Kaukaisia taivasunelmia

Maan kaltaiset eksoplaneetat ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän samalla kun huoli Maapallon elämän rajoista on kasvanut. Hesari kertoi tutkijoiden kartoittaneen 24 aurinkokuntamme ulkopuolista nk. eksoplaneettaa, joilla ”elämä voisi kukoistaa monipuolisemmin kuin maapallolla” (8.10.). Myös iltapäivälehdet innostuivat ajatuksesta, että avaruudessa on maapalloa parempia paikkoja elämälle.

Kaukaisia tähtiä kiertäviä planeettoja on löytynyt jo yli 4500. Joidenkin niistä etäisyys emotähdestä mahdollistaisi nestemäisen veden olemassaolon. Sen lisäksi planeetalla täytyisi olla joukko muitakin ominaisuuksia, kuten magneettikenttä suojaamaan kosmiselta säteilyltä, elämälle suotuisa kaasukehä ja sopiva painovoima.

Nämä asiat ovat juuri kohdallaan Maapallolla. Siksi Maapallo on ollut lottovoitto elämän synnylle galaktisessa arpapelissä. Itse asiassa kyse ei olekaan arpapelistä, jos kerran uskomme ”Isään Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.”
_ _ _
Flora, Ariadne, Feronia, Harmonia, Austria, Melpomene, Sappho, Victoria, Eutere, Vesta, Clio, Nemausa, Urania...Tiedemiehet etsivät 1800-luvulla omasta aurinkokunnastamme pienempiä planeettoja suurempien yhdeksän lisäksi – luvussa on mukana Maan kuu, mutta ei Plutoa. Valtionkalenterit listasivat vuosittain ”vähempien kiertotähtien” kiertoajan sekä etäisyyden auringosta. Vuosisadan alkupuolen parista kymmenestä oli pikkuplaneettojen määrä noussut esimerkiksi vuoteen 1877 mennessä 160:een.

Vähitellen niiden määrä nousi niin suureksi, ettei niitä enää katsottu tarpeelliseksi luetteloida Valtionkalentereissa. Tällä hetkellä asteroideja ja muita pienkappaleita tunnetaan satojatuhansia. Useimmat niistä ovat Marsin ja Neptunuksen välisellä vyöhykkeellä tai Kuipersin vyöhykkeellä. Niistä Ceres, Pluto, Haumea, Makemake ja Eris luetaan nykyään kääpiöplaneetoiksi.

Ehkä jotkut ovat haaveilleet omasta pikkuplaneetastaan? Saint-Exupéryn Pikku Prinssi tuli Egyptin autiomaahan tapaamaan lentäjää omalta planeetaltaan Asteroidi B 612:lta käväisten matkalla kuudella muulla pikkutähdellä. Monet tuntevat tämän sadun, joka on ranskankielestä käännetyin kirja.
_ _ _
Hesarin juttu ottaa huomioon positiivisena seikkana myös eksoplaneetan emotähden jäljellä olevan elinajan, joka voi olla omaa Aurinkoamme pidempi: ”Maapallon elinkelpoisesta ajasta olemme käyttäneet jo yli puolet. Muutaman miljardin vuoden päästä meret kiehuvat avaruuteen, kun Aurinko alkaa paisua punaiseksi jättiläiseksi.”

Minun mielestäni me emme ole käyttäneet Maapallon elinkelpoisesta ajasta kuin joitakin satoja tuhansia vuosia, jos nimittäin puhutaan nykyihmisestä. Mutta vasta teollistuneen ajan moderni ihminen on varsinaisesti käyttänyt tai aktiivisesti kuluttanut Maapallon resursseja niin, etteivät ne enää palaudu samalla tavoin kuin esiteollisella ajalla.

Voi hyvin olla, että emme tarvitse niitä potentiaalisia paria miljardia Maapallon jäljellä olevaa vuotta, jos tuhoamme Maapallon elinkelpoisuuden jo paljon sitä ennen. Siksi suurempi huoli mielestäni on seuraavien kymmenien tai satojen vuosien kehitys ja se, kuinka ihminen kuluttaa jatkossa Maapallon resursseja.
_ _ _
Amerikkaan saapui siirtolaisia laivoilla Euroopasta, missä he kokivat olonsa ahtaiksi. Vapaa uusi manner oli lupaus paremmasta huomisesta, jonne tulokkaat saisivat raivata oman ihannevaltakuntansa.

Monet tulokkaat olivat Euroopassa uskonsa vuoksi vainottuja, kuten Englannin Plymouthista Mayflower-laivalla 1620 lähteneet puritaanit. He perustivat uuden Englannin siirtokunnan Massachusettsin rannikolle. Mallina ja esikuvana heillä oli ilmeisesti Egyptin orjuudesta kohti luvattua maata Mooseksen johdolla lähtenyt israelilaisten joukko.

Sama malli toistui sittemmin siirtolaisuudessa yli preerian kohti länttä. Vankkurit aaltoilevalla preeriaruohikolla olivat Mayflower-laivan tavoin viemässä siirtolaisia luvattuun maahan, jossa odotti vapaus. Tai Martin Luther Kingin näyssä uudesta maasta, jossa mustat saavat elää vapaasti.
_ _ _
Sama Yhdysvaltojen ensimmäisten siirtolaisten vaalima myytti istuu sitkeässä. Avaruusohjelma Marsin asuttamiseksi seuraa ajatusta luvatusta maasta. Siirtokunta Marsissa on ikään kuin pelastusvene, jonne ihmiskunnan jäännös pelastautuu ongelmiin hukkuvalta Maapallolta. Saman ajatuksen esitti Nobel-kirjailija Harry Martinson tieteiskirjassaan Aniara (1956). Se kertoo ihmisistä, jotka lähtevät avaruusaluksella – uuden ajan Arkilla – ydinsodan tuhoamalta maapallolta kohti Marsia, mutta alus ajautuukin aurinkokunnan ulkopuolelle.

Vielä kaukaisempi päämäärä häämöttää kaukana maan kaltaisella planeetalla, joka on kuin paratiisi. Hesarin artikkelissa kerrotaan tällaisesta planeetasta, jota kutsutaan nimellä KOI 5715.01.
_ _ _
Tässä vaiheessa minun on kuitenkin pudotettava haaveet eksoplaneetasta maan pinnalle. Kyseinen planeetta KOI 5715.01 sijaitsee 3000 valovuoden päässä. Siis matkan, joka valon nopeudella kestää 3000 vuotta. Ei ole olemassa Star Trekin alusten huippunopeuksia eikä maailmankaikkeuden poimujen kaltaisia oikoteitä, ainoastaan tappavan tasaista kyytiä kaukana valon nopeudesta. Jos uuden ajan Arkki joskus kymmenien tai satojen tuhansien vuosien kuluttua saavuttaa kuin ihmeen kautta määränpäänsä, ei ole sanottua, että eksoplaneetta on elinkelpoinen tai enää edes olemassa – saati että avaruusaluksessa olisi vielä jäljellä inhimillistä elämää.
_ _ _
Haaveet eksoplaneetoista ovat pettäviä ja jopa vaarallisia kääntäessään huomion pois siitä varsinaisesta ja ainoasta tuntemastamme Arkista, jolla elämä voi selvitä hengissä pimeällä ja äärettömällä maailmankaikkeuden merellä. Maapallo on ainoa tuntemamme paikka, jossa elämä voi jatkua. Siksi Maapallosta on pidettävä huolta entistä suuremmalla vakavuudella ja tarmolla nyt, kun kolme viimeistä kuukautta ovat olleet mittaushistorian lämpimimmät.

Ilmastonmuutos ja sen elämälle tuhoisat seuraukset on torjuttava eri maiden yhteistyöllä. Samoin elämän monimuotoisuus on saatava säilymään ja pelastettava sukupuuttoaallolta. Ihmisen itsekkyys ja rajaton kulutus on saatava käännettyä elämän ja sen edellytysten suojelemiseksi.
_ _ _
Ehkä ajatus jossakin tähtien tuolla puolen odottavasta paratiisillisesta planeetasta on kuin vastine uskontojen taivastoivolle? Kristityille Jumalan taivas on toinen todellisuus, joka on aistimaailman ulkopuolella. ”Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä.” (2 Kor 5:1).

10 kommenttia

  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Olisi iso harmi, jos olisimme matkanneet jo 1500 vuotta ja sitten havaitsemme että kohdetta ei enää olisi. Näillä hämäävillä toiveilla kaukaisesta paratiisista ehkä saadaan lisää varoja avaruus-seikkailuihin. Toinen samalainen on tuo elämän etsiminen. Jospa löytäisimme planeetan, jossa olisikin itsemme kaltaisia olioita. Joiden kanssa voisimme kommunikoida ja vaihtaa kuulumisia. Varsinkin jos he olisivat meitä korkeammalla tasolla ja yhtä ahneita , kuin mekin, niin parempi olisi etteivät meistä tietäisi mitään. Toisaalta, jos nuo avaruuden asukit olisi meidän tasolla, niin pian aloittaisimme ryöstämisen ja pyrkisimme tuhoamaan heidän onnelansa ja rakentamaan tilalle ihan oman. Onneksi siellä ei ole ketään.

    Aika mielenkiintoinen on sekin näkemys, että koko avaruus tarvitaan siihen, että maassa voi olla elämää. Ei pelkästään tämä pieni aurinkokuntamme ja linnunratamme, vaan koko kaikkeus tähän tarvitaan. Tuo ajatus kyllä toisi takaisin sen tuloksen, että maapallo olisikin kaiken keskus. Eipä tuo maakeskeisyys ole aiemmin mieleen juolahtanut. Ennen kuin nyt.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    ”Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä.” (2 Kor 5:1). ”

    Me tiedämme nykyisin jo sen, että taivas ei ole teltan katto, vaan ilmakehän ulkopuolella alkaa avaruus. Tähdet eivät ole reikiä teltan katossa, joista taivaallinen valo pilkistää, vaan ihan muuta.

    Telttamajaa ei siis pureta, kun sitä ei ole, vaan ihmisten jatkuva lisääntyminen saa aikaan sen, että me syömme ja myrkytämme maan erämaaksi kuin heinäsirkkaparvi, joka tuhoaa suurenkin sadon hetkessä. Jatkuva kilpailun ja kasvun odote vain nopeuttaa tapahtumaa.

    Hallitsemattomasti lisääntyvän ihmispopulan kasvu johtuu tietysti falloksen vallasta ja hallitsemmattomasta himosta ja siitä, että naisen ruumis on alistettu falloksen palvelukseen. Fallos ei kanna vastuuta seurauksista suuressa osassa maailmaa ja siitä johtuen, meitä kidutetaan jakamalla kuvia nälänhädästä ja vaatimalla kantamaan yhteisvastuuta mokoman elimen ja sen kantajien vapaasta ja vastuuttomasta toiminnasta.

    Miehille ei vaadita toiminnan muutosta kehitysmaissa, eikä fundisuskonnoissa, me vain ajattelemme , että lapset ovat herran lahja, ja miehiä ei saa torjua, koska mies on jumalan kuva ja herra, ja hänen tahtonsa tulee täyttää.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Terävä ja erinomainen kiteytys Tarja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      “Lapset ovat herran lahja” Suomi on tässä kehitysmaa. Onko suomalaisista naisista kertomaan, miten väestörikkaissa maissa pitäisi toimia? Onko se vaan enemmän taivastelua ja pahanolon tuottamista tänne? Ja ei mitään vaikutusta sinne?

      Kyllähän tasa-arvoinen nainen tietää, että hän voi toimia kaikessa täysin itsekkäästi ja tehdä ihan mitä haluaa. Kaikki mikä on väärin johtuu kumminkin tasa-arvon toteutumattomuudesta. Ja voi, kun hänellä on kurjaa, syrjittynä. Ja hän ei ole ihminen, kun hänen “ihmisoikeudet ” eivät toteudu. Voi voi, kun hän on niin heikko, eikä jaksa kuin vähän.

      Toisaalta hän voi itse ylistää asemaansa maailmalla. Jakaa maailmalle rahaa. Tietäen, että kaiken maksaa lopulta kumminkin Suomen valtio.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Keskustelu: Lapset ovat Herran lahja

      https://youtu.be/SbdIj0Bb9tM

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    “Aika mielenkiintoinen on sekin näkemys, että koko avaruus tarvitaan siihen, että maassa voi olla elämää.”

    Siis koko maailmankaikkeus ja mahdoliset multiuniversumit lisäksi. Mihin Kaikkivaltias tarvitsee luodakseen yhdelle pienelle planeetalle elämän avuksi miljardeja galakseja ja biljoonia ja ja taas biljonia tähtiä ja vielä enemmän planeettoja? Siis vain ihmisen näyttämöksi? On on se mahtipontista tuo fundamentalistinen maa- ja ihmiskeskeisyys. No tämä käsitys onsyntynyt aikana jolloinmaailmankaikkeudenkoosta ja taivaankapaleidenlukumärästyä ei olut oikea tietoa.(Paitsi kabbalisteilla,jotka katsoivat kosmoksen olevan äärettömän suuri ja taivaankappaleita 221 potenssiin 22.)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Samaa luokkaa on ajatus siitä, että kun galakseja on lukematon määrä, niin täytyy olla elämää muuallakin. Ei tietenkään täydy. Tosi mahtipontinen ajatus on sekin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kuule nyt kPekka kun kenestäkään ei ‘täydy’- yhtään mitään. Todennäköisyys ei ole ‘täytytvää’ ja ja todennäköisyyden toteamisessa ei ole sitten niin mitään mahtipontista. Jos sinusta koko mailmankaikeus on olemassa vain ihmistä varten, niin mihin noita biljoonia galakseja biljoonia biljooni biljoonia taivaankappaleita tarvitaan?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tenka Ksenia Issakainen sanoo:

    Sivuhuomautuksena, että Viaplay-suoratoistopalvelusta löytyy erittäin onnistunut ja riipaiseva filmatisointi Aniarasta 🙂 Runoelmahan on tosi haastava dramatisoitava, kun ei ole juuri juonta eikä henkilöitä.

    https://youtu.be/yZ1jrsoyNuI

    Mut joo. Eipä ole täällä Maassakaan asutettu napa-alueita eikä merenpohjia kuten joskus haaveiltiin. Suomessakin väestö kököttää samoilla pienillä kaistaleilla kuin keskiajalla, vaikka nykyään on pelit ja vehkeet.

    Vaikka löytyisi kuinka tehokas uusi energianlähde, avaruuteen reissaaminen vaatii joka tapauksessa tolkuttoman paljon enemmän resursseja kuin paikkojen paneminen kuntoon täällä. Sitä paitsi avaruusolot ovat tuhoisia ihmisille; jo matkalla Marsiin voisi hyvin käydä niin että perille saapuu näkövammaisia syöpäpotilaita. Parempi koettaa pärjäillä täällä Maassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Että pelastus löytyisi toiselta planeetalta on messiaaninen haave, esikuvana Israelin lasten korpivaellus Egyptistä kohti Luvattua Maata.

    No , jos onnistuttaisiin rakentamaan avaruus alus joka kooltaan olisi huviristeilijöiden kokonen ja vetäisi n 1000 matkustajaa ja löydettäisiin uusi teknologia jolla pitki matkoja oikaistaisiin ja todella päästäisiin uudelle palneetalle.?Entä sitten? Jos nuo avaruusmatkailijat ovat samoista geeneistä ja samankaltaisesta yhteikuntarakenteesta lähtöisin kun nykyihmiset, niin he veisivät mukanansa meidän sekä kulturelliset että biologiset tarpeemme ja taipumuksemme.

    Mikä olisi se taloussysteemi jota he alkuaikojen jälkeen alkaisivat soveltaa ? Tulisiko siellä esiintymään hierarkinen strukstuuri, siis oligargia joka tekee päätökset ja mikä olisi taloussyteemi? Sosialismi , kapitalismi tai sekatalous?Haluaisivatko jotkut olla rikkaampia kun toiset ? Miten johtava eliitti takaisi lapsilleen parhaat mahdollisuudet? Ruvettaisiko rikastumisenhalusta riistämään tätä uuttakin kotia?

    Eli, mitä vitsiä on lähettää noita pioneereja sinne jos he ovat samanlaisia kun nykyihmiset. Nyky-Israelia alkoivat ihanteelliset voimat rakentamaan , sellaiset jotka uskoivat tasaarvoisuuteen ja perustivat erlaisia kollektiiveja joita johdettiin mahdollisimman demokraattisesti. Kibbutsit kukoistivat aikansa mutta lopulta uudet sukupolvet hankkiutuivat muualle parempien ansiomahdollisuuksien perässä.

    Ihmisten todellinen toivo on hitaassa kehityksessä, sellaisessa joka muuttaa meitä siten että sekä yksilöllinen että klaaniitsekkyys laimenee ja ymmärrys siitä että Maapallolla elämme samassa kylässä vihdoinkin lyö ajatuksena läpi.

    Mutta kuten sanottu. Läällä me taivaita tähyilemme ,emmekä täältä minnekkään pääse. Kauanko tulemme näin tekemään?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö
    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit