Kalliolle rakennettu

Kun lapset olivat alle kouluikäisiä, he kävivät seurakunnan tarhassa. Siellä opittiin monia hyviä asioita. Kaikki ei kuitenkaan tapahtunut virheettä kun meidän duo lauloi: Herrasmies kalliolle rakensi. Vertaus on tuttu Raamatusta ja osuva vertaus todella.

Raamattu puhuu paljon rakentamisesta. Paavali sanoo laskeneensa perustuksen ja kehottaa tarkkaamaan miten sen päälle rakennetaan. Jeesus puhui tornin rakentamisesta joka kyllä heti ylettyy taivaaseen, mutta sitä rakennetaan kuitenkin koko elämä.  Kalliolle rakentaminen vastaan hiekalle rakentaminen, niillä on kummallakin inhimillisesti hyvät ja huonot puolensa.

Hiekalle on helppo rakentaa. Kipataan muutama kuorma mursketta tiivistetään se ja valetaan laatta päälle. Jossain oli tehty niin ja aikansa kaikki oli hyvin. Kun alueen vierelle tuli isompi tie ,niin liikenne tärryytti taloja vinoon.  Jos nykyisin rakennetaan puhtaalle kalliolle, niin perustus tulee tukeva, mutta tekniikka vaatii räjäytystöitä, vaivalloista.

Kun Raamatussa puhutaan rakentamisesta, niin oletetaan perustuksen olevan kalliolla, Kristuskalliolla. Siihen voidaan rakentaa joko kestävistä tai kestämättömistä aineksista. Rakentamisen onnistuminen ei kuitenkaan ole se pelastava asia, vaan se perustus! Jos onkin helppoa rakentaa hiekalle, niin se hiekka, vaikka on samaa ainetta kuin kallio, ei kestä koetusten maanjäristyksissä. Siksi ei kannattaisi hienontaa Raamatun sanaa yksittäisiksi jakeiksi joilla asiat saadaan näyttämään oikeilta ja hyviltä.

14 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Jep hyvä ja tärkeä muistutus. Rakennus voi olla vaikka hökkeli, kunhan sen on pysyvälle perustettu. Kalliopohja on Kristus, eikä ihmiselle ole annettu mitään toista, missä olisi pelastus, kun maailma ympäriltä murentuu. Hyväkään rakentaminen ei pelasta vaan Kallio. Tuo on aiheellinen muistutus meille kaikille.

    Monelle kilvoituksen focus keskittyy ajallisiin ja uskonelämän hoitamisesta tulee rakentamisen kaltaista puurtamista (uskon täyttämistä) ja Lepääminen Kalliolla unohtuu, eli lopulta Uskon säilyttäminen (Pohjan pitävyys) ja Luottaminen Jumalan Lupauksiin Uskon kautta on se, mitä maailman tuulet, rajuilmat ja myrskyt koettelee, mutta Kristus ei maailma voita. Jos olemme Hänessä, niin kestämme aina Hänessä.

    Jos perustus on meidän oma rakentaminen, niin emme kestä. Meidän tulisi sulkea omat silmät ja kulkea pimeässä vain Kristuksen Valossa. ”Sinun Sanasi on minun jalkaini lamppu.” Joka omaansa luottaa…

    Kuten jokainen tietää, pimeässä metsässä kulkeminen ilman valoa johtaa kompurointiiin ja kaatumisiin. Pietari kirjoittaa: ”Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea.” Pyrkikää minkä tähden???

    ”Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee.”

    ”Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. 2.Piet.1:2-11

    Pietari ikäänkuin kehottaa meitä vahvistumaan siinä, mitä Jumala on lahjoittanut meille, eikä niin, että me kilvoittelisimme omissa tekemisissä. Katse Kristukseen oman navan sijasta on Kristinuskon ytimessä.. Kun katsomme Kristukseen, niin me myös muutumme Hänen kuvansa kaltaiseksi. Paavali kirjoittaa toisaalla.

    ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.” 2.Kor.3:18

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kristusta ei maailma voita. Piti oleman.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Näihin yllä oleviin puheenvuoroihin on helppo sanoa “amen”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tietysti kannattaa aina rakentaa parhaista aineista, mutta useasti erehdymme. Joitakin vuosia sitten olin kylpyläreissulla Virossa. Siellä oli keksitty hieno idea. Puutalon seiniin laitettiin styrocs-levyt joka sitten rapattiin ja kivitalon näköistä tuli. Vain asukas tietää mitä sisällä on. Siinäkin on symboliikkaa hegellisesti!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Sanokaahan mille kalliolle luterilainen lapsi rakentaa?

    Siis voiko vauva valita sitä?

    Eikö lapsi opi sen mitä sille vanhemmat opettavat ja kun hän kasvaa alkaa omalla “viisaudellaan ja ymmärryksellään” valikoida mihin uskoo?

    Siis kun omat himot ja halut vievät johonkin suuntaan niin eikö silloin tänä päivänä voi etsiä ja valita oman kaltaisen “kallion” joka hyväksyy sen “ymmärryksen” joka itsellä on?

    Siis aivan sama kuinka elää niin kallioperusta löytyy omalle “oikealle uskolle”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Ari, ei MEILLE, vaan kaikille, jotka uskovat. Ei Jumala katso henkilöön. Jumala on aina oikeudenmukainen, meidän ihmisten hurskaus on sitten mitä on. Jumala kyllä tuntee mitä tekoa me olemme. Jumalan suuresta Armosta me olemme kaikki saaneet.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Ismo Malinen siis kyllä luterilaisille (TEILLE) tunnutaan lahjoittavan jo kasteessa kaikki, siis miksi olette jotenkin eri kohtelun alaisia muihin verrattuna?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Usko vahvistaa sen minkä Jumala lupaa. Etkö Ari ole saanut tietää, että Kaste on Jumalan vahvistama liitto. Meidät on kaikki liitetty kasteessa Kristuksen Vanhurskauteen, eli Jumalan Vanhurskauteen. Onko sinut kastettu? Uskotko Jumalaan? Mitä sinulta tai minulta vielä puuttuu? Yksi usko, yksi kaste.

    “Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle, Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: “Vanhurskas on elävä uskosta”.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Ismo malinen minä olen ottanut kasteen eli kyllä minut on kastettu mutta ei ilman minun päätöstä ottaa sitä.

      Mitä sanot kun jotkut luterilaiset menevät uudestaan kastattamaan itsensä ja vieläpä palaavat takaisin kirkon helmaan, mitä tämä kertoo ko henkilön perustasta, kalliosta?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Lauri Lahtinen
    Lauri Lahtinen

    Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Katso kaikki

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit