Kaikki turhaa?

Saarnaaja 1:2 Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta! 3 Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän itseään rasittaa auringon alla? 4 Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti.

Saarnaaja on ollut aikoinaan melkoisen alavireinen kaveri. Täytyy kyllä heti myöntää perään, että ajoittain minuakin vaivaavat samanlaiset ajatukset. Tänne maapallolle synnymme itse kukin, hetken aikaa heilumme ja touhotamme kaikenlaista ”tärkeää” ja ”välttämätöntä” ja huis-hais, kohta koko hommasta ei ole jäljellä ei märkää länttiä.

Voi tuhannen tuhatta järjetöntä hommaa, mitä minäkin olen eloni aikana touhottanut ihan välttämättömänä ja elintärkeänä juttuna. Yksi järjettömimmistä liittyy muotiin; olkatoppaukset! Ne piti olla oikeanmalliset ja niiden piti olla sijoitettuna just tismalleen oikeaan kohtaan. Tarroilla juu, jotta niitä voi vaihdella eri paitoihin. Niitä ihmisiä pidettiin hieman juntteina, jotka eivät käyttäneet olkatoppauksia tai käyttivät niitä ”väärin” :D Miten tärkeä asia se olikaan silloin ja miten turhuuksien turhuus nyt ja iankaikkisesti aamen.

Toinen järjettömintäkin järjettömin tapahtuma menneisyydessäni oli se, kun tein Raahen rauhanyhdistyksellä nuorena parannusta kososlaisesta hengestä. Tässä pieni pätkä tuon kamalan ja kavalan väärän hengen tuntomerkeistä:

”Kososlaisuuden ilmeneminen voi olla selvästi nähtävää. Hedelmät ovat julkiset. Kososlaisuus saattaa piiloutua toisinaan niin, että on erittäin vaikea väärää henkeä tunnistaa. Kososlaisuus saattaa taistella kososlaisuutta vastaan toisessa ihmisessä. Kososlaisuus on väärä henki, jossa ei tulla autuaaksi, mutta samalla kososlaisuus on vaikea havaita itsessään, nähdä se synniksi ja saada siitä katumisen ja parannuksen armo.”

Myyjä kuljeskelee kaupassa mikrofoni kädessään ja houkuttelee asiakkaita ostelemaan muotia, laatua, merkkivaatteita ja ale-tuotteita. Mieleni tekee mennä kysymään myyjältä, mitä ihmeen oleellista mainostamissasi asioissa oikein on, kun samaan aikaan puoli maapalloa kulkee ryysyissä ja näkee nälkää? En tietty mene aukomaan päätäni, koska samassa onneksi tajuan myyjän vain hankkivan hommalla leipää hänenkin.

Lehden muotitoimittaja hallistelee iva suupieliä rumentaen, kuinka tyhmiä ihmiset ovat olleet esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Kampaukset, vaatteet, korut; järkyttäviä kaikki tyynni! Ja kymmenen vuoden päästä taas hallistellaan tämän ajan muotikuteita ja –kampauksia. Koko muotimaailma on harhaa ja turhaa, koska se on aina jossakin mielessä rumaa ja vanhentunutta. Liekkö Saarnaajakin seurannut muoti-ilmiöitä?

10 Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä. 11 Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran.

Joku wiisas on joskus sanonut, että kaikki sellainen on turhaa, mitä ilman pärjää. Eli kännykät, internet, televisio, radio, musiikki, kahviloissa istuksimiset, kaikenlainen viihde, angry birdsit sun muut miljoonat hahmot ympäri maailmaa plus kaikki muu turhuus, jota ei luetella taida ja joka on ”elintärkeää” kaikki tyynni NYT: TURHUUTTA!

Siirrytään tarpeelliseen, ettei ala kyllästyttämään. Usein esitetty kysymys: Mitä otat mukaan autiolle saarelle?

Minä vastaan, että en mitään, jos joudun sinne yksin ja joudun elämäänkin siellä loppuelämäni yksin. En keksi yhtään ainoaa syytä pitkittää elämääni ilman läheisiä ja ystäviä. Tästä voisi päätellä hieman osviittaa tosi tärkeästä asiasta; lähimmäisestä ja olemisesta hänen kanssaan.

Eli mikä kaikki elämässäni ja Sinun elämässäsi on merkityksellistä ja tarpeellista? Kuinka suurella osalla elämäsi asioilla on ”katetta” ja kuinka paljon ”ilmaa”, turhaa, turhuutta?

17 Ja minä halusin ottaa selville, mikä on tietoa ja viisautta, mikä taas mielettömyyttä ja typeryyttä. Mutta minä havaitsin, että tuulta vain tavoittelin. 18 Sillä missä on paljon viisautta, siellä on paljon huolta, ja joka tietoa lisää, lisää tuskaa.

Joo, näin on marjat.

Ehkä on viisainta edes yrittää ymmärtää tätä kaikkea touhotusta, mitä maa päällään kantaa. Ja tukeutua omalta osaltaan kaikenmaailman turhuuksiin, mitkä milloinkin tuntuvat kantavan eteenpäin elämäntiellä. Joillakin elämän tukipilareita ovat armoneuvot, joillakin ekoilu horsmankukkineen yrtteineen. Joidenkin elämää kantavat muotivirtaukset ja joillakin oman polun kulkeminen tiukassa kurssissa. Joskus sitä minäkin ostin kuusenkerkkäjuomaa ja ajattelin sillä poistavan kaikki vaivat elämästäni. Voi turhuuksien turhuus, voi hulluuksien hulluus!

Taijjanpa mennä tärräyttämään kahvit, siitä sitä vasta elämän eliksiiriä!

Vielä loppuun Raamatusta ajatus, mikä on Jumalan mielestä hulluutta.

1.Kor. 1:27Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta.

Tässäpä sitä on miettimistä kahvinjuonnin lomaan.

12 kommenttia

  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Pakko heti kommentoida, kun olen Vuokon kanssa samaa mieltä: elämässä on lukuisa määrä täysin järjettömiä asioita, mutta vaikea ihan heti keksiä mitään niin absurdia kuin parannuksenteko peräkylän rauhanyhdistyksellä “kososlaisuudesta.”

    Toisin kuin elämän pieniä iloja korostavassa pikkuboheemissa Saarnaajan kirjassa, ei meno rauhanyhdistyksillä 1970-luvun lopulla välttämättä ollut aina turhauttavan tasapaksua. Kosolaisuus oli siitä näppä spiritualistinen kameleontti, että se saattoi tilanteesta riippuen merkitä mitä tahansa.

    Osa niin kutsutuista hoitokokouksista, ts. neuvonpidoista oli varmasti aiheellisia. Syntiä tehtiin silloinkin. Synneistä tosin harvemmin parannusta, koska kaikki huomio oli keskittynyt johonkin täysin abstraktiin, toisin sanoen “vääriin henkiin”, kuten kososlaisuuteen. Vaikea oli varmasti, halukkuudesta huolimatta, tehdä parannusta, kun ei ollut kovin tarkkaa käsitystä mistä. Apparaatti l. “väärät henget” oli sinänsä nerokas ikiliikkuja, ja mikäli 1930-luvun puhdistukset olisivat vielä olleet edessä, olisi toveri Stalin varmasti ollut kiinnostunut hankkimaan toimiluvan “kososlaisuuteen.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      Tässä vielä Kari-Matille koko teksti kososlaisuudesta:

      “Päivämies no 31, 1.8.1979

      Pääkirjoitus

      ”Kososlaisuus”- väärä henki

      “Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset” (Room. 8: 14). Jumalan seurakuntaa hallitsee Pyhä Henki. Jumalan huoneen hallitus on Pyhän Hengen hallitus. Paavali kirjoittaa Timoteukselle: “Mutta jos minä viivyn, ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus” 1. Tim. 3: 15. Pyhän Hengen kautta näkyy Jumalan seurakunta kalliina ja Jumalan huoneen hallitus oikeana.

      Väärä henki aina, tavalla taikka toisella, nousee Jumalan seurakuntaa vastaan. Kun ajattelemme etsikkoaikaamme, jolloin monet eriseurat ovat kristillisyydestä lähteneet, on koettu, että ei ainoastaan väärä henki ole ollut niissä, jotka eriseuraan ovat menneet, vaan monet ovat eriseuraa vastaan taistelleet väärässä hengessä. Aivan erikoinen väärä henki, joka tunnetaan kososlaisuuden nimellä, on ollut tällainen henki. Kun aikoinaan pikkuesikoisuus erkani ja myöhemmin pappiseriseura, niin kososlaisuus eturivissä taisteli eriseuraa vastaan. Näin moni tuli petetyksi.

      Väärä henki ja väärät työmiehet kulkevat lammasten vaatteissa, mutta samalla he kuitenkin ovat raatelevaiset sudet. Jeesus puhuu vuorisaarnassaan: (Matt. 7:15 — 20) “Mutta kavahtakaat teitänne vääristä prophetoista, jotka teidän tykönne lammasten vaatteilla tulevat, mutta sisältä he ovat raatelevaiset sudet. Heidän hedelmistänsä te tunnette heidät: hakeeko joku viinimarjoja orjantappuroista, taikka fikunia ohdakkeista? Niin jokainen hyvä puu kasvaa hyvät hedelmät, mutta mädännyt puu kasvaa häijyt hedelmät. Hyvä puu ei taida häijyjä hedelmiä kasvaa, eikä mädännyt puu hyviä hedelmiä kasvaa. Jokainen puu, joka ei kasva hyvää hedelmää, hakataan pois, ja tuleen heitetään. Sentähden tuntekaat heitä hedelmistänsä.” Kososlaisen väärän hengen ilmentymät ja hedelmät ovat hyvin moninaiset. Eri paikkakunnilla ja eri henkilöillä on monia omia piirteitä. Ei kaikki väärän hengen hedelmät tarvitse väittämättä näkyä yhdessä persoonassa. Yhteisenä piirteenä kuitenkin on todettava, väärä kososlainen henki on tavalla taikka toisella Jumalan Pyhää Henkeä vastaan riitelevä henki.

      Kososlaisen hengen yhtenä piirteenä on Jumalan seurakuntaa korostava henki. Puhutaan Jumalan seurakunnan kalleudesta, mutta samalla vikoillen arvostellaan, milloin yksityisiä kristityttä, puhuja-veljiä tai kristillisyyden toiminnassa mukana olevia luottamushenkilöitä. Monet väärät henget ovat lähteneet Jumalan valtakunnasta eriseuraksi, mutta kososlainen, väärä henki roikkuu kristillisyyden mukana.

      Kososlainen henki on lihavapauden henki. Sydän saa olla vikoileva ja katkera ja tämä ei näy synniksi. Paavali kutsuu korinttolaisia lihallisiksi sen tähden, että he riitelevät. Lihan vapaus näkyy monessa muussa synnin luvallisuudessa aina ruumiin lihallisiin tekoihin saakka.

      Toisaalta kososlaisuus on tekojen oppi. Ollaan lain alla. Laki vaatii tekoja. Tehdään rippiä, eikä ole tarkoituskaan synnistä luopua. Moititaan Jumalaa, että Hän on minusta tällaisen tehnyt.

      Kososlaisuuteen kuuluvat lihalliset liikutukset. Ei ole harvinaista, että kun puhutellaan kososlaista ja neuvotaan häntä parannukseen, niin puhuteltava tulee liikutuksiin. Kuitenkaan nämä liikutukset eivät ole Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamia.

      Kososlaisuuteen kuuluu väärä Raamatun profetointi. Ennustetaan tulevia aikoja ja maailman loppua.

      Kososlaisuuteen kuuluvat näyt ja unet. Unet menevät edelle Jumalan sanan. Uniin uskotaan enempi kuin Jumalan sanaan. Kososlaiset ovat usein keskenään läheisessä kanssakäymisessä ja rakkaudessa. He muodostavat seurakunnan sisälle seurakunnan. Tämän sisärenkaan ulkopuolisia arvostellaan. Edestä saatetaan olla kohteliaita ja makeita, mutta takana puhutaan pahaa.

      Kososlaisessa lihanvapauden hengessä viat nähdään toisissa ja omat viat unohtuvat. Väärä henki ei lähde Kristuksen rakkauden hengessä viallista korjaamaan, vaan korjauksen sijaan lyödään armottomalla lain ruoskalla. Usein tämä tapahtuu takana päin.

      Kososlaisuus saattaa piiloutua maan alle. On pitkiä aikoja piilossa. Sopivassa olosuhteessa se nostaa päätään. Usein käy niin, että puhuttelun alla kososlainen tekee parannuksen, on hetken hiljaa, kunnes taas nousee entisenä ja muuttumattomana esille.

      Kososlaisuus näkee kristillisyyden toiminnassa paljon vikoja. Laulukirjauudistus oli pahasta. Nuorisotyö, päiväkerho ja raamattuluokka on pahasta. Nähdään väärällä tavalla kristillisyyden muuttuneen. Neuvottelu- ja seurakuntapäivät alustuksineen ovat tarpeettomat.

      Kososlaisuuden kuiva, katkera henki särkee koteja. Välit aviopuolisoiden ja lasten välillä kiristyvät ja tulehtuvat. Saatetaan antaa anteeksi, mutta sydän ei ole mukana. Kireys jatkuu.

      Kososlaisuuden ilmeneminen voi olla selvästi nähtävää. Hedelmät ovat julkiset. Kososlaisuus saattaa piiloutua toisinaan niin, että on erittäin vaikea väärää henkeä tunnistaa. Kososlaisuus saattaa taistella kososlaisuutta vastaan toisessa ihmisessä. Kososlaisuus on väärä henki, jossa ei tulla autuaaksi, mutta samalla kososlaisuus on vaikea havaita itsessään, nähdä se synniksi ja saada siitä katumisen ja parannuksen armo.

      Kososlainen väärä henki taipuisi kyllä parannukseen hedelmistä, mutta itse pääasia, tehdä puu hyväksi, tehdä kososlaisesta väärästä hengestä parannus, sitä ei tehtäisi. Usein tähän liitetään se, että jos minä teen parannuksen väärästä hengestä, niin minä teen Pyhän Hengen pilkan. Itsessä oleva väärä henki nähdään oikeana, josta ei voi parannusta tehdä.

      Jumala on erikoisesti näinä aikoina kirkastanut väärän hengen vaaraa. Jumalan valtakunta on kokenut ihmeellisen kilvoituksen ajan. Moni kososlaisen hengen kantaja on saanut parannuksen armon. Syntiä on upotettu armonmereen. On koettu elävästi, mitä on vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias Tanni sanoo:

      Pakko kommentoida sen verran,että tuo Biblian sana ‘fikunia’ kyllä nosti hymyn huulille. Liekö se juuri sitä turhuuden keskellä nauttimista, mihin Saarnaajakin kehottaa? Saarnaaja on niin viisas kirja, etten sen lukemiseen varmaan koskaan kyllästy. N.2400 vuotta myöhemmin sanoitti sen Ismo Alanko sanoessaan: “Vaikken mä aina jaksa uskoo ja rakastaa niin on täällä vielä helvetisti kaunista katseltavaa”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Heino Korpela sanoo:

    Lapsena luin paljonkin Saarnaajan ajatuksia. Mielestäni paras kohta oli jota muistelin, kun äiti pyysi jotain tekemään, tuo kohta löytyy kolmannesta luvusta ”Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee?”

    Tuo kolmosluku on mielestäni parhainta viisautta, tässä turhuuden maailmassa. Miettikääpä tätäkin kohtaa: ”Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.”

    Tämäkin kohta on hyvin lohdullinen, niin silloin se sitä on, jos oivaltaa saarnaajan syvällisen ajatuksen: ”Sentähden ymmärsin minä, ettei mitään parempaa ole, kuin iloita, ja hyvää tehdä elinaikanansa. Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.”

    Ovatko sitten turhuutta nuo Vuokon mainitsemat ”olkatoppaukset?” Mielestäni eivät ole! Kun nuori tyttö sai joskus nuorena kulkea pyhämekko päällä, sellainen mekko, jossa olivat nuo toppaukset. Toppaukset olivat siihen aikaan muotia ja tekivät nuoren onnelliseksi ja vaikka onnellisuus kestääkin usein vain hetken, hetki jää muistoksi, jota voi kantaa mukanaan. Ei nuoruus ole koko aikaa onnellista, nuori kokee ilot ja surut hyvinkin väkevinä tunteina.

    Kunpa muistaisimme edes joskus nuo saarnaajan sanat: ”Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.” Enoni keskusteli naapurinsa kanssa elämästä, siitä mitä he ovat aikaansaaneet. Kumpainenkin oli ylittänyt 80 vuotta. He olivat koko elämänsä aikana tehneet ahkerasti työtä. Nyt he katselivat elämänsä aikaansaannoksia ja totesivat yhdessä; ei me ole mitään saavuttaneet, ei mitään joka jäisi eloon heidän jälkeensä.

    Herää kysymys, että tarvitseeko meistä jäädäkään mitään pysyvää? Muistuu mieleen raamatun sana: ”kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.” Kun lapsena keskusteli saarnamiehen kanssa elämän mielekkyydestä ja esitin hänelle, että eikö olisi parempi, ettei olisi syntynytkään. Sillä monien ihmisten elämä on suurta kärsimystä, sotien ja ennen kaikkea ihmisen pahuuden vuoksi.

    Tuo vanha saarnamies sanoi: ”Minä kiitän Jumalaa, että olen saanut syntyä kun Jumala on vielä lahjoittanut uskon, jonka kautta pääsen lopuksi taivaaseen. Maailmassa saamani kärsimys ja vaiva ovat tämän ilon rinnalla ihan pientä pahaa.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heino Korpela sanoo:

    Tuo Lepistön kirjoittama kirjoitus: ”Kososlaisuus – väärä henki” on mielenkiintoinen, voisi myös sanoa, että täysin ”hullu kirjoitus!” Eli teki, tai näin, eli uskoi miten vain, niin todistelut luettua kirjoituksesta, voi olla varma siitä, että on kosos – hengen saastuttama.

    Olikohan vuosi -76 kun soitin Einarille ja kerroin, etten ymmärrä yhtään ko. väärähenkiparannusta ja pyysin häntä opastamaan minua tähän henkiparannukseen. Niinpä ajelin Ouluun Uudellekadulle pommisuojaan neuvottavaksi.

    Keskustelimme noin kaksi tuntia, mutta mitään selvyyttä ei tullut! Kun Einari vetosi johonkin raamatunkohtaan, henkioppi kumoutui helposti, kun luimme enempi kyseistä raamatun paikkaa. Lopuksi Einari päätyi sanomaan, että minun tulee vain uskoa ja näin hänkin on tehnyt.

    Einari kertoi, että hän oli pappishajaannuksen kokouksessa pitänyt liian kovan puheen, niinpä Heikki Saari ja toinen puhuja olivat vieneet hänet toiseen huoneeseen. Heikki Saari oli todennut, että Einarissa on väärä henki. Einari sanoi, että hän pyysi väärää henkeä anteeksi, pyysi vaikka ei yhtään ymmärtänyt, mitä tuo väärä henki oli.

    Kysyin, että eikö tullut yhtään mieleen, että olisit palannut kokoukseen ja pyytänyt kiivauttasi anteeksi kokouksen osanottajilta. Jatkoin vielä, että minä olen nyt, entistä sekavampi, kun olen keskustellut kanssasi. Näen vielä senkin, että sinäkään et yhtään ymmärrä, minun tulee kuitenkin ymmärtää, ennen kun voin uskoa, sillä en ole koskaan uskonut ”säkki päässä.”

    Voi, voi meitä ihmispoloisia! Poikani kävi helluntailaisten kokouksessa, kokouksen aikana monet seuravieraat alkoivat mongertaa jotain käsittämätöntä puhetta. Yksi nuori poika konttasi penkkien alla ja samalla mongersi, tätä käsittämätöntä kieltä, toiset helluntaiuskovat sanoivat sitä enkelten kieleksi.

    Tämä on kuulemani mukaan yksi armolahja ja jollei mitään armolahjaa ilmaannu, ei uudestisyntyminen ole ollut oikea, niinpä jokainen tavoittelee kaikin voimin armolahjaa, että voisi olla oikea uskova. Nyt helluntaiuskovat oikaiskaa, jos olen käsittänyt virheellisesti.

    Katsoin Nokia Missiota televisiosta, Markku Koivisto puhui. Yhtä äkkiä hän alkoi hyppiä tasakäpälää ja kohta hyppi koko seurakunta. Sitten ihmiset kokoontuivat alttarin viereen ja Markku Koivisto tökkäsi sormella jokaisen otsaan – he kaatuivat. Tätä nimitettiin Pyhän Hengen työksi.

    Mielestäni näissä kaikissa kyse on joukkosuggestiosta. Elämässämme koemme paljon tätä suggestiota. Mainokset ovat juuri näitä, toiset ovat herkempiä suggestioon, kuin toiset. mutta jokaiseen ne kyllä jollain tasolla tehoaa. Kaikista kuuluisin joukko suggestion saivat aikaan fariseukset, he palkkasivat ihmisiä kansanjoukossa huutamaan; ristiin naulitse, ristiin naulitse ja kohta huusi koko porukka tuomiota Jeesukselle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Heinon kommenttiin voisi lisätä, että jossain määrin “uutta auringon alla” oli vanhoillislestadiolaisuudessa 1970-luvulla se, että parannusta pyrittiin tekemään erilaisista “vääristä hengistä”, kuten kososlaisuudesta, mutta ei varsinaisesti synnistä.

    Kun lukee esimerkiksi Vuokon yllä linkittämää Päivämiehen “kososlaisuus-analyysiä” ei voi olla huomaamatta kuinka lähellä toisiaan kolme isoa kirjainta SRK ja SKP olivat. SKP:ssä muuten vaikutti erityinen kaaderiosasto(vrt. SRK:n työvaliokunta), joka tarkkaili jäsenten erehdyksiä opin ja elämän kysymyksissä.

    Matti Klinge näkeekin pietismin tradition eräänä maallistuneena muunnoksena korpikommunismin. Voipi hyvin pitää paikkansa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Kuopion läänissä lestadiolaisuus ja kommununismi elivät samassa perheessä rinnakkain. Kummankin liikkeen rigorismi ja herraviha edustivat kai samoja tunteita. Laestadiuksen käsityksissä ja asenteissa näkyi jo tätä samaa. Rousseau, pietisti, askeetti ja toisaalta myös monarkisti samassa persoonsassa. Tulee ilmi esim. Crapula Mundissa ja nuoruuden muisteluksissa lehdessä Ens Ropandes Röst i Öknen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Saarnaaja: “Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti.”

    Tämän heprean virkkeen Omadot leolam veharetz ba vedor holek dor sukupolveksi käännetty sana heprean dor merkitsee alun perin kierros, ympyrä ja pallo. Edelleen leolam kääntyy yhtä hyvin ‘avaruuteen’ kuin ‘.ikuisesti’. Verbi pysyä עֹמָדֶת on puolestaan ns. hofal muoto, jonka vuoksi sana voi merkitä myös ‘olla asetettu’.. Näin yllä oleva Saarnaajan kohta voidaankin kääntää myös:

    “Kierros/pallo tulee ja kierros/pallo menee,sillä maa on astettu avaruuteen.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Vaikka olen vasta vuoden päälle seitsemänkymmenen, olen jo huomannut saman minkä saarnaaja. Kaikki on ollut turhuutta muu, paitsi usko ja perhe. Minä palvelin aikanaan valtiota. Tein asioita hyvin ja osan huonosti. Olen saanut Suomen Leijonan ritariristin ja olen saanut 50 markkaa sakkoa virkavelvollisuuden laiminlynnistä. Puntit ovat siis melko tasan.

    Voisin aavistella tuosta kososlaisuuden hengestä jotakin, vaikka en siitä mitään tiedäkkään. Nimittäin hengen määrittely on juuri tuollaista mitä on kerrottu. Ihminen voi olla melkein oikeassa ja silloin sen väärän hengen löytäminen on mahdoton tehtä’vä. Pitäisi vain lyödä leima otsaan: Jos olet Kososen ystävä, et voi olla keisarin ystävä.

    Nimittäin ihminen muuttuu vahingolliseksi, jos pyydettä on enemmän kuin nostetta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • valma luukka sanoo:

    Tiesitkö Vuokko, että oikeat, todelliset “kososlaiset” eivät koskaan itse tehneet “parannusta”. – Mitä turhuuteen tulee laulussa “Vieras on meille tämä maa”, sanotaan: “Mikä on turha kunnia tään katoovaisen maailman, sen kaikki tahtois saavuttaa, min tuuli poies puhaltaa”. Saarnaaja on VT:n paras filosofian edustaja. – Koulussa joskus leikittiin joulun alle sellaista, että lapset kirjoittivat kaikkea jouluun liittyvää taululle. Sitten pyyhittiin pois kaikki turha, mitä jouluna käytetään. Eipä jäänyt jäljelle muuta kuin Jeesus, kuusi ja kynttilä. No, voisi siihen laittaa vielä tähden ja joulukukan. – Ainaskin “uskovaisten” ja kaikkienkin riitely on turhuuksien turhuutta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Annikki Salo sanoo:

    Kuningas Salomo oli vanhana todella kyllästynyt. Nuorena hän palveli koko sydämestään isänsä Jumalaa. Mutta myöhemmin pakanavaimojen paljous ja mammonan moninainen viehtymys veivät elämän vikasuuntaan. Niinpä vanhana hän näkee kaiken vaivannäkönsa maallisissa vain turhuuden turhaksi. Tässä on meille opetus: Vain kun Jumalan Valtakunta ja Hänen vanhurskautensa on sydämessämme ensisijalla kaikessa, elämme sisäisesti rikasta elämää. Muuten – saamme tänäänkin tehdä parannusta ja muuttaa elämämme perustuksen Kristus – kalliolle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Saarnaajan kirja on puhdistavaa luettavaa, sillä se riisuu oman vanhurskauden kuoleman vertaiseksi. Yksi lempikohta:

    “Niin minä painoin mieleeni kaiken tämän ja pyrin saamaan kaikkea tätä selville, kuinka näet vanhurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei rakkauskaan eikä viha ole ihmisen tiedettävissä; kaikkea voi hänellä olla edessä.

    Kaikkea voi tapahtua kaikille. Sama kohtalo on vanhurskaalla ja jumalattomalla, hyvällä, puhtaalla ja saastaisella, uhraajalla ja uhraamattomalla; hyvän käy niinkuin syntisenkin, vannojan niinkuin valaa pelkäävänkin.

    Se on onnettomuus kaikessa, mitä tapahtuu auringon alla, että kaikilla on sama kohtalo, ja myös se, että ihmislasten sydän on täynnä pahaa ja että mielettömyys on heillä sydämessä heidän elinaikansa; ja senjälkeen-vainajien tykö! ” Saar.9:1-3

    Saarnaaja luettaessa, tulisi aina muistaa, että Jumalan Vanhurskaus ja ihmisen vanhurskaus ovat eri asioita, vaikka näiden erottaminen on monesti vaikeaa, mutta sen tiedostaminen, että esim. Aabraham, joka oli vanhurskas tekojen mukaan, ei ollut vanhurskas Jumalan edessä, tekojen mukaan.

    ” “Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan? Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo? “Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”. Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi Room.4:1-5

    Luther on myös oivaltanut mistä on kysymys. “Hurskas” ja “Vanhurskas” ovat teologisesti eri asioita. Miehen mielenmukainen oikeudenmukaisuus ja Jumalan mielenmukainen oikeudenmukaisuus, on ymmärrettävä, kun luetaan Saarnaajaa.

    Siitä “Saarnajan” kirjassakin onkin oikeastaan kysymys, ihmisen tekemiset eivät vaikuta, Jumalan lukemaan vanhurskauteen, vaan kaikki teot ovat turhuutta Jumalan vanhurskauden saavuttamiseksi. On turhaa edes yrittää, siitä saarnaaja puhuu.

    Ihminen lukee “vanhurskauden” eri perusteilla kuin Jumala ja Jumalalle ei kelpaa ihmisen lukema vanhurskaus, oli se kuinka näyttävää hyvänsä. Moni loukkaantuu myös tähän ja sanoo, että: Jos kukaan ei voi elää vanhurskaasti, niin miksi Jumala edes vaatii meitä?

    Niinpä! Hyvä kysymys, mutta ei hengen mukaan kysytty, vaan lihan mukaan, sillä Jumalan laki on rikkomusten tähden jälkeenpäin lisätty(Gal.3:19), että me näkisimme raadollisuutemme, eli ei sen tähden, että saavuttaisimme sen kautta vanhurskauden Jumalan edessä, sillä kukaan ihminen ei voi saavuttaa Jumalan vanhurskautta teoillaan. Se on Saarnaajan sanoma.

    Saarnaajan lukeminen onkin vastenmielistä monelle, koska saarnaaja toteaa, kaikki meidän tekemisemme turhaksi, mitä ne myös ovat.

    Kristuksessa, meidät kuitenkin luetaan Jumalan vanhurskauttamiksi, joka taas ei ole turhaa, koska Jumala tekee sen meidän hyväksi. Tämän vanhurskauden voi saada vain uskon kautta. Jos olemme Kristuksessa olemme vanhurskaat Jumalan mielen mukaan.

    Tämän tähden Paavali sanoo: “Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: “Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra”. 1.Kor.1:30-31

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit