Kamalaa ja ihanaa julistusta

Mitkä ovat kaksi Raamattu-tunnustuksellisen julistustyön keskeistä elementtiä, joita ilman koko rakennuksemme kaatuu kuin korttitalo (tai se surullisen kuuluisa hiekalle rakennettu talo, Matt.7:26). Mitä tarkoittaa Raamattu-tunnustuksellinen julistustyö?

 

Ensin täytyy luonnollisesti ja ehdottomasti uskoa Jumalan olemassaoloon. Raamatun mukaan tämä ei kuitenkaan vielä yksin riitä. Raamatun mukaan jopa riivaajat uskovat Jumalan olemassaoloon, mutta pysyvät silti Jumalan vihollisina (Jaak.2:19). Jumala on olemassa, mutta so what? Uskossamme on kyse jostakin paljon suuremmasta kuin vain Jumalan olemassaolon totena pitämisestä.

 

Kriittinen kysymys kuuluu: Mikä on minun ja sinun suhteesi Jumalaan? Olenko hänen puolellaan vai häntä vastaan?

 

Me tunnustaudumme kristityiksi, koska haluamme olla hänen puolellaan. Mistä voimme tietää, että olemme Jumalan ystäviä? Moni haluaa olla Jumalan puolella, mutta elää silti piinaavassa epävarmuudessa. Tällaista on esim. muslimien ja rabbiinisten juutalaisten elämä! - Minulla on kristittyjä ystäviä, jotka tulevat muslimimaista. Nämä ihmiset tietävät, että on ratkaisevan suuri ero uskooko Jumalaan Jeesuksen kanssa tai ilman. Tämä saattoi kuulostaa vähän kepeältä. - Vähän kuin olisin sanonut: ”Otatko lihapiirakan ketsupilla vai ilman?” Todellisuudessa Jeesus Kristus on koko Jumala-uskon ydin. Ilman Jeesusta sinä olet vielä Jumalan vihollinen (Ef.2:12-13). Ilman Jeesusta sinulla ja minulla ei ole kestäviä perusteita, joiden vuoksi voisimme kutsua Jumalaa Isäksemme. Ilman Jeesusta Jumala on vain meidän Tuomarimme.

 

Kun sanon tämän, astumme aivan konkreettisesti tunnustuksellisen julistustyön ytimeen. Olen nähnyt omin silmin, miten moni pahastuu, kun julistetaan ’Yksin Kristusta’. Kun julistetaan ’Yksin Kristusta’, silloin julistuksemme riisuu sekä julistajan itsensä että kuulijan ensin kaikesta omasta hyvyydestä ja erinomaisuudesta. Moni pahastuu, kun omatekoinen uskonnonharjoitus onkin Jumalan edessä kuin saastainen vaate (Jes.64:6). – Voit toki kertoa (ja sinun tuleekin yrittää kertoa) tämä radikaali realiteetti mahdollisimman kunnioittavasti, MUTTA…

Kaikesta huolimatta Jumalan lain saarna on jokaiselle syntiselle ihmiselle loukkaus (siis loukkaus minun ”hyvyyttäni” kohtaan). Jumalan sanan totuuden esillä pitäminen nimenomaan lain ja moraalin periaatteiden osalta on luovuttamaton osa Raamattu-tunnustuksellista julistustyötä. Jumalan laki on Raamatun totuuden ”toinen puoli”. Vaikka totuus tekee joskus kipeää, se on silti tarpeellista. Raamatun mukaan Jeesus Kristus oli täynnä armoa ja totuutta (Joh.1:14). Siksi Jumalan sanan aito julistus on aina lain ja evankeliumin saarnaa. Katsomme tätä hieman tarkemmin…

 

Shokkihoitoa!

 

Raamatusta löydämme monia esikuvia, jotka julistivat Jumala lakia varsin shokeeraavalla tavalla. Ensimmäiseksi tulevat varmasti mieleen monet Vanhan testamentin miehet kuten Mooses ja profeetat, sitten ehkä Johannes Kastaja. Lain saarna ei kuitenkaan pääty näihin vanhatestamentillisiin ja vähän kuin vakavailmeistä lännensankari Clint Eastwoodia muistuttaviin hahmoihin. On tärkeää muistaa, että myös Jeesus julistaa hyvin ehdotonta Jumalan lakia. Esimerkiksi Jeesuksen vuorisaarna on vahvaa lakia (Matt.5-7), samoin hänen sanansa lasten viettelemisestä (Matt.18:6), aviorikoksesta (Matt.5:28) ja temppelin tuotteistamisesta markkinahenkisen uskonnollisuuden käyttöön (Mark.11:17). Jeesuksen jalanjäljissä astelevat Pietari, Stefanus, sekä apostoli Paavali, jonka lainjulistus sivaltaa milloin seksuaalisesti leväperäisiin korinttilaisiin, milloin lakihenkisiin galatialaisiin.

 

Mietitäänpä lain tauluja, jotka Mooses sai Jumalan vuorella. Tämä Jumalan laki oli hakattu kivitauluihin. Mitä tämä tarkoittaa? Eikö se tarkoitakin kahta eri asiaa? Ensiksikin kivi on varsin pysyvää materiaalia. Jumalan 10-käskyn lakia ei tehty ajan myötä muuttuvaksi. Se on tarkoitettu kaikkina aikoina pysymään sellaisenaan. Sen on tarkoitus olla kuin kirkas peili, joka näyttää meille kaikille yhtä lahjomattoman kuvan.

 

Jeesus sanoo Jumalan laista:

17.Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. 18.Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. 19.Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. (Matt. 5:17-19).

 

Raamattu-tunnustuksellinen julistustyö sitoutuu aina tähän periaatteeseen. Ihmisen syntisyys hakee eri aikakausina erilaisia muotoa. Minun lapsuudessani ei kirkon työntekijöiden toimesta juuri puolustettu abortteja, eutanasiaa tai homoseksuaalista elämäntapaa. – Silloin olivat osittain toiset synnit, joita yritettiin selittää luvallisiksi.

 

Jumala on antanut muuttumattoman lakinsa siksi, että tunnistaisimme itsemme kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa syntisiksi ja Jumalan armoa tarvitseviksi. Jumalan laki ei suosi ketään. Se on täysin tasapuolinen. Tämä on lain tehtävä. Tällä tavalla Jumalan laki ajaa meidät Kristuksen luo. Jos vaikenemme Jumalan laista, tai vielä pahempaa tuomme lain rikkomisen osaksi julistustyössä hyväksyttyjä käytäntöjä, silloin otamme ihmisiltä pois myös Kristuksen armon. Armo on näet aina vastaus ihmisen hätätilaan. Kukaan ei mene Kristuksen luo, jos ei ensin näe itseään syntiseksi.

 

Jos laki on ensiksikin pysyvä kuin 10-käskyn kivitaulu, mitä se sitten on toiseksi? Toiseksi se on luonteeltaan ilmoitettua tietoa. Lähetystyössä me viemme Jumalan viestiä tälle maailmalla. Tämä ilmoitus koostuu kahdesta asiasta. Laista ja evankeliumista. Tämä näkyy myös Jeesuksen antamassa lähetyskäskyssä (Matt.28:19-20): ”kastamalla.. ja opettamalla heitä pitämään kaikki…” - Jumala ei ilmoittanut meille vain armoansa, vaan myös pyhän tahtonsa, lakinsa. Laki ilmoitetaan meille kahdella tavalla. Jokaiselle (vakaumuksesta riippumatta) se annetaan luonnollisena ilmoituksena, moraalitajuna, jota kutsumme omaksitunnoksi. – Mistä sitten johtuu, että ihmiset päätyvät joskus hyvinkin erilaisiin johtopäätöksiin, kun toimivat ”kuten sydän sanoo”…?  - Tämä johtuu syntisyydestämme!!! Omatuntomme tarvitsee näet varman, pysyvän ja ulkopuolellamme olevan kiintopisteen, jotta se voi toimia oikein. Siksi omatunto täytyy kalibroida Raamatussa aivan erityisellä tavalla ilmoitetun moraalisen ilmoituksen kautta. Vain tällä tavalla näemme itsemme totuudenmukaisesti. Tämä kuulostaa helpolta ja fiksulta, mutta juuri tämä on syntisen ihmisen silmissä maailman hirvein asia. Tämä kalibrointi näet paljastaa, että olemme läpeensä itsekkäitä. Eikä sydämessämme asu mitään sellaista hyvää, mitä syntimme ei olisi jollakin tavalla turmellut ja vääristänyt (Room.7:18).

 

Tällainen kalibrointi on kuitenkin välttämätöntä. Se on vähän samanlainen, mutta vielä tärkeämpi kuin lääkärin diagnoosi vakavasti sairaalle ihmiselle. Meidän täytyy paikallistaa ongelmamme, jotta osaamme etsiä oikeanlaista apua. - Pelkkä oikea diagnoosi ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös lääkettä…

 

Kamalan jälkeen se ihana…

Raamattu-tunnustuksellisen julistustyön aarre on Kristuksen armon Evankeliumi. Evankeliumi on ainoa lääke, joka nostaa meidät kuolemasta elämään, kadotuksen alta Taivaan perilliseksi.

Yksin ilosanoma Jeesuksen anteeksiantamuksesta antaa meille uuden elämän. Yksin hyvä sanoma Jeesuksesta synnyttää sydämessämme uskon.

  • Tunnustuksellisen julistustyön keskeinen aarre on Jeesuksessa Kristuksessa. Tunnustuksessa kiinni pysymisellä tarkoitetaan Jeesuksen armoon turvautumista: Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. (Hepr. 4:14-16)

Tällaiseen tunnustuksellisuuteen voi liittyä ihan jokainen. Ei tarvitse tuntea itseään vahvaksi ja onnistuneeksi. Riittää, kun Jeesus osaa olla sinulle juuri sitä, mitä Raamattu ilmoittaa Hänen olevan!

Huomasitko muuten, mistä oli peräisin sanamuoto: ”kuolemasta elämään, kadotuksen alta Taivaan perilliseksi”?

Tämä on suoraan luterilaisten seurakuntiemme käyttämästä synnintunnustuksesta. Laajemmin lausumme näin:

”Taivaallinen Isä. Sain kasteen sinun lapseksesi. Sinä siirsit minut pimeydestä valoon, kadotuksen alta taivaan perilliseksi. En ole kuitenkaan elänyt niin kuin lapsellesi sopii. En ole kuunnellut ääntäsi enkä totellut tahtoasi. Jumala, armahda minua Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Pese minut puhtaaksi ja anna kaikki syntini anteeksi.”

Tämä on hieno synnintunnustus. Siinä on samaan aikaan läsnä laki ja evankeliumi. Kasteemme kautta meidät on haudattu Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (Room.6:5). Tämä tarkoittaa sitä, että meidät on kätketty Kristuksen armon suojaan. Erityisen hienoa tässä kaikessa on se, että kaikesta syntisyydestämme huolimatta Kristuksen armon evankeliumi kannattelee kaikkea. Kristuksen armoon turvautuminen on läsnä jo silloin, kun käymme vasta tunnustamaan syntejämme. Tämä on tunnustuksellisen julistustyön lohdullinen sanoma.

Kristityn elämä ei ole jatkuvaa Jumalan lepyttelemistä ja velan maksua. Velkamme on jo maksettu. Emme myöskään vie maailmalle omaa osaamistamme ja erinomaisuuttamme. Meidän ei (onneksi!) tarvitse julistaa itseämme. Meillä on hyvä uutinen. Me saamme julistaa kuoleman voittajaa ja syntiemme sovittajaa, ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Jeesus Kristusta.

Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. (1. Joh. 4:10)

26 kommenttia

  • Manu Ryösö sanoo:

    Martti P.

    Kreikka tai Suomi eivät ole varsinainen ongelma. Sinä vain syytit VT:n ajan uskovia sellaisesta, jota he eivät kielellisestikään oikein voi edustaa. Siinä pointti. – Miksi minusta tuntuu nyt siltä, että sinulla on koko ajan tarve edustaa blogieni oppositiota?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Sinusta tuntuu siltä, koska sinä asennoidut keskusteluun kuin väittelyyn oikean ja väärän välillä? Ei tämä ole mikään oikeussali, jossa syytetään ja puolustetaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Kiitos Martti.

    Minä varmaan sitten vain kuvittelin tällaisen asetelman…

    Ilmoita asiaton kommentti