Kaukana, lähellä, lähinnä

Niin, tilasin puhelinsoiton,
ylen kaukaisen, ylen loiton,
luo Herramme istuimen.

En tiedä, jos yhdistettiin.
En tiedä, jos ymmärrettiin.
Sainko vastauksen? En.

Näin aloittaa Aaro Hellaakoski runonsa rukouksesta. Sama kokemus on tuttu monille: jos Jumala ylipäätään on, hän on jossain hyvin kaukana. Juri Gagarinkaan ei kuulemma häntä havainnut avaruusmatkallaan.

Mutta joskus Jumala on tullut lähelle. Kerran hän astui maailmaamme nykyisen Palestiinan alueella. Lähes 100-vuotias paimentolaispariskunta, Aabraham ja Saara, sai kolme vierasta. Näillä oli heille tärkeä viesti: Jumalan lupaama ja kauan odotettu perillinen syntyisi vuoden kuluttua, sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

Tämä muutaman tunnin mittainen vierailu oli vain ennakkokuva pari tuhatta vuotta myöhemmin tapahtuvasta käynnistä samassa maassa. Silloin Jumala tuli pidemmäksi aikaa, noin kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Hän tuli yhdeksi meistä. Hänelle annettiin nimi, joka tarkoittaa ”meidän kanssamme Jumala, joka pelastaa”. Hän jakoi kaikessa osamme: eli ihmisen elämän ja kuoli kovan kuoleman.

Silloin Jumala oli lähempänä. Mutta ei vielä kaikkia ihmisiä. Tuolloin rautakautta Suomessa eläneet ihmiset eivät hänestä mitään tienneet, eivät kiinalaiset, eivät Afrikan sademetsien asukkaat. Heille Jumala oli yhtä kaukana kuin ennenkin. Ja hänkin poistui monen mielestä kesken kaiken sanoen: ”Teille on hyväksi, että minä menen pois.”

Hän poistui, koska halusi tulla vielä lähemmäksi. Nyt on se aika. Nyt Jumala on tullut niin lähelle kuin hän tässä ajassa voi tulla. Tämän saapumisen muistamiseksi vietimme äskettäin helluntaita.

Hän liikkuu keskuudessamme persoonana, joka ei ole enää paikkaan sidottu. Hän voi liikkua samaan aikaan Suomessa, Afrikassa, Kiinassa… Hän ei liiku junalla eikä bussilla vaan sanassa, joka kertoo hänestä. Häntä ei tarvitse etsiä omaa kirjahyllyä tai lähintä kirjastoa kauempaa.

Kun ihminen avaa sydämensä Sanalle, Jumala astuu sisään. Hän lohduttaa, neuvoo, rohkaisee, puolustaa…
Hellaakoskikin löysi vastauksen: ”Mua liian kaukaa hait.”

Ja hän on luvannut: kun aika täyttyy, kun kaikki ajan kellot pysähtyvät, silloin hän ei enää kätkeydy kenenkään silmiltä. Silloin hän on asuva kansansa keskellä kaikessa täydellisyydessään.

24 kommenttia

  • Anita Ojala sanoo:

    Kiitos keskustelusta, vaikka kävikin niinkuin aiemmin arvelin: se osoittautui turhaksi. Emme päässeet yhteisymmärryksessä eteenpäin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).