Kallion kirkko, rippituoli ja kristallipallo

Kallion rippituoli

Luther poisti aikanaan rippipakon, vaan hänenpä seuraajansa alkoivatkin elää niin kuin uskonpuhdistaja olisi poistanut itse ripin. Kun Tuomiokapituli, Helsingin seurakuntayhtymä ja Kirkkohallitus v. 1999 poistivat Helsingin keskustassa neljän pienen seurakunnan rajat, niin syntyi Uusi, Uljas Tuomiokirkkoseurakunta. Kun aloitteleva suurseurakunta poisti Tuomiokirkon miesten vessan käytöstä ja muutti käymälän rippihuoneeksi, muuttuiko myös miesten inhimillinen hätä kuin ihmeen kaupalla luonteeltaan hengelliseksi?

 
Jo tuolloin 15 vuotta sitten pohdittiin enemmän tai vähemmän vakavasti, tulisiko Tuomiokirkkoon rakentaa rippituoli. Aika ei vielä tuolloin ollut hankkeelle otollinen. Vaan nytpä näyttää, että A.D. 2014 on kuin onkin kypsä luterilaiselle sovituskopille. Ainakin jos kirkkoherra ja mediapersoona Teemu Laajasalolta asiaa kysytään. Ja vaikka emme kysyisikään, niin hän kyllä mielellään vastaa kysymättäkin.

 
Herää siis kysymys, onko Laajasalo hengenheimolaisineen profeetallisesti aikaansa edellä, yrittääkö hän vastata joihinkin tämän ajan haasteisiin vai onko kyseessä vain julkisuustemppu? Tuleeko tuosta uudesta huonekalusta Teemun Waterloo ja joutuuko Primus motor itse maksamaan mittavan mööpelihankintansa?

 
Onko rippituolilla ihan oikeasti ollut ns. sosiaalista tilausta vai onko kyse jälleen kerran työntekijälähtöisestä projektista? Näinä aikoina ihmiset muodostavat sadan metrin jonoja, kun saavat jotakin ilmaiseksi, vaikkapa vain muoviämpäreitä. Armo on ilmaista. Mahtaako ilmetä pyrkimystä jononmuodostukseen? Armokauhoja jakoon?

 
En tunne tämän Kallion tapauksen taustoja, mutta Teemu entisenä Tuomiokirkkoseurakunnan pappina varmasti allekirjoittaa edellä mainitsemani yhdistymisahdistumispohdinnat.

 
Vaikka Suomessa tällä hetkellä kaikki mielensäpahoittamiseen viittaava on muodissa, niin ripin mukanaan tuoma mielensäkevennys on todella hyvä ja helpottava asia, kun sen on saanut omakohtaisesti kokea. Synninpäästön vapauttavat sanat tulee ottaa vastaan niin kuin Jumala suoraan taivaasta ne sinulle julistaisi.

 
Se, tarvitaanko kahden ihmisen kasvokkain ja Jumalan kasvojen edessä tapahtuvassa keskustelussa erottavia ristikoita ja väliverhoja, on sitten asia erikseen. Voinemme kyseisestä asiasta tässä hieman keskustellakin? Eli millainen miljöö olisi ihanteellinen ripittäytymiselle suomalaiselle, josta laulukin jo sanoo: Enkä mä muille ilmoita mun sydänsurujani, synkkä metsä, kirkas taivas tuntee mun huoliani?

 

 

Kuvateksti: Kohta RIPILLE PÄÄSY tarkoittaa Kalliossa tätä...!

23 kommenttia

  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Tuomo, Sinulla on suuret korvat ja pieni suu. Sinä houkutat tietämättäsi kertomaan.

    Ihminen, joka kertoo itsestään ja ongelmistaan tekee samalla itsenäistä terapiatyötä. Asiat voivat yhtäkkiä “aueta hänelle.” Kiitos, kun kuuntelit on usein silloin saamasi palaute. Taidan itse kuulua myös tähän heimoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapani Moilanen sanoo:

    Kallion kirkko on yksi kansallisromanttisen rakennustyylin puhtaimmista edustajista Suomessa ja se on nk suojeltu kohde. Jos tällaiseen kohteeseen tehdään muutoksia, niin niille tulee olla kirkkohallituksen ja museoviraston hyväksyntä, joka hakee yhtymän kiinteistötoimisto.Tällaista käsittelyä ei ole tapahtunut, vaan kysymys on nk luvattomista rakenteista. Lisäksi vielä kirkkosalista on poistettu useita penkkiriviä, jotta on voitu muodostaa lasten leikkitilassa. Tietojeni mukaan ei edes Seurakuntayhtymän kiinteistötoimisto ollut tietoinen asiasta – jossa oltiin täysin yllättyneitä tapahtumasta. Kirkkoherralla ei ole minkäänlaisia valtuuksia teetättää tämän kaltaisia muutoksia. Seurakuntien hallinnossa kaikista yli 5000e hankinnoista tulee olla nk vips päätös, jota ei myöskään tässä hankinnassa ole tehty. Jos nyt tätä rakennetta lähdetään poistamaan luvattomana rakenteena, niin julkisuudessa alkaa aivan varmasti aikamoinen keskustelu. Mediapersoona Teemu Laajasalo tiesi aivan varmasti, että kyseiset muutokset eivät olisi läpäisseet lainmukaista hyväksymiskäsittelyä – tai se olisi kestänyt pitkään. Siksi hän on päätynyt omavaltaisen menettelyyn. Olisiko esim Turun tai Helsingin tuomiokirkoon voitu rakentaa pelkästään kirkkoherran päätöksellä tällaisia rakenteita. Kysymys kun ei ole kalusteista, vaan kiinteästä rakenteesta. Vaikka idea on hieno, niin toteutettuna toimenpiteenä se on suojellun kohteen raiskausta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Tapani: Jos noin on, niin huh, huh! Jos nuo rakenteet on tuunattu salaa, niin miten niitä sitten on tohdittu mainostaa julkisesti?

      Toisaalta: Kyllä kaupungin vanhimmasta luterilaisesta kirkosta eli Vanhasta kirkosta on myös poistettu etummaisia penkkirivejä. Alttarin irrottamista seinästä museovirasto kuulemma henkeen ja vereen vastustaa. Vaan onhan tuokin onnistunut Tuomiokirkossa…

      Niin ikään on syytä muistaa, että kirkko ei ole museo vaan elävän seurakunnan kokoontumispaikka. Maailma muuttuu, messuamisen tavat myös. Arkkitehtuuri ei saa olla este hengelliselle toiminnalle muuttuvine muotoineen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Mieleen muistuvat Kallion seurakunnan entisen kirkkoherran Esa Siljamäen jatkuvat huokailut eri yhteyksissä siitä, miten hankalasti hoidettava seurakunta hänellä on: Opiskelijapainotteinen väkii vaihtuu tuon tuostakin. Kirkkoon kuuluu vain puolet alueen väestöstä. Nuoret aikuiset eivät sitoudu. Ei voi tehdä mitään pitkäjänteistä työtä…

    Kasvatustieteen tohtori Teemu L. on läksynsä lukenut. Hän ei valita vallitsevia realiteetteja, vaan on ottanut ne tosissaan työnsä lähtökohdaksi. Ja mitä on tapahtunut? Kallio kukkii ja rokkaa! 🙂

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Hannu Kiuru :”Kallio kukkii ja rokkaa! :-)”

    Kyllä mie jo vanhemman ikäluokan edustajana kuuntelen paljon mieluummin Bunessania kuin rockia:

    https://www.youtube.com/watch?v=JnuZGsSVg2c

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Annikki Salo sanoo:

    Rippi on pyhä asia, kun ihminen tahtoo Jumalan edessä tehdä parannusta synneistään. Vanhan liiton esikuvissa temppelissä olivat kynttilöiden “niistämiseen” tarkoitetut lamppusakset ja karstakuppi puhdasta kultaa (2Ms.25:38; 37:23). Kulta on esikuva Jumalan pyhyydestä. Siinä on sekä katuva ihminen että sielunhoitaja aralla tunnolla Jumalansa edessä kumpikin (Mt.18:18; Jk.5:16-20). Jumalan Sana toimii ja ihminen vapautuu onnellisena Jumalan lasten vapauteen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (65v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa24.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121