Kaikki kastetut ovat kristittyjä!?

Otsikon lause tuli esille erään blogikirjoituksen keskusteluketjussa ja jäin pohtimaan sitä. Muistan myös ajan, jolloin vapaiden suuntien ja kirkon joidenkin herätysliikkeiden piiristä jaksettiin hieman sormea heristäen muistuttaa: Kaste ei (yksin) pelasta ketään!

Ovatko kaikki kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastetut kristittyjä? Ensimmäinen vastaus on, että tietysti ovat! Kasteen kautta tullaan kristityksi. Eri kristilliset kirkot ovat määritelleet kasteen minimiehdoiksi sen, että kaste tulee tapahtua vettä käyttäen ja kolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Kasteesta on muuten sitten riittänyt erilaisia näkemyksiä näihin päiviin saakka. Perusero menee suurten kirkkojen kasteen ja vapaiden suuntien uskovien kasteen välillä. On hyvä muistaa, että myös ns. vanhoissa kirkoissa meillä on aikuiskaste eli aikuisen kaste niiden kohdalla, joita ei ole aikaisemmin kastettu. Kirkoissamme emme kuitenkaan kasta uudelleen. Myös esimerkiksi Luther oli aikanaan uudelleenkastajia ja uudelleenkastamista vastaan.

Kaikki kastetut ovat siis kristittyjä. Kaste liittää ihmisen aina myös johonkin seurakuntaan ja kirkkoon. Yleensä ihmisiä ei kasteta,ellei ole seurakuntaa, minkä jäsenyyteen ja yhteyteen kastetaan. Entäpä kun ihminen eroaa seurakunnan ja kirkkonsa jäsenyydestä. Onko hän kastettuna edelleen kristitty? Yksinkertaisin vastaus tähän on, että on ja ei ole.

Ainakin omassa ev.lut. kirkossamme ajattelemme, että kastetta ei voi peruuttaa eikä kasteen lahjaa voida ottaa pois. Ihminen itse voi sen ehkä torjua, mutta kaste pysyy voimassa. Siten kastettu on aina kastettu. Kun ihminen eroaa kirkon jäsenyydestä, hän ei ole enää ainakaan ”tilastollisesti” kristitty. Hän voi olla sitä kuitenkin sydämessään vaikka näemmekin ristiriidan siinä, että ihminen haluaa uskoa ja turvata Jumalaan – olla kristitty – mutta hän ei halua kuulua kristittyjen yhteisöön.

Laajempi ja syvempi näkökulma koskee sitten sitä, mitä ajattelemme kastetuista kirkon jäsenistä, jotka eivät kovin aktiivisesti osallistu kirkon toimintaan. Usein ajattelemme mielestäni väärin, että osallistuminen on mittari. Osallistuminen voi tietysti olla merkki sitoutumisesta ja on myös niin, että ihminen voi kadottaa kastettuna olemisen merkityksen, jos hänellä ei ole kosketusta sanaan ja sakramentteihin.

Kastettu on kuitenkin kristitty vaikka hän kävisi vaikka vain kerran vuodessa joulukirkossa. Luther opasti pitämään kaikki kastettuja sisarina ja veljinä Kristuksessa. Hän kuitenkin teki myös eron kirkon todellisten ja nimellisten jäsenien välillä. Hän ymmärsi, että kirkossa on erilaisia jäseniä. Me ihmiset emme saa kuitenkaan jaotella kastettuja vuohiin ja lampaisiin.

Herätysliikkeiden piirissä edellinen jako on merkinnyt ja merkitsee edelleen herätyspuheita ja uskoon tulemisen korostamista. Se voi olla myös oikein, mutta samalla se voi viedä kristillisyyden mallin ja mittarit väärille urille. Toki kristillisen julistuksen sisältöön kuuluu kutsu Kristuksen seuraamiseen ja armosta elämiseen, kasteen lahjan todeksi elämiseen.

Kastettujen osallistumisen korostamisen yhteydessä unohtuu myös periluterilainen virka-ajattelu. Luther opetti, että jokaisella kristityllä on virka tai useampi. Noilla viroilla hän tarkoitti ihmisen arkisen elämän eri rooleja ja tehtäviä. Niissä viroissa ihminen palvelee Jumalaa ja lähimmäisiä.

Edellisestä tullaan seurakuntakäsitykseen. Seurakunta ei ole siis vain kastettujen kristittyjen osallistumista kirkon tilaisuuksiin vaan se on yhtälailla ja enimmiltä osin elämää arjen keskellä Jumalaan ja armoon turvaten ja lähimmäisiä palvellen.

Kaikki kastetut ovat kristittyjä. Sitä kristityn virkaa meidän on jokaista kastettua rohkaistava omalla paikallaan ja tavallaan toteuttamaan.

Toivo Loikkanen

 

 

86 kommenttia

  • kimmo wallentin sanoo:

    Blogisti: “Kun ihminen eroaa kirkon jäsenyydestä, hän ei ole enää ainakaan ”tilastollisesti” kristitty. Hän voi olla sitä kuitenkin sydämessään vaikka näemmekin ristiriidan siinä, että ihminen haluaa uskoa ja turvata Jumalaan – olla kristitty – mutta hän ei halua kuulua kristittyjen yhteisöön.”

    Kun kristittyjen yhteisöön (seurakuntaan) kuuluminen maksaisi minulle lähes 850 euroa vuodessa ja jos se olisi pelastuksen (mistä pitäisi ylipäätään pelastua) ja kristittynä olemisen ehto, voi asian mielestäni rinnastaa täydellä syyllä keskiaikaiseen anekauppaan.

    Onko todella niin, että ilman kirkon jäsenyyttä – ilmaiseksi – ei voi olla harras uskovainen kristitty, jos sen aiheelliseksi katsoo?

    Extra Ecclesiam nulla salus?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kimmo, Kuulumisen kirkkoon tai 850 erioa maksavaan kristittyjen yhteisöön voi tulkita myös yhteisen vastuun kantamiseksi anekaupaksi ajattelun sijasta. Raha ja hengellinen kuuluminen eivät mitenkään kuulu sinällään yhteen. Jos taas ajattelee, että kirkkoa tarvitaan, niin silloin tarvitaan myös vastuunkantajina myös kirkollisveronmaksajia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Loikkanen: “Jos taas ajattelee, että kirkkoa tarvitaan, niin silloin tarvitaan myös vastuunkantajina myös kirkollisveronmaksajia.”

      Väistit kommenttini pointin. Kysymys oli siitä pitääkö olla kirkon jäsen voidakseen olla harras, uskovainen kristitty ja voidakseen pelastua (mistä? Helvetistäkö?). Siis pitääkö siitä hyvästä maksaa kirkon jäsenmaksu? Eikö ilmaiseksi voi uskoa Jumalaan ja tulla pelastetuksi – mitä sillä pelastuksella nyt sitten tarkoitetaankaan?

      Erosin kirkosta aikoinani osaksi siksi, etten katsonut saavani maksamalleni kirkollisverolle mitään vastineeksi. Katson rahojeni menevän monta kertaa parempaan tarkoitukseen tukemalla vuosittain Suomen Punaisen Ristin toimintaa summalla, jonka joutuisin pulittamaan kirkon seinien pystyssäpitämiseen ja pappien palkkoihin jos kirkkoon kuuluisin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Tarkoitat kirkolla nähtävästi jotain kirkkokuntaa tai kirkkolaitosta, Kimmo Wallentin. Kun sanotaan, ettei kirkon ulkopuolella ole pelastusta, tarkoitetaan muuta. Vastaava käsite voisi olla kristikunta, vaikka sekin taitaa viitata enemmän kulttuuriin kuin uskoon. Kaikki kristityt kuuluvat tähän ’pyhään ja yhteiseen’ kirkkoon.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Erkko Järvinen sanoo:

    “Sami” En ymmärtänyt kirjoitustasi, kun kirjoitit: “minä nöyrryin parannukseen silloin kun minut lapsena kastettiin”. ?? “Tappamisessa ei sinänsä ole mitään väärää, käsky älä tapa kuuluu eri katekoriaan” ??”Tietysti on paljon vääriä sotia ja vainoja”?? “Kaikki oikeat sodat voidaan siunata”?? “Sinäkin todennäköisesti kuulut siihen kirkkokuntaan jonka jäsenet ovat sotineet”??

    Mieti kaksi kertaa, mistä sinun (vauvana) lapsena pitää nöyrtyä (ymmärtämättömänä) parannuksen tekoon, kun et ole vielä mitään syntiä tehnytkään? Ihmisen aloittamat sodat ovat vastoin Jumalan tahtoa, joista saamme lukea päivittäin lehtien lööpeistä. Pitää erottaa puolustautuminen hyökkääjän edessä. Kysyn sinulta, mitkä sodat ovat oikeita, jotka voidaan siunata?. Raamattu kehottaa: ” Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.