Kaksoisstandardeilla raiskattu kieli: uudistus on uhka ja hoitaminen väkivaltaa

Havahduin pohtimaan, miksi puhe uudistumisesta ja uudistamisesta saa minussa niin helposti hälytyskellot soimaan. Lähtökohtaisestihan uudistuksien pitäisi merkitä mahdollisuutta parantaa asioita, maailmaa ja ihmisten hyvinvointia.

Käytännössä niin kaupallinen, yhteiskuntapoliittinen kuin hengellinenkin kieli on monin tavoin rasitettu ja joskus suorastaan raiskattu kaksoisstandardeilla, jotka saavat pelkäämään myönteisiä asioita. Ohessa muutama esimerkki, eittämättä kärjistetty sellainen:

Kun sosiaaliturvaa kehitetään, se tarkoittaa yleensä leikkauksia ja heikennyksiä jo vanhastaan heikoimmassa asemassa olevien taloudelliseen tilanteeseen. Kun työttömyysturvaa uudistetaan, se tarkoittaa työttömien entistä suurempaa nöyryyttämistä, keppiä – sekä porkkanaa, joka sekään ei ole oikeasti raikas ja houkutteleva, tuore juures, vaan pikemminkin muovinen valeporkkana. Kun työllisyyttä kohennetaan, se tarkoittaa monille turhauttavia, hyödyttömiä pakkokursseja tai ilmaistyön tekemistä vailla toivoa niitä seuraavasta oikeasta työpaikasta.

Kun pankki tai sähköyhtiö uudistaa, virtaviivaistaa, parantaa ja selkiyttää toimintaansa, asiakas kärsii. Palvelu vähenee ja palvelumaksut nousevat. Yhteyttä palvelun tarjoajaan on entistä vaikeampi saada. Kun puhelinyhtiö yksinkertaistaa palvelupakettejaan, asiakas maksaa enemmän ja liittymän vaihtamista varten saa jonottaa palvelupuhelimen jonossa kolmatta tuntia. Kun työpaikoilla tehdään uudistuksia, se yleensä tarkoittaa, että yhä pienempi joukko tekee yhä tehokkaammin yhä enemmän työtä.

Myös hengellisessä puheessa sanat valjastetaan toisinaan hirmuisiksi irvikuvikseen. Näitä ilmiöitä esiintyy hyvin monenlaisissa erilaisissa hengellisissä yhteisöissä. Rakkaudellinen lähestyminen voi tarkoittaa ihmisen yksityisen elämän intiimeihin asioihin puuttumista väkivaltaisella tavalla. Hoitaminen voi tarkoittaa väkivaltaista kehoituspuhetta pysyä samojen käyttäytymisnormien sisällä kuin "meillä on aina nähty hyväksi". Äärimmäisissä tapauksissa itselleen rehellinen, uskonnollisesta liikkeestä irrottautunut perheenjäsen hylätään tai lasta kuritetaan pyhiin kirjoituksiin vedoten – ja sitä kutsutaan rakkaudeksi!

Armo voidaan vesittää sen perään kiskaistulla mutta-lauseella. Armon täydellinen lahjaluonne voidaan hämärryttää pelottelemalla, että Jumala ottaa uskon lahjan pois, jos ihminen ei tottele Jumalaa yhteisön näkökulmasta oikealla tavalla.

Miten vapauttaa hyvät, kauniit, syvät sanat niiden päälle kertyneestä painolastista? Miten löytää oikeasti usko, toivo, armo, totuus, uudelleen alkamisen mahdollisuus, oikeudenmukaisuus, kohtuus ja ennen kaikkea rakkaus?

47 kommenttia

  • No, eipä sitten muuta. Joka lukee asioita ja ymmärtää, on autuas, koska ymmärtäminen johtaa toimintaan ja se mitä Pietari sanoi ensimmäiseksi helluntaina tulee aina pitämään paikkansa: Tehkää parannus. Mutta, jos ei ole kysymystä: Mitä meidän pitää tekemän, ei tarvita vastausta ja kaikki on hyvin, koska on niin monta, jotka ovat samaa mieltä. Rauha, rauha eikä mitään hätää.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Emilia Karhu sanoo:

      Lauri Lahtinen: Minusta asia ei ole yhtään näin mustavalkoinen. Aivan varmasti maailmassa on monessa mielessä myös väärää rauhaa. Ei tarvitse kuin miettiä ilmastonmuutosta ja muita ympäristöuhkia. Parannuksentekoa ihmiskunta tarvitsee aina, eri aikoina osittain eri asioista. Mutta minusta olennaista on, että ei pitäisi kuvitella, että on olemassa joku yksi ainoa oikea kaava tehdä oikealla tavalla parannus.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Mitä vikaa löysitte W. B:n tekstistä? Millä kohden se on pielessä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      William Boothin vision arvioiminen noin ei ole järkevää. Sitä kuitenkin voi hyvinkin pohtia, miten Pelastusarmeijalle ominainen käsitys uskosta siitä heijasttuu. Vikojen hakeminen on turhaa, kun ‘oikeaa’ näkyä, johon verrata, ei ole olemassa. Olen joskus pohtinut Pelastusarmeijan iskulauseen ‘tuli ja veri’ sanomaa, varsinkin tuli siinä ihmetyttää. Onko helvetin lieskoilla pelottelu ollut merkittävä osa järjestön julistuksessa? Onko se edelleen?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jos taaskin luemme mitä Raamattu sanoo tulesta, niin on useampi vaihtoeto. Helvetti ei ole ainoa. Johannes Kastaja sanoi, että Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Ei kai se tarkoita, että ensin kastaa Pyhällä Hengellä ja sitten heittää helvettiin??

    Kun veri on puhdistanut, niin seurauksena on Pyhän Hengen täyteys.

    Muuten se peofetia kertoo tästä päivästä. Ihan tarkalleen ja olisi suuri siunaus, jos ihmiset sen ymmärtäisivät.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Onhan meille tuttu vanha virsi: kuin mainen kulta puhdistuu liekissä polttavassa, niin uskommekin kirkastuu vain vaivain valkeassa. Sen hehku kuonan hillyttää ja puhdas kulta jälkeen jää entistään kirkkaampana.

    Jeesus sanoi: Tulta Minä olen tullut sytyttämään ja miten minä toivoisin, että se jo palaisi. Vaikka Herra meidän Jumalamme on kuluttava tuli, ei Hän kuitenkaan tarkoita aina sillä täydellistä tuhoa vaan puhdistusta, joka tapahtuu ajassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Tulisymboliikka johtuu antiikin maailmankuvan neljästä elementistä: Maa, ilma, tuli ja vesi. Antiikin mysteeriuskonnoissa,joista näkemykseni mukaan kristinuskokin on monin osin noussut, oli näitä neljää elementaalista vihkimystä edustaneet vihkimysseremoniat, joista on kuvauksena mm. Paavalin merimatka, missä Paavali tulikokeen jälkeen saa ‘käärmeeltä’ parantamisen lahjan käteensä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Seppo Heinola :”Tulisymboliikka johtuu antiikin maailmankuvan neljästä elementistä: Maa, ilma, tuli ja vesi. ”

      Niin johtuu, ja tuli oli niistä tärkein, koska sen ajateltiin olevan portti “näkymätömään todellisuuteen”, koska sen saattoi aistia sekä ulkoisesti esim. nuotion lämpönä että sisäisesti rakkautena. Kästiykseni mikaan sitä ei kuitenkaan edustanut Eros (=seksi) vaan ihmisenkin henkiseen ominaisuuteen kuuluva minuus.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Emilia Karhu
    Emilia Karhu

    Olen opintovapaalla oleva Kotimaan toimittaja.