muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua yhteiskunnan muutokseen. Muutoin kirkko joutuu luopumaan vihkioikeudestaan.

Jeesuskaan ei estä tasa-arvoista avioliittoa. Hän ei puhunut ihmisen seksuaalisuudesta sanaakaan, ja avioliitostakin vain yhden ainoan kerran, kun fariseukset panivat hänet koetukselle kysyessään saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa. Jeesus vastasi, että Jumala teki alun perin ihmisen mieheksi ja naiseksi ja siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa niin, että nämä tulevat yhdeksi lihaksi. Jeesus jatkoi, että minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Avioliiton solmineet mies ja nainen eivät enää ole kaksi, he ovat yksi.

Ei ole kysymys siitä, että Jeesus olisi vahvistanut avioliiton miehen ja naisen väliseksi. Hän ei voinut tehdä kannanottoa homoliittojen puolesta tai niitä vastaan, koska se ei ollut siihen aikaan mahdollista. Se ei juolahtanut kenenkään mieleen, ei edes Jumalan pojan. Nykymuotoista, toisiaan rakastavia ja sitoutumiseen haluavia homoja ei siihen aikaan juutalaisuudessa tunnettu. Tästä kertoo se, että Raamatussa ei puhuta sanaakaan heistä.

Jeesus viittaa luomiskertomukseen (1 Moos 1:26–28), kuinka Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja kehotti heitä olemaan hedelmällisiä, täyttämään maan ja ottamaan sen valtaansa. Luomiskertomus on yksi patriarkaalisen heimouskonnollisuuden keskeisistä perusmyyteistä, jonka tarkoituksena on varmistaa ja oikeuttaa heimon olemassaolo ja sen laajeneminen. Lisääntymiseen tähtäävä miehen ja naisen välinen liitto on oleellinen osa heimon säilymistä. Seksuaaliseen identiteettiin, nykyiseen homoliittoon tai avioliittoinstituutioon kyseinen myytti ei ota mitään kantaa.

Jeesus ei siis vahvista Matteuksen evankeliumin jakeissa heteroseksuaalista avioliittoa, vaan hänen kärkensä on toisaalla. Kysymys on naisen alistetusta asemasta juutalaisessa patriarkaalisessa yhteiskunnassa ja avioliitossa. Miehillä oli Mooseksen lain mukaan lupa hylätä vaimo lähes tulkoon mistä syystä tahansa. Ehdot ovat mahdollisimman epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia:

Jos avioliiton solminut mies lakkaa pitämästä vaimostaan havaittuaan hänessä jotakin epämieluista, hän voi kirjoittaa vaimolleen erokirjan ja lähettää hänet luotaan (5. Moos. 24:1).

Juutalaiset kiistelivät siitä, mikä vaimossa oli riittävän epämieluista, joka olisi oikeuttanut erokirjan antamisen.  Joidenkin mukaan se oli oikeutettua vain silloin, kun vaimo oli sortunut haureuteen. Vapaamielisempien mielestä vaimon sai hylätä lähes mistä syystä tahansa: jos ulkonäkö repsahti, jos mies tapasi kauniimman naisen, jos vaimo varasti rahaa, oli juovuksissa, käyttäytyi huonosti tai hänellä oli epämiellyttävä luonne, oli sairas tai anoppi ärsytti miestä. Nykyajan valossa näitäkään ei voida enää soveltaa ja perustella näkemystä Raamatun kannalta oikeana.

Jeesuksen lause, ”He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi”, ei oikeuta ja vahvista miehen ja naisen liittoa, vaan kritisoi vallitsevaa patriarkaalista avioliittoa. Jeesus puolusti naisen tasaveroisuutta. Miehellä ei ole mitään perusteita ylemmyydelleen. Tasa-arvoisuuden takaaja ei ole enempää tai vähempää kuin itse Jumala: ”[…] minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako”.

Patriarkaalisuuden vastustaminen oli yksi Jeesuksen keskeisistä missioista. Hän horjutti kolmea keskeistä patriarkaalisen vallan läpitunkemaa instituutiota: niin kotia, uskontoa kuin isänmaatakin. Jeesus ei ollut nykyajan moralistinen konservatiivi ja valtiokirkkoaatteen lobbari, vaan Jumalan valtakunnan kapinallinen, joka asettui aina heikomman puolelle. Avioliittokohtauksessa on kyse juuri tästä. Miehisen kulttuurin alistama nainen on keskiössä. Samalla logiikalla meidän tulee edistää homojen oikeutta solmia avioliitto ja vapauttaa siten maailmaa taas himpun verran enemmän miehisestä väkivallasta. Aikansa radikaalina Jeesus olisi tänään eturintamassa puolustamassa homoja ja taistelemassa heidän oikeuksiensa ja ihmisarvonsa puolesta. Jeesus sanoi: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Tämä ”kultainen sääntö” on Raamatun tulkinnan avain, jolle koko Raamattu ja kaikki sen säädökset ovat alisteisia.

Itse asiassa kirkko ei ollut edes kovin kiinnostunut avioliittoon vihkimisestä yli tuhanteen vuoteen. Kirkko alkoi toimittaa avioliittoon vihkimisiä suuremmassa määrin vasta, kun niiden kautta avautui enemmän poliittista valtaa myöhäiskeskiajalta lähtien. Nykymuotoiseksi julkisesti tunnustetuksi liitoksi avioliitto muodostui syntyvien valtioiden yhteiskunnallisen kontrollin välineeksi. Kuninkaat eivät enää sallineet julkiselta vallalta piilossa tapahtuvaa yksityistä perheenmuodostusta, koska he halusivat kontrolloida sukuja, jotka olivat merkittäviä vallan ja varallisuuden haltijoita. Avioliittopolitiikalla oli niin sanotusti tilausta. Valtion hallitsema avioliitto ei liity moraaliin tai hurskauteen, vaan siihen kuka on oikeutettu tiettyihin, avioliiton mukanaan tuomiin etuihin. Homot ovat viimeisin näistä eduista ulossuljettu ryhmä. Samankaltaista keskustelua käytiin aikanaan mustien ja valkoisten välisistä liitoista. Heteroavioliitto ei ole kristillinen vaan päinvastoin epäkristillinen yhden ryhmän ulossulkevuudessaan.

Jokaisella aikakaudella on omat ihmisoikeustaistelunsa. Taistelu homoseksuaalien oikeuksien puolesta on tämän päivän maailmassa ja kirkossa yksi keskeisistä.  Kysymys on jokaisen ihmisen oikeudesta saada rakastaa ja tulla rakastetuksi, niin homojen kuin heteroiden, niin vammaisten kuin vanhusten. Jumalan rakkaus ilmenee maailmassa lukemattomin eri tavoin. Se ei karsinoi ja valikoi väyliä esiintulolleen ihmisten luomien rajojen ja ennakkoluulojen tai kirkolliskokouksen heteronormatiivisen ihanteen mukaan vaan räjähtää esiin missä tahtoo, kaikista sovinnaisuuksista ja kulttuurisista sopimuksista piittaamatta.

Homoseksuaalisuus on yksi jumalallisen rakkauden ilmenemismuodoista. Se on Jumalan lahja ja siunaus siinä missä heteroseksuaalisuus. Kirkon tehtävä ei ole sulkea ketään rakkauden ulkopuolelle vaan päinvastoin vaikutettava niin että mahdollisimman moni pääsisi siitä osalliseksi. Meidän on kirkkona vapauduttava ahdistuneesta seksuaalisuudesta ja moralismista ja ymmärrettävä seksuaalisuus kaikin puolin positiivisena elämän rikkautena. Kirkolla on nyt myös mahdollisuus tehdä parannusta niistä julmuuksista, joita se on vuosisatojen aikana vainojen myötä kohdistanut homoseksuaaleihin.

Kirkolla ei ole mitään perusteita olla vihkimättä ja siunaamatta samaa sukupuolta olevia ihmisiä keskenään. Siksi katson papilliseksi velvollisuudekseni jatkaa samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisiä ja siunaamisia. Tulen luonnollisesti pitämään asiaa esillä, jotta vihkimistä ja siunaamista haluavilla pareilla on mahdollisuus ottaa minuun yhteyttä. Koska ajan myötä on selvää, että tasa-arvoiseen vihkimiseen tullaan päätymään kirkossakin, olisi toivottavaa, ettei kanteluasioissa tehdä liian radikaaleja ratkaisuja, jotka tulisivat hajottamaan kirkkoa. Toivottavaa on, että tuomiokapituli uskaltaa tehdä ratkaisun, joka on kultaisen säännön mukainen ja joka tulee osoittautumaan historiankin valossa oikeaksi.

Helsingissä 12.4.2017

Kai Sadinmaa

*

Sadinmaasta tehdyt kaksi kantelua käsitellään Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulissa 26.4.

66 kommenttia

  • Jorma Hentilä sanoo:

    Kysyin Jukka Kivimäeltä hänen kommenttinsa (13.4.) johdosta: “…ymmärränkö oikein, että katsot samaa sukupuolta olevien parisuhteessa elämisen olevan syntiä?”

    Jukka K. vastasi (14.4.) “Kyse ei ole siitä mitä mieltä itse olen, vaan siitä mitä asiasta on kirjoitettu Raamattuun. Raamatun ulkopuolella koko syntikäsitys jää hämäräksi.”

    Koskapa Jukka K: meni piiloon Raamatun kansien väliin, patistan nyt Jukka K:ta kertomaan, missä kohdassa Raamattua on kyse samaa sukupuota olevien parisuhteessa elämisestä, ja mitä siitä sanotaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Aivan aluksi totean että Raamatun mukaan Jumala ei luodessan ihmisen tarkoittanut häntä homoseksuaaliksi, vaan pariutumaan vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Miksi homoseksuaalsuutta kuitenkin on uppoaa siihen samaa kysymykseen, miksi meissä jokaisessa on syntymästämme saakka epätäydellisyyttä. Yhdessä yhtä toisessa toista. Jumala rakastaa jokaista rikkinäistä astiaa ja Kristus on kuollut meidän kaikkien puolesta ihan tasa-arvoisesti.

      Kolmannessa Mooseksen kirjassa todetaan: ” Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” (3.Moos. 18:22) “Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.” (3. Moos. 20:13)

      Tässä yhteydessä on syytä muistaa ettei Kristus kumonnut lakia vaan täytti sen. Matteuksen evankeliumin viidennessä luvussa: “Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.” (Matt. 5:17-18)

      Mitä Mooseksen lakiin on kirjoitettu on edelleen voimassa. Tuomio on kuitenkin poistettu, sillä Kristus on kuolemallaan täyttänyt lain. Meidän asiamme ei ole kivittää ketään.

      Apostoli Paavali kirjoittaa Rooman seurakunnalle: “Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan. ” (Room 2:1-6) Vaikka meidän asianamme ei oel tuomita toinen toisiamme, on Mooseksen lain kohta edeleen voimassa. Paavali kirjoittaa: “Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, ” (1 Kor 6:9)

      Raamattu torjuu seksuaaliset suhteet samaa sukupuolta olevien kanssa, mutta meidän ihmisten asiana ei ole tuomita toisiamme, vaan tuomio on yksin Jumalan käsissä ja hän armahtaa kenet tahtoo.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jorma Hentilä sanoo:

      Jukka K.,

      et vastaa esittämääni kysymykseen, “missä kohdassa Raamattua on kyse samaa sukupuolta olevien PARISUHTEESSA ELÄMISESTÄ, ja mitä siitä sanotaan”. (anteeksi versaalit!)

      Mooses ja Paavali kyllä tunnetaan: he puhuvat seksistä.

      Odotan vastaustasi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Raamatun mukaan Jumala ei luodessan ihmisen tarkoittanut häntä homoseksuaaliksi, vaan pariutumaan vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.” Tähän liittyi tehtävä: “Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.” On perusteltua sanoa, että tämä tehtävä on suoritettu jo liiankin perusteellisesti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Jorma Hentilä Olet oikeassa. Samaa sukupuolta olevien välisiä parisuhteita ei Raamatussa ei sinällään torjuta. Raamatussa ei niin ikään ei torjuta samaa sukupuolta olevien välisiä irtosuhteita.

      Raamatussa tojutaan samaa sukupuolta olevien välinen seksi riippumatta siitä, millainen suhde seksin osapuolten välillä on.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Joskus ajateltiin, että Raamattu piti myös aviopuolisoiden välistä erotiikkaa syntinä. Lasten siittäminen käsitettiin aviolliseksi velvollisuudeksi, joka tuli hoitaa ilman liiallisia tunnekuohuja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      “Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan” (AC II)

      “Samaten seurakuntamme opettavat, että ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi ” (AC IV)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Tuo on varmaan saatettu ymmärtää niin, että seksuaalisuutemme on seurausta syntiinlankeemuksesta ja meidän tulee jatkuvasti pyytää sitä Jumalalta anteeksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    “Mitä Mooseksen lakiin on kirjoitettu on edelleen voimassa. Tuomio on kuitenkin poistettu, sillä Kristus on kuolemallaan täyttänyt lain. Meidän asiamme ei ole kivittää ketään.”

    Siis että kristityn tulee noudattaa kaikkia Mooseksen lain määräyksiä, koska ne ovat pilkulleen voimassa. Rikkomisista tuleva rangaistus vain jää Jumalalle? Mutta eikö kivitämiskäskykin ole lakia, jota tulisi tämän logiikan mukaan noudattaa? Sen noudattamatta jättämisen sanktio vaan taas jäisi Jumalalle?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Termillä laki on kahtalainen merkitys. Ensinnäkin on olemassa yhteiskunnallista Jumalan lain käyttöä. Mooseksen lain kivitystuomiot kuuluivat siihen yhteiskuntaa, johon ne oli annettu. Toisaalta on ihmisten omatunto Jumalan edessä.

      Raamatun mukaan Jumalan ilmoittaneen tahtonaan: “Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” Ihminen joka tuntee raamatunkohdan ja tahtoo noudattaa Jumalan tahtoa, kokee asiassa piston omassatunnossaan mikäli siihen ryhtyy. Tämä on riippumatonta siitä, mitä kulloinenkin yhteiskuntajärjestys asiasta sanoo. Kyse ei ole ulkoisesta lain noudattamisesta: vaan sisäisestä pyrkimyksestä siihen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Kyse ei ole ulkoisesta lain noudattamisesta: vaan sisäisestä pyrkimyksestä siihen.” Onko meillä kristityillä valtuudet kontrolloida toistemme sisäisiä pyrkimyksiä?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    “Raamatun mukaan Jumalan ilmoittaneen tahtonaan: “Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.”

    No miksi tämän ei voi ajatella koskeneen vain juutalaisia. Onhan se Vanhasta testamentista. Logiikkaa peliin pyydän…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      3. Mooseksen kirja 18 sukupuolielämän säännöt alkavat ja päättyvät näihin sanoihin: “Herra sanoi Moosekselle: ‘Sano israelilaisille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne. – – – Jokainen, joka tekee yhdenkään näistä kauhistuttavista teoista, on poistettava kansansa keskuudesta.” Tämän voi todella ajatella koskeneen vain juutalaisia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    Kivimäki: “Miksi homoseksuaalsuutta kuitenkin on uppoaa siihen samaa kysymykseen, miksi meissä jokaisessa on syntymästämme saakka epätäydellisyyttä.”

    Täytyyhän meidän ihmisten se ymmärtää, että Jumalallekin tulee joskus luomishommeleissa sekundaa ja “maanantaikappaleita” Kivimäen kaltaisten superyksilöiden ohella.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jorma Hentilä sanoo:

      Kimmo W: “…Jumalallekin tule joskus luomishommeleissa sekundaa ja ‘maanantaikappaleita´…”

      Homot ja lesbot sekundaa ja “maanantaikappaleita”?

      Kun ympyrällä etenee kyllin pitkälle, äärimmäisyydet kohtaavat: ennakkoluuloiset ja ahdasmieliset ateistit ja uskovaiset. Tässäkin ketjussa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ‘Maanantaikappaleet’ voi ymmärtää samanlaisena ironiana kuin ‘Kivimäen kaltaiset superyksilötkin’. Piikittely on vaikea laji ja se ymmärretään helposti ilkeilyksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Yleisin syy vastakkain asettelulle on tahto asettaa asioita vastakkain. Usein vastakkainasettelun voi kuitenkin halutessaan väistää. Siihen olen edellä pyrkinyt.

      Wallentinin edellä oleva kommentti ampuu siinämäärin ohi ja yli, ettei sitä oikein voi pitää piikitelynä eikä oikein ilkeilynäkään. Kunhan on kirjaimia laitettuna peräkkäin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Onnistuit siis tekemään taitavan väistöliikkeen, Jukka Kivimäki.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Ei taida herra Hentilä olla koskaan kuulut sellaisesta käsitteestä kuin “sarkasmi”.

      Jos joku, niin minä olen täällä muutaman muun ohella – homofobisten uskovaisten ympäröimänä – puolustanut jo vuosikaudet homoseksuaalien oikeuksia saman- ja tasa-arvoisina ihmisinä kaikkien muiden ihmisten kanssa.

      Herra hentilän on ihan turha tulla hyppimään nenälleni.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Martti: “‘Maanantaikappaleet’ voi ymmärtää samanlaisena ironiana kuin ‘Kivimäen kaltaiset superyksilötkin’. Piikittely on vaikea laji ja se ymmärretään helposti ilkeilyksi.”

      Ihmettelen suuresti, että Martti oli ainoa joka ymmärsi pointtini. Herrat Hentilä ja Kivimäki – älyllisestä ylivoimaisuudestaan huolimatta – näyttävät sortuneen vain ihan tavanomaiseen, halpahintaiseen ja ilkeilevään irvistelyyn.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jorma Hentilä sanoo:

      Onhan se lohdullista kuulla, että sekundalla ja maanantaikappaleillakin on ihmisoikeudet.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Luomiskertomuksen mukaan ihminen on perjantaikappale. Ennen viikonloppua taitaa tulla sekundaa siinä kuin maanantaisinkin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Hentilä: “Onhan se lohdullista kuulla, että sekundalla ja maanantaikappaleillakin on ihmisoikeudet.”

      Ole hyvä vain.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Hentilä, jos ihan tarkkoja ollaan, niin minä en puhunut ihmisoikeuksista yhtään mitään.

      Puhuin samanarvoisuudesta ja tasa-arvoisuudesta kaikkien muiden ihmisten kanssa. Paljon riippuu yhteiskunnasta, missä elää, minkälaiset yhteiskunnassa vallitsevat ihmisoikeudet ovat.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Miksi homoseksuaalsuutta kuitenkin on uppoaa siihen samaa kysymykseen, miksi meissä jokaisessa on syntymästämme saakka epätäydellisyyttä.” Tästä ilmenee hyvin inhimillinen tapa nähdä erilaisuus virheenä tai vajavuutena. Näin suhtaudumme helposti vasenkätisyyteen, lyhytkasvuisuuteen tai värisokeuteen. Meille muodostuu mielikuva ihanneihmisestä, joka muistuttaa aika lailla itseämme. Emme täytä kaikissa yksityiskohdissa ihanteen vaatimuksia, mutta ilahdumme, kun lähimmäinen poikkeaa siitä enemmän. Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mutta eipä tuo kuva ole mikään kreikkalaisen veistoksen kaltainen kauneusihanne: “Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Oikeudenmukaisuuteen liittyvä oikea ongelma on perisynnin särkemissä astoissa se, että miksi Jumala sallii/antaa/määrää toisten astioiden samasta syystä (kuuluisa omenasyönti) särkyä pahemmin kuin toisten?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Eriasteisten rikkinäisyyksiemme näkeminen synnin seurauksina ei lieni kristillistä. “Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ‘Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?’ Jeesus vastasi: ‘Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.'”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Martti, asiassa on syytä erottaa perisynti tekosynneistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Kivimäki: “Martti, asiassa on syytä erottaa perisynti tekosynneistä.”

      Onko tekosyntisyys tekopyhyyden vastakohta?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Onko perisynti raamatullinen oppi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Pitänee toistaa:

      Oikeudenmukaisuuteen liittyvä oikea ongelma on p e r i s y n n i n särkemissä astoissa se, että miksi Jumala sallii/antaa/määrää toisten astioiden samasta syystä (kuuluisa omenansyönti) särkyä pahemmin kuin toisten?

      Kivimäki ei joko a) ymmärtänyt kysymystä tai b) ei halunnut vastata tai c) ei kyennyt vastaamaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pertti Sistonen sanoo:

    Pastori Kai Sadinmaan mukaan samaa sukupuolta olevien avioliitolle ei ole raamatullisia esteitä. ”Miehen ja naisen väliseen sopimukseen perustuva avioliitto ei ole Jumalan tai Jeesuksen määräämä.”

    Jo aikaisemmin esitettiin (Kotimaa Mielipiteet 23.3.), että ”Raamatusta ei löydy ajatusta avioliitosta Jumalan asettamana”.

    Jos näitä uusia ’tutkijoita’ olisi uskominen, melkoinen isku se olisi myös kirkolliskokouksia kohtaan. Olisivatko ne ennen johtanet meitä harhaan?

    Olen toiminut pappisvirassa yli 46 vuotta ja käyttänyt sinä aikana kirkollisten toimitusten kirjaa, jonka vihkikaavassa on todettu: ”Avioliitto on pyhä, sillä Jumala on sen asettanut.”

    Olen jonkin verran seurannut muissa kirkoissa tästä aiheesta käytyä keskustelua. Sellaiset tunnetut professorit kuten Wolfhart Pannenberg tai Ulrich Wilckens ovat asettuneet selkeästi homoliittojen solmimista vastaan.

    ”Kirkolla ei ole valtuutusta eikä tarvetta muuttaa nykyistä käsitystä”, toteaa myös professori Reinhard Slenczka laajassa artikkelissaan (Aufklärung zur Ehe, 2013). Siinä hän torjuu Saksan evankelisen kirkon julkaisussa esitetyt pyrkimykset.

    Jos lienee kristillisen uskon sisällön ja toteutuksen suhteen ollut kautta aikain erimielisyyttä, tuntuu kuitenkin siltä, että nykyisin on oikein tieten tahtoen ryhdytty luomaan sitä.

    Reformaation merkkivuotena meidän on oltava selvillä siitä, mitä on meidän takanamme. On mentävä lähteille (ad fontes). Silloin voimme turvallisesti kulkea myös eteenpäin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    eri kirjoittajia
    eri kirjoittajia

    YKSI KERRALLAAN -blogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa24:ssä. – Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä ylläpitoon.