Kaste, raja maailman ja Seurakunnan välillä?

 

Parannuksen saarna - Evankeliumin saarna. 

"Tehkää parannus" saarnasivat Johannes Kastaja, Jeesus ja Pietari.

Muunmuassa näissä henkilö-yhteyksissä on parannuksen saarnaamisesta kirjoitettu Raamatussa ja "takaa" parannus-saarnan ja sen merkityksen raamatullisuuden kaikissa yhteyksissä.

On kysymys uudestisyntymisestä, uskoontulosta, mikä on täysin Jumalan työ. Uskoontulo ei ole kaste, vaan kaste on näkyvä, ulkoinen merkki mitä sisäisesti on tapahtunut. Jeesuksen Veren Voima on Pyhän Hengen kautta puhdistanut parannukseen suostuvan.

Parannusta voi tehdä vain hylkämällä yhteys “alamaailmaan”, minkä edustajia ovat kaikki ajallinen hyvä ja paha, mitkä korvaavat tai parantelevat taivaalliset, näkymättömän, ikuisen todellisuuden.

Kasteesta ei voi luopua, tai siitä langeta. Ei, jos opinmuotomme on vain Raamatusta.

Uskosta voi luopua juuri silloin kun haluaa. Tämä on periaate, tämä on Jumalan ja ihmisen vapaa tahto. Jumalan antama täysi vapaus koskee kaikkea elollista.  Kuitenkin Jumala on kattavasti ilmoittanut, kuinka edullista, hyödyllistä kaikilla alueilla, on Jeesuksen seuraaminen joka päivä. Eli Hän ei todellakaan hylkää meitä kiusauksista nauttimaan.

Ettemme lankeaisi, ajautuisi pois Armon alta, on  painotus Hebrealaiskirjeessä, 3:

 12 Katsokaa, (kr. blepo) veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,

13 vaan kehoittakaa  (kr. parakaleo) toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;

Nuo kaksi kreikan sanaa edustaa Jumalan ohjausta sielunhoitoon, itsestämme ja toinen toisistamme huolenpitoon. Tämä ei ole kehoitus kouluttaa, edes kurssittaa psykologian kautta ketään hoitamaan tai hoidattamaan hengellisesti. On tarkoitus herättää huolta ja hätää toisistamme sen Rakkauden voimalla, mikä meihin on uskon kautta vuodatettu, vt. “Katsokaan, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut (meihin laittanut, vuodattanut) …”. (1.Joh.3:1)

Koko hengellisen sielunhoidon laajuus on tiivistettynä Jaak. 5:13-16, 19,  jakeissa.

Rajat maailmaan, vaikka elämme maailmassa, on kehoitettu pitämään selvänä. Se on uskovan sisäinen tila, ei fyysinen-psyykkinen status. 

72 kommenttia

  • Marko Sjöblom sanoo:

    On myös niin, että emme ole oikein osanneet muutamaan vuosikymmeneen pitää esillä sitä, että kasteen YKSI merkitys on siirtyminen pimeydestä valkeuteen eli se, että kastettujen ja uskovien elämän(tavan) tulisi sen seuraksensa erota ei-kastettujen sekä epäuskoisten elämästä. Enkä nyt tarkoita iänikuisia väittelyjä korvakorujen ja minihameiden tai meikkauksen sopivuudesta uskovaisille vaan Uuden testamentin elämäntapaopetusta. En ole huomannut esimerkiksi kirkollista kampanjaa avioliiton puolesta avosuhteita vastaan, lepopäivän pyhittämisestä vastakohtana shoppailulle tai omakohtaiseen kristilliseen uskoon ankkuroitua kehotusta lähetystyön tukemiseen (vaikka Kirkon ulkomaanapu tekeekin hyvää työtä).

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Sjöblom, ”En ole huomannut esimerkiksi kirkollista kampanjaa avioliiton puolesta avosuhteita vastaan, lepopäivän pyhittämisestä vastakohtana shoppailulle.”

      Ei näitä edellä mainitsemiasi kai kukaan enää uskalla pitää esillä, ellei halua saada oudon mainetta? Luopumus sanasta on voimakasta ja voimistuu edelleen. Olen itse samassa veneessä nykyisen kehityksen kanssa, ja huomaan, että en minä itsekään ole innokas vanhaa puolustamaan. Järki selittää ettei kannata, etten tule leimatuksi minkä tahansa omasta mielestäni väärän porukan joukkoon kuuluvaksi. Pelkuruus löytyy omasta sydämestä. Oma kampanjani kommentissasi mainittujen asioiden puolesta mahtuu tulitikkurasiaan. Pitäisikö jonkun muun hoitaa homma?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ”Elämäntavan tulisi erota epäuskoisten elämästä.” Muutoksen ulkoisessa elämässä tulisi lähteä sisäisestä muutoksesta. Kampanjointi siveyden, raittiuden tai muun vastaavan hyveen puolesta kääntyy helposti ulkokultaiseksi moralismiksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Martti Pentti, ”Muutoksen ulkoisessa elämässä tulisi lähteä sisäisestä muutoksesta.”

      Samaa mieltä. Kristinusko ei ole moralismia eikä saakaan olla. Totean suuria muutoksia tapahtuneen kristillisessä elämässä sekä Suomessa että muualla maailmassa. Hengelliset asiat eivät kiinnosta, paitsi kristinuskon ulkopuolella ”talismanit ja karman lait” näyttävät uppoavan ja ovat hyväksyttäviä. Seurauksia yritetään paikkailla, vaarana on ulkokultainen moraalisuus.

      Mitä tarkoittaa maailmassa, mutta ei maailmasta? Elämä näyttää pintapuolisesti samanlaiselta kaikilla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Se, mitä kirjoitin Jumalan valtakunnan rajasta ’veteen piirrettynä viivana’, kuvaa sitä, miten ymmärrän ’maailmassa, mutta ei maailmasta’ -ajatuksen. Seurakunnan tehtävä on olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa maailman kanssa, jotta Jumalan valtakunta laajenisi ja syvenisi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      “Seurakunnan tehtävä on olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa maailman kanssa, jotta Jumalan valtakunta laajenisi ja syvenisi.”

      En huomannut aiempaa vastaustasi. Olen samaa mieltä, hyvä kuvaus “veteen piirretty viiva”.

      Julistuksessa pitää kuitenkin olla kaksiteräinen miekka, muuten kaikki muuttuu epäselväksi mössöksi ja pasuuna antaa epäselvän äänen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Miten Reijo ajattelet helluntailiikettä kristillisen kirkon historiassa? Liike on kovin uusi. Minulle on tullut eteen myös oma pohdinta luterilaisuudesta, joka on vanhempaa kuin helluntailaisuus, mutta kuitenkin varsin uutta (1500 luvulta peräisin). Olemme molemmat oikeassa omasta mielestämme varsin lyhyen ajan valossa; omana elinaikamme? Uskoon 2000 luvulla tullut ei välttämättä edes ymmärrä mistä keskustelemme, mutta samaan aikaan hän voi olla täysin varma siitä, että sekä Mänttäri että Paukkunen ovat täysin väärässä ja uskosta osattomia?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Marko Sjöblom, Martti Pentti ja Kari Paukkunen,

    Olen palannut vapaa-ajanviettopaikastani ja vastaisin teille. Mutta koska tämä blogini on mennyt kovin kauas, niin voisitteko vahvistaa, että seuraatte tätä vielä? Ellette seuraa, voin avata uuden blogin ja jatketaan siellä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Tulin joutessani vilkaisemaan tätä vanhaa keskustelua. En siis enää varsinaisesti seuraa sitä, tuskin kukaan muukaan. Jos on tarpeen yleisesti vastata kommentteihini, se on varmaan hyvä tehdä uudessa ketjussa. Henkilökohtaisesti en kaipaa vastausta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Reijo Mänttäri
    Reijo Mänttäri

    Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.