Kenen henki on suojelemisen arvoinen ja kenen ei?

Olen vuosien varrella liikkunut maissa joihin ei suomalaisten suositella matkustaa. Syy matkustamiseeni ei ole ollut seikkailunhalu vaan työni. Silti riskit on aina pyritty viimeisen päälle minimoimaan ja kaikessa on otettu huomioon paikallisten asiantuntijoiden mielipide, sillä he tietävät parhaiten.

Suomen Ulkoministeriö laatii ansiokkaasti matkustustiedotteita joissa kerrotaan mihin maihin ei pitäisi matkustaa ja ne perustuvat tarkkoihin turvallisuusanalyyseihin. Listalla ovat Afganistan, Irak ja Somalia, joista Suomeen on tullut pakolaisia vuosien varrella. Harva meistä suomalaisista taas eksyy noihin maihin - ehkä poikkeuksena Irakin kurdialueet.

En varmasti ollut ainoa, joka hämmästyi Maahanmuuttoviraston eli Migrin uutta maalinjausta, jonka mukaan edellä mainituissa maissa turvallisuustilanne on parantunut niin paljon, että näistä maista tulevien on jatkossa vaikeampi saada oleskelulupaa Suomessa.

Samana iltana uutisissa kerrottiin, että pommi oli räjähtänyt Bagdadissa ja kymmeniä oli kuollut.

Siis suomalaisen ei pitäisi matkustaa näihin maihin, mutta paikallinen voi niissä asua turvallisesti. Jonkunlaista ristiriitaa näissä selvityksissä on olemassa viranomaisten monipuolisista selityksistä huolimatta.

Migrin selvityksen mukaan paikallinen selviää koska ymmärtää kulttuuria ja kieltä, ja tuntee olosuhteet. Ja koska suomalainen ei ymmärrä, niin hän on liian suuri turvallisuusriski jo itsessään.

Mitä näillä turvallisuusriskien määrittelyillä sitten ajetaan takaa? Vai onko enemmänkin kyse väkivallan mukanaan tuomasta negatiivisesta mediajulkisuudesta tai halusta vähentää pakolaisten halukkuutta pyrkiä Suomeen?  Näitä tuli väkisin mietittyä menneen viikon aikana.

Kun Bagdadissa räjähtää pommi, mitä tapahtuu lähes joka viikko, ja lähes sata ihmistä kuolee, niin se on hetken uutinen. Harva pohtii sitä enää huomenna. Mutta jos suomalainen turisti kuolisi samaisessa iskussa, pohdittaisiin asiaa viikkoja Suomen lehdistössä.

Kun paikallisia kidnapataan Somaliassa tai Afganistanissa, niin länsimaiden media kertoo harvoin siitä. Jos taas Suomalainen kidnapattaisiin, todennäköisesti seuraisimme päivittäin tilannetta kuin jännitysnäytelmää, ehkä jopa vuosia.

Kidnappausuhka ei kuitenkaan ole olemassa vain länsimaisille turisteille ja työntekijöille vaan myös paikallisille ihmisille - kaikissa kolmessa edellä mainitussa maassa - vaikka he ymmärtävätkin kulttuurin ja kielen.

Väkisin tulee mieleen se vanha sananlasku; poissa silmistä, poissa mielestä.

Kun olen liikkunut maailman kriisikeskuksissa, on aina ollut ihan selvää, että olen joissakin tilanteissa enemmän uhattuna kuin paikalliset. Ja siihen on varauduttava. Mutta on myös paljon uhkia, joissa olemme ihan samalla tavalla uhattuina. Jos pommi räjähtää, niin se ei valikoi kohdetta ihomme värin tai kielemme pohjalta.

Ulkomaalaiset avustusjärjestöt ja diplomaatit joutuvat käyttämään kymmeniä tuhansia dollareita turvallisuuteen Afganistanissa, Somaliassa ja Irakissa. Siihen paikallisilla ei ole varaa vaikka hekin varmasti tarvitsisivat suojelua.

Nyt kun humanitaarisen suojelun kategoria poistui maanantaina, niin olisi hyvä pohtia myös päätöksen eettisiä ulottuvuuksia – millaisia seurauksia siitä on turvapaikkaa hakeville ja takaisin käännytetyille? Aiemmin jopa vähäisempikin väkivallan uhka saattoi riittää oleskeluluvan saamiselle. Tätä mahdollisuutta ei siis enää ole.

Syyria on tällä hetkellä ainoa maa missä arvioidaan olevan niin korkea väkivallan aste, että sinne ei käännytetä takaisin. Vaikka Afganistania, Somaliaa ja Irakia ei enää sille asteelle arvioitasikaan, niin terroristit jatkavat iskujaan näiden maiden kansalaisiin. Terroristeille on melkoinen voitto, kun heitä karkuun lähteville ei euroopassa annetakaan turvapaikkaa vaan lähetetään takaisin heidän huomaansa.

Itse en pakottaisi ketään palaamaan edellä mainittuihin kolmeen maahan, ellei henkilö haluaisi sinne vapaaehtoisesti palata - syystä tai toisesta. Sitä mielestäni vaatii ihmisyys jo siinäkin tapauksessa ettemme ole varmoja miten karkotetulle käy kotiin paluunsa jälkeen.

 

P.S. Kun sanotaan, että seuraamme ruotsalaisia ja haluamme olla samalla linjalla heidän kanssaan niin viedään myös kotouttaminen samalle tasolle eli turvapaikan hakijoille pikaisesti työluvat!

19 kommenttia

  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Kirjoitin sinnekin. Kannattaa huomata että kyse on aivan erilaisista tapauksista. Kyllä he uuden luvan voivat saada. Ei välttämättä turvapaikkaa mutta muuten leskeluluvan.

    Käsittääkseni tässä olet tarkoittanut viime syksynä ja sen jälkeen maahamme tulleiden oikeutta jäädä tänne.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Turvapaikanhakijoita 2015 oli 32000. samaan aikaan suomalaisia muutti maasta 10 000. Joten kyllä meillä pitäisi olla tilaa täällä aika monelle. Pakolaisvastaisuus on pelaamista suoraan terroristien pussiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Niin käsittelit. Ilmaisuni oli epätarkka.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Olli Pitkänen
    Olli Pitkänen

    Olen kehitysmaa-aktivisti ja maailmankansalainen alunperin Joensuusta. Olen asunut pitempiä aikoja Tansaniassa, Jordaniassa ja Salomonin saarilla, ja työni takia matkustanut eri puolilla maailmaa. Nykyisin toimin Suomen Lähetysseuran Mekongin ja Oseanian Aluepäällikkönä. Seurailen mielenkiinnolla elämää Aasiassa ja muualla maailmassa, joista kirjoittelen havaintojani blogiini herättelemään ajatuksia kulttuurien erilaisuuksista, rikkauksista ja välillä niiden kummallisuuksista.