Kerran partiolainen

HuivikuvaPartiolaisilla on tapana huivittaa piispat violetilla partiohuivilla. Itse sain tämän kunnian ensimmäisenä kenttäpiispana pari viikkoa sitten Hollolan Sovituksen kirkossa.

 

Violetissa huivissa on valkoiset reunat merkkinä palvelutehtävästä. Sain myös palveluhaasteen: Voisin muistuttaa varusmiespalveluksesta kotiutuvia partiolaisia, miehiä ja naisia,

että heitä tarvitaan kotilippukunnissaan johtajina. Armeijan käyminen tuo leiritaitoja ja johtajakokemusta, jotka ovat hyödyksi partioinnissa.

 

Partioliikkeen ihanteet ja juuret liittyvät tiiviisti kirkkoon ja isänmaallisuuteen. Parin vuosikymmenen aikana osa partiolaisista on ottanut etäisyyttä näihin juuriin. Varsinkin Pääkaupunkiseudulla on ollut niitä, jotka ovat halunneet riisua partiosta uskonnon ulottuvuuden. Perinteisemmällä kannalla ovat vaikkapa Hämeen ja Pohjanmaan partiolaiset, jotka arvostavat yhteyttä seurakuntiin.

 

Uskon vakaasti, että usko Jumalaan tuo mukanaan arvoja kuten rehellisyyden, ahkeruuden, raittiuden, lähimmäisen auttamisen ja luonnon kunnioittamisen. Nämä taas näkyvät elämän jokapäiväisissä valinnoissa. Jos partio jossain kärsii vähäverisyydestä, voi se olla seurausta kristillisten ihanteiden puuttumisesta. Aatteellisen perustan murentaminen vie toiminnalta sen liikkeelle panevan voiman.

_ _ _

 

Viimeisen kymmenen vuoden aikana partio on menettänyt jäseniä. Käänne on tullut vasta aivan hiljattain ja partion osallistujaluvut kasvavat jälleen. Hollolassa Suomen partiolaisten edustaja kertoi minulle, että kirkon nuorisotyön toimintamuodoista ainoastaan partiossa osallistujaluvut kasvavat. Olin ilahtunut tästä tiedosta.

 

Panin merkille, että hän puhui partiosta osana kirkon nuorisotyötä. Viimeisen vuosikymmenen aikana nimittäin monet seurakuntien lippukunnat ovat rekisteröityneet itsenäisiksi yhdistyksiksi ja tehneet yhteistyösopimuksen seurakuntien kanssa talousavusta. Seurakunnat ovat säästöpakon edessä joutuneet karsimaan omaakin toimintaansa. Siksi on selvää, että yhdistyksiksi itsenäistyneiden lippukuntien avustuksista tai kokoontumistiloista on säästetty. Partiokolot ovat usein seurakuntataloissa, jotka saattavat nyt olla myytävänä. Tähän on lippukunnissa havahduttu.

 

Seurakuntien ei kannata kuitenkaan työntää partiolaisia etäämmälle, jos he ovat halukkaita yhteistyöhön seurakunnan kanssa. Ei ole yhdentekevää, kuinka Suomen suurin nuorisojärjestö suhtautuu kristinuskoon ja seurakuntayhteyteen. Olen hieman ihmetellyt myös kirkon ja partion yhteyden vähäisyyttä julkisuudessa. Kotimaa-lehti voisi olla tässä aktiivinen. Ensi keväänä Hämeen partiopiiri järjestää Evolla monen tuhannen partiolaisen Loisto-leirin. Tiettävästi Suomen televisoon tulee lähiaikoina sarja partiolaisista.

 

_ _ _

 

Tapasin viime viikolla sodanajan sotilaspapin Pentti Tapion. Iso Parta oli Partaharjun leirikeskuksen toiminnan legendaarisia johtajia. Hän muisteli Partaharjun suunnittelua arkkitehti Jussi Lappi-Seppälän kanssa. Kesken töiden löytyi kivestä ristin muotoinen kuvio. Näin sai Ristikiven kirkko alttarimuistomerkkinsä. Jussi, Karhu-Akela, oli käynyt Englannissa Gilwell-kurssin 1930-luvulla ja oli Pentin kouluttaja partiojohtajakurssilla sodan alla 1939. Sodan jälkeen Jussi vei tyttärensä Leenan, äitini, mukaan partioon.

 

Oma partiointini tapahtuu nykyisin partiolaisen isän roolissa. Aktiivipartiolaisena ehdin olla nuorena useassa lippukunnassa, Santahaminan Saharan Sisseissä, Turun Sinikotkissa, Keminmaan Kiehisissä ja Kivekkäissä Sodankylässä ja Espoon Lounapartiossa.  

  1. Yrjönpäivä (23.4.) on partiolaisille tärkeä. Georgios Voittaja / Pyhä Yrjö taisteli pahaa vastaan. Haastan seurakuntia ja partiolippukuntia järjstämään yhdessä Yrjönpäivän merkeissä partiohenkisen jumalanpalveluksen. Nuoret lukemaan tekstiä, rukoilemaan esirukousta, soittamaan ja laulamaan. Ennen kaikkea Yrjönpäivän kirkossa ja marssissa pitäisi olla nuorekasta valoa ja kevään iloa.

  2. Jori, partioliike on kansainvälinen ja samalla sen piirissä on monien uskontojen edustajia. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että Suomen partiolaisten pitäisi välttää tuomasta esiin kristillistä taustaansa – varsinkaan silloin kun taustayhteisönä on seurakunta. Ateisti tai muiden uskontojen edustaja on tervetullut toimintaan mukaan. Silloin kun on kyse uskonnon harjoituksesta, voi toisen uskonnon edustaja halutessaan jäädä tilanteesta pois.

Kirjoittaja

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.