Kävin itkemässä Hoosiannan

En vieläkään tiedä mitä tapahtui. Olli Pyylammen majesteettisesti uruilla soittama Voglerin juhlava alkusoitto viritti kohti Hoosiannaa. Aiemmin olin harmitellut sitä, että ihmiset laulavat painavat kirjat käsissään, päät alhaalla ja laulamisen mutina asennon mukaista. Nyt koko täysi kirkollinen seisoi: Kohta lähtee!

Pääsin noin Daaviin asti. Sitten aloin nieleskellä. En yhtään ymmärtänyt miksi. Sain koottua itseni joihinkin säkeisiin, sillä halusin laulaa, mutta kun näin edessä olevan naisen pyyhkäisevän silmäkulmaansa… Lähipenkeistä laskin ainakin viisi naista samassa itkuvirressä kiinni: Hoosianna, auta pelasta!

Olen yrittänyt järkeillä jälkeenpäin. Täysi kirkko. Urkuri, kanttori, kuoro. Hyvät kirkon työntekijät. Lasten äänet kirkon etunurkasta. Hyvä saarna, tavallisella kielellä meille annettu.

Ei. Olin vain kerta kaikkiaan kauttaaltaan kosketettu. Hyvä olo kantaa yhä.

Kallion kirkosta televisioitiin adventtisunnuntaina messun sijaan aiemmin viikolla nauhoitettu ”Riemulaulut”. Ohjelmassa ei tarjottu perinteistä jumalanpalvelusta, eikä voimauttavaa Hoosiannaa. Someroihuista ja lähimpien kommenteista päätellen kuluttajia on petetty.

Minua, Kallion seurakuntalaista ei. Olin paikalla, 1. adventtisunnuntaina klo 10 messussa, jota ei televisioitu. Kallion kirkkoon mahtuu vain kourallinen siitä määrästä, mitä televisioiden eteen. Silti, ne ihmiset television edessä olivat siinä samasta syystä kuin miksi minä livenä paikalla, yhtenä vuoden hienoimmista kirkkopyhistä.

Kirjoittaja

Salmela Annmari
Salmela Annmari
Avara katse, iloinen mieli, elämän seurannan avainpaikka vapaaehtoistyo.fi- sekä kotimaanapu.fi-palvelujen tuottajana Kirkkopalvelut ry:n hommissa.