Kapituli - tasa-arvon airut vai jarru?

Lukijani!

Pekka Särkiö esitteli 10.3. tasa-arvon hissin ja portaat. Väitän, että kaiteitakaan ei ole kielletty.

Tilastojen mukaan pappisnaiset ovat aliedustettuina kirkon vaativimmissa johtotehtävissä. Jos tunnistamme sen vammaksi, niin tilanteeseen on syytä puuttua mitä pikimmin. Ja kaikkialla, missä se jo kirkon nykyisten säädösten perusteella on mahdollista. Avuksi voidaan ottaa positiivinen syrjintä, siis porraskaiteisiin verrattava liikkumista edistävä rakenne.

Väitän, että hiippakuntien tuomiokapitulit ovat avainroolissa edistettäessä pappisnaisten urakehitystä.

Papin uraan vaikuttavista kapitulin työkaluista osa on toki sellaisia, joita käytettäessä sukupuolella ei saa olla merkitystä. Tärkein niistä lienee lausunnon antaminen kappalaisen viran hakijoista ja vaaliehdotuksen tekeminen kirkkoherranvaalia varten.

Tasa-arvonäkökulma lienee kuitenkin perusteltavissa silloin, kun kapituli voi määritellä väljästi ne kriteerit, joita se ratkaisussaan käyttää.

Väitän, että kirkon nykyiset säädökset antavat kapituleille pelivaraa ainakin kahdessa papin virkauraan vaikuttavassa ratkaisussa. Niistä toinen edistää kehittymistä hallinnon tuntemuksessa, toinen kartuttaa kykyä teologiseen pohdintaan. Tarkoitan kirkkoherran nimittämistä lääninrovastiksi ja pappisjäsenen määräämistä piispainkokoukseen, jos piispalla on este.

1) Lääninrovastiksi nimitettävän ainoa julkinen kriteeri on se, että hän on yksi rovastikuntansa kirkkoherroista. Toimikausi on neljä vuotta. Nykyisistä lääninrovasteista pappisnaisia on vain joka kahdeksas. Tavoitteena tulisi olla, että osuus pian kolminkertaistuisi.

Perusteet: Lääninrovasteja ei enää valita vaalilla. Tehtävä on hallinnollinen. Vaikka lääninrovastit edes yhteen kokoontuessaan eivät muodollisesti ole hallintoelin, kapituli voinee pitää tasa-arvolain sukupuolikiintiötä ainakin yhtenä kriteerinä silloin, kun nimityksiä vastaisuudessa tehdään.

2) Piispainkokouksen tehtävänä on käsitellä ydinasioita, kuten kirkon uskoa, opetusta ja työtä. Ratkaisujen pohdintaan pitää panostaa kaikissa oloissa. Siksi kirkolliskokous lienee kirkkojärjestystä säätäessään edellyttänyt, että jos piispalla on este, tuomiokapituli määrää keskuudestaan pappisjäsenen osallistumaan piispainkokoukseen.

Pappisjäsenen määräämistä ei ole säädetty harkinnanvaraiseksi vaan aina toteutettavaksi. Siksi on hämmentävää, että kirkkojärjestyksen noudattaminen on kapituleissa miltei poikkeuksetta lyöty laimin viimeisten kahden vuoden aikana.

Jos säädös jatkossa otetaan vakavissaan, sijaisen määrääminen voitaneen toteuttaa tasa-arvon kaidepuin. Airuen roolissa, ei jarruna.

Sinun

Harmaa rovasti

Kirjoittaja

Jouni Parviainen
Jouni Parviainen

Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.