Kari Enqvistin kolumni ylen sivuilla: Mikseivät avaruusolennot ole jo soittaneet?

Hauskaa luettavaa tuo kolumni ylen sivuilla.

Mitäpä jos avaruudesta löytyisi omaa elämänmuotoamme vastaava kansa. Ainakin historiamme mukaan on aina käynyt niin, että vahvempi on aina lopulta tuhonnut heikomman. Jos sieltä avaruudesta löytyisi meitä kehittyneempi porukka, niin meille kävisi köpelösti. Jos he olisivat meitä heikompia, niin me ryöstäisimme ja tuhoaisimme heidät. Onneksi ei mitään ole löytynyt. Tuskinpa löytyykään.

Elämän syntyminen vedestä on yhtä mahdoton juttu. Kemistit kykenee luomaan vaikka millaisia olosuhteita. Elämä synnyttämistä vielä odotellaan. Sitäkin ihan turhaan.

Evoluutio taitaa olla aikuisten satuja. Tarinoita on keksitty ja niihin halutaan uskoa, yhtä varmasti, kuin elämään avaruudessa.
Liian monta vastaamatonta kysymystä ja toinen toistaan mielikuvituksellisempia tarinoita.

259 kommenttia

  • Leo Tihinen sanoo:

    Rauli Toivonen.

    Kiitos tarkennuksestasi. Se selvensi ajatteluasi, eikä minulla ole enää tarvetta vastaväitteisiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Seppo -> “Näin yllä oleva Saarnaajan kohta voidaankin kääntää myös: Kierros tulee ja kierros menee sillä maa on asetettu avaruuteen.”

    “Tuohon tarvittaisiin jo kyllä aikamoista tarkoitushakuisuutta.”

    Miten niin, se on aivan suora käännös ko lauseesta. Tarkoitushakuinen on mieleuimmin teologisoitu käännös, joka sopii lisäksi huonosti kontekstiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Eikö soittoa ole vieläkään tullut? eikä yhtäkään todistetta kehitysopista. vieläkö se yhä on pelkkä teoria? Miksiköhän niihin jaksetaan uskoa. Silti silminnäkijän todistukselle: Alussa Jumala loi… ei arvoa anneta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen
    Pekka Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.