Kauanko vielä kestää, ennen kuin Jeesus-lapsi on täysin vieroitettu irti tavastamme viettää joulua?

Olin nuori pappi, kun minulle tarjottiin ostettavaksi upea seimiasetelma. Saisin sen hyvin edullisesti, sillä siitä puuttui yksi pieni osa, jonka merkitystä kauppias vähätteli. Ajattelin, että yhden lampaan puuttuminen ei haittaisi mitään, onhan sitä rekvisiittaa tuossa muutenkin tarpeeksi. Diiliä ei kuitenkaan syntynyt, kun kuulin, että seimi olisi tyhjä, Jeesus-lapsi oli kadonnut, hukkunut pienuuttaan jonnekin. Olin ehdoton: Jeesus tai ei mitään! Ei joulua ilman Jeesusta. Ilman synttärisankaria vuoden pimeimpänä ajankohtana juhliminen olisi pelkkää pakanallista bakkanaalia.

Mennään ajassa neljä vuosikymmentä eteenpäin. Tässä päivänä muutamana kuljin Tapiolassa kauppakeskus Ainoan käytäville laajentuneitten Stockan  jouluvalomyyntikojujen ohitse ja kiinnitin huomioni siihen, miten kojujen muoto toi mieleen tallin. Oitis kuvittelin yhteen niistä seimen Jeesus-lapsineen ja muine asiaankuuluvine ihmisineen ja eläimineen.

Totta kai minun piti mennä esittelemään ideaani parille kassakoneen takana piileskelevälle myyjälle.  Kysyin, olisiko mahdollista lähempänä joulua muuttaa yksi noista kojuista seimeksi, kun tuossa vieressä olevassa jouluikkunassakaan ei ole mitään Jeesukseen viittaavaa. Sain vastauksen, että somistajalla on omat suunnitelmansa jo useammaksikin jouluksi eteenpäin.  Ja ikään kuin varmemmaksi vakuudeksi kaiuttimista alkoi samaan aikaan kuulua R.E.M-yhtyeen biisi Losing my Religion. Minä siihen hiljaa mielessäni, että aha, näin ovat siis päreet.

Nuorena pappina tein kaikkeni saadakseni jonkinlaisen niskalenkin kaupallisesta joulusta. Yritin saarnata sitä kumoon. Ohjeekseni otin Paavalin neuvon nuorelle Timoteukselle: ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät” (2. Tim. 4:1-5).

Nyt eläkkeellä ollessani olen jälkiviisaasti joutunut tunnustamaan, että ristiretkeni kaupallisen joulun kumoamiseksi meni pieleen. Tuulimyllyjä vastaan taistelin, vaikka lähtökohtaisesti minulla oli käytössäni aikamoisen hyviä aseita… siis työkaluja.

Yksi vaikuttavimmista työkaluista oli muuan raflaava piirrostaulu.  Kari Suomalainen oli antanut silloiselle Vanhankirkon seurakunnalle luvan ottaa taiteilijan tunnetuimmasta pilapiirroksesta jättisuurennoksen. Kuva oli kooltaan mitoitettu niin, että kun se ennen joulua laitettiin silloisen Ruoholahden kappelin näyteikkunaan, isokokoinen ikkuna peittyi kokonaan. Piirros näkyi tosi hyvin ikkunan kohdalla pysähtyviin busseihin Ruoholahdenkadun ja Lapinrinteen risteyksessä. Jalankulkijat saattoivat jäädä ikkunan ääreen huuli pyöreänä ihmettelemään näkemäänsä.

Kuten lukija jo saattaa arvatakin, kuva esitti Helsingin Aleksin joulukadulla miltei Stockan kuuluisan kellon alla seinän vierustalla kerjäläisen tavoin kättään anovasti ojentelevaa nöyrää Jeesusta. Kuva tunnetaan nimellä Kuokkavieras omissa juhlissaan. Tämän kuvan raahautin useina jouluina Vanhaan kirkkoon koululaisten hämmästeltäväksi.

Kuokkavieraan myöhempi kohtalo? Minulla ei ole siitä harmaintakaan hajua, kun pari kymmentä vuotta sitten jouduimme luopumaan mainitusta Ruoholahdenkadun kappelista. Taas on Jeesus päässyt katoamaan silmistäni, vaan ei onneksi mielestäni. Olisin kovin kiitollinen, jos esimerkiksi tätä kautta saisin tietää, mihin  jättihittikuvamme mahtoi aikoinaan joutua. Ja, voi pojat, jos tuon taulun voisi vielä saada takaisinkin! Se olisi mieluisa muisto v. 1956 syntyneestä , mutta v. 1999 kuolleesta ja kuopatusta itsenäisestä Vanhankirkon seurakunnasta. Jeesus-taulun myötä elpyisi myös moni joulumuisto ihana…

Tätä nykyä en enää seuraa ns. kirkkovuotta niin tiiviisti kuin virassa ollessa oli tehtävä. Jos ei olisi aikoinaan seurannut, niin töissä ei olisi ajan tasalla pysynyt millään, sillä jumalanpalvelusrytmissä sekoaminen olisi sangen kohtalokasta. No, ajattele nyt, että olisit vaikkapa valmistanut saarnan aivan väärästä aiheesta ja  tekstistä!

Perskohtaisesti olen päättänyt jättää jouluaaton 24.12. joulupukille ja tontuille, ratiritiralla-lauluille sun muille leikeille ihan sovinnolla. Turha potkia tutkainta vastaan. Sen sijaan minun ikioma seuraava jouluni on 6. tammikuuta 2019 eli loppiaisena. Seimelle saavutaan silloinkin, mutta ilman joulustressiä ja hössötystä. Seimen ääreen polvistuneet paimenet tosin on korvattu syöttökaukalon luona rähmälleen heittäytyneillä tietäjillä ja näitten arvokkailla lahjoilla, jotka mahdollistivat taloudellisesti Jeesuksen perheen lapsensurmanmiekan pakoilun kahdeksi vuodeksi Egyptissä.

Jos joulukirkoissa olikin takavuosina sellainen tuntu, että kirkkovieraat tulivat hakemaan sitä oman lapsuutensa aikaista fiilistä, niin eihän siinä mitään, mutta sellaisella toivomuksella unohtuu usein, että ei Jeesus jäänyt sinne seimeen makoilemaan, vaan hänellä oli tehtävä, joka 33 vuotta myöhemmin johti hänet ristille. Vaan yllätys, yllätys: Ei Jeesus jäänyt myöskään ristille. Sillä hänen missionsa ei ollut vain kuolla vaan voittaa kuolema. Näin pääsiäinen ja joulu liittyvät toisiinsa: Ei pääsiäistä ilman joulua.

Tuhannen taalan kysymys: Missä Jeesus on nyt, miten kaukana sinusta eli lähellä sinua?

 

  1. Hannu: ”Minä taas luterilaisen kirkon pappina ja tällä K24-alustalla vuosikymmenen bloganneena puhun tietysti KRISTILLISESTÄ joulunvietosta.”

    No luterilaisen kristilliseen joulunviettoon eittämättä kuuluu Jeesus, joten ongelmaa ei nähdäkseni edes ole olemassa.

    Hannu: ”Joka häntä seuraa ei vaella pimeydessä.”

    Kyllä täällä näkee ihan hyvin ilman Jeesustakin. 🙂

    Hannu: ”Millä perusteella pakanoilla olisi jonkinlainen yksinoikeus ko. ajanjaksoon vuodenkierrossa?”

    Ei millään, eikä myöskään kristityillä. Joulu on kaikkien ja ei kenenkään.

    Mutta miksi käyttää halventavia arvonimiä, kuten pakana, sellaisista ihmisistä, jotka eivät satu jakamaan juuri sitä omaa maailmankuvaa? Sellaisessa ylennetään itsensä ja muistaakseni Raamatussa on terveisiä niille, jotka itsensä ylentävät.

    • Marjaana: Millä perusteella sana Pakana on halventava nimitys? Uusi testamentti tuntee jopa termin pakanakristitty.

      Tällaiset asiat kuuluvat ihan yleissivistykseen, mutta jos unohtuvat, niin onhan meillä Google, josta voi luntata. Wikipedia kertoo pakanuudesta seuraavaa:

      Pakanuus

      Pakanuus (lat. paganitas) viittaa ei-kristillisten uskontojen, yleensä ei kuitenkaan juutalaisuuden eikä islamin harjoittamiseen. Ei-kristillisiä uskontoja, juutalaisuutta ja islamia yleensä lukuun ottamatta, sanotaan varsinkin kristillisessä kielen­käytössä pakana­uskonnoiksi ja niiden harjoittajia pakanoiksi, joskin pakanoiksi sanotaan joskus myös kaikista uskonnoista luopuneita tai uskontoon välin­pitämättömästi suhtautuviaihmisiä.

      Tavallisimmin pakana­uskonnoilla tarkoitetaan varhais­kantaisia, yleensä polyteistisiä ja panteistisia uskontoja. Nykyään näitä sanotaan toisinaan myös ’vanha­pakanallisiksi uskonnoiksi erotukseksi viime vuosikymmeninä syntyneistä, uus­pakanuudeksi nimitetyistä suuntauksista. Uuspakanuus on nimitys, jota on 1950-luvulta lähtien käytetty nykyaikana tietoisesti kehitetyistä uskonnollisista suuntauksista, jotka pyrkivät jäljittelemään, elvyttämään tai ennallistamaan alkuperäisiä historiallisia eurooppalaisia pakana- ja muinaisuskontoja.[4] Uuspakanuuden suuntauksiin kuuluvat muun muassa wicca, uusshamanismi, aasainusko ja druidismi.

      Raamatussa pakanoilla tai pakana­kansoilla tarkoitetaan muita kansoja kuin juutalaisia. Sen mukaisesti varsinkin varhaisimmista kristityistä puhuttaessa käytetään usein termejä juutalais­kristityt ja pakana­kristityt, joista viimeksi mainituilla tarkoitetaan pakana­uskonnoista kristin­uskoon kääntyneitä.

  2. Hannu: ”Millä perusteella sana Pakana on halventava nimitys?”

    No jos me haluamme olla yhtään rehellisiä, niin kyllähän sitä käytetään, ja on käytetty, usein myös halventavassa merkityksessä. Tämän toteaa myös sanakirja.

    ”PAKANA (usein halventavasti) ihminen, joka ei tunnusta jotakin suurista yksijumalaisista uskonnoista; ei-uskonnollinen, uskontoa tunnustamaton; ei-kristitty; ei-juutalainen — Sanaa on myös usein käytetty haukkumasanana.”

    http://jkorpela.fi/siv/sanatp.html

    Lainaamasi Wikipedia toteaa myös: ”Jo ennen kuin sana kristittyjen kielen­käytössä sai uskonnollisen merkityksensä, siihen oli liittynyt voimakkaita sivisty­mättö­myyteen viittaavia mieli­kuvia samaan tapaan kuin esimerkiksi suomen kielessä sanoihin moukka tai juntti.”

    Mielestäni kristitty tekisi hyvin jos pyrkisi uudistamaan käyttämäänsä kieltä ja korvaamaan halventavat ja kristittyjä jalustalle nostavat termit neutraalimmilla termeillä. Pakana -termin voisi esimerkiksi korvata termillä ”muun uskoinen” tai ”muulla tavalla ajattelevat”, tai sen sadalla muulla termillä, joihin olisi sisäänrakennettuna kunnioitus muiden maailmankatsomusta kohtaan. ”Pakana” ei ole sellainen termi.

    Sitä en sitten tiedä, onko tällainen mahdollista, kun kristinuskoon kuitenkin liittyy oleellisesti oman eriarvoisuutensa korostaminen muun uskoisiin verrattuna.

  3. Nyt näyttää siltä, että ottelun tuomari on joutunut ongelmiin kielenkäyttönsä vuoksi. Kerran jo jäähyllä ollut pelaaja ei pidä raitapaidan termistä ” pakana”. Eriarvoistavaa, kuulemma.

    Nyt ollaan uskonnollisella palstalla ja viitekehys termeille on ainakin jossain määrin Raamatun kansien välissä. Ja siellä pakana tarkoittaa todellakin ympärileikkaamatonta ei-juutalaista, alkutekstistä löytyvät ilmaisut ethnikos/ethnos. Paavali käyttää jälkimmäistä puhuessaan pakanakristityistä, ilman että se eriarvoistaa ketään kristittyä.

    Jeesus käyttää harvoin termiä pakana, olihan hänen opetuskohteensa juutalaiset. Messias käytti ilmausta pakana mielenkiintoisella, jopa joskus hiukan negatiivisellakin tavalla.

    Millaiseen ihmiseen soveltuu Jeesuksen ohjeistus: ”Suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin”? Olihan Matteuskin ammattipublikaani, eikä Jeesus muutoinkaan lähimmäisiä käskenyt eriarvoistaa. Loukkaavaako?

    Matteuksen 18. luku kertoo Jeesuksen pakana-sanan käytön taustat. Hän ohjeisti keskinäisten kahnausten käsittelyä veljien kesken. Jos ei auttanut järkipuhe eri vaiheiden jälkeen, jäähytuomio oli seurauksena. Jeesus käytti juutalaisten tunnettua kulttuuria, jonka kaikki ymmärsivät: tuon uppiniskaisen veljen kanssa ei enää olla tekemisissä.

    Näissä keskusteluissa on esiintynyt kirjoittajia, jotka esimerkiksi nimimerkin suojasta ovat varsin ärhäkkäästi taklanneet kanssapelaajia. Vaikka minulla on ollut tästä otsikon joulun vietosta kovasti erilainen näkemys kuin rovastilla, uskon, ettei hän meitä keskustelukumppaneitaan termeillä tahallisesti halveksu. Joskus sitten joutuu pilliin kyllä puhaltamaan ja jäähytuomiotakin jakamaan..

  4. Kuten lainaamani Wikipedian pätkä osoittaa, termiä ”pakana” on käytetty halventavassa merkityksessä jo ennen kuin kristityt ottivat sen omiin tarkoituksiinsa. Se, että termiä käytettiin yleisesti halventavassa tarkoituksessa, oli varmasti Jeesuksen ja kumppaneiden tiedossa, kun päättivät alkaa käyttämään sitä. Ja se kertoo oleellisen termin todellisesta tarkoituperästä.

    Se osaltani tästä aiheesta, mutta edelleen näkisin terveenä kehityskulkuna, mikäli nykypäivän kristityt tarkistaisivat termistöänsä ja jättäisivät halventaviksi tulkittavat termit vähemmälle.

    Kiitos myös Raulille panoksesta aiheeseen. Jehovan todistajiltahan löytyy kokonainen arsenaali eriarvoistamaan, epäinhimillistämään ja halventamaan tarkoitettuja termejä. Jos haluat vaihtaa joskus niistä ajatuksia, niin kerro. 🙂

  5. Tätä vääntöä, että joulu ei saisi olla Jeesuksen syntymäjuhla, on ollut iät ajat. On totta, että kukaan ei tiedä, mihin aikaan vuodesta Jeesus on tarkkaan ottaen syntynyt. Mutta onko sillä merkitystä?

    Jumalan syntyminen ihmiseksi on niin merkittävä tapahtuma, että sitä on aiheellista juhlia. Koska Jeesus Raamatun ja omien sanojensa mukaan on maailman valo, on hyvä oivallus, että juhla on sijoitettu vuodenkierrossa siihen kohtaan, jolloin näkyvässäkin maailmassa pimeyteen alkaa koittaa valo.

    On myös ymmärrettävää, että pimeyden väistyminen luonnossa valon tieltä on ollut muinaissuomalaisille niin merkittävä käänne, että ovat sitä juhlistaneet omalla tavallaan. Jeesuksen juhla on kuitenkin syrjäyttänyt sen. Olisivat pitäneet puolensa, jos heillä oli parempi syy juhlia.

    Tympeäähän tämä materialismin kyllästämä joulu on, mutta ymmärrettävää. Täytyyhän ihmisten keksiä jotain korviketta sille, että eivät ymmärrä Jeesuksen merkitystä eivätkä siksi koe tarvetta juhlia häntä. Eiköhän se ole juuri sen muinaisen pakanallisen juhlinnan uusi muoto? Ei taida sisällöltään paljonkaan siitä erota.

    Itse en pidä erityisemmin jouluaatosta pakollisen lahjaruljanssin vuoksi, mutta en sitä niin kauheasti paheksukaan, jos pystyy pitämään lahjojen hankinnan järkevissä rajoissa. Ja sen pystyy, jos tahtoo. Ostan lapsenlapsille mieluummin synttäri- kuin joululahjoja.

    Opettajan työssä joulu oli – ainakin itselleni – hirveän stressaavaa, kun piti saada syyslukukauden tavoitteet valmiiksi, viimeiset kokeet tarkistettua, samalla valmistella joulujuhlaesityksiä, kirjoittaa todistukset… ja sitten kiireellä kotona paistamaan laatikoita ym. Ei siinä jaksanut sanomaan syventyä. Joulu ikään kuin alkoi vasta joulupäivästä, kun pakolliset kuviot olivat ohi. En tiedä, pystyisinkö siirtämään joulunviettoa loppiaiseen asti, kun kuusikin jo silloin usein karisee.

    Mitä tulee varsinaiseen kysymykseesi, onko Jeesus omassa elämässä kaukana vai lähellä, se on hyvin henkilökohtainen ja siksi vaikea vastattavaksi. Jos sanon, että lähellä, sitä voi pitää hengellisenä kerskailuna. Jos sanon, että kaukana, valehtelen. Minulle Jeesus ei ole jouluna yhtään sen lähempänä kuin muulloinkaan. Ylipäätään Jeesus on minulle läheisempi omassa arjessani kuin juhlissa tai edes sunnuntaisin kirkossa.

  6. Lopuksi hauska anekdootti Joulukatu-kuvan syntyhistoriasta. Kari Suomalainen on kertonut, että juuri joulun alla 1954 hän törmäsi näyttelijä Tarmo Manniin ja siinä jouluhyörinää katsellessaan he miettivät, mitä Jeesus mahtaisi tuumia kaupungin joulukiireestä. Kari ideoi piirrosta, jossa Jeesus seisoisi keskellä Helsingin joulukatua kerjäämässä, mutta Manni väitti, ettei Kari uskalla tarjota piirrosta julkaistavaksi. ”Katso huomisen lehdestä”, Kari uhosi ja lähti toteuttamaan ideaansa, josta pari vuotta sitten tuli kansanäänestyksellä kaikkien aikojen Kari-piirros.

Kirjoittaja

Kiuru Hannu rovasti Ruttopuiston
Kiuru Hannu rovasti Ruttopuistonhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121