Kardinaalien kamppailua Saksassa

Taustaa: Saksan katolista kirkkoa johtaa johtaa München-Freisingin arkkipiispa Reinhard Marx, joka on kardinaali ja piispainkokouksen puheenjohtaja. Luonnollisesti katolisia paikalliskirkkoja eli hiippakuntia johtaa viime kädessä paavi. Niiden sisällä vaikutusvalta on piispoilla, jotka paavi nimittää 75 v iän täytyttyä erottaa. Piispainkokouksilla kuten DBK:lla (Saksan piispainkokous) on siis suuri vaikutusvalta, ja adventtina 2019 alkanut 2-vuotinen "synodaalitie" liittyy Saksan maallikkojen järjestö ZdK:n (Saksan katolilaisten keskuskomitea) pyrkimyksiin. Synodaalitien 230 edustajan joukossa ovat piispat ja maallikkojen ja sääntökuntien sekä järjestöjen edustajia. Kolmasosa on naisia, mutta synodaalitien ensimmäinen istunto 30.1.-1.2. päätti että naistenkin yksinkertainen enemmistö tarvitaan päätöksenteossa.

Meillä Suomessa pappien synodaalikokoukset ovat tainneet jäädä historiaan? Ainakin niitä on leikkimielisesti joskus kutsuttu "syanidikokouksiksi" - jokin merkitys niillä on ollut ainakin silloin jos keskustelua on ollut katalysoimassa hyviä puhujia. Saksan synodaalitie pyrkii olemaan eräänlainen kirkolliskokouksen esiaste tilanteessa, jossa katolinen kirkko ei tee de facto mitään demokraattisesti. Ei silti tarvittu kuin reilu vuorokausi synodaalitien istuntoa äänestyslaite kädessä, kun jo Kölnin äärikonservatiivinen kardinaali, arkkipiispa Rainer Maria Woelki laittoi oman tiedotusapparaattinsa Domradion käyntiin lauantaina 1.2. Hänen "kaikki pelkonsa ovat käyneet toteen" ja synodaalitie muistuttaa "protestanttista kirkkoparlamenttia". Hiukan raju on kardinaalin kommentti, jota lainaan sanatarkasti: "On ollut hyvin selvästi leimaa-antava kuva jumalanpalvelukseen menemisestä, kun piispat ja maallikot ovat kaikki menneet sisälle yhdessä ja näin on tullut osoitetuksi, että kaikki ovat täällä samanarvoisia (dass da jeder gleich ist). Eikä sillä ole itse asiassa mitään sen kanssa tekemistä, mitä katolinen kirkko on ja tarkoittaa. (Und das hat eigentlich nichts mit dem zu tun, was Katholische Kirche ist und meint.)" Istunnoissa paikatkin on jaettu aakkosjärjestyksessä eikä virka-arvon perusteella. Kaiken kaikkiaan kirkon "hierarkkinen järjestys" on Woelkin mukaan vaakalaudalla, ja niin hänen lausuntojaan tulkittiin myös kirkon omassa mediassa.

Frankfurtin - ja miksei koko Saksan - ykköslehti Frankfurter Allgemeine Zeitung kuvaili tunnelmia synodaalitien ensimmäisessä, järjestäytymistä ja äänestyskoneen ääressä pönöttämistä sisältäneessä istunnossa. Lehti lainasi neutraalisti järjestäjien näkemystä "hyvästä läpileikkauksesta" Saksan katolista kristillisyyttä. ZdK-maallikkojärjestön johtaja Thomas Sternberg kuvasi tilannetta synodaalitien päätöksentekijöiden joukossa: jos vielä 90-luvulla olikin konservatiivien ja progressiivien välillä 50-50-suhde, niin nyt 80-90 % kokoustajista on hänen mukaansa valmiita muutokseen. Siihen on valmis myös Saksan virkaiältään vanhin katolinen piispa Franz-Josef Bode Osnabrückistä. Hänelle kyseessä on kirkon "tulevaisuuden työpaja". Maallikkojärjestö ZdK:n varajohtaja Karin Kortmann puhui kokouksesta habermasilaiseen eli Frankfurtin [!] koulukunnan tyyliin "hierarkiavapaana alueena". Arkki-hierarkki Woelkin arvioita "protestanttisesta kirkkoparlamentista" he kaikki paheksuivat ja katsoivat, ettei vastoin hänen väitteitään ketään ollut vaiennettu.

Saksan kirkon virallinen uutissivusto katholisch.de kuvasi tunnelmia Woelkin kritiikin jälkeen. Synodaalitien johtajisto torjui in corpore kardinaalin kritiikin. Juuri Sternberg oli sitä mieltä, että "protestanttinen" tai "evankelinen" eivät ole haukkumasanoja ja että "tulemme uskonsisarustemme kanssa hyvin toimeen", mistä myös tulevat 2021 ekumeeniset kirkkopäivät Frankfurtissa kertovat. Uutissivuston mukaan kokousta "ylistettiin" ja se oli "menestys".

Hiukan toisin asian näkee ARD-kanavan Tagesschau. Kokoussarjalla on "onnistunut alku, mutta epävarma lopputulema". Tagesschau mainitsi myös benediktiininunnan [Philippa Rath]. Tämä otti puheessaan otti esiin "pelon" ilmapiirin hyväksikäyttöjä ja opillista pakkovaltaa koskien, mitä myös katholisch.de kosketteli. Rath oli antanut jo 22.5.2019 haastattelun Die Zeit -lehteen, jossa hän kuvaa turhautumista ja uskottavuuskriisiä: Alle 40-vuotiaat eivät pidä katolista kirkkoa lainkaan kiinnostavana. Naiset lähtevät. Evankelisissa kirkoissa on naiskuva modernimpi, silti sieltäkin erotaan. Pelkkä naispappeuden hyväksyminen ei olisi ratkaisu, mutta on myös benediktiinisisaria, jotka kokevat kutsun pappisvirkaan. Rath rukoilee paavi Franciscuksen puolesta jatkuvasti, mutta uudistustyö on häntä suurempi. Silti nykypaavi on ottanut paljon tärkeitä asioita esiin: hyväksikäyttö, naisten asema, kuurian uudistus.

Philippa Rath OSB on myös Tagesschaun epätodennäköinen esikuva. Yhtäkkiä nunna, joka on kuunnellut aktiivikatolilaisten vuodatusta sielunhoidossa kolmekymmentä vuotta, saa kuulijoita viestilleen kirkonmiesten ja kirkollisten rakenteiden synnyttämästä pelosta. On kuin olisi syntynyt pitkään tarvittu "avioliittoterapia" kirkonmiesten ja kirkkokansan välille. Jotkut miehet kuten Osnabrückin Bode odottavat kirkon "kypsyvän" muutokseen. Jotkut välttelevät, ja jotkut, kuten Regensburgin piispa Rudolf Voderholzer, nousevat heti vastarintaan. Voderholzer olikin valittanut 2018 syksyllä julkaistun, uudistusprosessia eteenpäin työntäneen pedofiliatutkimuksen "epätieteellisyyttä" juuri ennen (!) Rathin puhetta.

Joku voisi sanoa, että Voderholzerilla on millä mällätä. Hän kuuluu Saksan kirkon äänekkääseen konservatiiviporukkaan, voisi kai jo synodaalitien myötä sanoa: -vähemmistöön. Silti Voderholzerin kotikunnailla Regensburgissa asustelee rikas katolisen oikeiston tukija, ruhtinatar Gloria von Thurn und Taxis. Tämä esiintyi - vieläpä kristittyjen ykseyden rukousviikolla - 22.1. Sandra Maischbergerin keskusteluohjelmassa lyttäämässä pyrkimyksiä torjua selibaatti ja julistamassa että protestanttien kirkoissa ei "tapahdu mitään" ja "ilman selibaattia katolisuus lakkaa olemasta". Hän tuki guinealaisen kardinaali Robert Sarah'n yhdessä [?] kardinaali, ex-paavi Joseph Ratzingerin / Benedictus XVI:n kanssa tekemää kirjaa Des profondeurs de nos cœurs ('Sydäntemme pohjasta') josta on Kotimaa24-uutinen. Muuten: Glorian[kin?] puheen uhkaavasta "kansalliskirkosta", Nationalkirche, maallikkopomo Sternberg tuomitsi synodaalitiellä ja piispojen saitilla "täytenä höpönä" - Glorian tv-esitys oli siis nähty!

Juuri Sarah'n omassa tekstissä pappina olemisen ehdottomana edellytyksenä nähdään selibaatti. Idän kirkkojen käytäntö, jossa papiksi voidaan vihkiä naimisissa olevia miehiä, on Sarah'n mukaan väärää toimintaa jo 600-luvun lopulta saakka (!). Tv-kameroiden innostamaan Gloriaan eivät argumentit tehonneet, ja toimittaja Maischbergerillä oli epäkiitollinen tehtävä paimentaa haastateltavaa. Glorian ilmasto-denialismi ja ympäristöverojen kritiikki sai saksalaisyleisöön kuitenkin hiukan vauhtia. Jo saksaa ymmärtämätön ymmärtää 14 minuutin videota silmäillessään että tärkeintä on Regensburgin ex-professorin, ex-paavi ja kardinaali Joseph Ratzingerin, nykypiispa Voderholzerin ja Kölnin kardinaali Woelkin tukeminen peittoamalla kaikki vastaväitteet. Kardinaalien taistoa kyllä, tavalla jota jo katholisch.de päivitteli. On aika epäekumeenistakin, jos sanotaan protestanttisten kirkkojen olevan vain "poliittisia yhdistyksiä, joissa on meditaatiokomponentteja".

Ruhtinatar Glorialla on mielenkiintoinen tausta Euroopan suihkuseurapiireissä nuorena aatelisvaimona. Itseään yli 30 v vanhemman miehen, julkisesti biseksuaalin Johannes von Thurn und Taxisin rinnalla (joka kuoli 1990) Gloria eli itse kovin erilaista elämää 80-luvulla, kun häntä luonnehdittiin termein Gloria TNT, the dynamite socialite, ja Punk Princess. Hän tykkäsi bailata ankarasti ja jäi "pössystä" tullissa kiinni. Näitä juttuja on vaikka Vanity Fairissa. Thurn und Taxis -suvun linnassa Schloss St. Emmeramissa on 500 huonetta. Frédéric Martel kuvailee kirjassaan In the Closet of the Vatican Glorian ympärille ryhmittynyttä Saksan konservatiivisiipeä eli Regensburgin ryhmää jonka "suojelija" (patron) hän on pitkään ollut. Ottaen huomioon Glorian asumisen Roomassa ja tukikohdan Baijerissa, "jossa asiat ovat vielä järjestyksessä", verkottuminen on varmasti vahvaa. Mutta mitä tavallinen kansa ajattelee kasari-bilehile Glorian tuesta selibaattihankkeelle vuonna 2020?

Saksan synodaalitiellä on kuitenkin kolmenlaisia tapoja mennä eteenpäin: osa asioista voidaan päättää Saksassa, osaan tarvitaan paavin päätös ja kolmas ryhmä asioita vaatisi konsiilin (vrt. 1962-1965 Vaticanum II) koolle kutsumista. On myös rinnakkaisilmiö, joka ei ole Gloriallekaan tuntematon, eli selibaatin rapauttaminen niin että "Rein virtaa Amazon-jokea alas". Gloria ei ollut aivan väärässä viitatessaan siihen "saksalaisten" hankkeena?  Amazonian synodi lokakuussa raotti pappisvirkaa naimisissa oleville miehille. Naisten diakonaatista puhuttiin myös - vaikka se oli peitottu tutkimustyöryhmässä. Nyt on ehkä piankin tulossa paavin asiakirja (apostolinen kehotus) Amazonian synodin pohjalta, jota konservatiivimedia on ehtinyt Corrispondenza Romanaa lainaten päivittelemään. Tässä LifeSiteNews perjantailta 31.1., vaikka kyseessä ei olekaan vielä "news" ei sen tarvitse olla "fake news"...

Edit: Valtapuolue CDU:n uusi johtaja Annegret Kramp-Karrenbauer, joka on itse katolilainen, komppasi viikonloppuna pyrkimyksiä poistaa selibaatti. Näin saataisiin "lisää ihmisiä innostumaan pappeudesta". Vasemmiston eräs äänitorvi Neues Deutschland nosti äläkän: tärkeää ei ole kirkon oman hännän nostaminen, vaan täysin vanhentuneesta seksuaalimoraalista eroon pääseminen. On kuin se keskustelu, jonka vuoksi synodaalisuutta on nostettu esiin, heräisi taas samasta kohtaa uudestaan ja puhuttaisiin pedofiliasta ja ehkäisystä? Kramp-Karrenbauer puhui munasolujen luovuttamisesta lapsettomuushoitoihin... more of the same? Toisaalta CDU-johtaja toivoi myös naisille paikkaa kirkon virassa, aluksi diakoneina, mistä evankelisetkin uutiset kertoivat. Joka tapauksessa foorumit kokoontuvat nyt puoli vuotta valmistelutyössään - niin kuin kirkolliskokouksen valiokunnat (!). Syyskuun alussa on aika makustella, mitä keskustelua synodissa herää. Jos jo nyt on vedet kuohutettu, kuinka sitten kun keskustelu vasta alkaa?

2 kommenttia

  • Jukka Raunu sanoo:

    Saksan piispojen äänitorvi katholisch.de päästi sunnuntaina 2.2. kardinaali Woelkin puhumaan puolestaan. Hänen mukaansa uhkana on sittenkin “saksalainen erityistie” ja että syntyvät päätökset ovat universaalikirkon kanssa ristiriidassa. Kun tieto-oppi ei ole yhteinen, ei traditiolla ole enää merkitystä, sanoo Woelki voimakkaasti. Lopulta “historia tulee osoittamaan, kuka on ollut oikeassa”. Hän toisti arvostelunsa siitä, että synodaalin 4 eri aiheen (siis papit, naiset, valta, seksuaalimoraali) “foorumin” miehitys on tapahtunut epädemokraattisesti ja varsinaisen kokouksen ulkopuolella: kaikkien halukkaiden olisi pitänyt päästä, kun nyt on vain jossain sovitut ja samanmieliset muutama kymmenen jäsentä per porukka. https://www.katholisch.de/artikel/24396-woelki-viele-argumente-der-synodalen-mit-lehre-nicht-vereinbar Woelkin kritiikki tuskin jää tähän. Saksa-taustainen Maike Hickson LifeSiteNewsista pelottelee naispappeudella ja kuvaa Saksan konservatiivikapinan henkilöityvän Woelkiin ja Voderholzeriin: “Cardinal Rainer Woelki (Cologne) and Bishop Rudolf Voderholzer (Regensburg) are among the few German bishops who publicly criticize the orientation of the German synodal path.” https://www.lifesitenews.com/blogs/german-bishops-secretary-theres-no-ban-on-discussing-female-priests

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Raunu sanoo:

    Maanantain uutisvirrasta nousi kritiikkia Woelkia kohtaan. Tim Kurzbach on Kölnin hiippakuntaneuvoston (Diözesanrat) puheenjohtaja ja Solingenin ylipormestari – siis maallikko. Hän katsoo, ettei synodin tietä voi enää pysäyttää. Vain jotkut “traditionalistit” kärsivät siitä, kun joka mies ja nainen puhuvat pelotta omalla äänellään. “Pelottomat keskustelut” Frankfurtissa ovat “vieneet taian pois Kölnin kardinaalin näennäisestä vallastakin”. Juuri sen vaatiminen, että itsellä on enemmän valtaa kuin toisilla, rapauttaa Kurzbachin mukaan kardinaalin auktoriteettia. Maallikkoäänen lisäksi Stuttgartin johtava pappi Christian Hermes puhui Woelkia koskien “status-angstista”, kun ei suostuta kulkemaan jumalanpalvelukseen tasa-arvoisesti muiden kanssa tai keskustelemaan niin, että kaikkien puheenvuorot käsitellään samassa järjestyksessä. Tässäkin katolisen kirkon virallinen portaali otti esiin Woelkin raivoisan lausunnon siitä, ettei yhdessä maallikkojen kanssa asteleminen ole sitä, mitä katolisuus merkitsee. Saksan katolisen kirkon nykyjohdolta se on nimenomaan kirkkodemokraattinen statementti: harvainvallan aika on ohi.https://www.katholisch.de/artikel/24406-laienvertreter-kritisiert-woelki-argumente-statt-autoritaet Kardinaali Marx informoi paavia maanantaina kirkkonsa keskusteluista osallistuessaan Vatikaanissa talousasioiden kokoukseen, mutta paavi ei antanut itse lausuntoa Saksaa koskien.https://www.katholisch.de/artikel/24415-erzbischof-becker-begruesst-gespraechskultur-auf-synodalem-weg Katolisen kirkon ristivedosta on muuten Esko Varhon tuore – ja karnevalistinenkin – analyysi YLE:ltä https://yle.fi/uutiset/3-11184532

    Ilmoita asiaton kommentti