Kaksi tuolia

Kirkollisilla järjestöillä on kahtalainen rooli. Toisaalta ne palvelevat kirkkoa. Esimerkiksi Suomen kirkko tekee lähetystyötä 'ostopalveluna'. Toisaalta ne pyrkivät muuttamaan kirkkoa oman näkynsä mukaisesti.

 

Järjestön sisältä katsottuna tässä ei ole ristiriitaa. Jokainen tuntee itse edustavansa aitoa luterilaisuutta. Näin sisältäpäin katsottuna liike pyrkii vaikuttamaan siihen, että kirkko olisi uskollinen itselleen.

 

Ulkopuolisen silmin asia ei ole näin yksinkertainen. Suhtautuminen naispappeuteen ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan on ollut viimevuosina eniten esillä. Useamman liikkeen käsitys Raamatusta ja sen tulkitsemisesta on kokolailla jännitteinen kirkon valtavirran kanssa. Liikkeet ovat kuitenkin esiintyneet julkisuudessa kirkon tai koko kristinuskon nimissä. Tämä on aiheuttanut hämmennystä.

 

Yksi vaihtoehto on, että säilytetään nykyinen tilanne, jossa seurakunnat itsenäisesti päättävät, miten verovaransa käyttävät. Käytännössä tämä tarkoittaa, että seurakuntien luottamushenkilöt päättävät rahanjaosta itse valitsemillaan periaatteilla. Tämä ratkaisu jättää järjestöille vastuun omasta julkisivustaan: jos kupruja tulee, niin rahoitusta menee. Vastuu tuo myös vapauden: kukaan ei sanele, miten yhdistyksen pitäisi toimia. Samalla vanhan herramieskäytännön tilalle tulesi imagokilpailu.

 

Toinen vaihtoehto on päätösvallan ottaminen pois paikallisseurakunnilta. Jari Jolkkosen kaavailut ovat askel tähän suuntaan. Tämä ratkaisu merkitsisi eräänlaisen lähetysveron määräämistä seurakunnille. Samalla se merkittävästi vahvistaisi virallisten lähetysjärjestöjen asemaa kirkossa.

 

Jos samalla kuitenkin säilytettäisiin järjestöjen nykyisen kaltainen vapaus, niin kyseessä olisi merkittävä vallansiirto näille järjestöille: melkein avoin piikki touhuta kirkollisveronmaksajien rahoilla oman maun mukkaan. Näin tapahtuisi siinäkin tapauksessa, että ehtoja muodollisesti tiukennettaisiin.

 

Jos taas kirkko vaatisi tiukempaa sitoutumista omiin linjauksiinsa, oltaisiin uudessa tilanteessa. Mikä järjestö suostuisi uusiin ehtoihin? Minusta näihin ehtoihin pitäisi kuulua myös vastuu kirkon julkisuuskuvasta. Ja se taas merkitsisi, että kirkkoa olisi hyvin vaikea kritisoida.

 

Pitkällä tähtäyksellä on kirkon etu, että sen seurakunnat päättävät omista rahoistaan. Kirkon etu on myös kuunnella omia jäseniään; tätä varten ovat demokraattisesti valitut elimet. Pitkällä tähtäyksellä on myös järjestöjen etu, että ne ovat oikeasti myös tämänpuoleisessa vastuussa omista toimistaan.

 

Ajatus, että järjestöt voisivat lujittaa kirkon sitoutumista niiden toiminnan rahoittamiseen ja samalla säilyttää asemansa kirkon kriitikkoina on kestämätön. Joko on hyväksyttävä myös ajallisella tasolla: Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat ja Don't bite the hand that feeds you! (Älä pure kättä joka ruokkii sinua!). Tai sitten on suostuttava profeetan karuun osaan. Ei voi istua kahdella tuolilla.

 

 

34 kommenttia

  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Ainakaan Turussa eivät vankien sielut kiinnosta herätysliikkeitä, koska vain Rauhanyhdistys käy säännöllisesti.

    Pari kertaa olen tehnyt koeluonteisesti anomuksen 15 eri seurakuntaan toiminta-alueellamme, mutta vain kaksi on ollut myötämielinen. Turku Mikael ja Naantali. Tarvitsemme bensarahaa ja joskus joku kirja tai äänite viedään sinne sisään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Veljeni Lauri.

    Riemuitsen siitä, että jaksat tällaista vaikeaa työtä tehdä. Ilman muuta kirkkokolehti tähän työhön olisi paikallaan. Ja tarkka maininta siitä, mikä kohde on. Uskon, että haaviin kertyisi tavallista enemmän. Itsekin panisin siihen ihan eri tavalla pennosiani (ja seteleitäkin) kuin johonkin epämääräiseen kohteeseen. Näin uskoisin monien muittenkin tekevän. Kiitos sinulle veli Lauri myös monista hyvistä kommenteistasi! Olet hyvällä asialla. Jumala Sinua runsaasti siunatkoon!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Kiitos Osmo! Ymmärsit asian. Kannattaisi miettiä, onko kirkko kiinnostunut ihmisten sieluista esimerkiksi vankiloissa, vai onko vain oma toiminta omissa rakennuksissa tärkeää. Jos sitten vankilatyö on ulkoistettu ns vapaille suunnille, niin silloin heidän työtään pitäisi arvostaa ja tunnustaa, että moni on löytänyt pelastuksen sitä kautta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Lauri.

    Kanssasi samaa mieltä.

    Ilmoita asiaton kommentti