Kaikki rakaat syntini. Voi, miten teitä rakastan.

Kirkkoherramme oli tänään liturgina. Synninpäästön osuuden aluksi hän sanoi jotain, jonka koin hienona oivalluksena ja koko messun parhaana antina.

Meitä kirkon ihmisiä, välillä pilkataan siitä, että meillä on oikein mukava uskonto. Voi tehdä aivan vapaasti syntiä ja sunnuntaina saa kaikki uudelleen ja uudelleen anteeksi. Tottahan se olisi mikäli haluaisimme pitää synnistä kiinni. Emmekä mistään hinnasta haluaisi siitä luopua. Silloin olisi oikein kätevää saada synnit aina anteeksi ja jatkaa synnin tekemistä. Synnin tunnustaminen olisi silloin helppoa ja vaivatonta. Mikäli olisi kyse automaatista, että nappia painamalla saisi aina nollattua saldon.

Tuo käsitys synninpäästöstä on yllättävän yleinen. Samoin kuin se, että synnit saa anteeksi siksi, että ne tunnustamme, tai pappi ne anteeksi julistaa. Siitähän oikeasti ei ole kysymys. Saamme synnit anteeksi vain ja ainoastaan siksi, että Vapahtajamme on ne sovittanut ristillä ja osoittanut sen todeksi ylösnousemisellaan. Tässä on uskomme perustus. Siksi tunnustamme syntimme. Niin kuin kirkkoherra sanoi messussa: ” tunnustamme syntimme koska uskomme anteeksiantamukseen”.

Tuo oivallus on todella upea juttu. Uskallan nähdä raadollisen syntisyyteni ja turmeltuneen luontoni pohjaan saakka, koska uskon Vapahtajani sovitustyöhön. En tarvitse papin sanoja sovittamaan syntejäni, vaan ainoastaan vahvistamaan uskoani, että se pätee minunkin kohdallani.

Siitäkin huolimatta se pätee, vaikka syntini ovat minulle äärimmäisen rakkaat. Tuo rakkauteni syntiin on samalla suurin murheeni kristittynä elämisessä. Eikä siihen ole mitään muuta lääkettä, kuin palata syntisenä aina uudelleen ja uudelleen Vapahtajamme armon istuimen eteen.

Tietysti toivoisin joskus voivani vapautua tuosta raskaasta kuomasta kokonaan. Ettei tarvitsisi uudelleen ja uudelleen olla armoa kerjäämässä. Pärjäisinpä joskus omillani. No sellaista tietä ei kristitylle ole luvassa. Joten annan tänäänkin Jeesuksen veren pyyhkiä pois syyllisyyteni. Siitäkin huolimatta, että syntisyyteni jää ainaiseksi kiusakseni. Ajamaan minua uudelleen ja uudelleen kuulemaan synninpäästön sanat.

69 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Totta. Jumala vaikuttaa halun elää tahtonsa mukaisesti. Emme siihen kuitenkaan aina kykene. Se tarkoittaa sitä että rikomme hänen tahtoaan vastaan. Vanhrskaskin kun voi langeta. Joten täyttyyhän olla jokin syy siihen lankeamiseen. Jos se ei ole synti, niin miten sen selität?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Älä ajattele että kirjoitan vain sinua ajatellen. Tämä blogi on melkoisen kiinnostuksen kohteena. Monet ovat kiinnostuneet keskusteluistamme.. Minulle tämä avaa myös uusia näkökulmia ko. asiaan ja myös evankeliumiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka ketä Jumala rakastaa?

    Joh. 14:21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.”

    Joh. 14:23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.

    Joh. 14:24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Olisikohan meillä vain käsite-ero. Sinusta syntinen on henkilö, joka on erossa Jumalasta ja haluaa jatkaa siinä.

    Minulle syntinen on henkilö, joka kykenee tekemään syntiä. Siis jokainen uskovakin. Muutoinhan vanhurskas ei voisi langeta. Paavali sanoi olevansa suurin syntinen. Ei hän siinä sano olleensa sitä ennen, vaan olevansa sitä yhä.

    MIeleeni nousee usein tuo syntinen nainen, jota kukaan ei rohjennut ryhtyä kivittämään. Siinäkään nainen ei pyytänyt edes mitään armoa, tai anteeksipyyntöä. Hän odotti vain tuomiota. Silti Jeesus hänet armahti syntisenä.

    Niinpä minäkin saan uskoa että Jeesuksen sovitustyö koskee minuakin. siitäkin huolimatta etten ole täydellinen ja joskus lankean, Lankeemukseni ei vie pois Jeesuksen seurasta, vaan vetää lähemmäksi. Niinpä mitä syvemmin opin tuntemaan omaa syntisyyttäni, niin sitä lähemmäksi pääsen Vapahtajaani.

    Näin olen ihan samalla kertaa syntinen. Koska yhä voin siihen langeta ja samalla kertaa täysin pyhä ja puhdas. Koska omistan uskolla Vapahtajani pyhyyden ja puhtauden.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Iiro Seppänen sanoo:

      “siitäkin huolimatta etten ole täydellinen ja joskus lankean, Lankeemukseni ei vie pois Jeesuksen seurasta, vaan vetää lähemmäksi. ”

      Tämä lauseesi todistaa sydämen asenteesi vääräksi.

      Kun sanot “ja joskus lankean” olet jo edeltä päättänyt sydämessäsi tehdä niin tulevaisuudessa. Jos sinulla olisi uskoa sanoisit “ja joskus lankesin”

      Nyt kuitenkin haudot syntiä sydämessäsi, etkä ole irtisanoutunut siitä täysin, vaan olet jo valmistautunut seuraavaan kertaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Uskon että Vapahtajani ei sovittanut ristillä ainoastaan syntisiä tekojani, vaan koko syntisen olemukseni. Ilman hänen armoaan ja anteeksiantoaan, ei minulla olisi mitään pelastumisen mahdollisuutta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Iiro Seppänen sanoo:

    Pyhä Henki on annettu niille, jotka tottelevat Jumalaa:

    Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.” Apostolien teot 5:32

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ari sentään tunnustaa sen että, vanhurskaskin voi langeta, mutta Iiro ei. Miksiköhän Vapahtajamme sitten piti kuolla puolestamme jos kykenemme elämään täysin synnitöntä elämää? Sehän oli sitten ihan turhaa. Jos kerran kykenemme samaan kuin Jeesus, niin mitä järkeä oli Hänen edes tulla maailmaan meitä pelastamaan?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Iiro Seppänen sanoo:

      Synnin tekeminen on uskon kieltämistä, synnin tekeminen on sen kieltämistä, että Kristus eläisi kauttani.

      Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka “ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”, 1. Pietarin kirje 2:21‭-‬22

      Kristus ei tehnyt syntiä, eikä Hänen suussaan ollut petosta ja kun tiedän tämän, niin jos sanon, että Hän elää minun kauttani, silloin sen tulee tulla näkyviin samalla tapaa, sillä Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

      Eli kaikki mitä Hän on tulee tulla minussa siten näkyviin ja kaikki mitä Hän ei ole tulee panna kokonaan pois sillä se sotii tervettä uskoa vastaan. Se sotii sitä uskoa vastaan, että Hän eläisi oikeasti kauttani.

      Jos tekisin syntiä, väittäen, että Hän elää minun kauttani, olisin silloin valehtelija, sillä Hän ei tee koskaan syntiä, joten en olisi silloin oikeasti antanut Hänelle kaikkea valtaa elää kauttani, vaan totisesti olisin silloin valehtelija.

      Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. 1. Johanneksen kirje 4:17

      “Miksiköhän Vapahtajamme sitten piti kuolla puolestamme jos kykenemme elämään täysin synnitöntä elämää?”

      Alussa Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, eläväksi patsaaksi. Tuo kuva särkyi synnin seurauksena ja ihminen ei ollut enää sitä miksi Jumala hänet alunperin loikin. syntiin langennut Ihminen ei siis enää vastannut Pyhän Jumalan kuvaa, vaan ihmisestä oli tullut irvikuva. Turmeltuneen ihmisen ja Pyhän Jumalan välille tuli välirikko.

      Kristus uusiluomus, vastaa sitä Jumalankuvaa, mitä vanha ihminen oli Paratiisissa ennen syntiin lankeamusta. Kristus puhdisti meidät Pyhällä verellänsä, jotta jokainen joka Häneen uskoo saisi synnistä puhdistettuna lahjaksi Jumalan Pyhän Hengen, tuon saman Hengen mikä ihmisessä oli ennen syntiin lankeamusta, jotta näin ihminen saisi olla jälleen sillä paikalla mihin hänet alunperin luotiinkiin, mutta ei kuitenkaan enää turmeltunut ihminen itse vaan Kristus ihmisessä Pyhän Hengensä kautta, jonka kanssa itselleen kuollut ihminen on yhdeksi tullut.

      “Jos kerran kykenemme samaan kuin Jeesus, niin mitä järkeä oli Hänen edes tulla maailmaan meitä pelastamaan?”

      Vain Hän meissä kykenee, siksi, siinä on vastaus.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Iiro Seppänen sanoo:

      P.S pientä täydennystä vielä, siis koska Jumala on Oikeudenmukainen Jumala, pitää ihmisen itse kuolla synnin tähden, siksi meidän ainoa mahdollisuus pelastua on kuolla itsellemme ja tulla yhdeksi Kristuksen kanssa, uudestisyntyä ja silloin olemme Kristuksessa sillä paikalla mihin meidät alunperin luotiinkin.

      Tässä täyttyy sekä oikeus, että armo.

      Totisesti Jumala on Armollinen sekä Oikeudenmukainen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Luultavasti sinulla Iiro on joku erilainen käsitys siitä mitä synti on. Voisitko kuvata sitä tarkemmin ja omin sanoin ?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Iiro Seppänen sanot että uudestisyntynyt palautetaan alkutilaan johon Jumala ihmisen loi, eikö siinä ollut mahdollista tehdä syntiä, siis eikö ensimmäiset ihmiset langenneet?

    Toisaalla sanot että Jeesus elää kauttasi, siis että sinä olet kuollut itsellesi ja Jeesus elää sinussa, mistä löydät tämän? Minä ymmärrän että Jeesus istuu Jumalan oikealla puolen, onko tämä väärin?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen
    Pekka Pesonen

    Olen onnesta soikea ukkomies. En siitä pullistele paljoakaan, sillä tavantakaa paljastuu, jokin uusi syy, mistä itse innostuu. Jos joku pohditaani takertuu ja siitä uutta potkua saa, ni mikä sen mukavanpaa. Ertyisesti minua innostaa miten yhteishengen luotua saa. Sen jälkeen kaikki on aina paljon helpompaa. Oli kysymys ilmapiiristä, toiminnan rakenteesta, tai tuloksellisuudesta, niin varmasti niistä kaikista pohdinnan sarkaa riittää ja lukijaa tahdon jo nyt lämpimästi kiittää. Mua pubikaaniksikin kutsutaan. On lähetys sydäntä lahellä ja nuoriso myös. Kukin niistä tehtävistä on leipäpuuna ollut joskus. Nyt ukko Pesosena lastenlasten iloksi vain keinutolissani kiikun.